Tadaa! Blogi on siirtynyt uuteen osoitteeseen!
Jos näet suoraan tämän kirjoituksen RSS-lukijassasi, blogilistassasi tai mitä ikinä kautta yleensä tänne tuletkaan, niin sinun ei luultavasti tarvitse tehdä mitään tämän muutoksen eteen. Jos linkkaat tähän blogiin omasta blogistasi, kannattaa kuitenkin päivittää linkit. Ja uusi osoitehan on globecalledhome.fi!
Kun yli kaksi vuotta sitten perustin blogin nimellä From Georgia with Love, ajattelin kirjoittavani kuulumisia asumisestamme Georgiassa. Reilu vuosi sitten muuttaessani Luxemburgiin nimi ei enää sopinut, joten vaihdoin sen uutta kotipaikkaa kuvaavaksi: Suurherttuan vieraana.
Nyt kun kolmas muutto toiseen maahan siintää edessä, luulen, että tämä blogi näkee aikanaan vielä neljännen tai viidennenkin muuton. Nimivaihdokset saavat kuitenkin jäädä tähän. Tämä blogi olkoon siis tästä lähtien Globe Called Home.
Uuden bloginimen myötä uusi ulkoasu, joka muokkautunee lisää tässä seuraavan parin viikon aikana, kun samalla väännän blogin takana olevaa tekniikkaa uuteen uskoon. Palautetta ulkoasusta ja blogin toiminnasta voi jättää kommentteihin, kuten aina.
Suurin osa suomalaisista on mökillä tai jossain muualla kuusessa, ja ulkosuomalaisetkin varmaan enemmmistö grillailevat tai muuten juhlistavat keskikesää. Minä taas vietän tätä valon juhlaa jo toista kertaa eri lentokentillä ympäri maailmaa. Onneksi tämän pitkän lentomatkan päässä odottaa Colorado ja +30 asteen kesäpäivät, joten huomenna pääsemme juhlistamaan juhannuspäivää uima-altaalle.
Satu kyseli blogissaan juhannuksesta, ja minä kerron nyt teille totuuden tästä pohjoisesta juhlasta. Minun totuuteni, höystettynä vanhoilla juhannuskuvilla:
1. Mitä ilman juhannus ei ole juhannus? Mikä siis on juhannuksen vietossa sinulle kaikkein oleellisinta?
Se, että pääsee uimaan ja voi halutessaan hillua myöhään yöhön. Ennen olisin vastannut tähän, että tarvitaan myös yötön yö (tai lähestulkoon yötön), mutta ulkomailla juhannusta viettäessä on standardit päässeet löystymään.
Viime juhannuksena kun viimein pääsin Georgiaan, kiipesimme seuraavana päivänä Stone Mountainin huipulle.
2. Grillaatko? Mikä on grilliherkkusi?
Minä valmistelen grillattavat, Iiro grillaa. Suomessa halloumi on parasta, Jenkeissä taas ostamme usein ribeye steakeja, mitkä vastaavat aika pitkälti entrecôteja. Lisukkeista parhaimpia on maissi.
Juhannus 2012: Georgiassa joutuu uimaan juhannuksena pimeässä.
3. Onko säällä väliä? Vaikuttaako sää juhannukseesi?
Onhan se mukavampi, jos aurinko paistaa ja ei tule räntää. Hyvä puoli Suomen viime päivien säässä on, ettei niin harmita olla täällä lentokentällä.
Juhannus 2012: Alkuruoaksi parsaa, pääruoaksi grillattavien lisäksi ”uusia perunoita” ja ”silliä”, eli vanhoista perunoista tehtyä perunasalaattia ja jotain kalaa, mikä ei ollut silliä.
4. Hauskin juhannusmuistosi?
Ne juhannukset, jotka on vietetty purjeveneessä kavereiden kanssa, ovat olleet sieltä parhaimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin kärkeen kiilaa se, kun eräänä mökkijuhannuksena ahdoimme keskellä yötä viisi tyttöä auton takapenkille ja popitimme villisti musiikkia, koska mökissä sisällä ei ollut musiikkisoitinta. Auto vaan ei ollut käynnissä, joten aamulla siitä oli akku loppu, ja pääsimme säätämään käynnistyskaapeleiden kanssa.
5. Teetkö juhannustaikoja tai oletko joskus tehnyt?
Muistelisin keränneeni kukkia 6-vuotiaana, ja aamulla supatimme kaverin kanssa, minkälaisia unia olimme nähneet. Kaverilla oli aika hieno uni, mutta niin oli minullakin, ainakin heti sen jälkeen kun olin ensin keksinyt sen.
6. Keiden kanssa juhlit/juhlisit juhannusta kaikkein mieluiten?
Iiron ja lähimpien kavereiden. Juhannus on minulle ensisijaisesti tilaisuus mökkeillä tai muuten viettää aikaa kavereiden kanssa.
Juhannus 2010
7. Missä vietät/viettäisit juhannusta kaikkein mieluiten?
Sipoon saaristossa mökillä. Koska mökillä on muitakin käyttäjiä, laskennallisesti tähän tarjoutuu tilaisuus noin joka kuudes tai kahdeksas vuosi.
Juhannus 2010: Vaikkei Etelä-Suomessa ihan yöttömiä öitä vietetäkään, niin yön pimeimpänä hetkenä pohjoinen taivaanranta on näkemisen arvoinen.
8. Anna neuvo juhannuksen menoliikenneruuhkassa jumittaville. Miten ajan saisi kulumaan paremmin?
Yhteislaulu piristää aina. Esim Ultra Bra, PMMP ja Nylon Beat on hyvää mukanahoilausmusiikkia.
9. Kummasta tykkäät enemmän, joulusta vai juhannuksesta? Miksi?
Tykkään kummastakin tosi paljon, jos niitä on mahdollisuus juhlia oikein. Tämän perusteella tykkään varmaan joulusta enemmän, koska sitä on helpompaa juhlia oikein ulkomailla.
10. Mistä et pidä juhannuksessa tai sen vietossa?
”Tänä vuonna juhannuksensa on hukkunut yhteensä…” Tietenkin ikäviä onnettomuuksia aina sattuu, jos ollaan veden äärellä, mutta niiden määrää olisi yleensä mahdollista vähentää pienellä varovaisuudella. Esimerkiksi veneilijänä mielestäni ruorijuoppous on not cool. Korkki kiinni ja pelastusliivit päälle!
11. Jos saisit kutsua juhannusjuhliisi yhden julkkiksen (ja hän myös tulisi paikalle), kuka se olisi?
En ihan oikeasti keksi yhtäkään julkkista, jonka haluaisin suomalaisiin juhannusjuhliini. Yleensä mökin tai veneen nukkumapaikkojen rajallisuuden takia pitää rajoittaa kavereidenkin kutsumista, joten miksi haluaisin jonkun tuntemattoman paikalle kaverin sijaan? Sen sijaan huomisiin Coloradon juhannus-pool-partyihin toivotan tervetulleeksi kenet vaan.
Hyvää juhannusta kaikille!
Viimeistä viedään Annalta tulleessa positiivisuushaasteessa! Edelliset osat olivat sunnuntai, tiistai, torstai ja lauantai, ja tässä tämän päivän viisi parasta:
Tässä postauksessa ei ole kuvia, mutta postauksen lukemisen ajan voit kuunnella kaunista musiikkia. Taideinstallaatio ripotteli vapaasti soitettavissa olevia pianoja ympäri Luxemburgia, ja tässä yksi yläkaupunkia ja Grundia yhdistävän hissin luota.
1. Töissä oli kiva päivä. Minulle kiva työpäivä tarkoittaa päivää, jolloin on sopivasti kiirettä, ettei ehdi pitkästyä, ja tehtävänä hommia, joista jää jotain konkreettista käteen niin, että tuntuu, että on ollut hyödyksi. Tänään sain vietyä yhtä projektia eteenpäin tulkkaamalla asiakkaalle, mitä meidän tekninen tiimimme oikein yritti sanoa, ja toiselle proggikselle saatiin lyötyä aikataulua kasaan ja sovittua workshoppipäiviä sekä tänne Luxemburgiin että toiseen kaupunkiin, jossa osa porukasta istuu. Lisäksi sain kursittua kasaan ihan hyvän näköisen presentaation, jonka voin hyvillä mielin huomenna näyttää laumalle isoja pomoja, ja sainpa vielä päivän päätteeksi pomolta uuden työtehtävän, jossa voin käyttää – yllätys yllätys – ruotsia!
2. Työntekijäkaupasta löytyi pitkän tauon jälkeen taas Fazerin pakastekarjalanpiirakoita. Lisäksi ostin voita ja kananmunia. Tarjoilut siis kohdallaan, kun huomenna pidetään peli-iltaa kavereiden kanssa!
3. Ensimmäinen lenkki puolimaraton jälkeen sujui kuin unelma. Lenkkeilin myös ensimmäistä kertaa kaverin kanssa ilman, että piti koko ajan haukkoa henkeä. En siis suostunut juoksemaan kertaakaan puolimaratontreenauksen aikana kenenkään muun kanssa siitä pelosta, että juoksuseura olisi väärän nopeuksista.
4. Tämän kannustamana ilmoittauduin triathlonille. Syyskuussa minua kutsuvat hieman erilaiset Oktoberfestit.
5. Laitoin eilen puskaradioita pitkin liikkeelle alivuokralaisilmoituksen asunnostani syksylle, ja sain tänään vuokralaisen. Sattumalta löytyi toinen suomalainen, joka on muuttamassa Luxemburgiin juuri silloin. Hänen sanoin, yksi huoli vähemmän meille molemmille.
Viimeisenä haaste lähtee aNNiKalle.
Seuraa neljäs osa Tämä matka-blogin Annan positiivisuushaastessa. Eli viisi positiivista juttua tältä päivältä, höystettynä kuvilta tämän päivän patikointireissulla. Aiemmat osat haasteessa olivat sunnuntai, tiistai ja torstai.
1. Kävimme patikoimassa porukalla. Erityisen positiivista tässä oli, että tällä porukalla on yritetty sopia patikointireissua jo melkein vuoden verran, ja vihdoin onnistuimme: kukaan ei sairastanut yllättäen, päivä ei ollut sateinen eikä kenellekään tullut yllättäviä ylitöitä tai muuten vaan väsyttänyt. Nyt kun saatiin yksi positiivinen kokemus alle, eiköhän päästä liikkeelle uudestaankin.
Helppo 10 kilometrin reitti, koska mukana oli kokemattomia patikoijia, joita vähän pelotti, jaksaisivatko he. Hyvin jaksoivat.
2. Tänään ei satanut. Säätiedotus oli viime hetkeen asti epävarma – chance of rain – mutta totesimme, että we’ll take our chances. Lopputulos oli, etteivät harmaat pilvet missään vaiheessa muuttuneet sateeksi, ja aurinkokin pilkahteli välillä pilvikaton välistä.
3. Useldangen keskiaikafestarit yllättivät positiivisesti. Olin bongannut viikko sitten netistä ilmoituksen Useldangen keskiaikafestareista, ja osittain sen takia valitsimme patikointireitin, joka päättyi tämän linnan raunioiden luokse. Festarit olivat laajat ja viihdyttävät, ja hengasimme paikalla kolmisen tuntia ennen takaisin kaupunkiin suuntaamista.
4. Kerroin kavereille olevani syksyn Jenkeissä, ja kaverit pohtivat vakavissaan, pitäisikö tulla käymään. Tuntuu, että vaikka täältä jossain vaiheessa muuttaisin pois pysyvästi, nämä kaverit jäävät elämääni pysyvämmin.
5. Varasin lentoliput Madridiin heinäkuuksi. Muistaako joku vielä vuoden takaisen sohvasurffaajani Marían? Päätin vihdoin lähteä moikkaamaan häntä viikonloppureissulle, kun täältä kerran pääsee Madridiin suht nopeasti. Tiedossa siis ensimmäinen reissuni manner-Espanjaan!
Spottasimme patikointireissulla purjelentokentän, jossa koneet vedettiin jonkinlaisen maahan yhteydessä olevan narun perässä taivaalle.
Seuraavaksi haastan Kunnon kaipuu -blogin Mintun.
Jatkan taas Tämä matka-blogin Annan positiivisuushaastetta. Eli viisi positiivista juttua tältä päivältä, kuvitettuna tälläkin kertaa maanantain kuvilla. Aiemmat osat haasteessa olivat sunnuntai ja tiistai.
2. Työkaveri pyysi mukaan yhden kollegan läksiäisdrinkeille. Täällä aina välillä joku tuo viiniä, juustoja ja leipiä töihin iltapäiväksi, jos on jonkun synttärit tai läksiäiset, ja sana näistä suunnitelmista leviää kai jotenkin epävirallisesti suusta suuhun. Välillä saan maileja, välillä joku tulee kysymään minua mukaan, ja välillä taas huomaan, että jonkun työhuoneen ovi on suljettu ja sen takaa kuuluu naurunremakkaa. Koko osastoa harvemmin kutsutaan, joten olen aina tyytyväinen, jos minut käydään nykimässä mukaan. Saatan olla porukan outolintu, mutta ilmeisesti minusta siitä huolimatta pidetään – jotain mikä ei todellakaan ole aina selvää kieli- ja kulttuurimuurin takaa katsottuna.
3. Puistojumpassa oli lihaskuntoharjoituksia, ja ne tuntuivat hyvältä. Käyn nyt kesällä torstaisin Merl-puistossa Friskis&Svettiksen jumpissa, joissa osallistujista merkittävä osa puhuu keskenään pohjoismaisia kieliä, ja vetäjät ovat milloin Göteborgista, milloin Jyväskylästä. Koko kevään kestäneen lihaskuntoharjoittelun laiminlyönnin jälkeen oli tosi jees, että joku pakotti tekemään punnerruksia.
4. Lähibaarissani on ihan kiva terassi, ja kävin sillä ensimmäistä kertaa tänään. Olen reilun vuoden verran kulkenut siitä ohitse matkalla lähikauppaan ja katsellut baaria, jota Suomessa kutsuttaisiin kai räkäläksi: telkkarista tulee urheilua, sisustus on vähän kalsea ja asiakkaat lähinnä vanhempia miehiä. Terassi kuitenkin oli rauhallinen, juomat halpoja, terassikalusteet ihan hyviä, ja seuralaiseni Anna sanoi, että caipirinha oli erinomainen. Lisäksi kukaan ei katso kieroon, jos sinne menee istumaan jumpan jälkeen hikisenä verkkareissa.
5. Annan kanssa oli rentouttavaa rupatella. Kävimme läpi tulevaisuudentoiveita, purimme ahdistusta, marmatimme ärtymystä ja jaoimme huolemme. Lopulta oli paljon kevyempi olo.
Tällä kertaa haastan My secret shoren Riian!
Täällä oli maanantai pyhäpäivä toisen helluntaipäivän ansiosta, ja viikonloppuvieraiden kanssa turisteilu jatkui, siitä pari kuvaa tässä postauksessa. Nyt on kuitenkin palattu töihin, vieraat lähetetty jatkamaan matkaansa ja aika jatkaa Annalta saatua positiivisuushaastetta kertomalla tämän päivän viisi positiivista asiaa:
1. Viikonloppuvieraat lähtivät aamujunalla Sveitsiin. On toki kiva, kun käy vieraita, mutta on myös kiva viettää välillä ilta yksin. Jatkuva 24/7-yhdessäolo kavereiden kanssa käy ennen pitkää rasittavaksi oli kyseessä kuinka hyvät kaverit tahansa, etenkin kun majoitus on yksiöni sohvalla ja välissä ei ole ovea, jonka voisi sulkea omiin oloihin rauhoittuakseen. Tämä neljä yötä oli pisin visiitti tähän mennessä keneltäkään kaverilta (jos luxemburgilaiskaveriani Elinaa ei lasketa, hänellä kun riitti omia menoja jolloin sain olla välillä iltoja yksin), ja sen pidempää visiittiä ei sohvalleni varmaan kannatakaan buukata. Tämän illan olen keskittynyt nauttimaan pyhästä yksinäisyydestäni.
2. Ji?í brassaili maanantai-iltana kokintaidoillaan taikoen päästään jänispataa, ja sitä jäi ylitse sen verran, että sain nauttia tästä herkusta tänäänkin. Jänis valikoitui raaka-aineeksi siksi, että sitä saa täällä helposti mistä vaan ruokakaupasta sieltä kananrintojen ja possukyljysten välistä, eikä sitä ole hinnalla pilattu.
Keskityimme eilen kiertelemään linnoja, ja ennen pitkää Luxemburgin linnoja kierrellessään päätyy aina Viandeniin.
3. Sain hoidettua jotain ranskaksi puhelimessa, tai ainakin luulen niin. Vesimittarinlukijaäijä nimittäin oli jättänyt lapun tulevansa käymään ensi viikon maanantaina klo 8-17 välisenä aikana, ja soitin hänelle kertokseni, ettei tuollainen ajanmääre kuules nyt työssä käyvälle ihmiselle ole missään muotoa okei. Puhelinkeskustelu meni suunnilleen näin:
Äijä: ”…” (jotain muminaa, joka ilmeisesti oli tyypin sukunimi)
Minä: ”Hello!”
Äijä: ”Moien!”
Minä: ”Do you speak English?”
Äijä: ”No.”
Toisin kuin usein tässä kohtaa vastaavia puhelinkeskusteluja, en lannistunut ja ruvennut puhumaan hyvin yksinkertaista englantia (”kyllä se kuitenkin ymmärtää!”) vaan sen kummemmin miettimättä esittelin itseni ja asiani ranskaksi, noin suurinpiirtein. Seuranneessa keskustelussa äijä toisessa päässä mumisi nopeasti ja paljon, ja taisin joutua kerran sanomaan että Je ne comprends pas!!, mutta lopulta sain sovittua, että äijä tulee tarkistamaan vesimittarini heti kahdeksalta aamulla. Tai sitten kahdeksastoista päivä aamulla. Tämä selvinnee ensi viikolla.
Täällä on viimeiset pari päivää lämpötilat huidelleet +30 asteen paremmalla puolen.
4. Ehdin tänä iltana katsoa uusimman Last Week Tonight with John Oliverin, uuden lemppariajankohtaisohjelmani. Jos joku ei ole vielä tähän törmännyt (onhan tämä pyörinyt jo kuuden jakson verran HBOlla), niin kerrottakoon, että tämä on aivan loistavaa tavaraa, jos on yhtään kiinnostunut maailman menosta ja siihen liitetystä huumorista. Esimerkiksi kaikkien futiksen MM-kisoista kiinnostuneiden kannattaa katsoa tämä:
5. Sovin pomoni kanssa ottavani syksyksi virkavapaata voidakseni lähteä Iiron luokse Jenkkeihin. Vapaa herui erittäin helposti, sillä ranskaa puhuva pomoni ymmärtää romantiikan päälle, eikä hänelle tarvinnut syytä sen kummemmin selitellä, sillä hän tajusi sen itsekin: You’re in love.
Bourscheidin linna on kaikista Luxemburgin linnoista upeimmalla paikalla
Seuraavaksi haastan mukaan Satun, joka edellisen postauksen kommenteissa avoimesti myönsi, että tämä haaste tulisi tarpeeseen.
Minä ja Epp. Tykkään mekostani todella paljon, mutta se on niin lyhyt, etten uskalla käyttää sitä ilman shortseja.
Loppuun vielä kysymys teille kaikille ranskaa taitaville: olisiko kenelläkään ranskankielisiä telkkari- tai elokuvasuosituksia? Heikoin osa-alueeni tässä kielessä on selvästi kuullunymmärtäminen, kuten tämän päivän puheluni todisti, ja ajattelin, että joku mielenkiintoinen telkkariohjelma (ehkäpä ranskaksi tekstitettynä) voisi olla pehmeä lasku aiheeseen. Elokuvissa tykkään kaikesta paitsi romanttisista komedioista ja kauhusta, mutta helpoimmin katsottavaksi valikoituu toimintaa, scifiä/fantasiaa ja historiallista draamaa; telkkarin puolella taas ”voisiko tämä olla HBOn tuottama” on mielestäni aika hyvä mittari hyvälle TV-sarjalle, mutta tunnustan katsovani ajoittain myös asiaohjelmia ja realityä.
Tämä matka -blogin Anna lähetti minulle positiivisuushaasteen, jonka tarkoitus on listata viisi posiitiivista asiaa viitenä eri päivänä (ei pakko olla peräjälkeen) sekä joka päivä haastaa joku uusi ihminen mukaan. Tänä viikonloppuna on ollut helppo olla positiivinen, kun sää on ollut loistava ja ystäväni Epp ja Ji?í ovat täällä käymässä Tallinnasta. Listamuotoon laitettuna tämä oli hyvää sunnuntaissa:
1. On aina mukavaa kun kaverit tulevat käymään. Tämän vierailun aikana olen lisäksi miettinyt, että on ihan mahtavaa, että vaikka yliopistovaihdosta on jo pieni iäisyys, olen yhä yhteydessä useampaan vaihtokaveriin – Epp heidän joukossaan. Jos joku nuori tätä blogia lukee, niin lähde vaihtoon jos vain mitenkään mahdollista!
2. Epp ja Ji?í vuokrasivat jonkun miniauton, mutta Europcar antoi heille sen sijaan tilavan Volkswagen Caddyn, jonka takapenkillä mahtuu pidempien siirtymien aikana ottamaan kunnon torkut.
3. Elän Euroopassa, jossa Saksan ja Ranskan välillä vallitsee luja rauha. Käytiin siis tänään Verdunissa, josta olen kirjoittanut aiemminkin, ja vaikka siinä järjettömyydessä ei ollut itsessään mitään positiivista – Verdunin taisteluissa kuoli tai haavoittui noin miljoona sotilasta, siis miljoona!! – niin ihan pikkuriikkisen tuntui ristimereä katsoessa helpottuneelta, että tuota samaa järjettömyyttä ei toivottavasti enää ikinä käydä läpi näillä main.
4. Fort de Vauxin audioguide oli todella hyvä, ja ei-niin-mairittelevasti säilynyt linnake heräsi eloon mielenkiintoisen selostuksen ja kuvien ansiosta. Tai eloon ja eloon; saksalaiset yrittivät vallata linnaketta viikon verran ja vihdoin ranskalaiset luovuttivat, koska vesi oli loppu (myös se vesi, joka oli lievästi myrkyllistä), ruoka oli loppu, kirjeenvaihtokyyhkyset olivat loppu ja oikeastaan ilmakin oli loppu, sillä linnakkeen ilmassa sekoittui räjäytettyjen vessojen lemu, sortuneiden kattojen pöly sekä pakokaasut, jotka saksalaiset olivat onnistuneet johtamaan linnakkeen sisälle ujuttamalla putkia kaikista mahdollisista raoista.
Kalsean sisätilakierroksen jälkeen kiertelimme linnakkeen päällä, josta oli näkymät pitkälle ympäröivää maaseutua
5. Matkalla Verdunista takaisin päin bongasimme tien varresta kyltin uimarannalle, ja koska olimme ”kaiken varalta” ottaneet takakonttiin uimakamppeet, mikäs sen parempi tapa hyödyntää hellepäivää. Rannalla loikoilu ja pulikointi teki kyllä terää.
Positiivisia asioita jakamaan haastan Tea and Totsin Inan.
Viimeistä viedään! Seuraavat kuvat ovat osa Fat Mum Slimin Photo-A-Day-haastetta, jossa joka päivälle on annettu jokin teema, ja idea on ottaa päivittäin kuva tähän teemaan liittyen. Blogista löytyy myös osat yksi, kaksi ja kolme. Helmikuun haaste päättyy tähän, enkä aio tätä enää jatkaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa, maaliskuun haaste on nyt julkaistu. Ja sitten itse asiaan…
22. An Act of Kindness
Viime viikonloppuna lähdin Brysseliin käymään aika vähäisellä varoitusajalla. Tuon reissun mahdollisti ystäväni Marian serkku, joka lupasi majoittaa luonaan tuntemattoman ihmisen: tutustuimme vasta seuraavana päivänä aamiaispöydässä. Kuvassa näkymä serkun asunnon ikkunasta.
23. This is where I relax!
Nykyään tuntuu, että luen kirjoja vain erilaisissa kulkuvälineissä: busseissa, junissa, lentokoneissa… Näistä lempikulkuvälineeni on juna, sillä siinä on yleensä enemmän tilaa istua kuin bussissa, eikä se hytky kuten lentokone. Olen pikkuhiljaa todennut, että huolimatta siitä, että olen matkustanut lentäen koko pienen ikäni, olen viime vuosina onnistunut kehittämään lievän lentopelon: ilmakuoppien kohdalla en jatka coolisti lukemista ja korkeintaan varmista, ettei juomani läiky, vaan tarraan käsinojiin ja vilkuilen ikkunasta ulos. Syytän tästä irrationaalisesta, vähän nolosta ja käsittämättömästi ajoittuneesta kehityksestä ilmastonmuutosta. Varmasti ei ollut tällaisia ilmakuoppia 90-luvulla!!
24. Half
Aloittaessani nykyisessä työssä minulle esiteltiin työpisteeni ja mainostettiin, että siihen oli tilattu suomalainen näppis ihan minua varten. Olin vähän hämmentynyt, sillä näppiksessä oli epätavallisen suuri määrä heittomerkkejä eikä yhtäkään ääkköstä. Pienoisen googlettelun jälkeen selvisi näppiksen olevan mallia iiri, ja minulle saatiin oikeanlainen näppis puolikkaan merkkeineen kaikkineen. Olisin varmaan pärjännyt englantilaisellakin, mutta olen hyvin kiitollinen, ettei kymmensormijärjestelmäni tarvitse selvitä ranskalaisen AZERTY-näppiksen kanssa.
25. Cut
Koti-illat sujuvat minulla usein telkkaria katsellen ja käsitöitä tehden. Minulla on siis telkkari mutta ei kanavia, joten tällä hetkellä seuraan mm. Maikkarin Katsomosta Putousta (näkyy myös ulkomailla ja kaikki vanhat jaksot katsottavissa!), käyn läpi amerikkalaisen kaapelitarjoajamme nettipalvelusta HBO-klassikkoja (Newsroom on paras!) ja kunnon aivojennollaamismateriaalia kaivatessani katson vanhoja Amazing Raceja (and with only a map to guide them…). Käsityönä työn alla on ikuisuusprojektiksi luokiteltava ristipistotyö.
26. Light
Työpäiväni ovat virallisesti klo 8.30-17.45 (paitsi välillä perjantaisin pääsee lähtemään aiemmin), mutta usein tulen töihin yhdeksän maissa ja lähden vähän ennen seitsemää. Huoneeni ikkunat ovat länteen, joten työpäivän päätteeksi pääsen nauttimaan loistavana leimuavista auringonlaskuista. Odotan sitä, että kotiin lähtiessä olisi taas valoisaa.
27. My View Today
Kotini on keskusta-alueella neljännessä kerroksessa, ja rakennuskanta ikkunastani kuvattuna näyttää tältä. Lähes sata vuotta vanhoja tornitaloja on ilo katsella; siellä taas asukkaat voivat katsella tätä 60-lukulaista talokammotusta, jossa itse asun.
28. Reflection
Cambridgessa satoi kaatamalla, ja autojen ajovalot heijastuivat märästä asfaltista King’s Collegen edessä.
Vielä tähän lopuksi kiitos ja kumarrus kaikille, jotka äänestivät tätä blogia Travel Blog Awardseissa Parhaaksi ulkomailla asumista käsitteleväksi blogiksi. Tällä kertaa äänet eivät riittäneet voittoon, mutta kakkossija irtosi, ja kun katsoo kilpakumppaneiden kovaa tasoa, ei voi olla kuin tyytyväinen. Käykääpä tutustumassa muihin finalisteihin!
Seuraavat kuvat ovat osa Fat Mum Slimin Photo-A-Day-haastetta, jossa joka päivälle on annettu jokin teema, ja idea on ottaa päivittäin kuva tähän teemaan liittyen. Blogista löytyy myös viime viikko.
8. Water
Kävimme viikonloppuna patikoimassa. Lunta on riittänyt Boulderissa, eikä ihme, sillä sitä sataa täällä kolme kertaa enemmän kuin Etelä-Suomessa. Valtavia kinoksia ei silti pääse kertymään, sillä välillä korkealta paistava aurinko sulattaa lumen pois.
9. Detail
Luin lentokoneessa Hesaria, jossa oli torstain ruokaliitteessä juttua gourmet-hodareista. Hirveä hodarinhimohan siitä tuli, joten sunnuntaina tein leffasapuskaksi hodareita kahdella eri tapaa: steak house dogs (tuoretta tomaattia, sipulirenkaita, A1 steak saucea) ja bacon barbecue dogs (pekonia, cheddar-raastetta, BBQ-kastiketta).
10. I am…
Blogaajahan minusta on näköjään tullut. Maanantain parhaita hetkiä oli huomata, että olin päässyt Travel Blog Awardsien finaaliin parhaan ulkomailla asumista käsittelevän blogin sarjassa. Käykääs äänestämässä!
11. Mistake
Taisi olla virhe tilata nettiyhteys Comcastilta. Nyt meillä on kotona netti, mutta asennusmies ei saanut käytettyä meidän omia laitteitamme, koska ne ovat yhä ”lukittuna” Georgiaan. Ota nyt tästä selvää, mutta joka tapauksessa tiedossa on lisää säätöä.
12. Out + about
Keskiviikkona kauniina aurinkoisena päivänä kävin kääntymässä Boulderin keskustassa ja piipahdin nykytaiteen museoon, joka sijaitsee vanhassa varastorakennuksessa. Näitä 1800-luvun lopulla rakennettuja varastorakennuksia oli ennen Boulderin keskusta täysi, koska kaupungissa oli sekä rautatie että joki, joita pitkin tavarat liikkuivat. Nykyään suurin osa on purettu.
13. Perfect
Torstaina oli täydellinen talvilenkkeilysää: kirkas aurinko, sininen taivas, valkoisina loistavat hanget ja tosiaan +13 astetta. Pitkähihaiseni oli selvästi lenkillä vähän liikaa, ja suurimmalla osalla vastaan tulevista lenkkeilijöistä oli lyhythihainen tai ei paitaa ollenkaan.
14. Heart
Valentine’s day näkyy täällä kaikkialla, mutta erityisesti kaupoissa. Paikallisen Whole Foodsin pihalla oli sydänilmapalloja ja jonkinlainen ”osta sydänaiheista ruokaa”-hyväntekeväisyystempaus. Ruokaostokset eivät kuitenkaan sisältäneet ruokia täksi illaksi, sillä Iiro on viemässä minut syömään johonkin vielä toistaiseksi mysteerinä pysyvään paikkaan.
Hyvää ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!
