Klara vappen!

Vappu meni täällä perinteisissä merkeissä.

Jenni at Vappu

Sade piti sateenvarjot mukana

Vappu Feeling

Harvat asiat tuottavat yhtä paljon iloa kuin Hello Kitty -vappupillit

Mantan lakitus Luxemburgissa

Mantan patsas lakitettiin, siis Amandan patsas Luxemburgin keskuspuistossa

Vappukuva

Eräs ystävällinen suomalaispariskunta lainasi lakkejaan vappukuvaa varten, ja lakkimallitkin menivät oikein

Luxembourg

Lakituksesta siirryimme nauttimaan vappuruokia erään ystävän luokse, josta on näkymä Luxemburgin kattojen ylle

Vappu food

Itsetehtyä peruna- ja sienisalaattia sekä nakkeja, näistä sai vappuähkyn

Serpentiini

Serpentiiniä ei löytynyt kaupasta, joten nappasimme sitä mukaan työpaikan suomenkääntäjien vappujuhlista (jossa kävin minäkin kuokkimassa ja napostelemassa Fazerin munkkeja)

Vappupiknikin pidimme tänään sateisen sään takia minun olohuoneeni lattialla kuunnellen Youtubesta Retuperän WBK:ta. Harkitsimme vappupuheiden kuuntelua, mutta sitten totesimme, että suurin osa meistä ei ole ikinä kuullut niitä Suomessakaan, joten keskityimme juomaan simaa.

Asennusmiestä poikineen

They never think you might have to work, do they? työkaveri puuskahti, kun remppayhtiö soitti minulle kolmatta kertaa töihin yrittääkseen vaihtaa aikaa, jolloin asennusmies toisi minulle uuden uunin rikkinäisen tilalle. Kolmatta kertaa totesin, että aika on jo sovittu aikoja sitten, ja siinä myös pysytään, kun kerrankin ihme oli tapahtunut ja olin saanut sovittua samalle kellonlyömälle sekä uuniasentajan että internetasentajan käynnin. Vähän tätä ihmettä heikensi se, että internetasentajan käynnin ajankohta oli ollut täysin neuvottelematon ja heitetty päivälle, jolloin minun piti alunperin olla työmatkalla. Jos ajankohtaa olisi halunnut siirtää, internetin saapumisessa olisi kestänyt yli kuukausi ylimääräistä, joten peruin sitten työmatkan.

Epäilen, että tällä oletuksella, että joku on aina kotona, on jotain tekemistä sen kanssa, että luxemburgilaisista naisista vain noin 35% on kokopäivätöissä. Ylipäänsä naisista vain 45% on osa aktiivista työvoimaa, kun Suomessa vastaava luku on 70%. Mutta niistä asennusmiehistä…

Uuniasennusmies oli käynyt aiemminkin toteamassa, että uuni on rikki, joten olimme jo tuttuja. Hän moikkailee minua luxemburgiksi – Moien! – mutta ilmeisesti kuitenkin puhuu minulle saksaa, ja vain saksaa. Minä puhun takaisin englantia, ja minusta tuntui, että ymmärsimme toisiamme erinomaisesti siitä huolimatta, että en ole eläessäni saksaa opiskellut. Hän asensi uunin ja lieden rivakasti, pyysi pölynimuria osoittaen vanhasta uunista varissutta moskaa ja imuroituaan selitti minulle saksaksi uunin toiminnallisuudet. Nyökkäilin, ja hän naurahti, että hyvinhän sinä näytät saksaa ymmärtävän (tai näin kuvittelin). Vaihdoimme danket ja nyt minulla on uutuuttaankiiltävä liesi.

Internetasentajan kanssa löysimme Moienin jälkeen yhteisen kielen, mikä oli kivaa, koska mikään ei näköjään tule kuntoon ensi yrityksellä. Itse yhteydessä ei ollut ongelmia sen jälkeen, kun mies käväisi kellarissa kääntämässä netin päälle, mutta ihanko oikeasti nettiyhteyden saa vain eteisessä olevasta puhelinpistokkeesta? Kyllä, mies totesi, ja suositteli siinä jatkojohdon hankkimista, kun yhdessä katselimme modeemia, jonka mies oli pingottanut eteisen puhelinpistokkeen ja toisella puolen eteistä olevan sähkötöpselin väliin. Johtojen pituudet riittivät juuri, mutta modeemi killui ilmassa.

Jatkojohtokaan ei täysin ratkaisisi sisustusongelmaa, sillä asunnossani ei harrasteta kynnyksiä, ja kummallakin puolella sähköpistoketta on ovi, joka aukeaa eteiseen päin – johto ei siis mahtuisi menemään kynnyslistoja pitkin, evätkä ovet enää aukeaisi, jos vetäisin johdon niiden editse. Harkitsin jatkojohdon naulaamista kattoon, mutta taidan tyytyä vetämään sen suoraan eteisen poikki ja peittelemään matolla, jota tuskin raaskin ostaa täältä vaan odotan heinäkuuta, jolloin ajattelin muuttaa Suomesta tänne erään kellarin sisällön. Veikkaukset pystyyn: kuinka monta kertaa ehdin sitä ennen kompastua eteisen keskellä kulkeviin johtoihin?

A Little English

Täällä kun tiedustelee ihmisten englanninkielen osaamista, vakiovastaus tuntuu olevan I speak a little. Joskus ”a little” on pari hassua sanaa, joskus haparoivaa hapuilua, jolla yksinkertainen keskustelu on jo mahdollista.

Joskus sitten käy niinkuin minulla eilen huonekalukaupassa. Tarkoituksena oli ostaa koko asunnon kalustus kerralla, ja kysymyksiä oli paljon. Kun kysyin myyjältä, puhuuko hän englantia, ja vastaus oli tuo a little, ehdin olla ohikiitävän hetken pettynyt – kunnes myyjä rupesi keskustelemaan kanssani täysin sujuvasti, kunhan välissä pahoitteli, ettei tiedä, mitä sängyn säleikkö on englanniksi. Tässä kohtaa totesin myyjälle, että ihan hyvinhän häneltä englanti sujuu.

I don’t think I speak it so well, myyjä totesi takaisin ja jatkoi perusteluilla: I speak so much better German, French, Luxemburgish, Spanish and Italian.

Huonekalut saapuvat viikon päästä maanantaina. Vielä viikon ajan ainoana kalusteenani on patja.

Pääsiäisenviettoon mars!

Breakfast at Schiphol

Ostin uuden kännykän, jossa on tehoa, muistia ja kameran tarkkuutta tsiljoonasti enemmän kuin vanhassa kapulassani. Luonnollisesti haksahdin heti lataamaan sen kymmenen sortin sovellusta, mukaanlukien Instragrammin…

Kiitos uuden työnantajani anteliaan pääsiäisloman – kolme arkivapaata! – istun taas aamiaisella Amsterdamin lentokentällä. Mielessä kävi vierailu Suomessa, mutta lopulta Georgia veti pitemmän korren.

Kun saavun takaisin ensi keskiviikkona, minua odottaa Luxemburgissa oma asunto. Ei enää sekalaisissa nurkissa punkkaamista, hip hip hurraa! Asunto on kalustamaton, joten keskiviikko-iltapäiväksi olen sopinut työkaverin kanssa reissun Ikeaan patjaa ostamaan…

…mutta siitä sitten lisää palattuani. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Perillä täällä jossain

View over Rue des Trevires

Terveiset Luxemburgista. Täällä sataa.

Kerrankin sain pakattua tavarat jo pari tuntia ennen lähtöä, joten eilen otimme Iiron kanssa altaalla aurinkoa melkein-helteessä. Siitä kone suhahti Detroitiin, jossa maa oli hankien peittämää ja lähes autiota lentokenttää ajoi edestakas terminaalin katonrajassa kulkeva pikaratikka. Kuten Atlantassa, lentokentällä kaikki kyltit olivat kaksikielisiä, mutta toisena kielenä oli espanjan sijaan japani.

an automated tram runs the length of the terminal #5065

Tällainen juna. En kehdannut käyttää 300 metrin matkalla.

Atlantasta Detroitiin iltalennolle oli luvattu snack, ja koska työpaikka oli kustantanut lennot busineksessa, odotin isoa sämpylää ja jätin huoletta illallisen väliin. Sain banaanin, sipsipussin ja suklaapatukan. Detroitissa loungessa oli niinkin upeat ruokatarjoilut kuin oliiveja, kultakalacrackereita, porkkanatikkuja ja valkosuklaakuorrutettuja popkorneja, joten yhdentoista maissa mannertenväliselle yölennolle astellessani vatsa jo kurni siihen malliin, että ajattelin rupeavani kiukuttelemaan, jos koneesta ei saisi ruokaa.

Ei tarvinnut kiukutella. Tervetuliaisshampanjan jälkeen käteen lyötiin illan menu: alkukeitto ja salaatti, grillattuja jättikatkarapuja alkupalaksi, neljä eri pääruokavaihtoehtoa, joista valitsin sisäfileen risotolla, ja kolme eri jälkkärivaihtoehtoa, joista minuun upposi juustot ja mansikat. Pellavapöytä- ja lautasliinat, posliiniastiat, metalliset aterimet ja lasiset lasit. Lisäksi vessoja, joihin ei tarvinnut jonottaa, jatkuvasti kabiinia kiertävät stuertit, niin paljon ylälokerotilaa, ettei tarvitse tunkea, ja penkki, josta sai sängyn, jossa tuhisin katkeamatta monta tuntia. Juuri näin näitä muuten kamalia länteen päin suuntautuvia yönylilentoja eli redeye-legejä pitäisi lentää, ajattelin, mutta taidan silti jatkossa itse maksamillani lennoilla palata karjaluokkaan kertisastioiden ja kapeiden penkkien maailmaan.

Air Canada Business Class

Tulipahan koettua

Eurooppa. Passintarkastaja ei varsinaisesti hymyile mutta on silti ystävällinen. Amsterdamista Luxemburgiin lentävän pienkoneen ulkopuolella nuori pariskunta pyytää terminaalibussin kuljettajaa nappaamaan heistä kuvan lentokoneen kanssa. Kuulutuksia ensin jollain käsittämättömällä kurkunpäämongerruksella, siis hollanniksi, ja sitten vasta englanniksi. Luxemburgiin laskeuduttaessa peltoja, peltoja, söpöjä omakotitaloja, kartano ja lisää peltoja. Taksikuski viilettää läpi kivitalojen reunustamien kujien, ja nyt olen täällä, keskustassa Airbnb:n kautta löytyneessä kimppakämpässä, josta olen vuokrannut toisen makuuhuoneen pääsiäiseen saakka.

My place for the next 10 days

Huone ja tavarat, eli kaksi matkalaukkua…

…niin tosiaan, kaksi matkalaukkua. Lähtiessä niitä oli vielä kolme. Matkan varrelle jäi se, johon ilmeisesti onnistuin pakkaamaan meikkini. Jos olisin miettinyt vähän pidempään, olisin voinut ehkä harrastaa riskien hajauttamista sijoittamalla kaikkiin laukkuihin oleellisia asioita – ja nyt voin vain kiittää onneani siitä, että matkan varrelle ei jäänyt se laukku, johon olin tunkenut kaikki sukat ja alushousut.

Olet asunut liian kauan Georgiassa kun…

  • …et käytä ajaessasi vilkkua vaan livut hitaasti kaistalta toiselle. Myöskin turvaväli on tuntematon konsepti muuten paitsi liikennevaloihin pysähtyessä, jolloin on hyvä jättää autojen väliin vähintään autonmitallisen verran tilaa.
  • …mielestäsi perunalastut ovat hyvä lisuke arkiruoalle, vaikkapa grillisapuskalle tai hampurilaisille, ja ne vain paranevat, kun niiden päälle pirskottaa etikkaa.
  • …mittaat etäisyyksiä minuuteissa pituusmittojen sijaan. Ei kai kukaan kuitenkaan kulje millään muulla välineellä kuin autolla?
  • …juot kahvisi kermalla ja kermaviilisi on smetanan paksuista. Ruokakermaa ei ole.
  • …kauniina kesäpäivänä lounaalle mennessä istut tietenkin sisällä terassin sijaan. Ulkonahan on kuuma!
  • …ohittaessasi jonkun kaupan käytävällä mutiset ”excuseme”, vaikka väliin jää metri.
  • …avolava-auto eli pickup on mielestäsi kaikille ja kaikkialle sopiva automalli: pukumiehille työmatka-autoksi punaisen kiiltävänä, perheille takapenkillinen versio.
  • …talossasi ei ole eteisessä kenkätelinettä taikka naulakkoa.
  • …moikkaat ihmisiä sanomalla ”How are you” tai ”How you doing”, joihin voi hyvin vastata samalla tervehdyksellä tai toteamalla ”Thanks, I appreciate it”. Sillä ei ole mitään väliä, onko viestissä järkeä, kunhan kumpikin taho hymyilee ja kuulostaa kohteliaalta.
  • …olet tottunut siihen, että koulujen kohdalla nopeusrajoitukset laskevat puoleen, ja koulubussin pysähtyessä koko ympärillä kulkevaan liikenteen tulee myös pysähtyä.
  • …leipominen tarkoittaa veden ja ruokaöljyn lisäämistä valmiiseen kakku-, brownie- tai keksijauhosekoitukseen. Leipätaikina haetaan pakastealtaasta.
  • …pääasiallinen sisäänkäynti kotiisi on ovi autotallista keittiöön tai sen välittömään läheisyyteen.
  • …kaupassa pakkaat ostokset pusseihin tyylillä yksi maitotölki tai kolme muuta tarviketta per pussi.
  • …urheilun aloittaminen voi tarkoittaa kahden kilometrin kävelylenkkejä kerran tai kaksi viikossa.
  • …mielestäsi on täysin normaalia omistaa kaksi asetta: toinen kotiin, toinen auton hansikaslokeroon.
  • …maksat velkasi kaverille takaisin shekillä.

Vaikka myönnän oppineeni neljässä kohdassa tavoille (arvauksia kohdista otetaan vastaan), en tosiaan ole asunut liian kauan Georgiassa. Tuntuu vähän haikealta jättää osavaltio ja maa nyt, kun tänne on ehtinyt asettua, vaikka kyllähän tänne tulee vielä palattua. Lennot Luxemburgiin on varattu nyt huomiselle, ja majoituskin ensimmäiselle parille viikolle on kunnossa. Vielä tarvitsee pakata laukut, ja olen valmis lähtöön.

 

Disclaimer: Kuten kaikkialla muuallakin, myös täällä kansan kirjo on laaja, aina löytyy poikkeuksia, ja tuntuu, että elintapojen terveellisyydessä on vahvaa kahtiajakautumista, jossa terveellisempi leiri panostaa terveyteensä merkittävästi keskimääräistä suomalaista enemmän. Tämän lista ei ole tarkoitettu viiltäväksi analyysiksi Georgian osavaltion kansankuvasta vaan listaksi anekdootteja, jotka pistävät suomalaiseen silmään.

Kiinteistömarkkinoilla au français

Uuden asunnon etsiminen. Toiveita, hyviä odotuksia, valinnanvapautta. Tuolla olisi kiva asua, tuohon nurkkaan laitan sängyn, ja tuosta tekisin unelma-asunnon. Näin se on mennyt yleensä minulla, mutta tällä kertaa mukaan sekoittuu aimo annos stressiä ja ripaus epätoivoa.

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Luxemburgissa asunnot ovat kalliit. Kaupunki on Tampereen kokoluokkaa, paitsi että vieläkin tiiviimpi: keskusta-alueen päästä päähän on viitisen kilometria, sen jälkeen alkavat pellot. Kerrostalolähiöitä ei tunnu olevan, vaan kaupungin ulkopuolelle on syntynyt pieniä puutarhakaupunkeja, yleensä juna-aseman yhteyteen. Kuulostaa idylliseltä, mutta kuulostaa myös siltä, että liikkumiseen tarvitsisi autoa, joten olen keskittynyt löytämään asunnon keskusta-alueelta, ja siellä hinnat ovatkin Tampereeseen verrattuna ehkä kaksinkertaiset (näin mielikuvissani, Tampereen asuntomarkkinoista ei oikeasti havaintoa): pienimmät parinkymmenen neliön yksiöloukut 800 eurosta ylöspäin, nuhjuisesta minikaksiosta saa pulittaa lähtökohtaisesti yli tonnin.

Kivan kokoinen yksiö hyvältä paikalta sietokyvyn ylärajoilla olevaan hintaan... mutta miltäköhän vuosikymmeneltä tämäkin keittiö on?

Katselin jonkin aikaa läpi asuntoilmoituksia sivustojen englanninkielisellä puolella ja ihmettelin, miksi suurimmasta osasta asunnoista ei ole kirjoitettu vapaata myyntitekstiä, vaan kuvien lisukkeena on vain automaattisesti käännetyt standardikohdat asuntojen koosta ja lämmitystyypistä. Lopulta tajusin, että jotta näkee vapaan myyntitekstin, on pakko käyttää sivustoa ranskaksi, koska suuressa viisaudessaan nettisivu suojelee englanninkielistä katselijaa ranskankieliseltä tekstiltä.

Tämän tajuttuani asuntometsästyksestä tulikin huomattavasti mielenkiintoisempaa, kun parsi kieltä, jota käytännössä en osaa. Google Translate ja sanakirja auttoivat pitkälle, mutta lyhenteet jättivät aukkoja. Mietin pitkään esimerkiksi RDC:n syvintä merkitystä: viittaisiko se paikkaan? Rue de Charles? Onko Luxemburgissa jotain C:llä alkavaa pääkatua? …kunnes vihdoin tajusin oikeaksi käännökseksi rez-de-chaussée, pohjakerros. Edelleen hämärän peitossa on, mitä tarkoittavat lyhenteet (muistankohan nämä oikein parin päivän takaa) EC ja CD. Toinen oli makuuhuoneen, toinen olohuoneen yhteydessä. Pihanpuoli / tien puoli? Jos näin, kumpi on kumpi? Vai osoittavatko nämä sähköpistokkeen ja CD-soittimen paikkaa?

– Is there big competition for the available apartments?
– For the good ones: yes.

— kyselyä asuntotilanteesta Couchsurfingista

Asuntojen katselusta olen pikkuhiljaa edennyt kiinteistövälittäjille mailailuun. Mailailin ensin englanniksi, mutta sain hyvin harvoin maileihini vastauksia. Kun siirryin sönköttämään ranskaa, vastausprosentti nousi huimasti. Välillä tuntuu, että ranskaksi mailaillessa myös kommunikaatio pelaa paremmin, molempiin suuntiin. Englanniksi kun takaisin saattaa saada lauseita luokkaa Bedroom garage washing machine rental period. One year, ja epäselväksi jää, mistä asunnosta oikein on kysymys ja missä.

En todennäköisesti tohdi sitoutua mihinkään asuntoon käymättä paikan päällä, joten sovin jo alustavasti Couchsurfingissa yöpyväni ensimmäisen viikon jonkun sohvalla. Paikan päällä käyminen lienee hyväksi myös siihen, että saa käsityksen kaupungista ja siitä, missä oikeasti haluaa asua. Netissä joku expat kertoi rautatieaseman ympäristön, erityisesti Rue de Strasbourgin, olevan pelottava huumerikollisten ja prostituoitujen hengailupaikka. Nyt mietin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa: Kallion Piritorin tasoista meininkiä, joka on lähinnä esteettinen haitta, vai samanlaista kuin Atlantan Downtownin länsipuolella, jossa minua on pelottanut kävellä keskellä päivää auringonpaisteessa? Vai jotain siltä väliltä?

Haaste: Viikon Menu

Soile lähetti minulle pari viikkoa sitten haasteen jakaa blogissa viikon ruoat. Tuumasta toimeen. Haasteen säännöt olivat seuraavat:

– kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
– jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
– 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin ”Viikon vinkki”
– kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
– laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Hieman epäloogisuutta näissä säännöissä, sillä ”kaikki tekemäsi ruoka” on tässä taloudessa reilusti yli 7 ruokaa, koska syön päivässä sekä lounaan että päivällisen ja nykyään yleensä molemmat kotona. Lounaaksi kuitenkin aika usein on vuorossa jotain edellisen illan tähteistä modattua tai sitten yksinkertaisia salaatteja, joten silmänruoaksi tarjoan viime viikon päivällisemme.

Sriracha-marinated Tuna

Maanantai: Sriracha-marinoitua tonnikalaa

Ostin taannoin pullon sriracha-kastiketta jotain wokkia varten, ja Iiro tykästyi tuliseen makuun siinä määrin että lisäilee nykyään ruokaan kuin ruokaan ”thaiketsuppia”. Viikkoa aiemmin kaupasta oli tarttunut mukaan keittokirja, jossa teemana oli sriracha-kastikkeen käyttö eri ruoissa, joten ensimmäisenä kokeiluna kirjasta tein sriracha-marinoita tonnikalaa, jonka lisukkeena oli srirachamajoneesia, srirachamarinoituja kurkkusiipaleita ja jääkaapista löytynyttä kimchiä.

Sriracha-marinated Tuna

Tähän kohtaan hippitiedote: isoista tonnikalalajeista tulevien tonnikalapihvien syönti ei ole vahvan ylikalastuksen takia kovinkaan eettistä puuhaa – osa lajeista on uhanalaisia ja loputkin silmälläpidettäviä – ja en suosittele sitä kenellekään. Itse totesin, että sisäinen hippini antaa minulle luvan syödä epäeettistä ruokaa pari kertaa vuodessa, ja fiilistä lisäsi se, että kaupasta löytynyt tonnnikala oli kalastettu Surinamesta – siis Atlantin valtamerestä, missä kannan tilanne on huomattavasti parempi kuin Intian tai Tyynessä valtameressä. Jos siis aikoo tonnikalaa ostaa, kannattaa edes tutustua sen alkuperään ja jos mahdollista myös käytettyyn kalastusmenetelmään.

Enchiladas

Tiistai: Enchiladat

Kaupassa oli joskus ollut ”osta kolme texmex-tuotetta kahden hinnalla”-tarjous, ja olin napannut mukaan pari purkkia enchiladakastiketta. Tiistaina siis sulatin pakastimesta blogissa jo esiintynyttä brisket-tacotäytettä sekä valmisguacamolea (joka täällä on oikeasti avokadoista, toisin kuin Suomessa) ja tein niistä ja tuoreesta tomaatista enchiladoja.

Enchiladas

Vaikka puhunkin tässä ruoanvalmistuksesta yksikössä, kyllä Iirokin auttaa keittiössä, jos ei suoraan ruoanlaitossa niin tyhjentämällä ja täyttämällä tiskikonetta ja kattamalla pöydän.

Sticky Marinated Chicken Thighs

Keskiviikko: Marinoidut kanankoivet ja perunamuusi

Täälläkin on paikallislehdessä torstaisin Ruoka-liite, ja edellisellä viikolla lehdessä oli kerrottu marinadiohje possukyljyksille. Sattumalta meiltä löytyi kaikki ainekset marinadiin jo valmiina kaapista, joten tämä meni kokkausjonoon. Possukyljysten sijaan käytin tosin luuttomia kanankoipia, joita saa täältä kaupasta. Ovat loistokeksintö, sillä pysyvät helpommin mehukkaina uunissa. Lisukkeena syötiin salaatin lisäksi perunamuusia, jota olin joskus taannoin tehnyt valtavan kattilallisen vanhaksi menevistä perunoista ja pakastanut annoksittain muovipusseissa.

Sticky Marinated Chicken Thighs

Tahmamarinadi kanalle tai porsaalle
1 dl punaviiniä
1 dl soijakastiketta
0,5 dl miriniä
0,5 dl ruokokidesokeria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl rypsiöljyä
1 tl tulista kastiketta, esim Tabasco
0,5 tl savuaromikastiketta (”liquid smoke”)
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta

Marinadista riittää noin kilolle luuttomia kanankoipia. Kun kanankoivet on nostettu marinadista, marinadia ei kannata heittää pois vaan sitä voi keittää vartin verran kasaan liedellä kastikkeeksi.

Falafels and tomatos

Torstai: Falafelit

Falafelit ovat ehdottomasti lempiruokani Lähi-Idän keittiöstä, joten kun kaupasta löytyi falafel-mixiä, ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Falafel Mix

Falafeltaikina muhimassa

Falafels and tomatos with tzatziki

Lisukkeena uunissa paistettuja camparitomaatteja, salaattia tahinikastikkeella ja tzatzikia. Namnam, ehkäpä parasta tällä viikolla.

Hamburgers and green beans

Perjantai: Hampurilainen ja vihreitä papuja

”Meillä ei sitten ole mitään ruokaa jääkaapissa. On ihan pakko käydä kaupassa, jos ei haluta syödä ulkona”, totesin perjantain Iirolle puhelimessa. Iiro ei uskonut, joten tehtiin sitten jotain, mitä kaapista löytyi, ja yllättäen sieltä kuitenkin löytyi jotain. En ole maailman paras pitämään inventaariota jääkaapin ja pakastimen sisällöstä.

Hamburger and green beans

Jääkaapista ylijäänyttä tacobrisketiä tiistailta, kananmunia, tomaatti, punasipuli ja jalapenodippiä. Pakastimesta hampurilaissämpylöitä. Säilykepurkista vihreitä papuja lisukkeeksi.

Mu Lan restaurant

Lauantai: Illallinen Ravintola Mu Lanissa

Lauantaina kävimme treffeillä Atlantan Midtownissa kiinalaiseen mereneläväsapuskan erikoistuneessa ravintola Mu Lanissa, joka sijaitsi viktoriaanisessa omakotitalossa samassa korttelissa pilvenpiirtäjien kanssa (ei näy kuvassa, mutta näin oikeasti oli). Ravintola oli puolityhjä, mutta ovi kyllä kävi ahkerasti, kun kaupunkilaiset kävivät hakemassa ruokaa mukaan.

Fried calamari with marinara sauce

Alkupalaksi hyviä kevätkääryleitä vielä paremmilla sooseilla sekä friteerattuja mustekalarenkaita marinara-kastikkeessa, joka ei sopinut mustekalan kanssa alkuunkaan. Pääruoaksi otimme molemmat merenelävälautasen ravun- ja katkaravunpyrstöillä ja kampasimpukoilla, minä valkosipulikastikkeessa ja Iiro mustapapukastikkeessa.

Prawn and Scallops in Garlic sauce

Pääruoka oli Iirolla todella onnistunutta ja minäkin tykkäsin muuten, mutta ravunpyrstö oli vähän kuiva. Jälkkäriksi napsimme mitäänsanomattomia ja vähän raa’alta maistuvia friteerattuja banaanipalloja, jotka olisi kyllä voinut jättää väliin.

Jenni at Mu Lan Restaurant

Plateful of sushi

Sunnuntai: Lohisushia

Lauantaina eräässä ostoskeskuksessa food courtin ohi kävellessämme sushipaikan poika tarjosi maistiaisia, ja karmea sushinhimohan siitä seurasi. Sunnuntaina sitten väkersimme kukkuralliset lautaselliset tuota sulaa hyvyyttä, täytteinä alaskalaista lohta, avokadoa ja Philadelphia-juustoa.

Sushi maki & nigiri

Meillä sushinvalmistuksessa on kehittynyt rutiini: Iiro leikkaa lohen, minä pilkon muut lisukkeet, Iiro näprää makit, minä pyörittelen nigirit. Yhteistyöllä sushi syntyy todella nopeasti ja vaikka ulkonäkö ei välttämättä ole ravintolatasoa, tuoreus takaa että lopputulos maistuu.

…ja lopuksi viikon vinkki.

French 75 cocktail

Viikon aikana ei tullut kertaakaan tehtyä jälkkäriä, joten vinkkinä tarjoan sen sijaan cocktailkirjasta näpistetyn drinkkiohjeen:

French 75
60 ml giniä
1 dl tuoretta sitruunamehua
3 rkl cocktailsiirappia (samassa suhteessa vettä ja sokeria, keitä levyllä kunnes muuttuu siirapiksi)
2 dl kuivaa kuohuviiniä

Lisää gini, sitruunamehu ja cocktailsiirappi shakeriin, täytä jäillä ja ravista. Kaada sekoitus kahteen kuohuviinilasiin ja täytä lasit kuohuviinillä.

French 75 -drinkki on saanut nimensä Ensimmäisen maailmansodan ranskalaisista 75mm-tykeistä, joita kotiinpalaavat amerikkalaissotilaat kehuivat maasta taivaisiin. Alunperin drinkki kehiteltiin pariisilaisessa Harry’s New York Barissa sotavuonna 1915, ja pari vuotta sodan päätyttyä kyseinen drinkki löytyi jo New Orleansin Ranskalaiskorttelin baarien listoilta.

Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, mutta toivoisin, että ainakin Anna, Minttu, Sanna, toinen Sanna ja Riina jakaisivat viikon menunsa.

Lähtöruutuun kulkien vankilan kautta

Viikko sitten pörräilin autolla ympäri piirikuntamme vankilaa etsien oikeaa parkkipaikkaa. Adult penitentiary visitors? Ei kuulostanut oikealta. Sheriff’s Visitor Center? No mennään vaikka sinne. Parkkipaikan vieressä oli korkea piikkilangattu aita ulkoilupihan ympärillä, ja pihan nurkassa nökötti vartiotorni. Miten minä tänne olin päätynyt?

Melkein tasan kaksi vuotta sitten Suomessa spottasin suuren kansainvälisen organisaation työnhaun, joka vaikutti kiinnostavalta ja jonne heitin paperit sisään. Seurasi useita tietokoneavusteisia kokeita kotikaupungissani sekä yksi koetilaisuus lentomatkan päässä. Kun Iiro vuosi sitten mietti Georgiaan lähtöä, minun työnhakuni oli vielä täysin vaiheessa. Tuolloin totesimme, että todennäköisyys, että kummallekin tarjottaisiin paikkaa ulkomailla, oli astronomisen pieni, joten voisimme hyvin hakea molemmat.

Syksyllä kuolleeksi luulemassani työnhakuprosessissa alkoi tapahtua. Lokakuussa Washington DC:n reissun yhteydessä kävin työhaastattelussa, marraskuussa piipahdin Euroopassa työhöntulotarkastuksessa. Tammikuussa sain sitovan työtarjouksen, ja pääsin metsästämään erinäisiä kelpoisuuspapereita – vankilan yhteydessä sijainnesta sheriffintoimistosta hain paikallisen rikosrekisteriotteen. Astronomisen pienikin todennäköisyys toteutuu joskus.

Kahden viikon päästä minulla on edessäni lähtö. Lentolippuja en ole vielä ehtinyt hankkia asunnosta puhumattakaan, mutta enköhän minä pärjää. Iiro ja sitä myötä toinen koti jää tänne Georgiaan, ja reittilennot Atlantin yli tulevat tulevaisuudessa tutuiksi.

Maaliskuun puolivälissä muutan Luxemburgiin.

Alzette River

Kuva: Wolfgang Staudt

Care Package

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset lähettivät Eurooppaan CARE Packageja, ruokapaketteja, joissa myöhemmin oli mukana myös työkaluja ja vaatteita. CARE tulee sanoista Cooperative for American Remittances to Europe, mutta nykyään paketin nimi on levinnyt täällä yleiskieleen: care packageja esimerkiksi vanhemmat lähettävät yliopistolla asuvalle lapselleen koti-ikävää ja mahdollisesti rahapulaa hellittämään.

Cards and Candy

Alkuviikosta meillekin tupsahti care package Suomesta. Salmiakkia, lakua, suklaata ja rakkaiden sukulaislasten askartelemat ystävänpäivä- ja synttärikortit. Tällaisilla yksinkertaisilla paketeilla on paljon suurempi merkitys kuin karkkihampaan kolotuksen vaientaminen.

Amerikan pastilleja

Amerikan pastilleja Amerikan asukeille