Riisipuuro on täällä Coloradossa nyt keitetty, ja siitä tuli kuin tulikin hyvää, vaikka ajoittain meinasi usko loppua. Olen täällä tainnut joskus valittaa siitä, kuinka täällä jauhoja myydään käyttötarkoituksen, ei ominaisuuksien mukaan – esim ”leipäjauhoja”, ”kakkujauhoja”, ”patonkijauhoja”, ”browniejauhoja”. Nyt haksahdimme itse samaan ongelmaan: mitä tehdä, kun kaupasta ei löydykään puuroriisiä? Pitkän pohdinnan jälkeen saimme rajattua vaihtoehdot japanilaiseen sushiriisiin ja makeaan lyhytjyväiseen täysjyväriisiin, joista lopulta kattilaan päätyi jälkimmäistä. Lopputulos oli ihan hyvä, vaikka Iiron sanoin, ei tämä ehkä lapsiin uppoaisi. Täysjyväjoulupuuro aikuiseen makuun siis!
Seuraavaksi jatkamme sienisalaatin ihmettelyä. Suolasienet näyttävät olevan täällä vähän tuntematon käsite, joten melkein ostimme balsamicomaustettuja metsäsieniä, mutta päädyimme kuitenkin portobello-herkkusieni-säilykesekoitukseen. Smetanaa korvaamaan löytyi kaupasta European-style sour cream, jossa rasvaprosentti on suunnilleen oikea, toivottavasti myös koostumus.
Rauhallista joulua kaikille! Tässä viimeiset kolme joulukalenterikuvaa:
Voiko ihminen juoda liikaa glögiä? En usko, ei ainakaan ennen joulua. Kävin kuluneen viikon aikana joulumarkkinoilla yhteensä kolmasti treffaamassa kavereita, ja glühweiniahan me enimmäkseen joimme, mutta yhdellä ständillä oli tarjolla juomaa nimeltä Glögg (Nordisch Glühwein), jonka ranskankielinen käännös näillä kaksikielisillä markkinoilla oli Aurore boréale – revontulijuomaa! En ole vieläkään ihan täysin varma, miten glögi ja glühwein eroavat toisistaan, mutta käsittääkseni suurin ero on, että glögi on mehupohjaista kun taas glühwein tehdään viiniin. Vielä erikseen on tarjolla vin chaud eli kuuma viini, joten ota näistä sitten selvää. Minulle tärkeintä on, että kavereiden kanssa on mukava turista sateensuojan alla viileässä säässä lämmin juomakuppi kädessä jouluisen musiikin soidessa (tai vähemmän jouluisen – viimeksi oli Ricky Martin -coverbändi).
Luxemburgin kolmista joulumarkkinoista mielestäni se kivoin sijaitsee Place de la Constitutionilla kultaisen Gëlle Fra-patsaan kupeessa
Shoppailumahdollisuudet Luxemburgin markkinoilla eivät vedä alkuunkaan vertoja Kölnin joulumarkkinoille, mutta ruokatarjoilut ovat kattavat. Kermaviilipizza flammeküchenin lisäksi olen popsinut perunalätty gromperekichelchereitä, sulaa juustoa perunoiden päällä eli raclettea sekä kananmunapasta spätzleä, ja houkutus on kova piipahtaa paikan päälle vielä kerran fonduelle. Paistaako tästä lävitse, että mikä vaan, missä on juustoa, uppoaa kyllä minuun?
Myötäpäivään vasemmasta ylänurkasta: raclettea [kuva: K.B.R.], flammeküchenia [kuva: Lothar Lee], spätzleä [kuva: Elke Sisco] ja gromperekichelchereitä omenakompotilla
Alunperin minun piti matkustaa Coloradoon Iiron luokse jouluaattona, mutta yllättäen viime torstaina töissä tuli ilmoitus, että ikään kuin ”vuosibonuksena” kaikille annetaan 23. päivä vapaaksi. Useimpien elämää tämä ei paljon hetkauttanut – moni oli joka tapauksessa ottanut alkuviikon vapaaksi – mutta minä vietin seuraavan tunnin puhelimessa lentoyhtiön kanssa, ja lopulta sain kuin sainkin vaihdettua lennot niin, että pääsin matkaan jo päivää aiemmin. Joulunviettosuunnitelmat menivät siis uusiksi ja pelkästään hyvällä tavalla: nyt minäkin pääsen keittelemään aattoaamuna riisipuuroa! Ja kun kerran olen jo keittämässä satsin riisipuuroa, harkitsen myös vakavasti karjalanpiirakoiden vääntämistä. Ulkosuomalaisten kanssa keskustellessa moni on todennut, että karjalanpiirakoista on tullut heille jouluruokaa, kun niitä ei saa ellei itse tee, eikä piirakkapuuhiin oikein jaksa muuten kuin jouluna.
Yhdysvalloissa monessa paikkaa jouluaatto on työpäivä, mutta Iirolla alkaa jo 24. päivä toimiston pakkolomakausi, jonka ansiosta ei tarvinnut miettiä, pitäisikö joulun välipäivinä käydä töissä vai ei. Hyvä niin, sillä vanhempani tulevat Coloradoon pian joulun jälkeen, ja yhdessä lähdemme vuorille laskettelemaan.
Pidemmittä puheitta, tässä kuluneen viikon joulukalenterikuvat:
Vuosi sitten viettäessämme ensimmäistä joulua Yhdysvalloissa törmäsimme yllättävään ongelmaan: perinteistä joulukinkkua ei löytynyt mistään. Suomessa joulua viettäessä kinkun on korvannut milloin poro, milloin lammas tai lohi, mutta ulkomaille muutettua suomalaiset traditiot ovat nousseet aiempaa tärkeämmiksi juhlapyhien vietossa. Viime jouluna Whole Foodsista löytyi valmiiksi savustettua kypsää kinkkua, mutta maku – vaikkakin hyvä – ei kuitenkaan ollut ihan haettu. Tänä vuonna päätimme, että kyllähän nyt hemmetti kinkkua on pakko jostain löytyä.
Ja löytyihän sitä. Mistä? Tietenkin Ikeasta.
Arvostukseni Ikeaa kohtaan on kasvanut humisten ulkomailla asuessa.
Ikean kinkku on itseasiassa kinkkurulla, suoraan Floridasta, ja myyntinimike on Swedish Christmas ham. Kuulema aika moni USAssa asuva ulkosuomalainen ostaa kinkkunsa suoraan teurastajalta ja suolaa itse, mutta se operaatio saa jäädä johonkin toiseen vuoteen. Tänä vuonna me herkuttelemme tällä, sekä leivomme pipareita Ikean piparkakkutaikinasta, laitamme kalapöytään Ikean kylmäsavustettua lohta, silliä ja mätiä, ja juomme Ikean glögiä. Oi Ikea!
Ei elukoita, ei tupakointia, ei aseita. Hā dō vaan kaikille!
Kinkkurulla ei kuitenkaan ollut pääsyy siihen, miksi ajoimme puolentoista tunnin matkan metropolialueen toiselle puolelle Ikeaan. Pääsyyllinen oli kirjahylly, joka oli edellisellä Ikea-keikalla jäänyt ostamatta, koska silloin kuljetusvälineenä oli uskollinen PT Cruiserimme, jonka lastaus sujui näin:
Avoauton lastaus käy helpoiten katto auki, mutta kirjahyllyt jäivät silti hyllyyn…
Pari viikkoa sitten Iiro osti uuden auton (ja sinisestä avoautosta tuli virallisesti MUN auto!), ja tällä uudella autolla kävimme sitten hakemassa ne kirjahyllyt sekä shoppailemassa jouluruokia – ja toki mukaan tarttui kaikkea pikkusälää, kuten aina Ikeassa. Hieman oli lastaus helpompaa tällä kertaa:
Uuden auton hienoimpia ominaisuuksia on takaluukku, joka sulkeutuu itsestään nappia painamalla.
Postauksen päätteeksi ja maanantain kunniaksi kuluneen viikon joulukalenteripläjäys Facebookin puolelta tulee tässä:
P.S. Terkut Amsterdamin lentokentältä! Vietän täällä pitkää vaihtoa ennen kuin saavun perille Luxemburgiin. Vaikka palaan jouluksi Coloradoon, virkavapaani töistä loppui tältä erää tähän.
Palasimme kotiin Havaijilta eilen puolilta päivin, sekaisin huonosti nukutusta ja lyhyestä yölennosta sekä neljän tunnin vaihdosta Salt Lake Cityssä. Parin tunnin koomauksen jälkeen päätimme hoitaa aikaeroa vanhalla hyväksi havaitulla lääkkeellä: ulkoilulla valoisan aikaan. Kävelylenkki johdatti meidät Whole Foodsin pihaan, ja mitäs sieltä tarttuikaan mukaan?
Pöytämallinen joulukuusi, table-top tree, sai yllensä kaikki mahdolliset joulukoristeet, joita minulla on vuosien varrella tarttunut matkaan, mukaanlukien pränikkä Pearl Harbor -joulupallo. Suomessa aina välillä napistaan tanskalaisista kuusista, mutta meidän kuusemme on tehnyt vielä pidemmän matkan: se on peräisin Pohjois-Karolinan Appalakeilta, noin 2500 kilometrin päästä. Vaikka kuusi on tuore, sen luvattiin kestävän uuden vuoden ylitse, eikä se ole ainakaan vielä alkanut varistamaan neulasia. Saa nähdä, miten kuusen ja erityisesti sen hoidon kanssa lopulta käy, sillä tämä on ensimmäinen, jonka olemme kotiin hankkineet. Yksi vanhenemisen merkki tämäkin?
Partiolaisten joulukalenteri on vauhdittanut täällä joulun odotusta. Facebookin puolella taas on pyörinyt blogin joulukalenteri, josta ensimmäisen viikon luukut tässä:
Joulukalenteri on minulla aina kuulunut olennaisesti joulukuun viettoon, ja olen tänäkin vuonna tilannut erikoistoimituksena Suomesta Partiolaisten joulukalenterin. Kuitenkin ainakin joskus pienenä kuului sanonta, ”Mitä enemmän, sen parempi”, ja niinpä tänä vuonna pistän pystyyn myös ihka oman Globe Called Homen joulukalenterin! Jotta kalenteri ei sotkisi liikaa blogin normaalia toimintaa, se pärähtää pyörimään Facebook-sivujen puolella, missä luukku aukeaa joka päivä Suomen aikaa klo 07.00. Kalenteria on helpointa seurata reaaliajassa joko suoraan Facebookista tai blogin sivupalkin Facebook-liitännäisestä. Tiedossa maisemia ja matkailuaiheisia aforismeja.
Kokoelmapostaukset edeltävän viikon joulukalenteriluukuista blogin puolella aina seuraavan viikon maanantaina.
