Matkaopas: Eurooppa | Globe Called Home

3.10.2016

Kolme parasta asiaa Ruotsin risteilyissä

Oletteko koskaan jutelleet muunmaalaisten kanssa Ruotsin risteilyistä? Siis ei ruotsalaisten tai virolaisten, vaan kauempaa kotoisin olevien kanssa. Eikö olekin vaikea yrittää selittää koko konseptia?

Ruotsin risteilyt ovat maailman mittakaavassa vähän hassu sekamelska autolauttaa ja suuren maailman risteilyaluksia. Risteilyalusten buffetit vetävät vertoja joidenkin Karibian risteilyalusten tarjonnalle, ja Siljan alusten useita kerroksia korkeat promenadit henkivät luksusta. Toisaalta Helsingistä lähtevä kahden yön Tukholman risteily on niin lyhyt, että vastaavaa saa muun maailman risteilytarjonnasta hakea – ja koko konsepti autokannen alapuolisista hyteistä on monessa muussa maailmankolkassa outo, koska muuten risteilyalus ei näytä pätkääkään autolautalta. Olen ollut yön-yli-autolautalla myös Italiassa matkalla Sisiliasta Napoliin, ja sillä laivalla yhdestä kanttiinista sai huonoa pastaa, eikä koko laivassa ollut kaupan kauppaa. Vähän tuli ikävä Itämeren tarjontaa.

Entäs sitten ne puolet, joita ei oikein edes pysty selittämään? Tax free -myymälät ja se, että laivat pysähtyvät keskellä yötä Ahvenanmaalla ihan vaan, jotta voidaan myydä halvempaa viinaa ja kosmetiikkaa. Se, että ylimmän kerroksen yökerhon suosituin ohjelmanumero on karaoke, jossa hoilataan häpeilemättömän epävireisesti iskelmiä. Tai se, kun marraskuisella Itämeren risteilyllä Hunksit meinaavat tanssiesityksen aikana tippua lavalta myrskyaallokon ansiosta, ja kannella sataa vaakasuoraan räntää.

En ole käynyt Ruotsin risteilyllä sitten muutettuani ulkomaille, joten mielikuvani risteilyistä on sekä hitusen vanhentunut että roimasti romantisoitunut (ah, nostalgia!). Ehkäpä seuraavalla Suomi-lomalla voisi pistäytyä taas Itämeren aalloilla? Sitä odotellessa muistin syövereistä kaivettu Ruotsin risteilyjen top-3 parasta asiaa. Sori turkulaiset, nämä on kirjoitettu kotikaupunkini Helsingin näkökulmasta.

1. Saaristo, kummassakin päässä

Helsingistä lähtiessä kesällä kivutaan kannelle huiskuttamaan Suomenlinnan turisteille. Talvella on hyväksyttävää vetäytyä sisätiloihin, mutta merta pitää silti kytätä, kunnes Harmaja jää taakse.

Toisessa päässä, ellei ole aamuvirkku, laiva lipuu herätessä jo keskellä saaristoa. Jos aamupalaa aikoo nauttia laivalla, kannattaa pyrkiä ikkunapöytään ihastelemaan Tukholman saariston mökkejä ja rantahuviloita. Itämeren saaristot ovat yksi maailman kauneimmista näyistä, joten niistä kannattaa todellakin nauttia.

2. Päivä Tukholmassa

Olen käynyt Tukholmassa lukemattomia kertoja, ja silti melkein joka kerta sinne lähtiessä löytää uutta. Opiskeluaikoina joidenkin kavereideni Tukholman risteilyn kohokohta oli vierailu Sergels Torgin Burger Kingissä, ja tämä ärsytti minua niin vietävästi, koska kaupungilla oli vaikka mitä tarjota. Omat Tukholman lempparini ovat:

Hortoilu pitkin Gamla Stanin kujia. Olen tainnut käydä Tukholmassa yleensä muulloin kuin kesällä, ja kylmää viimaa on ihana päästä pakoon johonkin Gamla Stanin lukuisista kotoisista kahviloista.
Tukholman ehkäpä aliarvostetuin nähtävyys on kaupungintalo eli Stadshus, jossa erinomaiset opastetut kierrokset vievät katsomaan saleja, joissa Nobel-palkinnot jaetaan, tukholmalaiset solmivat avioliittoja ja ruotsalainen demokratia on toiminut satoja vuosia. Lisäksi pihamaalta on ehkäpä parhaat näkymät merelliseen Tukholmaan.

Kesäisin Gröna Lund on parasta – ja kauheinta. Vieläkö Gröna Lundissa on kauhutalo, jonka läpi kävellään, ja jossa palkatut näyttelijät säikäyttelevät ihmisiä? Näin Halloweenin alla samanlaisia kauhutaloja nousee ympäri Yhdysvaltoja, mutta sain ruotsalaisversiosta aikoinaan sellaisen sätkyn, etten ole vielä uskaltanut toistaa kokemusta.
Kaikista Tukholman monista erinomaisista museoista lempparini on Vasamuseet. Sen lisäksi, että merestä nostettu laiva itsessään on vaikuttava, museossa saa myös hyvän käsityksen siitä, millaista merenkulku ja merimiesten arki oli satoja vuosia sitten.
Tukholman alueella on kolme UNESCOn maailmanperintökohdetta, ja tähän mennessä olen harmikseni nähnyt niistä vain yhden: Skogskyrkogården on hautausmaa keskellä metsää, jossa voi käydä rauhallisella kävelyllä ja bongata Greta Garbon haudan. Suosittelen lämpimästi kesällä, kun on lämmintä. Itse kävin kävelyllä keskellä talvea, ja oikealla vaatetuksella ja asenteella sekin on ihan mukavaa.

3. Ilta laivalla

Olen risteillyt usemmin Siljalla kuin Vikingillä, ja Siljan laivoilla parasta on pitkän Tukholman päivän jälkeen väsyneiden jalkojen rentouttaminen laivan kylpyläosaston porealtaissa. Omat kylpyläkokemukseni ovat olleet kavereiden kanssa rentoutumista, mutta kuuluupa ystäväpiiriini pariskunta, joka tapasi tuolla ensimmäistä kertaa. Siljan kylpyläosasto on laivan ylimmillä kansilla, ja sieltä käsin voi myös katsella laivan lähtöä.

#matkachat – Tulevaisuuden risteilyt

Tänään illalla järjestetään Twitterissä taas jokaviikkoinen #matkachat klo 20.30, ja tällä kertaa aiheena on Tulevaisuuden risteilyt! Mukana sponsorina on Tallink Silja, ja jokainen chatin osallistuja saa alekoodin syksyn risteilylle, joten kannattaa senkin puolesta osallistua. Jos et tiedä, mistä on kyse, tsekkaa osallistumisohjeet täältä. Tällä kertaa poikkeuksellisesti chatin kysymykset julkaistaan etukäteen, ja ne ovat tässä:

K1: Suomalaisilla on #miljoonatapaaristeillä. Millainen on sinun tapasi, miksi sinä lähdet nykyään risteilylle?
K2: Kun mietit tulevaisuuden risteilyjä, minkälaisia ruoka, viihde- ja ostosmahdollisuuksia toivoisit laivojen tarjoavan?
K3: Mitä täysin uutta toivoisit Itämeren risteilylaivoille tai risteilyiltä tulevaisuudessa muutoin? Anna mielikuvituksesi liitää!
K4: Mistä ja miten haluaisit tulevaisuudessa saada tietoa sekä inspiraatiota risteilyjesi suunnitteluun?
K5: Mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa risteilyjen kohdekaupungeissa?
K6: Onko sinulla toiveita tulevaisuuden teemaristeilyjen aiheiksi ja sisällöiksi?

Nähdään Twitterin puolella!

Yhteistyössä Tallink Silja

4.8.20164.8.2016

Onnistuneen Suomi-loman ainekset

Ulkosuomalaisen Suomi-loma on ilmiö, jonka kunnolla ymmärtää vain toinen ulkosuomalainen. Yleensä ulkomaailman lomakausien sanelema lyhyt viikon tai kahden loma (verrattuna suomalaisiin neljän viikon kesälomiin – huhheijakkaa!), johon on ladattu paljon odotuksia (Suomen kesä! Kai siellä paistaa aina aurinko?) ja jonka aikana pitäisi ehtiä nähdä kaikkia mahdollisia sukulaisia, kavereita ja tuttuja, joita ei taas sitten ehdi näkemään moneen kuukauteen (tai vuoteen). Kuulostaako tutulta?

Me kävimme Iiron kanssa viikon lomalla Suomessa heinäkuun alussa. Koska olin juuri aloittanut uudet työt, koko loman onnistuminen oli epävarmaa, mutta onneksi työnantaja oli suopea ja pääsin minäkin matkaan. Lopulta lomasta tuli yksi parhaiten onnistuneista Suomi-lomista ikinä, kiitos näiden neljän vuoden aikana kantapään kautta opittujen niksien:

1. Älä ahda lomaa liian täyteen. Niitä tulee myöhemminkin.

Suomalaisia matkablogeja aktiivisesti lukevana kärsin varmaan tavallista enemmän inspiraatioähkystä Suomi-loman kanssa, kun tuntuu, että pitäisi päästä yhden viikon aikana sekä purjehtimaan Saaristomerelle, kiertämään vanhaa Raumaa, vaeltamaan Lappiin että pyöräilemään Ahvenanmaalle. Suomi-nostalgia iskee sitä vahvemmin, mitä kauempana asuu: miksi en tajunnut Nuuksion ihanuutta jo Suomessa asuessa?

Piti kuitenkin hyväksyä, ettei viikko riitä kaikkeen, joten valitsin pari Suomi-lomajuttua, jotka oli sekä helppo toteuttaa että mahdollista yhdistää ystävien ja suvun näkemiseen: Helsingin fiilistely mm. Hotelli Tornin kattobaarista käsin, Turussa päivän paistattelu jokilaivan kannella ja mökkeily kauniissa saaristossa. Jälkikäteen arvioituna ne riittivät vallan mainiosti, ja ainahan voi käydä siellä Raumalla sitten ensi vuonna.

2. Perusta itsellesi tukikohta ja pyydä ystäviä matkustamaan luoksesi.

Jotta koko loma ei olisi kulunut eri kulkuvälineissä istumiseen, perustimme parin päivän maakunta- ja mummokierroksen jälkeen tukikohdan mökille, jonne kutsuimme ystäviä ja sukua kylään aina päiväksi tai pariksi kerrallaan. Joskus ulkosuomalaiset valittavat, että kun itse tulee 8000 kilometrin päästä paikalle niin kaverit eivät jaksa liikahtaa edes 8km sinua tapaamaan, mutta meillä ei ollut tietoakaan tästä ongelmasta. Päinvastoin, mökkikutsut otettiin vastaan ilolla.

Viisi päivää saaristossa hurahti kuin siivillä, ja pidempään yhdessä aikaa viettäessä sai myös vaihdettua kuulumiset syvemmällä tasolla – sekä ihan vaan rentouduttua, kuten lomalla kuuluukin. Vaikka loman mökkeilyosioon kuului myös ei-niin-rentouttavia vastoinkäymisiä, niistäkin selvittiin ystävien avustuksella.

3. Mieti etukäteen, mitä ehdottomasti haluat lomalla syödä.

Kaipaan aina ulkomailla asuessa karjalanpiirakoita. En jaksa leipoa niitä itse. Kun Turussa hotellin aamiaisella oli karjalanpiirakoita, olin ratketa onnesta. Jos taas olisin palannut Yhdysvaltoihin ilman karjalanpiirakkakokemusta, varmaan harmittaisi, koska karjalanpiirakkahimo on iskenyt taas.

Suomi-lomalla tulee syötyä lähinnä ravintoloissa tai sukulaisten pöydissä, koska omaa keittiötä harvemmin on käytettävissä, joten monesti joku muu päättää puolestasi, mitä syödään. Kukaan muu ei kuitenkaan voi tietää, mitä juuri sinä kaipaat Suomesta, joten toiveita kannattaa esittää. Ääneen huutelemalla sain syödäkseni myös näitä kaipaamiani herkkuja:

Uusia perunoita ja silliä. Tai ihan vaan uusia perunoita. En muistanutkaan, kuinka hyviltä vasta maasta nostetut perunat maistuvat.
Mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Taivaallista, eikä täältä saa suomalaisia mustikoita.
Raparperipiirakkaa. Tiedän, että raparperi on tuttu juttu täälläkin, mutta en ole vielä onnistunut sitä kaupasta löytymään.
Poroa ja hirveä. Makuero ei ehkä ole valtava wapitiin, mutta on kuitenkin.
Halloumia. Ostin kerran pienen palan täältä lähikaupasta, ja se maksoi $12. Vastedes säästän tämän grilliherkun Suomeen.
Piimäjuustoa. Tätä tosin huutelin vain mielessäni, joten onneksi Iiron isoäiti on jonkin tasoinen ajatustenlukija.
Ruisleipää aamupalaksi ihan joka ikinen aamu, ja päälle oltermannia.

Seuraavaan Suomi-lomaan jäivät odottamaan maksalaatikko ja hernekeitto. Kyllä, niitäkin voi kaivata.

Helsinki's best toilet with a view — Helsingin parhaat näkymät vessan ikkunasta on Hotelli Tornin Ateljé Baarin naisten vessasta.

4. Varaa aikaa myös itsellesi.

Yksi loman tärkeimmistä hetkistä oli mökkipäivä, jonka vietimme Iiron kanssa ihan kahdestaan. Edes sateinen päivä ei haitannut, kun poltimme takkaa, ratkoimme ristikoita ja mietimme saunan lämmittämistä. Ehkä joku jaksaa viettää koko loman muiden ihmisten kanssa, mutta minä kaipaan edes hetken omaa rauhaa, jotta jaksan taas seurata sitä tärkeintä niksiä, joka tulee viimeisenä.

5. Keskity olennaiseen.

Niihin loman parhaisiin kohtiin, joiden takia tulit juuri Suomeen etkä minnekään muualle. Minulle ne eivät kaikesta fiilistelystä huolimatta olleet yöttömät yöt, Helsinki, saaristo tai edes karjalanpiirakat, vaan jotain aivan muuta.

Syvälliset keskustelut ystävien kanssa hämyisässä saunassa.
Se, kun sukulaispoika sai virvelillä kalan.
Brunssi viimeisillään raskaana olevan hyvän ystävän kanssa, joka pyysi lapsensa kummiksi.
Tiukka Scrabble-ottelu vanhempien kanssa.
Se, kun ystävä, jota en uskonut ehtiväni tapaamaan, lähti tunnin varoitusajalla treffaamaan minua toiseen kaupunkiin.
Sukulaislasten perässä juokseminen Heurekassa ja sen kaiken innon ja energian seuraaminen.
Lounaat ja päivälliset mökin kuistilla mitä parhaimmassa seurassa.

Näistä asioista riittää taas muisteltavaa ennen seuraavan kesän reissua.

Kaikki kirjoituksen kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa, ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Minua voi seurata Instagramissa käyttäjätunnuksella @globecalledhome.

31.3.2016

Kun terrori-iskut osuvat aivan liian lähelle

Viikko sitten aamulla heräillessä huomasin, että Iiro naputteli vieressä kännykkää. ”Huomenta”, sanoin. ”Brysselissä on ollut terrori-isku”, Iiro vastasi.

Nappasin kännykän yöpöydältä, avasin Facebookin, ja huoahdin helpotuksesta: kaikki kaupungissa asuvat kaverini olivat jo ehtineet merkitä olevansa kunnossa. Aamu täällä Keski-Lännessä on jo iltapäivä Brysselissä, uutiset olivat päässeet ajan tasalle tapahtumien kanssa ja useampi belgialainen tuttu oli ehtinyt kommentoida iskuja somessa.

Helpotus katosi nopeasti, kun luin, millä metroasemalla terroristit olivat räjäyttäneet metron. Kyseinen pysäkki on Europarlamentin lähin metropysäkki, vain parinsadan metrin päässä ex-työkavereitteni työpisteiltä, ja isku sattui kiireisimpään työhönmenoaikaan. Fiilis oli sama, kuin teekkariaikoina joku olisi räjäyttänyt bussin Otaniemen ostarin pysäkillä: kaikkea sattuu ja tapahtuu maailmassa, mutta tämä liippasi aivan liian läheltä.

On todennäköistä, että uhrien joukossa on parlamentin työntekijöitä, mutta tuntuisi liian makaaberilta lähetellä ex-kollegoille ja hyvänpäiväntutuille kyselyitä aiheesta. Niinpä olen viimeisen viikon odotellut, että Belgian viranomaiset julkistaisivat listan uhreista, jotta pääsisin varmistamaan, ettei listalla ole tuttuja nimiä. Tai näin ainakin toivon.

Europarlamentin käytävät tulivat parin vuoden työmatkojen aikana tutuiksi, vaikka eksyinkin melkein joka kerta siellä käydessä.

Terrori-iskujen jälkeen some on täyttynyt taas huolestuneista ihmisistä: uskaltaako Brysseliin mennä? Uskaltaako missään enää liikkua? Mihin tämä maailma on menossa?

Itse olen muistellut sitä, kun vuosi sitten Minneapoliksessa lentokonetta vaihtaessa jäin kaupunkiin jumiin, kun kone hajosi. Korvaava lento Eurooppaan järjestettiin vasta vuorokautta myöhemmin, ja lentoyhtiö järjesti minut yöksi lentokenttähotelliin. Koska lento oli lähdössä vasta iltapäivällä, ajattelin aamulla käydä USAn isoimmassa ostoskeskuksessa, Mall of Americassa, joka sijaitsee ihan Minneapoliksen lentokentän lähellä.

Hotellilla telkkarin avatessa uutisten ykkösaihe oli kuitenkin tämä:

Somalialainen terroristiryhmä Al-Shabaab, Al-Qaidan liittolainen, oli uhannut räjäyttää kyseisen ostoskeskuksen. Uhkauslistalla oli myös yksi kanadalainen ja yksi englantilainen ostoskeskus, mutta voitte arvata, mihin ostoskeskukseen amerikkalaisen median huomio kiinnittyi. Uhkausten yhteydessä uutisissa näytettiin klippejä aiemmista terrori-iskuista, joita Al-Shabaab oli tehnyt Afrikassa. Yksi näistä oli kenialaiseen ostoskeskukseen ja oli tappanut yli 70 ihmistä.

Mitä tehdä? Tarvitsin lounasta ja puhtaat alushousut; ruumalaukkuni oli yhä lentoyhtiöllä. Halusin nähdä Mall of American sisähuvipuistoineen ja övereine käytävineen. Pohdin asiaa Facebookissa, ja äitini reaktio oli salamannopea: Eiiii, älä mene sinne!

Pohdin lisää, ja päätin, että nyt ei ollut oikea aika kuunnella äitiä.

Al-Shabaabin uhkaukset olivat lopulta vain sitä – uhkauksia. Tätä ei kuitenkaan kukaan olisi voinut tietää varmasti etukäteen: tiettävästi USAssa asuu useita eri islamistiterroristijärjestöjen tukijoita, ja tällaisilla uhkauksilla on myös tapana vetää puoleensa kaiken maailman ”yksinäisiä susia”. Uhka oli siis varmaan todelllinen, vaikka sitä oli vaikea kauppakeskuksen autioilla käytävillä uskoa.

Jonkun mielestä uhattuun ostoskeskukseen meneminen on varmaan uhkarohkeaa, mutta minulle kyse oli periaatteesta. Se periaate kuuluu näin:

On se kyllä hitto, jos terroristit onnistuvat rajoittamaan jotenkin minun liikkumistani. Minä en suostu elämään terrorin alaisuudessa, en suostu terrorisoitavaksi. Saatan joskus pelätä, mutta en anna sen muuttaa käyttäytymistäni.

Kutsukoot joku naiiviksi, mutta minä aion jatkossakin uskoa kanssaihmisten hyvyyteen. Aion matkustaa Brysseliin tai Pariisiin tai Turkkiin tai vaikka New Yorkiin ihan niin kuin ennenkin, en peru lentoja lentokenttäiskujen pelossa, enkä aio käyttää metromatkoja muiden matkustajien kyttäämiseen. Vaikka iskut ovat kauheita, kuolen silti todennäköisemmin missä tahansa ennaltamainitussa paikassa liikenneonnettomuudessa.

Ennen kaikkea tiedän, että juuri sitä terroristit haluaisivat, että käpertyisin neljän seinän sisälle ja alkaisin pelätä tuntemattomia. Ja siihen minä en suostu.

Aiheeseen liittyen, vietimme Iiron kanssa taannoin synttäreitäni Pariisissa vain pari päivää Charlie Hebdo -iskujen jälkeen, seurasimme pariisilaisesta hotellista käsin terroristijahtia, kävimme illallistamassa tyhjissä ravintoloissa ja osallistuimme miljoonan muun tavoin rauhanmarssille. Siitä kokemuksesta lisää aiemmasta kirjoituksesta: #JeSuisCharlie – Pariisi terrori-iskujen jälkeen.

27.3.201627.3.2016

Kinderdijk: Hollannin kauneimmat tuulimyllyt

Oletko joskus poikennut jonnekin, vaikka tiedät itsekin, että aikaa on aivan liian vähän, ja paikallisetkin ovat suositelleet nähtävyyden jättämistä väliin? Sitä miettii, olisiko sittenkin vain parempi jättää käynti johonkin toiseen kertaan – ja samalla miettii, tuleeko toista mahdollisuutta enää ikinä.

Näin minä päädyin käymään Kinderdijkissä katsomassa hollantilaisia tuulimyllyjä.

Olin paluumatkalla Amsterdamista, jossa olin viettänyt viikonlopun Iiron kanssa, ja koska olin ajamassa kotiin Luxemburgiin autolla, päätin poiketa yhden blogini lukijan luona Rotterdamissa. Kerroin, että olin myös ajatellut käväistä Kinderdijkin kautta, ja sain kuulla, että tie sinne on pieni ja kapea, sitä pitkin ajetaan aivan liian kovaa ja että itse Kinderdijk on aikalailla turistirysä – Hollannissa on kuulema muitakin paikkoja, joissa nähdä tuulimyllyjä. Tiesin lisäksi, että olin myöhään liikkeellä, ja ehtisin viettää paikan päällä tuskin tuntiakaan, ennen kuin alue suljettaisiin.

Harkitsin hetken, että unohtaisin koko paikan, kunnes se iski. Se sama fiilis, joka sai minut Saint Kittsilläkin maksamaan mojovan hinnan taksista Brimstonen linnoitukselle. Se fiilis alkaa sanoilla ”kun kerran tänne asti tultiin” ja päättyy henkäykseen: ”Tulenko tänne muka koskaan uudestaan?”

Tie oli pieni ja kapea mutta liikennettäkin oli vähän, ja se kulki kauniin joen vartta ja söpöjen hollantilaistalojen ohitse. Myöhästyin juuri täpärästi viimeisestä kiertoajelulautasta, mutta ehdin silti kävellä puolisen tuntia kanavan vartta ihastellen tuulimyllyjen loppumatonta rivistöä. Lisäksi ehdin tutkia insinöörin näkökulmasta mielenkiintoista ilmaisnäyttelyä tuulimyllyjen tekniikasta ja juoda kupposen teetä ennen pitkää ajomatkaa.

Olin löytänyt Kinderdijkin UNESCOn maailmanperintölistalta, jonne se on päätynyt siksi, että nämä tuulimyllyt ovat jo satojen vuosien ajan pyörittäneet koneistoa, joka pumppaa vettä ulos Alankomaiden alavilta alueilta. Näitä tuulimyllyjä on kiittäminen siitä, että Alankomaiden läntisimmät alueet eli Hollanti on suurilta osin merenpinnan alapuolella – mutta vain tilastoissa eikä oikeasti. Nykyään tuulimyllyt eivät ole aktiivikäytössä mutta toimivat yhä varajärjestelmänä, jos uudempi järjestelmä pettää.

Kinderdijk on toinen Hollannin kahdesta tunnetusta alueesta, joilla näkee paljon tuulimyllyjä yhdellä kertaa. Toinen on Amsterdamin lähellä sijaitseva Zaanse Schans, jossa en ole käynyt. Väite Hollannin kauneimmista tuulimyllyistä on siis puhtaasti subjektiivinen: nämä ovat kauneimmat, joita minä olen nähnyt. Enkä näitäkään olisi nähnyt, jos olisin luovuttanut ja päättänyt palata Luxemburgiin pari tuntia aiemmin.

Kinderdijk on UNESCOn maailmanperintökohde. Tästä ja muista maailmanperintökohteista jutellaan nyt maanantaina Twitterin #matkachatissa. Tule siis mukaan, jos arvokas kulttuurihistoria ja upeat luontokohteet kiinnostavat!

3.1.2016

Hyvää uutta vuotta 2016!

On taas se aika vuodesta, kun pitää opetella uusi vuosiluku. Suomessa vuoden vaihteeseen kuului minulla yliopiston aikataulujen tarkistaminen, Helsingin tanssiopiston tarjonnan läpikäynti sekä tietysti ilmoittatuminen työväenopiston kursseille – eläköön kurssitarjonta merenkulusta maalaukseen! Nyt täällä Coloradossa olen intoutunut googlailemaan lätkän alkeiskursseja, koska joululomalla sidoin ensimmäistä kertaa jalkaani hokkarit ja huterasta menosta huolimatta mailan kanssa suhailu oli hauskaa kuin mikä. Lisäksi lisäsin kalenteriin paikallisen vuorikiipeilyseuran uusien jäsenten illan, koska paluumatkalla Suomesta katsoin lentokoneessa Everest-elokuvan, ihailin Seattlen välilaskulla Mount Rainieria, ja päätin kaksi asiaa:

Ikinä en kiipeä Everestille.
Jonnekin voisi silti kiivetä.

Rainier-tulivuori lentokoneen ikkunasta. Mount Rainier on manner-Yhdysvaltojen prominentein huippu, eli se nousee eniten ylöspäin ympäröivästä alueesta.

Jenni in Delta business class — Lento Amsterdamista Seattleen sujui mukavasti Deltan bisnesluokassa, kiitos Iiron kanta-asiakastason.

Palasimme siis eilen Suomesta, jossa vietimme reilut kaksi viikkoa. Turun joulurauhan julistuksen ja Helsingin joulumarkkinoiden lisäksi kaverimme kaappasivat meidät polttareihin, ja uuttavuotta vietimme hyvässä seurassa samalla juhlistaen syyskuussa Kalliovuorten kansallispuistossa solmimaamme avioliittoa. Jos minulta kysytään, niin nämä olivat parhaat uudenvuoden juhlat, joissa olen koskaan ollut, vaikka saatankin olla vähän puolueellinen.

Juhlat järjestettiin kiireellä ja tehtävää kasaantui eritysesti viimeiselle parille viikolle, joten blogi on elänyt vähän hiljaiseloa. Pidemmän postauksen sijaan ilmoitankin nyt vain, että elossa ollaan ja hyvin pyyhkii, sillä Coloradossa paistaa aurinko ja ulkona on täydellinen talvipäivä, joka maanittelee pienelle talvilenkille. Lisäksi laukut pitäisi purkaa, mikä tosin ei täysin onnistu tänään, koska neljästä ruumalaukustamme yksi jäi jonnekin Helsingin ja Amsterdamin välimaastoon eikä ole vieläkään löytynyt.

Mercier Champagne — Uudenvuoden vietimme Hotelli Kämpissä, joka hyvin ystävällisesti lähetti huoneeseemme pullon samppanjaa kuullessaan juhlivamme häitä.

Seuraavan parin viikon aikana olisi tarkoitus kirjoittaa täällä blogin puolella aiemmin julkaisemattomia tarinoita viime vuodelta, jakaa pari kirjavinkkiä uudelle vuodelle viime vuoden tyyliin, sekä tietenkin kertoa vuoden 2016 matkasuunnitelmistamme. Lähdemme jo parin viikon päästä häämatkalle, josta kerroin joulukuun kuukausikirjeessä, mutta tarkempi kertaus blogista on puuttunut. Tähän liittyen on tiedossa myös arvonta, joka kiinnostanee erityisesti Etelä-Suomessa asuvia matkailijoita, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vuoden 2016 matkasuunnitelmat — Twitterin käyttäjille tiedoksi, että huomeniltana vuoden 2016 matkasuunnitelmista keskustellaan siellä #matkachat-hashtagin alla.

Kulunut vuosi 2015 oli yksi elämäni parhaimmista. Pidetään peukkuja, että ensi vuodesta tulee vielä parempi. Hyvää uutta vuotta kaikille!

24.11.201524.11.2015

Äddi, Luxembourg!

Tänään sähköpostiini kopsahti maili, joka sai minut hyppimään innosta ympäri olohuonetta. Maili, jota olin odottanut ja jännittänyt, ehkä vähän stressannutkin jo pari viikkoa.

Luxemburgin asuntoni on vihdoin löytänyt uuden vuokralaisen.

Rue Michel Rodange, Luxembourg — Entinen kotikatuni Luxemburgissa. Ex-asuntoni ikkunat näkyvät tässä kuvassa.

Kun toukokuussa jätin Luxemburgin taakseni, en kuitenkaan luopunut asunnostani, koska ei ollut varmaa, etten palaisi taas marraskuussa sateiseen Beneluxiin. Sen sijaan hommasin asuntoon alivuokralaisen, jätin huonekalut ja astiat paikoilleen ja jonkin verran tavaraa kellarikomeroon. Kun neljältä aamuyöllä tilasin taksin lentokentälle ja lukitsin oven, en ajatellut tekeväni niin viimeistä kertaa – vaikka pikkaisen niin toivoinkin.

Mahdollinen paluupäiväni Luxemburgiin olisi ollut viikko sitten ja kirjoittelen tätä yhä Coloradosta, joten tiedätte, miten siinä sitten kävi. Hyvä näin.

Place du Martyr — Kolmen minuutin kävelymatkani kotoa bussipysäkille kulki aina tämän aukion lävitse.

Työasiat järjestyivät ongelmitta, mutta asunnosta luopuminen ei ollutkaan yhtä simppeli juttu. Asuntoni oli täynnä huonekaluja, joita en halunnut, ja totta puhuen en ihan hirveästi haikaillut mikron, telkkarin tai edes Arabian toistakymmentä vuotta vanhan astiaston perään. Olin rakentanut Luxemburgiin itselleni pesän, jonka muutto Atlantin ylitse ei olisi alkuunkaan järkevää, mutta jotenkin siitä piti päästä eroon.

Rue Michel Welter, Luxembourg — Samassa korttelissa mutta eri kadulla oli rivi söpöjä townhouseja, joita ihastelin aina kävellessäni katua pitkin lähikauppaan.

Pelastuksekseni koitui Luxemburgin hullut asuntomarkkinat ja ystävällinen kiinteistövälittäjä, joka suostui joustamaan kahden kuukauden irtisanomisajasta, jos vain uusi vuokralainen löytyisi, sekä kauppaamaan asunnon lisäksi eteenpäin myös huonekalujani ”ota tai jätä” -tarjouksella. Ylikuumentuneilla markkinoilla asuntoni on todellinen kultakimpale – hyväkuntoinen, hyvällä sijainnilla ja vuokra yleiseen hintatasoon nähden kohtuullinen – ja Luxemburgiin saapuu jatkuvasti expateja pelkän matkalaukun kanssa, joten ei lopulta ihme, että joku tarttui mahdollisuuteen ostaa asuntoon sopivat kalusteet.

Yhtä lailla pelastuksenani toimi pari Luxemburgissa asuvaa ystävää, jotka auttoivat kellarikomeron sisällön tyhjentämisessä säilöön siihen saakka, että ehdin sille jotain tehdä. Kiitos tuhannesti Kaisa ja Kukka!

Boulevard de la Petrusse, Luxembourg — Kotiani lähin kohta, josta Petrusse-laaksoon pystyi laskeutumaan, sijaitsi reilun korttelin päässä. Reitti laaksoon kulkee noiden puiden lävitse…

Stairs down to Petrusse, Luxembourg — …näitä portaita pitkin…

Petrusse Valley, Luxembourg — …tänne. Tässä minäkin lenkkeilin monen monta kertaa.

Viimeiset langanpäät käyn solmimassa paikan päällä joulukuussa matkalla Suomeen. Työpaikan byrokratian viimeistely, pankkitilin sulkeminen, kirjautuminen paikallisviranomaisen luona ulos maasta ja niiden mainittujen tavaroiden läpikäyminen odottavat kaikki minua. Toisaalta myös joulumarkkinat, ystävät ja toistaiseksi viimeistä kertaa niin tuttujen kaupungin katujen kulkeminen.

Äddi, Luxemburg! Kiitos parista hyvästä vuodesta, jotka sain viettää kanssasi!

Selfie viimeisenä työpäivänä — Tämän selfien otin viimeisenä työpäivänäni juuri, kun olin viimeistä kertaa sulkenut työhuoneeni oven ja marssinut raput alas työpaikaltani. Toukokuussa oli lämmintä ja aurinko paistoi.

7.10.2015

Hei sehän on metro! – ja muita Helsingin ääniä

Terveiset Helsingistä, kaupungista, joka on ja pysyy rakkaana kotikaupunkinani. Vaikka taas hätkähdin uutta – mihin Bakers on hävinnyt? mikä ihmeen 2-ratikka? miten joka kulmassa mainostetaan nykyään sushi-buffeteja? ja eikö P-junalla enää mennäkään Malmille? – tuntuu kaupunki silti hengittävän kanssani samaa tahtia. Kauppatorin myyjien hymyt eivät muutu, Stockan Hullujen päivien hulabaloo on joka vuosi samanlainen, busseissa istuessa voi torkkua ja silti havahtua oikealla pysäkillä ja Fredalla, Lönkalla ja Iso-Roballa liikkuessa vanhat talot henkivät kotia. Töölönlahti on täynnä lenkkeilijöitä, Linnunlaulun huvilat paikallaan, Kalliossa yhä samat antiikkielektroniikkakaupat thaihierontojen vieressä ja pimeä kaupunki ei tunnu pelottavalta – päinvastoin.

Pasilasta uuden passin haettuani harhailin 0-lipulla päättömästi ympäri kaupunkia katuja katsellen, kunnes ratikkani kolisteli pitkin Aleksia ja tajusin, että vajaassa tunnissa ehtisin juuri sopivasti kiertämään Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn. Kaupunginmuseot (kyllä, niitä on monta) ovat ilmaisia ja siksi niihin pistäytymiseen on kynnys erityisen matalalla. Minä jäin pois 6T:stä tuomiokirkon edessä ja kurvasin Sofiankadulle.

Näyttelyssä esiteltiin helsinkiläisten lempipaikkoja – tuomiokirkon portaat vappuna, Suomenlinna, Kaivari – ja minä huokailin. Yläkerrassa käytiin läpi tunnettuja helsinkiläisiä lähinnä 1800-luvulta, ja minä muistin taas, miksi vähän fanitan Aurora Karamziniä. Huone, johon jäin istumaan, oli kuitenkin lähes tyhjä. Pari puiston penkkiä, säkkituoleja, yksi heijastettu video jossa vähän katukuvaa, ei erityisen kiinnostavia vesivärimaalauksia. Minä jäin kuuntelemaan ääniä.

Kun huone täyttyi metron jarrutusäänistä, siirryin mielessäni Kaisaniemen metroasemalle. Sitten ratikat jo kolistelivatkin ohitseni, pulut visersivät, ja suojateiden merkkiäänet piipittivät tavalla, jota ne eivät piipitä missään muualla. Mukulakivikaduilla askelten kopinan lomasta kuuluvat kirkonkellot, bussit sanoivat ”tsih tsih” ja joku sanoi ”kiitos”. Sitä ei oikeastaan huomaa, ennen kuin lähtee pois, miten ominaisia jotkut äänet ovat jollekin tietylle paikalle, ja tähän huoneeseen oli koottu minun Helsinkini. Pariisin metrot kuulostavat ihan eriltä, New Yorkin suojatiet tuntuvat vierailta, ja ne kirkonkellot, niitä ei Coloradossa kuule.

Äänitaiteilija Mikko H. Haapojan teos Luotisuora, jossa kuljetaan Tähtitorninmäeltä Kallion kirkolle, on esillä Helsingin kaupunginmuseon Sofiankadun pisteessä 18.10. saakka. Sisäänpääsy on ilmainen ja museo on auki torstaisin klo 19 saakka, muina päivinä klo 17 saakka. Suosittelen lämpimästi kaikille tähän kaupunkiin rakastuneille.

17.8.2015

Nordic Nomads – pohjoismaista yhteistyötä

Ulkomailla Suomi mielletään vahvasti osaksi pohjoismaista yhteisöä, ja tuntuu, että minulta kysytään noin kerran viikossa, ovatko suomi ja ruotsi sukulaiskieliä. Viimeksi tänään puolituttu esitteli minut eteenpäin ruotsalaisena, koska päähän oli jäänyt vain, että ”joku pohjoismaalainen”. Kun selviää, että olen Suomesta, niin enemmän matkustaneet aloittavat aina kertomalla, kuinka ovat käyneet Tanskassa. Pohjoismaa kuin Pohjoismaa, ajatellaan – ja ei, Suomi ei ole osa Skandinaviaa, eivätkä Skandit sijaitse Suomessa. En laskettele siksi, että olen Etelä-Suomesta, vaan siitä huolimatta.

Ajoittaisesta lievästä ärsytyksestä huolimatta tottahan se on, että meissä on aika paljon yhteistä. Vaihto-opiskelijoina me suomalaiset lyöttäydyimme yhteen norjalaisten kanssa (muita pohjoismaalaisia ei ollut) ja vain siinä seurassa kehtasimme keskustella rahasta: kreikkalaisten vaihtarien valittaessa, kuinka 2 euroa oluesta oli liian kallista, ei oikein viitsinyt sanoa mitään opintorahan suuruudesta. Töissä tanskalaiselle työkaverille voi avautua ranskalaisesta työkulttuurista tai kulttuurista ylipäätään, ja hän ymmärtää! Amerikkalainen uusi tuttavuus tuntuu heti asteen verran läheiseltä, kun paljastuu, että hän on töissä ruotsalaisessa yrityksessä, ja kun verkostoitumistilaisuudessa Denverissä törmää islantilaiseen, ollaan heti yhtä mieltä siitä, että voitaisiin tavata joskus uudestaankin ja jutella muustakin kuin töistä.

Maailman mittakaavassa me pohjoismaalaiset todellakin olemme yhtä porukkaa, joten ajoittainen yhteistyö on luonnollista – ja tällä aasinsillalla aion esitellä teille Nordic Nomads -matkabloggaajaverkoston! Verkoston perustivat norjalaiset matkabloggaajat, ja minulla oli kunnia tulla valituksi siihen ensimmäisten suomalaisten bloggaajien joukossa. Ideana on YYA-sopimuksen hengessä tehdä yhteistyötä, auttaa toisia ja ehkäpä jopa ystävystyä… Tiedä häntä, tähän mennessä olen ainakin saanut vertaistukea esimerkiksi usealla kielellä kirjoittamisessa sekä tavannut virtuaalisesti huippuja kansainvälisiä bloggaajia!

Meitä suomalaisia matkabloggaajia on mukana verkostossa neljä, ja vähän naurattaa otanta, sillä kukaan meistä ei tällä hetkellä asu Suomessa. Destination Unknown -blogin Satu bloggaa Norjasta käsin, Tarinoita maailmalta -blogin Annikan löytää useimmiten Kanadasta, ja matkakuume.netin Gia ja Miika kiertävät juuri maailmaa, tällä hetkellä Fidžillä.

Nordic Nomadsilla on oma blogifeedi, jota kannattaa seurata vaikka Facebookin kautta, jos pohjoismaalaiset matkablogit kiinnostavat. Postauksista osa on englanniksi, osa pohjoismaalaisilla kielillä, joten jos skandinaaviska sujuu, niin sitä pääsee näitä lukiessa treenaamaan. Postaukset eivät luonnollisesti rajoitu Pohjoismaihin; itse sain juuri tuota kautta tulevalle syyskuun roadtripillemme Arizonaan!

Shinimichi has explored Arizona, and went to the Lower Antelope Canyon – a remarkable place according to them!

Posted by Nordic Nomads on Sunday, August 16, 2015

Innolla odotan, mitä tulevaisuus tässä verkostossa tuo tullessaan!

P.S. Kirjoituksen kuvat ovat vuodelta 2012 Norjan kansallispäivän juhlallisuuksista Bergenistä. Päivä oli sateinen, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. Pyssyjen kanssa marssivat pikkupojat ovat Bergenin erikoisuus, mutta kansallispukuihin pukeudutaan Norjassa juhlapäivänä kaikkialla. Tässä yksi tapa, joka Suomesta uupuu, mikä omasta mielestäni on suuri harmi.

23.7.201523.7.2015

24 uutta maailmanperintökohdetta – lista vaan pitenee!

Maailmanperintökohteiden bongailu on siitä hauska (tai kinkkinen, miten sen nyt ottaa) puuha, että koskaan ei tule valmiiksi. UNESCOlla on nimittäin tapana lisätä uusia kohteita listalle vuosittain, ja tämän vuoden kokouksessa Bonnissa uusia kohteita tuli peräti 24. Tässä ne ovat:

8 uutta helposti tavoitettavaa kohdetta Länsi-Eurooppaan…

Norja: Rjukan-Notoddenin teollisuuskeskus

Rjukan, Norway — Etelä-Norjaan 150km Oslosta länteen rakennettiin 1900-luvun alussa typpitehdas sekä tehtaalle energiaa tuottamaan tuolloin Euroopan suurin vesivoimala, Svelgfoss, sekä maailman suurin vesivoimala Vemork. Läheiset Rjukanin ja Notoddenin kylät rakennettiin työntekijöiden asunnoiksi, ja maailmanperintölistalle paikka päätyi, koska se on hyvä esimerkki ympäröivistä vuorista ja luonnosta hyötyvästä 1900-luvun alun teollisuuskaupungista. [Kuva: Nigel Swales]

Tanska: Christiansfeld, herrnhutilaisten perustama kaupunki

Old well in front of Brothers Congregation Church — Christiansfeld pääsi listalle, koska se on erityisen hyvä esimerkki siitä, miltä näyttää kaupunki, jonka kaupunkisuunnittelusta on vastannut kirkko. Esimerkiksi naimattomille miehille ja naisille on omat isot yhteistalonsa, ja koristelemattomat yksinkertaiset talot on suunniteltu kirkon hallitseman keskusaukion ympärille. [Kuva: Martin Nikolaj Christensen]

Tanska: Uuvustusajometsästysalue Pohjois-Sjellannissa

Uuvustusajometsästys (par force) eli peurojen metsästys ratsain ajokoirien avulla oli suosittu metsästystyyli 1500-luvun Tanskan hovissa. Sitä varten oli varattu Pohjois-Sjellannista Store Dyrehaven ja Gribskovin metsät sekä Jægersborg Hegnin puisto, ja alueella on useita hienoja metsästysmajoja – kuvassa Eremitagenin metsästyslinna. [Kuva: Guillaume Baviere]

Saksa: Hampurin Speicherstadtin ja Kontorhausin alueet sekä Chilehausin toimisto

Ranska: Champagnen viiniviljelmät, samppanjatalot ja kellarit

Champagne Cellars at Mercier — Munkit alkoivat valmistaa samppanjaa jo 1600-luvulla, mutta teollisiin mittakaavoihin juoman valmistus siirtyi Champagnen alueella 1800-luvulla. Maailmanperintökohteeseen kuuluu useampi historiallinen viininviljelyalue sekä Epernayn kaupungin Avenue de Champagne, jonka varrella moni vanha kuuluisa samppanjatalo pitää kellareitaan. Maailmanperintökohteena alue todistaa pienen käsityöläisammatin kehittymistä megalomaaniseksi agrikulttuuribisnekseksi.

Ranska: Burgundin viinitarhat sekä Dijonin vanhakaupunki

Opera de Dijon in Rain — Dijonin kaupungin eteläpuolella kehittyi Burgundin alueelle ominainen viinialueiden jako suurempiin terroireihin ja pienempiin climateihin. Pohjan ajattelulle loivat 1300-luvulla viiniä viljelleet sisterssiläismunkit huomatessaan eri maa-alueiden tuottavan eri tasoisia rypäleitä johtuen mikroilmastosta, maaperästä ja muista luonnonolosuhteista. 1700-luvulla viinialueiden siirtyessä yhä enemmissä määrin kirkolta ja kruunulta Dijonin porvareiden omistukseen niitä alettiin virallisesti luokitella ja arvottaa suhteessa toisiinsa. Maailmanperintölistalle ovat päätyneet sekä viinialueet, joita luokiteltiin, että Dijonin kaupunki, jonka poliittisessa ilmapiirissä kytenyt halu säätelylle johti luokitteluun.

Iso-Britannia: Forthin silta

Forth Bridge Blues — Forth-joen ylittävä rautatiesilta on maailman pisin kaarisilta. Se avattiin liikenteelle vuonna 1890 ja on yhä käytössä. Maailmanperintölistalle se on lisätty, koska se oli aikoinaan tärkeä saavutus siltasuunnittelussa ajalla, jolloin rautatiet mullistivat pitkänmatkan matkustuksen. Forthin sillasta on kirjoittanut blogissaan Auringonkalastaja. [Kuva: Chris Combe]

Italia: Arabi-normannilainen Palermo sekä Cefalún ja Monrealen katedraalit

Italy-2125 - Cathedral of Palermo — Kun normannit valloittivat Sisilian vuonna 1061, seurauksena oli normannilaisen, arabialaisen ja bysanttilaisen kulttuurin sulatusuuni, joka jätti jälkensä pääkaupunki Palermoon vielä vuosisadoiksi. Sisilian normannilaisen kuningaskunnan aikana (1130-1194) Palermoon rakennettiin kaksi palatsia, kolme kirkkoa, katedraali ja silta sekä läheisiin Cefalún ja Monrealen kaupunkeihin vielä katedraalit, joiden arkkitehtuurissa näkyvät uudenlaiset arkkitehtuuri- ja koristelutyylit, ja jotka todistavat muslimiarabien, ortodoksibysanttilaisten ja katolisten normannien yhteiselosta kaupungissa. Blogeista Meriharakka on kirjoittanut Monrealesta ja Hear the World’s Whisper Palermosta. [Kuva: Dennis Jarvis]

4 kohdetta Amerikkoihin ml. syy matkustaa Teksasiin…

Jamaika: Blue and John Crow Mountainsin kansallispuisto

Blue Mountains - John Crow National Park — Ainoa uusi luontokohde maailmanperintölistalla on Blue and John Crow Mountainsien kansallispuisto Jamaikalla sen rikkaan sammaliston takia. Alue on myös kulttuurikohde, koska se toimi piilopaikkana ensimmäisille orjuudesta karanneille tainointiaaneille sekä myöhemmin afrikkalaistaustaisille orjille, jotka perustivat alueelle pakoreittien ja piilopaikkojen verkoston. [Kuva: VANKUSO]

Meksiko: Padre Temblequen akvedukti

Arcos de Zempoala — 1500-luvulla fransiskaanipappi Padre Tembleque johti akveduktin rakentamista alueelle, jotta paikalliset intiaaniyhteisöt saisivat puhdasta vettä käyttöönsä. Akveduktissa on maailman korkein yksikerroksinen kaari, jota akvedukteihin on koskaan rakennettu, ja se on esimerkki roomalaisen vesihuoltotradition ja mesoamerikkalaisen rakennustekniikan yhdistelmästä: akvedukti on rakennettu savitiilistä. [Kuva: Federico]

Uruguay: Fray Bentosin teollisuusalue

Serie - Ruinas y recuerdos del frigorífico Anglo IV — Fray Bentosin kaupunkiin rakennettiin vuonna 1859 tehdas, jonka tarkoitus oli prosessoida läheisillä preerioilla kasvatettu karja kuljetettavaksi myytäväksi Eurooppaan. Tehtaaseen kuului lihan prosessointilaitoksen lisäksi pakkaus ja eteenpäinlähetys, ja se on varhainen esimerkki globaalilla skaalalla toimivasta lihakaupasta. Suomalaiset saattavat muistaa Fray Bentosin eräästä uudemmasta teollisuuskohteesta, nimittäin Metsä-Botnian uutisissa olleesta sellutehtaasta. [Kuva: Federico Moreira]

Yhdysvallat: San Antonion lähetystöt

Mission San Jose — Fransiskaanimunkit rakensivat 1700-luvulla viisi lähetystöä San Antonio -joen varrelle, josta käsin Espanjan kruunu pyrki käännyttämään, kolonisoimaan ja puolustamaan Uuden-Espanjan siirtomaita. Lähetystöjen arkkitehtuurissa yhdistyvät espanjalaisten ja coahuilteca-intiaanien koristelutyylit. San Antonion lähetystöissä on vierailtu 50 State Puzzle -blogissa. [Kuva: Bill Staney]

7 uutta Lähi-Idän ihmettä…

…sisältäen kaksi Iraniin ja yksi Saudi-Arabiaan. Ei ole helppoa maailmanperintökohteiden bongaaminen.

Iran: Susa

Persialaisen perimätiedon mukaan Susa oli maailman ensimmäinen kaupunki, ja tämä saattaa jopa pitää paikkansa: Susan kaupunki oli olemassa jo yli 6000 vuotta sitten. Sen jälkeen kaupunki on ollut osa Elamin, Persian ja Parthian kulttuureita, ja valloittipa myös Aleksanteri Suuri sen aikoinaan. Lopulta Susan tuhosivat mongoolit 1200-luvulla. [Kuva: ninara]

Iran: Meymandin kulttuurimaisema

Bringing In the Flock, Firuzabad, Iran — Meymand on omavarainen aroalue Iranin keskialueen vuorten eteläpäässä. Paikalliset paimentavat karjaansa vuorilla syksyt ja keväät eläen väliaikaisissa paimentolaisasutuksissa, viljelevät kesän maata ja vetäytyvät talviksi luola-asumuksiin laakson pohjalle. Maailmanperintölistalle tämä kulttuurimaisema pääsi, koska se on osoitus elämäntavasta, jonka otaksutaan aiemmin olleen paljon yleisempi. [Kuva: Julia Maudlin]

Israel: Bet She’arimin nekropoli

Beth She'arim — Kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin ensimmäisen juutalaissodan aikana vuonna 70, juutalaisten hallinto siirtyi Bet She’arimiin. Vuonna 135 roomalaiset kielsivät myös juutalaisten pääsyn Jerusalemin suosituimmalle hautausalueelle Öljymäelle, jolloin juutalaiset alkoivat haudata kuolleitaan jo tutuksi tulleeseen Bet She’arimiin. Maailmanperintökohteeksi Bet She’arimin nekropolis on nostettu erityisesti runsaiden kreikan, aramian ja hepreankielisten hautakirjoitusten ja koristeluidensa takia. [kuva: Alex Brey]

Jordania: Al-Maghtasin kastepaikka, ”Betania, Jordanin tuolla puolella”

Jesus Christ baptism site (2007-05-811) — Al-Maghtasin kastepaikka on kristittyjen pyhiinvaelluskohde, koska täällä uskotaan Johannes Kastajan kastaneen Jeesus Nasaretilaisen. Maailmanperintökohteen siitä tekee monet roomalaiset ja bysanttilaiset kirkot, kappelit ja luostarit sekä luolat, joissa erakot asuivat ja altaat, joita käytettiin kasteisiin. [Kuva: Vyacheslav Argenberg]

Saudi-Arabia: Ha’ilin kalliotaide

Jubbah, Hail excursion — Nykyarabien esi-isät ovat jättäneet jälkensä Ha’ilin provinssissa sijaitsevien Jubbahin ja Shuwaymisin kallioihin. Vanhimmat petroglyfit alueella ovat yli 10 000 vuotta vanhoja, ja ne kuvaavat sekä eläimiä että ihmisiä. Aikoinaan petryglyfit olivat järven rannalla, mutta järvi on aikojen saatossa kuivunut pois jättäen jälkeensä aavikon. [Kuva: Samira]

Turkki: Efesos

Library of Celsus — Efesoksessa sijaitsi yksi vanhan maailman seitsemästä ihmeestä: Artemiin temppeli, joka rakennettiin 500-luvulla eaa. Temppelin rakennusaikoihin alettiin rakentaa myös Efesoksen kaupunkia, josta tuli yksi antiikin Kreikan merkittävimmistä. Myöhemmin se liitettiin Rooman valtakuntaan, jolloin kaupunkiin rakennettiin paljon huomattavia rakennuksia, ja kaupungista tuli asukasluvultaan Rooman valtakunnan suurimpia. Kaupungista tuli myös kristinuskon pyhiinvaelluspaikka, koska legendan mukaan apostoli Johannes ja Neitsyt Maria muuttivat sinne. Lopulta kaupunki näivettyi, kun sen satama liettyi vähitellen umpeen. Efesoksesta löytyy juttua Tuhat ja yksi tarinaa -blogista. [Kuva: Laszlo Ilyes]

Turkki: Diyarbakırin linnoitus ja Hevselin puiston kulttuurimaisema

Hevsel Garden, Diyarbakir — Diyarbakırin kaupunki on Turkin kurdialueella, ja se on ollut tärkeä kekuskaupunki jo kreikkalaisten ajoista asti aina nykyaikaan saakka. Kaupungin keskuskukkula ja muurit ovat osa maailmanperintökohdetta, kuten myös sen viereinen Hevselin puisto, joka yhdistää kaupungin Tigris-jokeen. [Kuva: Julia Buzaud]

5 vanhaa ja uutta Kauko-Idässä…

Kiina: Tusi-kohteet

Hailongtun Castle Zunyi Guizhou China David McBride Photography-0083 — 1200-1900-luvuilla Lounais-Kiinan vuorilla hallitsivat Tusi-hallitsijat, jotka Kiinan keskushallinto oli asettanut hallitsemaan vähemmistökansoja. Tusit valittiin kansan keskuudesta, jotta vähemmistöillä olisi mahdollista pitää omat perinteensä ja kulttuurinsa kuitenkin niin, että he kokivat kuuluvansa osaksi yhteistä Kiinan valtakuntaa. Maailmanperintölistalle on lisätty kolme Tusi-hallinnon alaisuudessa ollutta kohdetta: Laosichengin ja Tangyan temppelit ja rakennukset sekä Hailongtunin linna (kuvassa), Kiinan parhaiten säilynyt keskiaikainen linnoitus. [Kuva: David McBride]

Japani: Meiji-kauden teollisen vallankumouksen kohteet

軍艦島(端島) Gunkanjima - Battleship Island(Hashima Island) — Tämä on uusista maailmanperintökohteista kiistanalaisin: kohde suojelee Japanin teollistumisen perintöä Meiji-kaudelta (1868-1912), ja samoissa teollisuuslaitoksissa käytettiin 1910-luvulta eteenpäin korealaista ja myöhemmin kiinalaista pakkotyövoimaa. Maailmanperintökohteeksi nämä 23 erillistä paikkaa ovat päässeet, koska ne osoittavat, miten ei-länsimaa on hyödyntänyt länsimaista tekniikkaa teollistuakseen huimaa vauhtia. Mukana on satamia, laivanrakennusta, hiilikaivoksia, rautaruukkeja, teollisuusyritysten vanhoja konttoreita sekä myös James Bondin Skyfall-leffasta tuttu Hashiman hiilikaivoksen päälle rakennettu hylätty kaupunkisaari Gunkanjima, josta voi lukea lisää Kukkapilli-blogista. [Kuva: waka]

Etelä-Korea: Baekjen historialliset alueet

Busosanseong 021 — Noin 2000 vuotta sitten Korea oli jakaantunut kolmeen muinaiseen kuningaskuntaan: Baekje, Silla ja Gaya. Tämä maailmanperintökohde suojelee Baekjen myöhäiskauden maamerkkejä vuosilta 475-660: linnakkeita, temppeleitä, hallintorakennuksia, kuninkaallisia hautoja… Baekjen kuningaskunta eli noina vuosina kultakauttaan ja toimi kulttuurien sulatusuunina, koska sillä oli hyvät yhteydet sekä muihin Korean kuningaskuntiin että Kiinaan ja Japaniin. Esimerkiksi buddhalaisuus levisi Japaniin pitkälti Baekjen kautta. Kuningaskunta tuhoutui vuonna 660 kun sillalaiset yhdessä kiinalaisten kanssa valtasivat Baekjen. [Kuva: travel oriented]

Mongolia: Burhan Haldun -vuori

Burkhan Khaldun mount — Burhan Haldun sijaitsee noin 100km Ulan Batorista koilliseen, ja se on mongoleille pyhä vuori. Legendan mukaan Tšingis-kaani syntyi ja kuoli vuorella, mikä saattaa johtua siitä, että kyseinen mongoolien johtaja yritti yhdistää kansaa edistämällä vuorten palvontaa. Vuorelle rakennetuilla seidoilla, paikallisella kielellä ”ovoo”, pidetään uskonnollisia seremonioita. [Kuva: Ganzorig Gavaa]

Singapore: Kasvitieteellinen puutarha

Rain tree (yellow variety) and bandstand — Singaporen kasvitieteellisen puutarhan perustivat britit vuonna 1859, ja se on ollut siitä lähtien tärkeä Kaakkois-Aasian kasvitieteen keskus. Maailmanperintölistalle puutarha pääsi siksi, että se on täynnä vanhoja rakennuksia ja historiallisia istutuksia, jotka kertovat tarinaa puutarhan evoluutiosta brittiläisen siirtomaavallan puutarhasta maailmanluokan tieteelliseksi puutarhaksi. Singaporen kasvitieteellisessä puutarhassa vieraillaan Auringon alla -blogissa. [Kuva: Jnzl’s Public Domain Photos]

Entä mitä tämä tarkoittaa minun keräysharrastukselleni?

Vaikka uusia käytäviä paikkoja tuli listalle roppakaupalla, keräysharrastukseni hyppäsi myös askeleen eteenpäin: olen käynyt näistä jo kolmessa.

Champagnessa kävin Luxemburgista käsin peräti kahdesti, ja ensimmäisestä kerrasta löytyy juttua blogista: Samppanjaa Champagnessa. Toisella kerralla kävimme Suomi-Luxemburg-seuran kanssa maistelemassa läpi Epernayn Avenue de Champagnen samppanjatalojen tuotantoa, joista mieleen jäi erityisesti Mercierin maailman suurin samppanjatynnyri sekä Castellane, Ranskan suosituin samppanjatalo, josta on kuultu hyvin vähän ulkomailla, koska lähes kaikki tuotanto menee kotimaahan.

World's Largest Champagne Barrel, Mercier — Maailman suurin samppanjatynnyri, joka tehtiin vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Oli muuten maailmannäyttelyn toisiksi suosituin nähtävyys; se suosituin oli eräs torni…

Castellane Tower — Castellanen samppanjatalon ikoninen torni

Dijonissa vierailin maaliskuussa. Burgundin viinitarhat jäivät kyseisellä vierailulla väliin, mutta koska vietin kaupungin keskustassa useamman sateisen tunnin ja maistelin paikallista viiniä, lasken tämän ainakin osittaiseksi käynniksi. Kaupunki on muuten todella kaunis ja sen historiassa riittäisi tutkittavaa useaksi päiväksi.

Palermossa kävin vuonna 2005 (vai oliko se sittenkin 2004?), joten muistikuvat ovat vähän hataranlaiset. Muistan istuskelleeni kirkon portailla odottaen siestan päättymistä, koska käytettävänä kaupungissa oli kokonainen päivä ennen lautan lähtöä Napoliin. Arabinormannilaisarkkitehtuuriin en kuitenkaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota, joten vaikka tämä onkin teknisesti ottaen käynti, niin uusi vierailu lienee paikallaan.

Näiden lisäysten jälkeen saldoni on siis 105 käytyä maailmanperintökohdetta! Enää 926 kohdetta jäljellä…

Oletko sinä käynyt näissä uusissa kohteissa? Mihin lähtisit mieluiten?

14.7.2015

Köpiksestä Istanbuliin ja Pariisista Varsovaan #matkachat

Eilen oli taas Twitterissä vilskettä ja vilinää, kun #matkachatissa juteltiin kaupunkilomista Euroopassa. Tuttuun tapaan alussa kuultiin, mistä kaikkialta oli osallistujia.

@globecalledhome Täällä ollaan! Helteisestä Barcelonasta terkkuja! ? #matkachat

— Minna Saalpo (@MinnaSaalpo) July 13, 2015

Tällä kertaa osallistun #matkachat'iin paikasta nimeltä Bar, mutta suht selvinpäin täällä ollaan #Montenegro

— Esa Isopahkala (@reissuesa) July 13, 2015

Mukana #matkachat:issa. Eksoottisesta Hämeenlinnasta käsin :)

— Kotona kaikkialla (@Kotonakaikkial) July 13, 2015

…ja sitten päästiinkin itse asiaan.

K1: Kolme eurooppalaista kaupunkia, joihin haluaisit matkustaa juuri nyt?

Ensimmäisen kysymyksen vastauksissa ei tainnut jäädä kovinkaan montaa eurooppalaista suurkaupunkia mainitsematta.

V1: Vilna, Rooma, Wien #matkachat

— Heidi Juopperi (@HeidiJuopperi) July 13, 2015

#Matkachat V1: #Madrid, #Praha, #Budapest! Madrid koska se on ihana, Praha ja Budapest koska en ole käynyt. :) pic.twitter.com/UvZoEP5w4z

— Sari Venäläinen (@sarrrrba) July 13, 2015

V1 Reykjavik, Kööpenhamina, Lontoo #matkachat

— Reason for a Season (@Reasonseasons) July 13, 2015

V1: Etelä-Euroopan kaupungit aika vahvoilla lämmön takia; #Barcelona, #Dubrovnik, #StHelier #matkachat

— Alex (@matkoillablogi) July 13, 2015

V1: Pariisi, Firenze ja Edinburgh! 2 ekaa koska en ole koskaan käynyt ja Edinburgh koska se nyt vaan on maailman ihanin kaupunki! #matkachat

— Annika (@annikarautiola) July 13, 2015

Apua, nyt tulee niin paljon hyviä ideoita kaupunkilomia varten, mistä aika (ja raha)?? #matkachat

— Karoliina Yıldız (@FromKaroliina) July 13, 2015

K2: Missä olet viettänyt parhaimman eurooppalaisen kaupunkilomasi? Jaa meille kuva matkalta!

…ja niitä kuviahan piisasi. Lempparikysymykseni chatissa!

V2: Belgrad! Ei kaunein, idyllisin, eikä edes edullisinkaan, mutta siinä vaan on sitä jotain. #matkachat pic.twitter.com/zmaXWMKl5G

— Kotona kaikkialla (@Kotonakaikkial) July 13, 2015

V2: Kööpenhamina on kyllä ihana #matkachat pic.twitter.com/4pttoTzKlt

— Meriharakka (@Meriharakka1) July 13, 2015

V2. Firenzessä. Kulttuuria, oma paikallisopas ja ihana italialainen meno (+ruoka). Paras alkusyksystä #Matkachat pic.twitter.com/KgVaNFTR4o

— Leena-Mari Laukkanen (@leena_mari) July 13, 2015

V2: Varsova & Krakova uutena vuotena 2006! Ollaan siitä reissusta lähtien seurusteltu miehen kanssa. ;) #matkachat pic.twitter.com/el7oTfzPPr

— Jenni S ✈️ (@globecalledhome) July 13, 2015

K3: Mikä kaupunkikohde on ylittänyt tai alittanut odotuksesi ja miksi?

Kolmanteen kysymykseen tuli paljon mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Joitain suosikkeja oli erotettavissa…

…kuten Pariisi:

V3: Pariisi ylitti odotukset pari vuotta sitten, kun olin siellä toista kertaa. Eka kerta oli huono. Toinen mahtava! #matkachat

— Jenni Kurvinen (@jenni_kurvinen) July 13, 2015

V2: Pariisiin ei kyllästy koskaan <3 Upea arkkitehtuuri, hienoja näyttelyitä, tyylikkäitä ihmisiä #matkachat pic.twitter.com/lqOznHWwnx

— Tuula Salminen (@TuulaSalminen) July 13, 2015

V3: Pariisi ylittää odotukset kerta toisensa jälkeen: http://t.co/1C1oZkynWi Siksi aina palaankin sinne! #matkachat pic.twitter.com/SH8w1fFMuH

— Jenni S ✈️ (@globecalledhome) July 13, 2015

Myös Istanbul oli yllättänyt positiivisesti.

V3: Istanbul ylitti odotukseni. Luulin, että vastassa on likainen ja ahdistava kaupunki, mutta se oli vehreä ja kaunis! #matkachat

— Merja (@mertsi_k) July 13, 2015

V2: Istanbul, aina ja ikuisesti (ja kuuluu kategoriaan, tää kuva on Euroopan puolelta :D ) #matkachat #Istanbul pic.twitter.com/ur5D9s3EPt

— Karoliina Yıldız (@FromKaroliina) July 13, 2015

V3 Istanbul alitti ja ylitti. Surkea kesäsää oli pettymys, maailman parhaat jälkkärit ylitti odotukset ?. #matkachat

— Reason for a Season (@Reasonseasons) July 13, 2015

Puolan kaupungit herättivät keskustelua – ja pelkästään positiivisessa sävyssä!

V3: Sen sijaan ehdottomasti odotukset ylitti Gdansk ja itse asiassa koko Puola maana. Siellä oli kaunista, kulttuuria ja halpaa.#matkachat

— Emmi L. (@_eNmi_) July 13, 2015

@_eNmi_ Puola yllättää kaikki. ;) Minäkin yllätyin ensivisiitilläni niin positiivisesti, että valitsin maan vaihtokohteekseni. #matkachat

— Panu Lempiäinen (@panulempiainen) July 13, 2015

@panulempiainen @_eNmi_ Puola rules OK. Juuri mietittiin, pitäiskö lähteä jouluksi Varsovaan. #matkachat

— Hit the road -blogi (@Roadhitters) July 13, 2015

@Roadhitters @panulempiainen @_eNmi_ Mä voin suositella uutta vuotta Varsova-Krakova-akselilla! #matkachat

— Jenni S ✈️ (@globecalledhome) July 13, 2015

@globecalledhome @Roadhitters @_eNmi_ Olen kirjoittanut uudenvuoden vietosta Puolassa. Hauskaa oli. ;) http://t.co/CzfSfQPudR #matkachat

— Panu Lempiäinen (@panulempiainen) July 13, 2015

Rooman ihanuus tuskin yllätti ketään.

V3: Monta kertaa saa vastata Rooma? Aina yhtä ihana! Ja kertakaikkisen upea! #matkachat pic.twitter.com/2cVYlvbxA2

— Tuntematon turisti (@TuntematonT) July 13, 2015

Rooma on taas joka tavalla mun kaupunki, että siellä on ihanaa joka kerta ja joka tavalla! <3 #matkachat

— Emmi L. (@_eNmi_) July 13, 2015

V2: Tiukaksi menee Wienin ja Rooman välillä..Ähh, sanon kuitenkin Rooma! #matkachat pic.twitter.com/etnQ3Mz9eV

— Annika (@annikarautiola) July 13, 2015

Myös toinen italialainen kaupunki, Verona, esiintyi keskusteluissa.

Tosin lähinnä ajatuksia vaihdettiin kaupungin oopperasta!

V3: #Verona yllätti todella positiivisesti. #Venetsia ei oo ikinä oikein kolahtanut, vaikka erikoinen onkin. #matkachat

— Anna Lindberg (@alndbrg) July 13, 2015

@alndbrg Verona oli ja on kyllä mieletön! #matkachat

— Emmi L. (@_eNmi_) July 13, 2015

@_eNmi_ @alndbrg Samaa mieltä! Etenkin oopperakokemus Veronan kolosseumilla, pituus 6h… (saatoin nukahtaa ;) ) #matkachat

— Jenni S ✈️ (@globecalledhome) July 13, 2015

@globecalledhome @_eNmi_ @alndbrg Hahaa, Matteon luvannut viedä minut Veronaan oopperaa katsomaan…. mitähän siitäkin tulee :) #matkachat

— Leena-Mari Laukkanen (@leena_mari) July 13, 2015

Bryssel jakoi tunteet…

V3: Niin ja Bryssel oli kyllä myös erittäin positiivinen yllätys! Tykkäsin! #matkachat pic.twitter.com/RCYLFSivce

— Tuntematon turisti (@TuntematonT) July 13, 2015

V3: Ylittäjä = #Madrid Alittaja = #Bryssel #matkachat

— Alex (@matkoillablogi) July 13, 2015

…eikä Berliinistäkään oltu yhtä mieltä.

V3: Mun ehdoton inhokki on Berliini, jota kaikki muut rakastaa. Mun mielestä se on pelottava, likainen ja nuhjuinen. #matkachat

— Emmi L. (@_eNmi_) July 13, 2015

V2: Berliini. 8 (?) kertaa takana eikä vielä kyllästytä! #matkachat pic.twitter.com/ll0fJGPK7s

— Jenni Kurvinen (@jenni_kurvinen) July 13, 2015

Bukarest ei saanut kuin huonoa palautetta.

V3: Bukarest alitti odotukseni: jokseenkin sieluton. Romanian pikkukaupungit paljon kiinnostavampia! #matkachat pic.twitter.com/KWlvcKgFV4

— Jenni S ✈️ (@globecalledhome) July 13, 2015

V3: Sofia ja Bukarest pettymyksiä, infran kehittymättömyys. Wien positiivinen yllätys ja parin päivän käynti jätti halun palata. #matkachat

— Heikki Pekkanen (@HeikkiPekkanen) July 13, 2015

…mutta positiiviseksi ylsi Wien!

V3: Wien on myös tosi kiva. Jotenkin jäänyt muiden mahtavien, kuten Pariisi, Rooma jne. jalkoihin. #matkachat

— Heidi Juopperi (@HeidiJuopperi) July 13, 2015

K4: Mitkä ovat kriteereitä valitessasi kaupunkikohdetta Euroopassa?

Lennothan ne kaikkein tärkein juttu näytti olevan.

#Matkachat V4: Halvat lennot, mielenkiintoinen ruokakulttuuri, yleiset erikoisuudet… :) Ei kovin omaperäistä! pic.twitter.com/3t2uJnKqzq

— Sari Venäläinen (@sarrrrba) July 13, 2015

V4: Kohteen hintataso ja lennon aikataulut. Euroopassa on helppo lentää lyhyillekin lomille ja lentoajat vaikuttavat päätökseen. #Matkachat

— Leena-Mari Laukkanen (@leena_mari) July 13, 2015

V4: mieluusti suorat lennot, kiinnostavia näyttelyitä/museoita/konsertteja/muuta tekemistä #matkachat

— Tuula Salminen (@TuulaSalminen) July 13, 2015

V4: Helpot lennot, hyvä sää tai ainakin potentiaali hyvälle säälle ja riittävästi näkemistä. Sekä tietysti hyvä matkaseura! #matkachat

— Annika (@annikarautiola) July 13, 2015

K5: Mikä on ideaali kesto kaupunkilomalle Euroopassa?

Tähän vastaukset vaihtelivat viikonlopusta viikkoon…

@globecalledhome V5: riippuu kaupungista, säästä, fiiliksestä ja vuodenajasta. Yleensä n. 5 päivää

— Ari (@AriNliFi) July 13, 2015

@globecalledhome pitkä viikonloppu on mielestäni jees pituus kaupunkilomalle. Kaksi päivääkin piristää kummasti;) Enempi parempi #matkachat

— Sanna | Siveltimellä (@sannasmag) July 13, 2015

…tosin moni taisi olla samaa mieltä Meriharakan kanssa: Niin paljon kun on lomaa!

K5: Niin paljon kun on lomaa! Pohjoismaihin riittää 2 yötäkin, kauemmas tarvitaan 4 yötä. 1 yön reissujakin on tehty #matkachat

— Meriharakka (@Meriharakka1) July 13, 2015

Keskustelu kävi taas ihanan aktiivisena, mutta Twitteriin tuli myös muistutuksia, että on sitä elämää ruudun ulkopuolellakin etenkin näin kesäaikaan.

#matkachat vierähti liian nopeasti saunomisen lomassa. Tarvitsee keskittyä muiden vastauksiin löylyjen jälkeen… pic.twitter.com/Ladu8cTJ1h

— Kohteena maailma (@KohteenaMaailma) July 13, 2015

#matkachat jäi lyhyeen : dinner time näissä maisemissa! Oli kivaa, toivottavasti seuraavalla kerralla enemmän aikaa! pic.twitter.com/wNE2giNhzZ

— Anna Lindberg (@alndbrg) July 13, 2015

Ensi kerralla chatissa jutellaan majoituksista – luksushotelleista hostelleihin ja resort-lomista sohvasurffaukseen – joten mukaan vaan maanantaina klo 20 Suomen aikaa! Jos #matkachatin idea on vieläkin vähän epäselvä, niin Meriharakka-blogista löytyy hyvä opas vasta-alkajalle.