Surffauksen sietämätön vaikeus ja tasapainon puute

En ole koskaan surffannut. Skeittilaudalla olen ollut viimeksi ala-asteikäisenä. Lumilautailuyrityksiä on kertynyt tasan yksi, joka päättyi siihen, kun Levin 7-vuotiaat naureskelivat hissijonossa ja päivittelivät, kuinka ”tuo täti ei osaa käyttää hiihtohissiä”.

Tähdet eivät siis välttämättä olleet oikeassa asennossa, kun Floridan reissulla Margaritaville Hollywood Beach Resort -hotelli tarjosi minulle mahdollisuutta kokeilla heidän Flowrideriaan eli surffisimulaattoria. En antanut sen häiritä.

Flowrider - kokemus Floridasta

Flowriderissa vesi virtaa loivaa aallonmuotoista ylämäkeä noin 40km/h-nopeudella luoden keinotekoisen paikallaan pysyvän aallon, jota taitavat pystyvät surffaamaan noin vain. Taitamattomat saavat aloittaa bodyboardaamisesta, tottua siihen, että vesi syöksyy kohti naamaa ja välillä sinkoutuu aallon voimasta kohti takaseinää. Väittäisin, ettei se satu, mutta mustelmat puhuvat omaa kieltään.

Flowrider Experience
Tämä lienee sekuntia ennen aallon yli lentämistä
Flowrider Experience
Ohjaaja suositteli tunikan pitämistä päällä pelkkien bikinien sijaan. Tämän kokemuksen jälkeen niin suosittelen minäkin, sillä flowriderin vieressä oli jatkuvasti kymmenisen turistia kameroiden kanssa.
Flowrider Experience
Ei paljoa hymyilytä kun keskittyy

Flowrider Experience

Pikkuhiljaa laudan päällä makoilu ja istuminen alkoi tuntua helpolta kuin heinänteko. Hetkellisen itseluottamusbuustin vallassa totesin että joo, totta kai voin kokeilla seisoaltaan surffaamista! Oikean surffilaudan sijaan Flowriderilla käytetty lauta muistuttaa enemmänkin skeittilautaa ilman pyöriä, ja tässä vaiheessa aloin jo arvata, mitä tuleman pitää. Ohjaajan pitämä köysi auttoi pysymään paikoillaan, mutta tasapaino olisi pitänyt löytää ihan itse.

Flowrider Experience
Yrittänyttä ei laiteta.
Flowrider Experience
Toinen kerta toden sanoo

Vihdoin neljännellä kerralla löysin tasapainon köyden kanssa, ja fiilis oli huima, kun viidennellä kerralla pysyin pystyssä ilman köyttä ainakin kolme sekuntia!! Arvatkaa vaan, ottiko kaverini tästä kuvaa, kun oli liian kiireinen nauraessaan kippurassa yrityksilleni. Sen viidennen kerran jälkeen totesin, että olen jo ylittänyt sekä itseni että aallonhuipun ihan tarpeeksi monta kertaa ja siirryin laitamille katsomaan ohjaajan taidonnäytteitä.

Flowrider - Margaritaville Hollywood
En ollut sentään ainoa, josta turistit napsivat kuvia lentämässä aallon mukana. Kuvassa kaatunut floridalainen John totesi, että aiemmasta surffikokemuksesta on apua vain jonkin verran.

Flowrider-kokemus oli osa Greater Fort Lauderdalen järjestämää pressimatkaa. Laitetta voi käydä kokeilemassa, vaikka ei yöpyisi Margaritaville Resortissa*. Puolen tunnin kokeilu maksaa $30, tunnin $45. Kuvat itsestäni surffaamassa otti Roaming Around the World -blogin Heather.

Miaminpanamalainen Louise

Tri-Rail-junayhteys Fort Lauderdaleen oli juuri sulkenut oveni nenäni edestä, ja seuraavaan junaan oli tunti aikaa. Kännykän Google Mapsin julkisen liikenteen reittioppaan yhteydessä aina vilkkuva tarjous siitä, kuinka nopeasti ja halvalla matka taittuisi Uberilla, alkoi käydä liian houkuttelevaksi, joten hipsin Greyhound-bussiaseman takaiselle parkkipaikalle ja painoin: Request Uber

Pian kännykkä kertoi pyyntööni vastatun, ja Louise olisi matkalla noukkimaan minua. Parkkipaikka oli astetta vaikeampi tapaamispaikka, ja yrittäessäni selittää sijaintiani puhelimitse Louiselle tajusin, että tällä kertaa kommunikaation kompastuskivenä ei ollut minun omituinen ääntämykseni vaan vastapuolen englannin taito. Kun lopulta Louise kaartoi eteeni, kaiken säädön korvasi tanakan ja lyhyen viisikymppisen energisen rouvan sydämellinen hymy. Tuosta hymystä sainkin nauttia matkan aikana yli kaksi kertaa pidempään kuin mitä odotin, kiitos Miamin kaoottisen sunnuntailiikenteen.

Hollywood Beach, Florida

Louise oli ajanut Uberia vasta vajaan vuoden mutta tunsi jo ammattinsa kuin omat taskunsa. He’s also Uber, and he, hän osoitteli tien laidassa seisovia autoja meidän kaartaessa poispäin kentältä. Uber-kuskit eivät voi odotella lentokentän virallisissa taksiparkeissa, joten he kerääntyvät kännyköidensä ääreen lentokentän viereisen teollisuusalueen sivukujille. Tarkoituksena meillä oli oikaista teollisuusalueen lävitse ja suhahtaa pohjoiseen, mutta hetken liikenneruuhkassa seisomisen jälkeen kävi selväksi, että tien pohjoiseen oli tukkinut liikenneonnettomuus tai kaksi, eikä liikenne soljuisi tätä kautta vielä moneen tuntiin. Takakujien reittejä navigoidessa Louise harmitteli minulle liikennettä ja vakuutteli, että ei yrittänyt huijata minua – ja minä vakuuttelin uskovani, näinhän itsekin ruuhkatilanteen.

Taas uusissa liikennevaloissa odottaessamme Louise kertoi, että oli ryhtynyt Uber-kuskiksi, koska oli kyllästynyt muiden määräämiin aikatauluihin. Edelliset kymmenen vuotta hän oli ollut sairaanhoitajana, mutta vihdoin vuosi sitten klinikan määrättyä hänet kuuden tunnin työvuoroihin, kuppi meni nurin. Lyhyitä työvuoroja piti tehdä melkein joka arkipäivä, jotta rahat riittivät elämiseen, ja kaikki vapaa-aika meni töihin matkustaessa. I been nurse for 10 years, I know what works. This not work! Louise puuskahti ja mutisi ilmoille pari espanjankielistä voimasanaa. Uber oli juuri tuolloin hakenut uusia kuskeja Miamin alueelle, ja väliaikaiseksi ratkaisuksi aiottu työ vei mukanaan.

Työ sairaanhoitajana ei ollut ensimmäinen Louisen uravalinta. Nuorena tyttönä hän oli kouluttautunut hammaslääkäriksi Panamassa ja ehti harjoittaa ammattiaan pari vuotta, kunnes maan poliittinen tilanne kävi liian tukalaksi. Vuonna 1989 Louise oli jättänyt Panaman taakseen ja muuttanut miehensä ja pienen poikansa kanssa Miamiin. Hän oli harkinnut hammaslääkärin töiden jatkamista, mutta Yhdysvallat ei hyväksynyt hänen koulutustaan. They say I need seven years school. Seven years! I too old for that, Louise oli todennut ja hakeutunut sen sijaan sairaanhoitajakouluun tavoitteena päästä töihin mahdollisimman nopeasti.

Hollywood Beach, Florida

Oliko ulkomaille muutto ollut vaikea hyppy tuntemattomaan, Louise? No no no, we visit Miami many times! Panamalaisen yläluokan elämään oli kuulunut jokavuotinen vierailu Disney Worldissa, ja sukulaisiakin löytyi Floridasta, joten Louise oli aina tuntenut Yhdysvallat toiseksi kodikseen. And now I American. My son also American, my daughter fully American! Louise kehui äänessä selvää kansallistuntoa. Panamassa hän yhä käy vuosittain lomalla mutta ei kaipaa takaisin.

Amerikkalaisuuden lisäksi Louise kertoi kokevansa itsensä maailmankansalaiseksi, koska hänellä on sukua kaikkialla. Hänen isoisänsä oli toista maailmansotaa paennut juutalainen, äidin puolen suku taas katolisia Italiasta, ja sukulaisia löytyy ympäri maailmaa. Myös uskonnossa Louisen mielestä enempi on parempi: I feel Jewish and Catholic, Louise totesi ja huomautti, että samasta jumalasta kummassakin on kyse. Hetkeä myöhemmin Louise tarkisti, että auton ovet olivat lukossa, ja mutisi, että alue, jonka läpi ajoimme, oli very bad, mutta että autossamme oli good locks ja joka tapauksessa God will protect us.

Hollywood Beach, Florida

Kun kerroin olevani Suomesta, Louise huudahti: Finlaaaand! Very niiice!  …ja sitten yllätti minut täysin kertomalla hänen siskonpoikiensa asuvan in Helsinski ja kehumalla hetken Suomen koulujärjestelmää. Vähän huolissaan hän kuitenkin oli rakkaista siskonpojistaan, sillä koulujärjestelmän lisäksi Suomi ei ollut häntä vakuuttanut. Siskonpojat kuulema kärsivät alkoholismista ja varmasti myös huumeongelmista, niin kuin niin moni muukin Suomessa, eikä heistä selvästikään välitetä tarpeeksi. Miamissa vieraillessaan he täälläkin vain käyvät baareissa and drink a lot! Kun siskonpojat olivat käyneet Panamassa, koko kylä oli kokoontunut vastaanottamaan sinisilmäisiä vaaleita sukulaisia ja aidosti osoittanut välittämistään, mikä oli kuulema saanut siskonpojat herkistymään ihan kyyneliin because in Finland nobody care about them like in Panama eikä heitä halata tarpeeksi. Louisen mielestä siskonpoikien pitäisi itseasiassa muuttaa Panamaan, tai vähintään Miamiin, ja tämä on varmasti vain ajan kysymys. Nyt kuitenkaan muutto ei tule kysymykseen, koska siskonpojat ovat kaikki kolme yliopistossa, ja tutkinto pitää tietenkin ensin käydä loppuun.

Opiskelu olikin Louiselle tärkeää ja hän oli pitänyt huolen siitä, että kumpikin hänen lapsistaan oli opiskellut hyvän ammatin, not just my son, also my daughter. Molemmat lapset olivat ryhtyneet insinööreiksi, mutta hieman pettynyt hän oli ollut, kun tytär oli mennyt nuorena naimisiin ja hankkinut lapsen. Nyt tytär istuu vauvan kanssa kotona sen sijaan, että kävisi töissä, ja Louise kantoi huolta tämän työkokemuksen puutteesta. Hän oli yrittänyt ehdottaa tyttärelle kotiapulaisen hankkimista Panamasta, jotta tämä voisi palata työelämään mahdollisimman nopeasti, mutta tytär ei ilmeisesti ollut tykännyt ideasta. Lisäksi vävypoika ei ollut todellakaan Louisen unelmavävy, mutta tämä selitys sisälsi sen verran mutistua espanjaa, että en ihan pysynyt kärryillä. Sentään tyttären perheen asuinalue sai Louisen siunauksen, ja hän esitteli sitä tyytyväisenä, kun ajoreittimme vei meidät Hollywoodin pramean rannan lähellä sijaitsevan omakotitaloalueen lävitse.

Hollywood Beach, Florida

Kun vihdoin kaarsimme hotellin pihaan, Louise kysäisi, olenko todellakin matkassa yksin. Kerroin Iiron liittyvän seuraan vasta loppuviikosta ja jätin kokonaan selittämättä bloggaajakonferensseista tai pressimatkoista, joille olin osallistumassa. Good good! Louise totesi ja toivotti minulle hyvää lomaa: Good to get away from husband sometime!


 

Uber toimii erinomaisesti Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa ja myös monessa paikkaa Euroopassa, kuulema myös Helsingissä. Kokemukseni mukaan Uber-kuskit pulisevat enemmän kuin tavalliset taksikuskit, koska palvelun luottamusta herättävä piirre on, että Uber-kuskin nimen ja naaman saa tietoon autoa tilatessa. Jos et ole matkustanut aiemmin Uberilla, niin lataa kännykkään sovellus ja käytä koodia 0goe6, niin saat ensimmäisen kyytisi ilmaiseksi – ja minäkin saan yhden ilmaisen kyydin ja ehkäpä lisää tarinoita kerrottavaksi!

Suolavettä nenässä – miten lentolautailu toimii?

Syöksyn lämpimään meriveteen, räpiköin, saan vettä nenään, räpiköin vähän lisää. Pinnalle päästyäni yritän epätoivoisesti pärskiä nenääni tyhjäksi ja hieroa kirvelevää suolaa pois silmistäni. ”You ready?” vesiskootterikuski huutaa ja minä pudistelen päätäni. Hetki, tarvitsen hetken kasatakseni itseni! Ja sitten taas mennään.

Lentolautailu (engl. flyboarding) ei todellakaan ole helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo.

Flyboarding - lentolautailu
Tasapaino hakusessa. Näin käy kun jalat eivät kanna.
Flyboarding - lentolautailu
Onneksi Etelä-Floridassa vesi on lämmintä vuoden ympäri. Tämä on aktiviteetti, joka kannattaa säästää etelänlomia varten.

Lentolautoja on erilaisia, ja minun kokeilemani on kuulema sieltä helpommasta päästä. Vaikeammat laudat ovat kiikkerämpiä ja toisaalta niillä on ”helpompi” tehdä silmukoita ja voltteja, kun taas minun kokeilemani lauta oli stabiilimpi ja siinä oli vähemmän nostetta, jolloin sen päällä oli helpompi seistä vedessä. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on voimakkaat jalat, mutta niin vain jalat pettivät alta kerta toisensa jälkeen laudan puskiessa taivaalle.

Flyboard lentolauta
Tasapainotettu lauta, joka South Florida Flyboardingilla oli käytössä, ja joka mahdollisti lautailun oppimisen vartissa.
Lentolautailuun lähdössä vesiskootterin kanssa
Tässä kohtaa lautaan kiinnitettyjä kenkiä solmitaan vielä jalkoihini. Tuntui hassulta istua vedessä muovituolissa.

Vesiskootterikuskini hallitsi vesisuihkun voimakkuutta, ja hyvä niin, koska hän teki sen taitavasti ja yksi asia vähemmän minun mielessäni oli pelkästään hyväksi. Sen sijaan tasapainoilu ja vesisuihkun suuntaaminen oikeaan suuntaan jäi minun huolekseni. Laudan päällä pysyi vain, jos suihku oli suunnattu lähes kohtisuoraan alaspäin, ja pienikin horjahdus eteen tai taakse sinkosi minut veteen. Onneksi olen sinut veden kanssa, koska mereen sinkoutumiseen oli vaikea varautua ja vettä meni nenään ihan tarpeeksi.

Flyboarding - lentolautailu

Viiden minuutin kohdalla mielessä käväisi luovuttaminen, mutta vain käväisi. Kymmenen minuutin kohdalla leijuin jo ilmassa toista minuuttia. Tasapaino oli löytynyt, enkä vieläkään tiedä miten. Se vain löytyi.

Flyboarding - lentolautailu

Flyboarding - lentolautailu

Vartin treenisession jälkeen oli aika vetäytyä rannalle haukkomaan henkeä ja ihmettelemään muiden yrityksiä. Myöhemmin päivällä tuli vielä mahdollisuus kokeilla lentolautailua uudestaan, ja silloin vihdoin tuntui, että lupaus ”linnun lailla lentämisestä” alkoi olla edes etäisesti todenmukainen kuvaus tapahtumista. Delfiinihypyt jätin suosiolla johonkin toiseen kertaan.

Lentolautailu oli osa Greater Fort Lauderdalen järjestämää pressimatkaa.  Lautailumahdollisuuden minulle tarjosi South Florida Flyboarding, joka järjestää flyboarding-kokeiluja Fort Lauderdalen alueella yksityisille ja ryhmille.

Kaunein auringonnousu ja muita Etelä-Floridan helmiä

Reilu viikko sitten tuntui jo valmiiksi siltä, että olin saapunut paratiisiin, mutta kun laukunkantaja talutti minut huoneeseeni ja tajusin parvekkeen avautuvan suoraan itään, hihkuin innoissani. Auringonlaskut ovat kauniita, mutta vielä kauniimpia ovat auringonnousut, ja parasta on, jos sitä voi ihailla suoraan sängystä – ja ehkä vetäistä vielä pienet tirsat ennen aamiaista.

Auringonnousu Hollywood Beachilta
Just tällainen näkymä mulle kiitos! Huoneen merinäköalalla tarjosi Margaritaville Resort – tosin tässä hotellissa joka huone on näköalahuone.
IMG_20151026_075426
Kannattiko nousta vähän seiskan jälkeen? No kannattiko? Purjeveneilijän mielestä varmaan kannatti.

Ei sillä, että olisin tullut jostakin Euroopan loskakylmäloukusta Floridan lämpöön. Coloradossakin oli ihan hyvä sää ja elohopea kiikkui helteen rajoilla. Silti se kuuma kosteus, joka löi vasten kasvoja kävellessäni ulos Miamin lentokentältä ja tilatessani taksia kohti Fort Lauderdalea oli jotain aivan muuta. Vietin Etelä-Floridassa yhdeksän päivää, ja näiden aikana parasta oli:

  • Hollywoodin rantabulevardi. Sunnuntai-iltanakin bändi soitti bändilavalla ja suoraan lentokoneesta tulleena oli ihana työntää varpaat hiekkaan.
  • Fort Lauderdalen ranta ja meri, joka oli vielä marraskuussa mukavan lämmin. Yöllä täällä olisi voinut bongata munivia merikilpikonnia.
  • John U Lloyd State Parkin ranta, jossa me olimme ainoita ihmisiä. Jos Floridan rannat ovat mielestäsi liian turistoituneet, tule tänne.
IMG_20151025_142922
Hollywoodin rantaa ihan Margaritaville-hotellin ulkopuolella
IMG_20151027_123056
John U Lloyd State Park – rantaa samassa jamassa kuin vuosisata sitten, kun postinkantajat kävelivät näitä rantoja pitkin monta päivää putkeen viemään postia Fort Lauderdaleen.

IMG_20151104_091916

  • 175 askelta, jotka johtavat Hilllsboro Inletin majakkaan. Majakan museo on pieni eikä linssiä pääse ihmettelemään, mutta voi pojat niitä näkymiä!
  • Ne maagiset pari minuuttia, kun hiffasin, miten lentolauta toimii. Olivat muuten ihan täysin niiden noin kymmenen epätoivoisen räpiköimisminuutin arvoisia.

IMG_20151028_154802

IMG_20151026_151257

  • Neljä alligaattoria, jotka bongasin kiitäessämme suokiiturilla läpi öisten Evergladesien.
  • Yksi alligaattori, jonka bongasimme Iiron kanssa ajaessamme ”vaihtoehtoista tullitonta reittiä” kohti Seminole-intiaanireservaattia. Tämä vaihtoehtoinen reitti oli erittäin huonokuntoinen hiekkatie pitkin suon reunaa, ja alla oli Toyota Prius…
  • Pari kilometria korotettuja kävelyteitä soiden yläpuolella Ah-Tah-Thi-Ki-seminoleintiaanimuseon yhteydessä. Älä astu pois boardwalkilta, paikan päällä varoitettiin. Joo ei tulisi mieleenkään.
  • Tasan yksi suomönkijä, jonka ainoat kyyditettävät me Iiron kanssa olimme. This might be a little more bumpy than usual, kuski totesi ja rymisteli suoraan keskelle suota.
IMG_20151102_185136
Ilman korotettua kävelytietä ei rämpimisestä soilla olisi tullut yhtään mitään.
Everglades transportation
Oikealla suokiituri, vasemmalla ”buggy” eli varmaankin sitten suomönkijä?
  • 240 kilometriä Key Westiin, jotka taitoimme auton sijaan pienlentokoneella. Tällä lennolla vihdoin tajusi, kuinka jättimäisen valtavat Evergladesien suot oikein ovat.
  • Ne 100 000 muuta juhlijaa, jotka olivat saapuneet Key Westin Fantasy Festiin. Kaverit hehkuttivat, että ”hullimpi kuin New Orleansin Mardi Gras”, ja vaikka en ole Mardi Grassa käynyt, niin ei ole vaikea uskoa…
IMG_20151101_123242
Everglades pienkoneen kyydistä nähtynä. Upea!
  • Kymmenet uudet matkabloggaajatutut TBEX-blogikonferenssissa.
  • Kaksi ”vanhaa” blogikaveria, joihin pääsi vihdoin tutustumaan kunnolla. Tsau, Sanna ja Ulla!
  • 150cm leveä testivoittaja-ilmapatja, jonka Fort Lauderdaleen muuttanut ystävämme Henri oli hankkinut vieraspatjaksi. Tämä nyt ihan oikeasti ilman ironiaa.

Fort Lauderdale Water Taxi

Osa tämän kirjoituksen kuvista ja tapahtumista on Greater Fort Lauderdalen järjestämältä pressimatkalta.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Etelä-Floridan parhaat palat – näitä odotan!

Ensi viikolla on tiedossa jotain, jolta en aluksi odottanut kummoisia, mutta josta olen nyt täysin täpinöissäni. Olen ensimmäistä kertaa lähdössä matkabloggaajien konferenssiin, joten sunnuntaiaamuna hyppään koneeseen kohti Etelä-Floridaa suuntana TBEX North America. Tiedossa kaksi päivää tiukkaa asiaa bloggaamisesta, sisällöntuotannosta ja matkustamisesta – sekä itse Etelä-Floridasta nauttimista. Minut nimittäin kutsuttiin mukaan konferenssia edeltävälle pressimatkalle seikkailumatkailuteemalla, ja minähän olen aina messissä, jos joku lupailee seikkailua!

Margaritaville Hollywood
Kuvat: Margaritaville Hollywood Beach Resort

Pressimatkan ajan pääsen nauttimaan elämästä Hollywood Beachin Margaritaville Resortissa. Luulitko, että Yhdysvaltojen ainoa Hollywood löytyy Kaliforniasta? Ehei, Floridassa on kanssa omansa, ja toisin kuin Kalifornian kaimallaan, täältä löytyy myös ranta! Hollywood Beach sijaitsee Fort Lauderdalen ja Miamin välissä, ja se on yhtä pitkää rantabulevardia varustettuna yhtä pitkällä hiekkarannalla. Ensi viikolle on tuonne luvattu +30C, joten resortin uima-altaat ja Atlantin aallot tulevat ns. käyttöön. Mutta ei tämä reissu pelkkää lötköttelyä ole…

Flyboarding - South Florida Diving
Flyboardingia eli suomeksi ilmeisesti lentolautailua? Näyttää hullulta, joten saa nähdä miten sujuu! [Kuva: Flyboard South Florida]
Maanantaina tiedossa on lentolautailua Pompano Beachilla vähän Fort Lauderdalesta pohjoiseen. Infotekstin mukaan tarkoitus on ”lentää kuin lintu ja uida kuin delfiini”, mutta saa nähdä millaista lentokalaräpiköintiä minun suoritukseni tulee olemaan. Jos ei mene nappiin, niin siirryn suppailemaan eli melomaan Stand Up Paddling -laudalla alueen laguuneihin. Tiedossa on myös majakkafanille sopivaa aktiviteettia, nimittäin kierros Hillsboron majakassa.

Hillsboro Lighthouse Sunrise Panorama from Pompano Beach Inlet Florida
Hillsboron majakka ja Pompano Beach [kuva: Kimo]
Everglades on suoaluetta, joka levittäytyy läpi Etelä-Floridan paljon laajemmalle kuin mitä kansallispuiston koko kartassa antaisi ymmärtää. Suunnitelmissa on käväistä bongaamassa alligaattoreita ihan Fort Lauderdalen kulmilla Sawgrass Parkissa. Rämeellä liikutaan suokiitureilla, joita olen aiemmin nähnyt vain leffoissa. Kajakilla taas pääsen melomaan pitkin John U Lloyd Beach State Parkin mangrovemetsiä ja riuttoja.

ilmatyynyalus valmiina lähtöön. [kuva: Sawgrass Recreation Park]
Suokiituri valmiina lähtöön. [kuva: Sawgrass Recreation Park]
Kajakkeja valmiina vesille John U Lloyd Beach State Parkissa.
Kajakkeja valmiina vesille John U Lloyd Beach State Parkissa. [Kuva: Whiskey Creek Hideout]
John U. Lloyd State Park
John U. Lloyd State Park on luonnonpuisto, josta löytyy niin hiekkarantoja kuin mangroverämeikköjäkin, ihan Fort Lauderdalen kupeessa. [kuva: Alysha Khan]
Kaikkien näiden aktiviteettien lomassa tullee nälkä, ja onneksi tiedossa on useampi hyvän kuuloinen rantaravintola. Eniten odotan tuoretta kalaa ja mereneläviä, joita Coloradossa ei hevillä ole saatavilla.

Yksi illallispaikoistamme: 15th Street Fisheries. Kaukana merestä asuvana oikein odotan tuoretta kalaa!
Yksi illallispaikoistamme: 15th Street Fisheries.

Konferenssiin saapuu Suomesta pari tuttua matkabloggaajaaSiveltimellä-blogin Sanna ja 50 State Puzzle -blogin Ulla – ja yhdessä heidän, Iiron ja Floridassa asuvan kaverimme kanssa olemme suunnitelleet seuraavaksi viikonlopuksi reissua aina niin ihanaan Key Westiin. Lokakuun viimeinen päivä eli Halloween on nimittäin lauantaina, ja silloin Key Westissä on kunnon paraati ja pippalot päällä. Koska matka Key Westiin on autolla monta tuntia, me oikaisemme vähän ja pyrähdämme paikan päälle pienlentokoneella.

FantasyFest1-107
Amerikkalaiset Halloween-puvut eivät rajoitu kauhuteemaan, eikä niissä todellakaan tarvitse olla mitään järkeä, kunhan ovat hauskoja. [Kuva: Brian Lin]
Tarkoituksena on suunnata vielä ennen paluulentoa sinne syvimpään Evergladesiin, kansallispuiston puolelle. Kansallispuisto on UNESCOn maailmanperintökohde, ja kokoa sillä on yli 6000 neliökilometriä – yli kaksi kertaa niin paljon kuin Urho Kekkosen kansallispuistolla! Tänne ei parane eksyä.

Everglades 1
[Kuva: Rasmus Bøgeskov Larsen]
Untitled
[Kuva: Dennis Church]
Everglade Reflections
[Kuva: Rick Schwartz]
Etelä-Florida on paljon muutakin kuin rantalomailua – ja minä lähden sinne ylihuomenna!

Yhteistyössä Greater Fort Lauderdale

Muskeliveneellä Miamissa

Muskeliveneillä toisiaan jahtaavat hyvikset ja pahikset ovat syöpyneet ainakin omiin mielikuviini Miamista. Jos Miamiin sijoittuvassa jännärissä ei ole ainakin yhtä venetakaa-ajokohtausta, niin leffassa on jotain vikaa! Tämä mielessä me suuntasimme kesäkuussa Miamissa käydessämme tunnin muskeliveneajelulle paahtavassa auringonpaisteessa.

Thriller Experience, Miami
Veneen nimi oli Thriller, ja teeman mukaisesti veneen kajareista soi kaasuttaessa mm. Michael Jackson.

Miami Beach

US Coast Guard in Miami
Reitti satamasta ulos merelle vei merivartioston tukikohdan ohitse.

Kierros lähti Bayside Marketplacen luona olevasta venesatamasta Miamin keskustan kulmilta, ja kesti hetken ennen kuin pääsimme puikkelehtimaan Miamin sataman vierustaa Miami Beachin rannoille. Miamin alue koostuu siis monesta keinotekoisesta saaresta, jotka ovat syntyneet satama-aluetta ja kanavia ruopattaessa sivutuotteena nousseesta täyttömaasta. Näiden välistä me hurutimme kohti merta, mutta koukkasimme kuitenkin ensin sillan alitse Star ja Hibiscus Islandien suuntaan…

Olennainen osa kierrosta oli julkkisten megalomaanisten huviloiden bongailu. Tämä ei onnistu muuten kuin vesiltä käsin, sillä huviloiden ympärillä on korkeat aidat ja teillä on portit. Opas tuntui tietävän kaiken julkkisten elämästä ja erityisesti heidän talonostosuunnitelmistaan, ja yllätyksekseni minäkin tunnistin suurimman osan julkkiksista. Iso osa amerikkalaisista ”julkkiksista” menee nimittäin ihan ohi korvien, mutta nämä olivat sen verran suuren kaliiberin nimiä, että minäkin olin kuullut heistä. Kelläpä muulla toisaalta on 50 miljoonaa sijoittaa taloon…

Homes of Carmen Electra and Ricky Martin, Hibiscus Island, Miami Beach
Vasemmalla Carmen Electran talo, oikealla residenssiä pitää Ricky Martin. Mikä ihme tuo Martinin talon päällä oleva hökötys on?
Home of Phillip Frost, pharmaceutical billionare
Tämä hulppea huvila kuuluu Phillip Frostille, joka rikastui lääkebisneksessä mm. Viagran ansiosta. Jos on multimiljardööri niin ehkäpä kreikkalaiset pylväät ovat ihan sopiva lisä huvilaan.
Properties of Wayne Holman, Star Island, Miami Beach
Muistelen oppaan kertoneen, että tässä olisi ollut Will Smith sekä ”Will Smithin naapuri”, mutta googlailu jälkikäteen paljasti molempien talojen omistajaksi jonkun newyorkilaisen hedgerahastomiljonäärin. Ihan takuuseen en siis näistä tiedoista voi mennä, ja netin arvosteluissa näitä kyseenalaistettiinkin, mutta toisaalta – ovatko julkkisjuorut sitten yleensä erityisen luotettavia?
New House to be Built on Star Island
Tähän joku parivaljakko oli rakentamassa uutta taloa. Ehkä Brad Pitt ja Angelina Jolie? Vaikka nimet olivat tuttuja, niin eivät nämä silti päähän jääneet.

Pitkällisen arkkitehtuuri- ja julkkisjuorukierroksen jälkeen sujahdimme vihdoin avomerelle. Olin vähän etukäteen jännittänyt tätä osuutta, koska tiedän, kuinka moottoriveneellä voi lentää aika pahastikin aalloista, mutta kokemus oli enemmänkin kuin hauskassa vuoristoradassa. Roiskeilta ei voinut välttyä kukaan, vaikka niitä saikin päällensä sitä vähemmän mitä edempänä istui – ja me istuimme aivan eturivissä.

Miami South Beach
Miami Beachin South Beach, ja pisarat lentävät.
Most Expensive Apartments in Miami
Miami Beachin eteläpuolisen Fisher Islandin taloja. Saarelle pääsee vain lossilla, mutta silti näiden kerrostalojen hinnat liehuvat pilvissä, ja asukkaiden keskivertotulot ovat korkeampia kuin missään muualla Yhdysvalloissa: $240 000 vuodessa eli noin 17 600 euroa kuukaudessa.
Elina, Iiro & Jenni on Thriller Miami
Onks tukka hyvin? No ei ole todellakaan tunnin vauhdikkaan kierroksen loppupäässä. Kuvassa vasemmalta Elina, Iiro ja minä, taustalla Dodge islandin satamatoimintaa.

Suosittelen veneajelua lämpimästi kaikille, jotka ovat suuntaamassa Miamiin ja joita kiinnostaa veneily ja julkkikset, tai edes jompi kumpi. Jos haluat saada käsityksen siitä, millaista vauhdin hurmaa kierroksella koki, sekä kuulla, mitä yhteistä on Al Caponella ja Lenny Kravitzillä, tsekkaa video: (klikkaa CC-nappia niin saat tekstitykset Englanniksi ja Suomeksi)

Yhteistyössä Thriller Miami

Snorklausta Floridan koralliriutoilla

Pulahdus, plumpsahdus, molskahdus lämpimään Karibianmereen. Vesi ei tunnu tippaakaan viileältä ja korkea suolapitoisuus kelluttaa turkoosissa linnunmaidossa. Kurkkaus pinnan alle paljastaa kalaparven puikkelehtivan parin metrin päässä koralliriutan lomassa. Voisin viettää iäisyyden hengitellen putken kautta ja lilluen hitaasti riutan päällä. Tämä on paratiisi.

Fury Catamaran near Key West

Vain tuntia aiemmin olimme myöhässä. Parkkipaikan etsiminen Key Westin katamaraanisataman läheltä on helpommin sanottu kuin tehty, ja parempi olisi ollut tulla paikalle kävellen, mutta meillä ollut hetkeäkään hukattavana. Siispä auto parkkiin ökyhintaiseen Hyattin parkkitaloon ja juoksujalkaa Fury Water Adventuresin toimistoon ilmoittautumaan. Astuimme katamaraanille viimeisten joukossa ja löysimme istumapaikat peräpenkiltä.

Onboard Fury Catamaran

Merimatka koralliriutalle kesti kolmisen varttia, minä aikana levittelimme aurinkorasvaa ja joimme navan täyteen limua. Juomat kuuluivat reissun hintaan, mutta alkoholitarjoilun kerrottiin alkavan vasta snorklauksen jälkeen, mikä on pelkästään järkevää.  Reissun teemana oli Rum & Reggae, ja sitä reggaeta kuitenkin popitettiin alusta asti.

How to not put on a snorkel
Näinkö se snorkkeli puetaan?

Siinä merimatkan aikana avasin paketista uuden muistikortin, jonka olin juuri käynyt ostamassa miamilaisesta ostoskeskuksesta. Myyjä oli suositellut 64GB:n korttia, jotta videolle varmasti riittäisi tilaa, ja kun hintakin oli ollut sopiva, kaupathan siitä tuli. Nyt sain muistutuksen siitä, että näitä muistikortteja on hyvä testata ennen tositilannetta, sillä eihän minun halpis-GoProni tunnistanut näin isoa korttia. Vedenalaisia kuvia tai videota en siis tältä reissulta saanut otettua.

Gopro Hero
”Please use a 32GB or smaller SD Card.” Saatoin hieman sadatella.
Sand Key Light
Sand Keyllä, jonka vieressä snorklasimme, on ollut majakka jo vuodesta 1827.
Snorkeling in Key West
Elina hyppäsi ensin veteen ilman pelastusliivejä mutta kutsuttiiin ripeästi takaisin. Liivit pitää olla päällä, vaikka niihin ei puhaltaisi yhtään ilmaa.
Fury Catamaran's Staircase to the water
Jos ei halunnut hypätä mereen suoraan laivan kannelta, snorklaamaan pystyi myös laskeutua portaita pitkin.

Pinnan alla Karibianmeressä riittti elämää. Näimme  kaiken maailman sateenkaarenväristä vipeltäjää, jotka myöhemmin Wikipedian avulla paljastuivat perhokaloiksi, murisijoiksi ja meriahveniksi. Itse riutta ei häikäissyt väreillään tai muodoillaan, mutta sen elämä häikäisi. Elina, joka on snorklannut koralliriutoilla myös Thaimaassa ja Kolumbiassa, piti tätä ehdottomasti parhaana kokemuksenaan. Huolimatta vieläkin harmittavasta GoPro-kämmistä tässä kuvia, joista näkyy suunnilleen, mitä me tuolla reissulla spottasimme:

School of Blue Striped Grunt (Haemulon sciurus) fish
Murisijat liikkuivat parvissa. [Kuva: Heather Paul]
Banded Butterflyfish
Perhokaloja oli mustavalkoisia mutta myös keltavalkoisia ja muita värikkäämpiä sortteja. [Kuva: Ben]
keys045
Porkfish on suomeksi röhkijäkala. Röh röh! [Kuva: Matthew Hoelscher]
Kaikkein mieleenpainuvin otus oli minulla kuitenkin pienenpieni pyöreä meduusa, tai ainakin otus, jota luulin meduusaksi. Jälkikäteen arvioituna kyseessä taisi sittenkin olla kampamaneetti, tarkalleen ottaen Itämeressäkin esiintyvä amerikankampamaneettii. Minä vaan bongasin sen sen luonnollisessa elinpiirissä.

Coral Reef at Key West

Ihan kaikki koheltaminen ei jäänyt tälläkään reissulla maihin: Iiro hyppäsi veteen ja tiputti siinä molskahtaessa snorkkelinsa. Minä reippaana tyttönä reagoin nopeasti ja lähdin sukeltamaan sitä kiinni, ja siinä sitten potkaisin jalalla sen verran reippaasti että räpylä lähti irti. Piti tunnustaa tappio ja pyytää yhtä snorklausoppaista sukeltamaan kummatkin kapistukset pohjasta. Aika pian sen jälkeen totesinkin, että vajaa tunti vedessä alkaa olla tarpeeksi, ja kipusin kannelle loikoilemaan ja siemailemaan sitä luvattua rommidrinkkiä.

Onboard Fury Catamaran, Key West
Blogaaja poseeraa katamaraanin kannella. Onko hattu hyvin?

Paluumatka takaisin Key Westiin kesti vähän yli tunnin, sillä jäimme lillumaan rauhassa saaren edustalle ja ihailemaan auringonlaskua – me ja kymmenet muut veneet, jotka olivat liikkeellä samalla agendalla. Kun aurinko vihdoin plompsahti horisontin taa, kapteeni käänsi kokan kohti satamaa. Kuulema Key Westissä on jotkut auringonlaskukarnevaalitkin, mutta luulen, että meidän katamaraanikarnevaalimme hakkasivat ne mennen tullen.

Key West Sunset Cruise

Sunset at Florida Keys

Kaiken kaikkiaan reissu oli sen verran onnistunut, että intouduin vielä tekemään uuden aluevaltauksen: videon! Tässä siis lyhyt pätkä liikkuvaa kuvaa snorklausreissultamme, palautetta otetaan mieluusti vastaan kommenttiboksin puolelle.

Yhteistyössä Fury Water Adventures

24h Key Westissä – loma kaverien kanssa

Olen kuullut monista Miamin matkaajista, jotka ovat käyneet Key Westissä vain päiväreissulla, mutta usko pois, tämä saari ansaitsee ajastasi vähintään vuorokauden – ja itse olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin! Vuokrasimme Miamista auton, jolla huristelimme Iiron ja Elinan kanssa paikalle nauttimaan pikkukaupungin vilinästä paratiisisaarella.

Highway 1 to Key West
Florida Keysien pisin silta, Seven Mile Bridge, johtaa Knight’s Keylta Little Duck Keylle, ja nimestään huolimatta on vain 6,8 mailia (10,9km) pitkä.

11.00 Autolla Key Westiin – varaa aikaa!

Key Westiin kannattaa lähteä jo aikaisin aamusta, mutta meille tämä ei lentoaikataulujen takia ollut mahdollista. Hyvä puoli oli, ettei klo 11 Miamin ulosmenoteillä ollut ruuhkaa sen enempää kuin normaalistikaan, mutta tuntui silti ikuisuudelta ennen kuin pääsimme edes ensimmäiselle saarelle Florida Keysien saariryhmässä, Key Largolle. Tänne päin ei kannata lähteä puolittain katselemaan maisemia, koska parhaat maisemat ovat vasta vähintään neljän tunnin ajomatkan päässä Keysien loppupäässä.

Matkalla Key Westiin

Nälkä yllätti meidät matkalla, ja päädyimme murkinoimaan Marathonin saarella Lu Lu’s Garden Grilleen (7435 Overseas Hwy), jonka lounasleipiä ja terassia voin suositella. Marathonista oli ajomatkaa perille Key Westiin vielä reilu tunti. Yhteensä lyhyen lounastauon kanssa matkaan meni meiltä yli 5 tuntia – suurin syy, miksi en suosittele Key Westiä päiväretkenä.

Key West

17.00 Snorklausta Key Westin upealla koralliriutalla

Jos jotain voin ehdottomasti suositella Key Westillä, niin snorklausta. Key Westin lähellä on koralliriutta, joka kuhisee kaloja: perhokaloja, murisijoita, meriahvenia – jopa yksi pienen pieni meduusa! Myös Thaimaassa ja Kolumbiassa snorklannut Elina piti tätä parhaana snorklauskokemuksenaan, ja koralliriuttojen ensikertalaisena minä olin täysin myyty.

Snorkeling in Key West

Katamaraani ajoi koralliriutalle vajaan tunnin verran, jonka jälkeen snorklausaikaa oli reilu tunti. Vesi oli ihanan lämmintä, kuin linnun maidossa olisi uinut, mutta aurinko paistoi tässä vaiheessa jo sen verran matalalta, että emme pelänneet palamista.

Coral Reef at Key West

Jos snorklailu Key Westissä kiinnostaa, lue lisää kokemuksesta jutusta Snorklaus Floridan koralliriutoilla.

20.00 Key Westin auringonlasku

Snorklausretki oli samalla auringonlaskuretki, ja takastullessa loikoilimme katamaraanin kannella rommidrinkkejä nauttien ja ihaillen auringonlaskua. Key Westistä länteen on pelkkää merta, ja auringonlasku maaltakin nähtynä on upea. Auringonlaskuaika tietenkin vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja ajantasaisen auringonlaskuajan voi tsekata täältä.

Auringonlasku Key Westissä
Näkymä puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Yleisesti auringonlaskujen parhaat värit tulevat näkyville vasta auringon jo plompsahdettua horisontin taakse, joten ei kannata poistua liian hätäisesti rannalta.

Jos emme olisi ihailleet auringonlaskua katamaraanin kyydistä, olisimme todennäköisesti suunnanneet Marathonilla asuvan tarjoilijan suosittelemaan Sunset Celebrationiin, jokailtaiseen festivaaliin Mallory Square Dockilla, joka pyörähtää käyntiin pari tuntia ennen auringon laskua.

21.00 Illallinen Key Westissä

Key Westissä ei tarvitse pelätä ravintoloiden menevän liian aikaisin kiinni, vaan illallisen voi huoletta jättää auringonlaskun jälkeen. Me suuntasimme Hog’s Breath Salooniin (400 Front St) – emme kenenkään suosituksesta tai opastamana, vaan koska Iiro oli nähnyt paikan mainospaidan kerran Amsterdamin lentokentällä jonkun amerikkalaisen päällä, ja nimi sekä slogan – Hog’s Breath is better than no breath at all! – oli kaikessa absurdiudessaan jäänyt päähän. Onneksemme ruoka oli hyvää – rapuvartaita ja grillattua sikaa – ja hinnat olivat muutenkin kohtuullisia.

Hog's Breath Saloon, Key West

Illallisen jälkeen lähdimme vielä oluelle Duval Streetille, Key Westin yöelämän keskukseen, jossa baareja tuntui riittävän joka lähtöön. Tunnetuin niistä on Sloppy Joe’s (201 Duval St), Ernest Hemingwayn kantapaikka, mutta me istahdimme sen sijaan Bull’s Whistle Barin (224 Duval St) ikkunapöytään ihmettelemään ohikulkijoita.

09.00 Aamu Key Westin hotellissa: NYAH

Majoitukseksi olimme valinneet NYAH – Not Your Average Hotelin, eikä valinta olisi voinut mennä enempää nappiin! En suosittelisi tätä hotellia vanhemmille pariskunnille ja lapsiperheiltä hotelli on kokonaan kielletty, mutta nuorehkolle kaveriporukalle hotelli osui kuin nenä päähän: kaikki mahtuvat samaan huoneeseen, huoneet ovat siistejä ja niissä toisin kuin usein hostelleissa on porukalle oma vessa, sängyt ovat mukavia ja niiden jokaisen vieressä on useampi sähköpistoke elektronisten laitteiden lataamiseen yön aikana, pyyhkeitä saa lainata mielin määrin hotellin altailla loikoiluun tai rannalla käytettäväksi, ja tietenkin paikka on lyhyen kävelymatkan päässä Key Westin keskustasta rauhallisella asuinalueella. Yksinkertainen aamiainen (leipää, muffinsseja, mehua) kuului hintaan, ja aloitimme aamun rauhallisesti nauttien aamukahvit yhdellä hotellin monista terasseista.

NYAH - Not Your Average Hotel - Key West
Paikan arkkitehtuuri on Key Westille ominaista pitsihuvilaa. Neljä erillistä taloa jakaa saman kodikkaan keskuspihan palmujen katveessa. ja arkkitehtuurista päätellen yksikään huone ei ole samanlainen. Huoneita on 2-6 hengelle.

Aamun ainoa harmitus uima-altaalla loikoillessa ja kirjaa lukiessa oli, että meillä oli kestänyt tulomatkassa niin kauan, ettemme olleet ehtineet nauttia hotellista jo edellisenä päivänä. Kaiken muun lisäksi hotellissa on jokapäiväinen Happy Hour klo 16.20, joka meiltä jäi tällä kertaa väliin. Sanon tällä kertaa, koska jos joskus palaan Key Westille kaveriporukalla, tulen tänne varmasti uudestaan.

Key West Hotel - Not Your Average Hotel - NYAH
Uima-altaita oli talojen välissä yhteensä neljä, joten tila ei täällä pääse loppumaan kesken!

12.00 Key Westin mielipiteitä jakava turistikeskusta

Loikoilimme hotellilla niin pitkään kuin voimme, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kun uloskirjautumisen aika tuli, suuntasimme katsastamaan Key Westin keskustaa auringonvalossa – siis paahtavassa auringonpaisteessa!

Key West Downtown

Huomasimme hyvin pian, että turistikeskusta jakoi porukassamme mielipiteitä: minä tykkäsin ja olisin mielelläni kiertänyt pikkuputiikkeja pidempäänkin, kun taas Elina ja Iiro pitivät keskusta-aluetta liian turistoituneena. Key Westin kuuluisat kauniit pitsihuvilat löytyvätkin pitkälti Simonton Streetistä itään, samalla alueella missä hotellimme oli, kun taas siitä länteen olevat Duval ja Whitehead Streetit ovat täynnä turisteille suunnattuja kahviloita ja ravintoloita sekä kioskeja, joissa myydään jos jonkinmoista kiertoajelua ja retkeä. We have Cold Beer -kylttejä näkyi kaikkialla.

Key Westin keskusta
Keskirivissä vasemmalla Shipwreck Treasures Museumin torni, johon pääsee kiipeämään

Olin saanut ilmaislippuja pariin eri museoon, joten hajaannuimme hetkeksi omille teillemme. Elina kävi tutustumassa Key West Aquariumiin, jota hän ei suosittele kellekään eläinten ystävälle, koska akvaariossa nosteltiin kaloja ulos tankista ja niitä pääsi silittelemään – ei todellakaan miten kaloja pitäisi kohdella. Iiro kävi katsomassa Shipwreck Treasures Museumia, joka vaikutti kiinnostavalta ja sopisi varmaan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Key Westin merirosvohistoriasta. Tälle museolle pitää kuitenkin varata aikaa, koska museota kierretään ohjatusti näyttelijöiden johdatuksella, ja Iiron piti jättää kierros kesken ehtiäkseen sovittuna aikana takaisin.

Key West

Entäs minä sitten? Minä kiersin kaupunkia kameran kanssa. Truman’s Little White House eli presidentti Trumanin talviasunto olisi houkuttanut, mutta jäin sen sijaan kuvaamaan katuja, taloja, putiikkeja ja tietenkin merta. Useampi vuosi elämää sisämaassa ja et uskokaan, kuinka merta voi olla ikävä.

Caribbean Ocean from Key West's Mallory Square

13.00 Kiertoajelu trollikalla

Halusimme saada kokonaiskuvan Key Westissä lyhyessä ajassa, joten hyppäsimme Old Town Trolley Toursin kyytiin, joka kiertää koko Key Westin saaren. Opas selosti rauhallisella äänellä nähtävyyksiä ja kertoili väliin juttua Key Westin historiasta. Lipun hinta (noin $30) tuntui vähän kalliilta nyt, mutta täysin hintansa väärti se olisi ollut, jos olisimme menneet trollikka-ajelulle jo ensimmäisenä päivänä niin, että sen jälkeen olisi rutkasti aikaa tutustua lähemmin nähtävyyksiin. Lippu on voimassa kahden päivän ajan ja sillä saa vapaasti kulkea pysäkkien välejä, joten kauempana keskustasta sijaitsevista hotelleista trollikka toimii myös julkisena liikenteenä.

Key West Conch Train
Tämä ei ole trollikka vaan Conch Train – saman firman lyhyempi kiertoajelu pelkästään keskustassa
Conch Republic Seafood Company, Key West
Conch Republic Seafood Company, jonka tiloissa kuvattiin kidutuskohtaus vuoden 1989 leffaan 007 ja lupa tappaa, on nyt tunnettu kalaravintola
Conches in Key West
Alarivissä Key Westin tunnussimpukka ”conch” (lausutaan ’kank’). Key Westin syntyperäisiä asukkaita kutsutaan concheiksi, yli kymmenen vuotta saarella asuneita taas freshwater concheiksi. Key Westin kaupunki julistautui itsenäiseksi Conch Republiciksi vuonna 1982, kun Yhdysvaltojen rajavartiosto perusti Key Westiin johtavalle tielle tiesulun etsiäkseen autoista huumeita ja paperittomia maahantulijoita, mikä hidasti ja vähensi Key Westiin suuntaavaa turismia. Key Westin pormestari tuolloin souti rajavartioston veneelle ja kivuttuaan kyytiin luki ensin itsenäisyysjulistuksen, sen jälkeen julisti Yhdysvalloille sodan, ja minuutin jälkeen antautui ja anoi miljardia dollaria kehitysapua, mikä kokonaisuutena toi tilanteelle tarpeeksi mediahuomiota, että rajavartiosto purki tiesulkunsa. Conch Republicilla on yhä omat passit, merivoimat ja kansallislaulunsa.
Key West Villas
Key Westin huviloita yhdistää vain yksi tekijä: talojen kattojen pitää olla peltiä tulipaloriskiä vähentääkseen. Moni taloista on 1920-luvulta, koska viimeksi hurrikaani iski suoraan Key Westiin vuonna 1919.
Key West Southernmost Point & End of Highway 1
Vasemmalla Yhdysvaltojen eteläisin piste, joka tietenkin on täyttä kukkua, koska Yhdysvaltojen eteläisin piste on oikeasti Havaijin saarella. Oikealla US Route 1:n päätepiste; toinen päätepiste tällä melkein 4000km pitkällä tiellä on Mainessa.

14.00 Lounas Two Friends Patiolla & Key Lime Pie!

Jouduimme etsimään sopivaa lounasravintolaa hetken jos toisenkin, koska hakusessa oli paikka, joka ei olisi liian turistiravintolan oloinen. Löysimme etsimämme Front Streetin itäpäädystä: Two Friends Patio Restaurant tarjoili kohtuuhintaisia ostereita, suussasulavaa hummeribisqueta ja maukasta uppopaistettua kalaa ja äyriäisiä. Täällä pääsimme myös kysymään tarjoilijalta, miksi Key West on täynnä vapaana kulkevia kukkoja ja kanoja. They just are here. They can’t fly away anywhere, now can they? Omistaako joku ne? No, they just are here until the next hurricane sweeps them away.

Two Friends Patio Restaurant, Key West
Kukko kiekui selkäni takana lounastaessani. Että tällainen kaupunkikeskusta.

Täällä maistoimme myös vihdoin maailmankuulua key lime pieta, paikallisista sitruunoista tehtyä piirakkaa, ja oli muuten sen verran hyvää, että unohdin täysin ottaa kuvan. Tätä ei kannata jättää väliin!

Miami Beach: Joe's Stone Crab - Joe's Original Key Lime Pie
Tältä se kuitenkin näytti. Vähän kuin todella kirpeää juustopiirakkaa, ja kermavaahto kuuluu asiaan! [Kuva: Wally Gobetz]

15.00 Key Westin rannalla: Smathers Beach

Aikamme Key Westissä alkoi tulla kohti loppuaan, koska halusimme ehtiä Miamiin vielä illaksi, mutta kaarsimme vielä rannan kautta.

Smathers Beach, Key West

Olimme trollikkakierroksella spotanneet kohdan Smathers Beachin itäpäästä, josta pääsi kaartamaan autolla rantahiekalle. Ja mehän kaarsimme! Ensi kerralla sitten pyyhkeet ja aurinkovarjot mukaan – ja mieluusti toinenkin yö Key Westissä. Täällä kelpaisi köllötellä pidempäänkin.

Jeep Wrangler on a Beach, Key West
Kun vuokrafirmalla ei ollut tarjolla pyytämäämme Full Size -autoa (”Chevy Impala or similar”) ja tarjosi tilalle Jeeppiä, emme valittaneet.

Yhteistyössä NYAH

5+1 vinkkiä Miamin yöelämään

Kesäkuu Miamissa on kuuma ja kostea kuin lehmän henkäys, eikä edes illan hämärtyminen helpota tilannetta. Me emme antaneet sen häiritä viime viikonloppuna, kun ensin torstaina vietimme tyttöjen iltaa Elinan kanssa Miamin keskustassa ja sitten lauantaina lähdimme kolmestaan Iiron kanssa Miami Beachin yöhön.

Miami Downtown

Miami Downtown

Miamin keskusta on täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä ja värikkäitä valoja, ja alueen sisällä pääsee hujauksesta toiseen ilmaisella People Mover -junalla, joka liikkuu katujen yllä. Iltasella kaduilla näkyy kodittomia nukkumassa, enkä haluaisi välttämättä kävellä alueella yksin, mutta Uberilla saa kätevästi tilattua taksin. Jos muuten Uber ei ole tuttu, niin tällä linkillä saa ensimmäisen kyydin ilmaiseksi!

Conrad Hotel LVL25 baari

1. Happy Hour Conrad-pilvenpiirtäjän baarissa

Do you have a rooftop bar here? kysyin epävarmasti Conrad-hotellin respasta. No, but we have a bar with a view! vastasi iloinen virkailija ja neuvoi hisseille. Syy vastaukselle selvisi pian: Conrad-pilvenpiirtäjässä on 36 kerrosta, ja hotellin baari, LVL25, löytyy ”vain” 25. kerroksesta. Tämä ei meitä haitannut, kun istahdimme Elinan kanssa baarin terassille ihailemaan Biscayne-lahdelle levittäytyvää maisemaa. Terassilla ei kuuden maissa ollut vapaita pöytiä, mutta kauniisti pyytämällä saimme luvan espanjaa puhuvalta liikemieheltä linnoittautua hänen kanssaan samaan pöytään pulisemaan suomeksi kuulumisia.

Conrad LVL25 baari
Vasemmalla kaukana siintää Key Biscayne

LVL25:n Happy Hour on klo 16-19, jolloin oluet ja viinit ovat $5, perusdrinkit $7. Conrad-hotelli sijaitsee osoitteessa 1395 Brickell Avenue kadun toisella puolella People Moverin Financial District-pysäkistä.

EPIC Hotel, Miami
Näkymä Dock Islandille EPIC-hotellin terassilta

2. Drinkit EPIC-hotellin 16. kerroksen terassilla kaupungin valojen loisteessa

Miamissa sisätilat tupataan viilentämään jäätäviksi, joten emme kaivanneet ilmastoinnin pariin. Sen sijaan lähdimme EPIC-hotellin Area 31 -baarin terassille istumaan. Perjantaisin täällä on koko illan kestävä Happy Hour, mutta torstai-iltana se oli jo ohi (ma-to Happy Hour klo 17-20), eikä juomalistalta kannata odottaa löytävänsä mitään halpaa. Toisaalta näillä näkymillä sen ymmärsi.

Area 31 baari, EPIC hotel Miami
Minulle floridalaisen Cigar City -panimon Jai Alai IPA, Elinalle Hummingbird-drinkki

Terassi on upean uima-allasalueen vieressä, ja siitä levittäytyvät näkymät sekä itään Dock Islandille että etelään kohti Brickellin pilvenpiirtäjiä. EPIC-hotelli sijaitsee osoitteessa 270 Biscayne Boulevard Way, ja People Mover -pysäkki Knight Centeriltä on lyhyt mutta hieman vaivalloinen kävelymatka, koska alue ei todellakaan ole suunniteltu kävelijöille.

CVI.CHE 105 Miami
CVI.CHE 105, Miami

3. Perulainen illallinen CVI.CHE 105:ssa

Yelpissä oli ilmoitettu CVI.CHE 105n menevän kiinni kymmeneltä, mutta viittä vaille esitettyyn kysymykseen is your kitchen still open? oikea vastaus oli of course! Listalta löytyy myös lihaa, mutta selvästi suurin osa lähes täyden ravintolan asiakkaista oli tullut tänne cevichen perässä – kuten minäkin. Eri cevicheannosten eroavaisuuksista ei minulla ollut mitään havaintoa, joten kysyin apua tarjoilijalta, joka parilla tarkentavalla kysymyksellä selvitti, mistä saattaisin pitää. Elina sai tilattua listan ohitse mustekala-annoksen, joka oli tarkoitettu alkuruoaksi, mutta josta riitti lopulta kotiin vietäväksi.

Ceviche at CVI.CHE 105 Miami
Ceviche Anconero Mixto: raakaa kalaa ja mereneläviä bataatti- ja maissilisukkeilla. Taivaallisen hyvää, mutta punaisen tulisen kastikkeen kanssa kannattaa olla varovainen.

Lähin People Mover -pysäkki First Street, osoite 105 NE 3rd Ave. Keittiö vaikutti olevan auki noin klo 22.30 asti. Hinnat olivat Kolumbian hintatasoon tottuneen ruokaseurani mielestä kalliita, minun mielestäni laatuun nähden erittäin kohtuullisia. Vilkkaimpaan aikaan kannattaa varautua odottamaan, jos ei ole tehnyt pöytävarausta.

Miami Beach

Miami Beach

Miami Beach on oma kaupunkinsa Miamin viereisellä saarella, ja se on selvästi näyttäytymis- ja biletysmesta sekä paikallisille että turisteille. Me vietimme yhden illan South Beachilla, ja oli todellakin hyvä, että hotellimme sijaitsi alueella, koska ruuhka Ocean Drivella oli järkyttävä ja parkkitilaa tuskin olisi löytynyt. Rannan läheisillä kaduilla liikkuu ihmisiä kaikkiin aikoihin vuorokaudesta, ja iltasella rannan ja rantakadun välinen Lummus Park oli täynnä parkkeerattuja poliisiautoja, joten taskuvarkaita lukuunottamatta alue vaikutti täysin turvalliselta.

Miami Ocean Drive Art Deco District

4. Art Deco District iltavalaistuksessa

Miami Beachin Art Deco District rakennettiin Ocean Drivelle meren rantaan 20- ja 30-luvuilla, ja erityisen näyttävä se on iltavalaistuksessa, kun rakennusten vanhanaikaiset neonvalot isketään päälle. Rakennusten historiasta kiinnostuneen kannattaa tsekata National Geographicin Walking Tour; me tyydyimme ihastelemaan taloja keskenämme ja miettimään, oliko Lasipalatsi pöllinyt fonttinsa Clevelander-baarilta.

Clevelander, Miami Beach
Clevelander – eikö muillekin tule mieleen kyltin fontista Lasipalatsi?

Miami Beachin baareissa selvästi suosituimmat drinkit olivat joko coronaritoja, jättimargaritoja, tai jätticoronaritoja. Coronaritat ovat margaritoja, joihin on kaadettu ylösalaisin Corona. Jättimargaritat ovat 1,6 litran kokoisia margaritoja. Jätticoronaritat taas… no sanotaan vaikka, että ne ovat aika näyttäviä ilmestyksiä.

Corona Rita
Coronarita [Kuva: tyle_r]
Juomassa jättimargaritaa
Moni joi jättimargaritoja yksin, mutta me jaoimme sellaisen Iiron kanssa, ja se oli ihan tarpeeksi.

Merenrannan ravintolat vaikuttivat aika turistoituneilta, joten hyvää ruokaa etsivän kannattaa kävellä pari korttelia sisämaahan. Me söimme suussasulavaa sushia Toni’s Sushi Barissa (1208 Washington Ave), jonka keittiö oli auki vielä puolen yön maissa, mutta jossa kannattaa käydä paljon aiemmin, koska noin myöhään henkilökunta oli selvästi eniten kiinnostunut kotiin lähtemisestä.

Miami Beach yöllä

5. Miami Beachin tähtitaivas

Miami Beachin rannalla ei ole minkäänlaista valaistusta ja tämä tarkoittaa kahta asiaa:

  1. Tähtitaivas ja merellä vilkkuvat laivojen valot näkyvät upeina aaltojen liplattaessa rantahiekkaan, ja myös kaupungin valaistu siluetti piirtyy komeana taakse.
  2. Minä en olisi missään nimessä uskaltanut rannalle yksin, ja kavereidenkin kanssa pimeyteen oli vähän totuttelemista.

Ranta on periaatteessa suljettu yleisöltä klo 00-05. Käytännössä tämä tarkoittaa, että poliisi hätistelee pois keskeisimmiltä paikoilta etenkin, jos käyttäytyy äänekkäästi, mutta pienellä porukalla rannan rauhallisuudesta voi nauttia myös keskellä yötä, jos on hiljaisemmalla ranta-alueella esim 1st ja 4th Streetien välissä. Ja tämä ei sitten ole mikään kehotus sääntöjen rikkomiseen!

 

Blanc Kara, Miami

+1. Hotelli Blanc Kara South Beachilla

Jos kaipaa terassia, jolla voi istuskella ja katsella merta, niin Blanc Kara* ei ole sinua varten. Jos sen sijaan haluat huokeahkon tasokkaan hotellihuoneen istuma-alueella ja pienellä keittiöllä rannan ja ravintoloiden läheisyydestä mutta kuitenkin melun ulottumattomista, niin voin lämpimästi suositella Blanc Karaa. Ferrareista ja Lamborghineista kiinnostuneiden kannattaa varata tunti aikaa ja noin satasen verran rahaa, sillä hotelli omistaa kaksi valkoista luksusavoautoa, joita hotellin asiakkaat voivat koeajaa maksua vastaan.

Blanc Kara, Miami

Onko kellään lisää ravintola- tai baarivinkkejä Miamiin?

Maailmanympärimatka Floridassa

Epcot Center: Venetsia & USA
Vasemmalla Venetsian Pyhän Markuksen aukio, oikealla geneerinen amerikkalainen kaupungintalo tai jotain

Lempparipuistoni Disney Worldissa – siellähän on neljä eri puistoa – on ehdottomasti Epcot, tiedepuiston ja maailmankylän risteytys. Puiston sisäänkäynnin luokse on koottu Heureka-tyylistä tiedejuttua sekä vähän prameempaa menoa ja meininkiä, ja pidemmällä olevan järven ympärillä taas on koko maailma. Kanadassa myydään villapaitoja ja Briteissä vanhassa englantilaisessa pubissa tarjoillaan fish&chipsejä, tai oltaisiin varmaan tarjoiltu, mutta meidän piti kiirehtiä kohti Marokkoa, jossa meitä odotti pöytävaraus lounaalle. Matkalla ohitimme vielä kovasti Pariisia muistuttavan alueen, jossa myytiin crépejä, ja vitsailin Iirolle, mitenköhän kesätyöntekijät suhtautuisivat, jos yrittäisin tehdä tilauksen ranskaksi.

Marokko, Epcot Center
Marokon kujat olivat aivan yhtä ahtaan oloisia kuin esikuvassaankin
Ravintola Marrakech, Epcot Center
Ravintola Marrakech, koristeltu aidoin marokkolaisin tiilin

Siinä vaiheessa, kun marokkolaisessa ravintola Marrakechissa tarjoilija Mohammed Tangierista otti vastaan tarjouksemme ja tokaisi jotain arabiaksi tarjoilija Alille Rabatista totesin, että ihan hyvä, etten mennyt sönköttämään ranskaa crépejä myyvälle Pierreille tai Chloélle Pariisista, Lillestä tai Nancysta. Floridalaisten college-opiskelijoiden sijaan Epcotin maailmannnäyttelyn työntekijät oli haalittu uskollisesti kustakin maasta, mitä nyt Norjassa oli Åke Göteborgista (ei anneta sen häiritä), mutta siellä olikin työntekijöitä valitessa taidettu keskittyä pituuteen (paljon) ja blondiuteen (erittäin). Norjassa porukka oli myös selkeästi nuorempaa kuin Marokossa; norjalaisille Disney-keikka taitaa olla jännä välivuosi, kun taas marokkolaisille ravintolatyöntekijöille Disneyn palkat ja USA:n viisumi ovat kertaluokkaa arvokkaammat.

marrakech1
Lounaan aikana vatsatanssija veti kunnon shown lirutuksen säestämänä
marrakech3
Suussasulavaa lammasta ja meheviä kanavartaita couscouksella ja kikherneillä
casablancabeer
Uskokaa tai älkää, mutta Marokossa valmistetaan poikkeuksellisen hyvää lageria.

Maailmannäyttelyssä oli Norjassa, Ranskassa ja Kanadassa elokuvat, joita yhtäkään emme nähneet, ja Meksikossa ihan hauska Aku Ankka -teemainen ”ajetaan veneellä tunnelissa kun pienet nuket laulavat ja tanssivat”-laite, mutta muuten huvipuistolaitteet loistivat poissaolollaan. Joka maassa oli suuri kauppa, jossa pelkän rihkaman sijaan myytiin yllättävän aidon oloisia kyseisen maan tuotteita. Tai mitä nyt Norjassa myytiin Haltin takkeja ja Dumle-suklaata, mutta ei anneta senkään häiritä. Maailmannäyttelykierroksella olennaisinta tuntuikin olevan fiilistely, katukahviloissa istuskelu ja ihmisvilinän katselu, eli sama mitä kaikilla kaupunkilomilla. Tuli fiilis, että jos amerikkalaisista enemmistö ei koskaan käy ulkomailla, niin toivottavasti käyvät edes täällä tutustumassa. Vaikka Epcotin Japani ei tietenkään ole sama kuin Japanissa käyminen, se on muiden maiden ymmärtämisen kannalta parempi kuin ei mitään, sillä kaikki näyttelyt oli tehty lähtömaalle uskollisesti ja sitä kunnioittaen. Tai mitä nyt Norja kattoi oikeasti koko Pohjoismaat, mutta ei anneta sen häiritä.

japan1
Japanista ostimme karkkia Miyakolta Tokiosta, joka vahvalla japanilaisella korostuksella kysyi meiltä kohteliaasti: ”Did you find everything alright?” Japani tai ei, USA:ssa ei voi päästä läpi kassalta ilman tuota kysymystä.
japan2
Koska meillä ei todellakaan ole astioita tarpeeksi, piti tietenkin ostaa vielä pari soijakippoa ja niihin yhteensopivat lautaset. Niin ja minä ostin ”kasvata oma bonsaipuusi”-setin, mikä on verrattavissa siihen, että neliraajahalvaantunut ostaisi juoksukengät.
japan3
Fisuja Japanissa

Japanin kohdalla taivas aukesi kuten joka ainut päivä kesällä Floridassa, ja pidimme sadetta kaupassa, jossa teki jatkuvasti mieli ostaa kauppa tyhjäksi ja jossa japanilainen myyjä piti helmisimpukka-altaan luona valtavaa metakkaa, jota Iiro luuli ensin japaniksi, mutta minä voisin vannoa, että englantia se oli, sillä naismyyjän mukaan joku mies oli ”vely lucky, vely lucky” ja sitten kaikki japanilaiset sanoivat ”ooh” ja taputtivat ihastuneina.

japan4
Japanin portin taustalla vasemmalla Englanti, oikealla Pallo
moottorituoleja
Taustalla venetsialainen silta, etualalla erittäin yleinen näky Disney Worldissa. Tuntui, että ihan kaikki moottoroitujen pyörätuolien käyttäjät eivät oikeasti olleet sellaisen tarpeessa.

Mainitsinkin jo, että maailmannäyttelyn ainoa varsinainen huvipuistolaite oli Meksikossa, ja mehän tietenkin kävimme siellä katsomassa nukkeja ja Aku Ankkaa. Ehdottomasti siisteintä Meksikossa kuitenkin oli, että se oli rakennettu azteekkitemppelin sisälle, ja sisälle astuessa tuntui, kuin olisi astunut keskelle öistä markkinatoria. Taustalle oli rakennettu vielä toinen temppeli ja takaseinään maalattu tulivuori ja yötaivas niin aidon näköisesti, että hetkeen oli vaikeaa hahmottaa rakennuksen sisäkattoa.

Plaza De Los Amigos
Meksikolainen tori ja taustalla ihka aito tulivuori! [kuva: Scott Smith]
saksa
Hiiohei terve Saksa. Saksa oli muuten rikki, sillä siellä ei ollut terassia, johon olisi voinut istahtaa oluelle.
Mission: Space
Huvipuistopuolella laitteet vievät oman rakennuksensa. [kuva: sanctumsolitude]

Niin se tiedepuisto, oli siellä Epcotissa sellainenkin. Kävelimme hieman läpi yhtä suurta tiedehallia, joka vastasi varmaan yhtä tai kahta Heurekaa, mutta keskittymiskyky ja aika eivät riittäneet niiden katseluun. Sen sijaan suuntasimme ensiksi Mission SPACE -laitteeseen, joka oli ilmeisesti vähän vanhempi, sillä sinne oli aivan naurettavan lyhyet jonot. Iästään huolimatta oma mielipiteeni on, että tämä oli kaikista Floridassa koetuista vempaimista ehdottomasti huipuin, sillä kyseessä oli avaruusrakettilaukaisusimulaattori, eikä mikään pelkkä tärisevä koppi vaan ihka aito G-voimasimulaattori. Hieman hirvitti etukäteen, kun tajusin, että kohtapuoliin minua kieputetaan ympäri huonetta pienessä kopissa, mutta itse laitteessa kieputtaminen tuntui pelkkänä kiihdyttämisenä kohti avaruutta. Oli niin siisti, että piti käydä tässä kahdesti. Iiron lempilaite sen sijaan taisi olla maanpäälliseen tekniikkaan keskittyvä kieputus, johon onneksi pitkällisen sadettelun ja sateen kyttäilyn jälkeen lopulta pääsimme sisään.

chevrolet1
Tämä laite oli vahvasti sponssattu, ja jonottaessa sai katsella erään autofirman uusimpia konseptiautoja

Kyseessä oli Test Track, jossa ensin tietokonesimulaattorin kanssa suunniteltiin oma auto – tai siis minä ja Iiro suunnittelimme yhdessä, joten autosta tuli mahdollisimman ekologinen urheiluauto, siis jokseenkin epäfunktionaalinen viritys, johon onnistuin neuvottelemaan hybridimoottorin, mutta johon Iiro sai laitettua kaikkein suurikulutuksisimmat renkaat ja muut sälät. Sen jälkeen malli talletettiin RFID-kortille, jonka kanssa jonotettiin itse testiautoon. Samaan autoon tuli neljän eri auton suunnitelmat, ja sitten lähdettiin ajelulle, jossa testattiin auton turvallisuutta (turvanukke hajosi, me emme), ekologisuutta (”supersensorit” piipittivät ympärillä), käsiteltävyyttä (liukasajolla ei pysytty tiellä mutta väistettiin silti hirvi) sekä kiihtyvyyttä ulkoradalla, jossa ajettiin nollasta vajaa kahteensataan. Jokaisen vaiheen jälkeen tietokonenäyttö näytti, kenen autossa olleen suunnitelma oli pärjännyt parhaiten, ja me olimme aika vahvasti kolmossijalla kaikessa paitsi käsiteltävyydessä, jossa ihme kumma olimme parhaita.

chevrolet2
Etupenkin pikkupoikaa taisi vähän jännittää vauhti, takapenkki oli enemmän innoissaan
chevrolet3
Ajelun jälkeen päästiin vielä kyseisen automerkin showroomille, jossa Iiro liimaantui ensi vuonna ulostulevan Corveten kylkeen

Untitled

Jossain välissä kävimme katsomassa 3D-leffan, ohjannut Francis Coppola, tuottanut George Lucas ja pääosassa Michael Jackson. Fiilis oli ehkä *köhöm* hieman eri kuin mihin nykyään on tottunut, mutta 80-lukulaiseksi 3D-leffaksi erittäin hyvä. Ja Michael tanssi hyvin ja pelasti maailman. [kuva: Isaac Hsieh]

…ja tässä se koko leffa, valitettavasti ei 3D:nä, mutta Michaelin tanssi sujuu 2D:näkin, ja sitä löytyy esim kymmenen minuutin kohdalta.

Lopulta kävimme vielä lentämässä Soaring!-elämyksessä, jossa ihmiset nostettiin riippuliitimen oloisessa häkkyrässä puolipallonmuotoisen IMAX-kankaan keskelle, ja sitten näytettiin kuvaa, jonka joku riippuliitäjä oli kuvannut lennellessään hanhien kanssa Kalifornian yllä. Tämän jälkeen olisi vielä voinut käydä energiaseikkailussa, kalapiirroselokuvan perusteella tehdyssä teatteriesityksessä, ”näin puutarha kasvaa”-esittelyssä ja ties missä, mutta me soitimme kyydin kotiin. Kymmenen tunnin maailmanympärimatka avaruuslisällä käy työstä.

epcotpallonluona
Pakollinen poseeraus Epcotin pallon kanssa, jossa lopulta jotenkin unohdimme käydä sisällä. Joku Space Ship Earth siellä olisi ollut, mutta jää nyt toiseen kertaan.