Globe Called Home -matkablogi

24.1.2013

Peuraa mä metsästän

No en metsästä. En ole eläessäni ampunut mitään elävää olentoa kohti. Sen sijaan tykkään syödä riistaa, sillä sen lisäksi, että sen luonnonmukainen ja suht’ kärsimyksetön elämä hivelee sisäistä hippiäni, se maistuu hyvältä. Suomesta hankin riistaa kauppahallista tai isosta lähikaupasta, joten kun syksyllä päätin ruokkia illallisvieraita kamomillalla maustetuilla peuranfileillä, marssin läheiseen isoon kauppaan, jossa on kattava lihatiski.

Sitten marssin Whole Foodsiin.

Sitten harkitsin marssimista johonkin lihatukkuun ja päädyin googlaamaan.

Asiaan melkein täysin liittymättömiä kuvituskuvia läheisestä Red Top Mountain State Parkista, jossa kävimme syksyllä patikoimassa

Kävi ilmi, että riistan myyminen peurasta karhuun ja villikalkkunasta sorsaan on laitonta Georgiassa ja monessa muussakin osavaltiossa, eikä kalansaalistakaan saa myydä, ellei ole rekisteröity kalastaja. Myös Suomessa kuulema metsästysseurojen riistanmyynti on tehty vaikeaksi, mutta Suomessa syynä on terveysviranomaiset. Georgiassa tällä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa, sillä riistaa saa kyllä luovuttaa ilmaiseksi muille. Myös riistan vaihtaminen johonkin toiseen hyödykkeeseen on sallittua, mutta tätä varten vaihtokaupan osapuolten pitää olla jomman kumman osapuolen kotona.

Ja tätä jopa oikeasti valvotaan. Viime syksynä Washingtonin osavaltiossa saatiin kahden vuoden intensiivisen peiteoperaation jälkeen kiinni oikea riistakauppajengi. Overall, as many as five dozen people may end up being charged with several hundred criminal counts, according to WDFW deputy chief Mike Cenci. Huumekauppa ei ole mitään tähän verrattuna – tyypit olivat myyneet peuraa, hirveä ja sampea!

Allatoona-järven rannalla sijaitseva Red Top Mountainin luonnonpuisto on saanut nimensä maan punaisesta väristä, joka johtuu sen korkeista rautapitoisuuksista. 1800-luvulla auleella toimi rautakaivos ja kauempana nykyisen padon paikalla oli ruukki.

En ole varma, mikä perimmäinen syy tälle laille on, mutta olen saanut käsityksen, että se johtuisi siitä, ettei kenenkään haluta rahallisesti hyötyvän osavaltion luonnonvaroista. Syynä on myös se, että ajatellaan, että jos metsästyksellä voisi rahastaa, villieläimet metsästettäisiin kohta loppuun. Kaatolupia jaetaan vain luonnonpuistoihin, ja omalla maalla saa metsästää niin paljon kuin sielu sietää. Syksyllä luonnonpuistojen nettisivuilla näkyi metsästysviikonloppu-ilmoituksia, jolloin puisto on suljettu muilta paitsi arvonnassa luvan voittaneilta metsästäjiltä.

Red Top Mountainilla oli ollut edellisenä viikonloppuna metsäpuolimaratoni

Koska peurasta ei saa hyötyä rahallisesti mutta metsästys on osan porukasta mielestä hauskin harrastus ikinä, Georgiassa toimii useampi hyväntekeväisyysjärjestö, joka ottaa vastaan peuranruhoja ja ruokkii niillä vähävaraisia. Tunnetuin järjestö on Georgia Hunters for the Hungry, joka toissa vuonna keräsi 12 tonnia peuranlihaa köyhille jaettavaksi. Täällä pitää siis peuraa saadakseen olla joko hyvää pataa metsästäjien kanssa tai köyhä, eikä jälkimmäisillekään riitä tarpeeksi, sillä lehtijuttujen perusteella hyväntekeväisyysjärjestöjen saamat lahjoitukset ovat vähentyneet, kun samanaikaisesti kannat ovat heikentyneet ja taloustilanteen takia metsästäjillä ei ole enää varaa maksaa prosessointikustannuksia.

Patikoimme lokakuun puolivälissä näissä varusteissa. Syksy oli oikeastaan aika jees.

Googlaamalla selvisi, että kolmas tapa saada käsiinsä peuranlihaa on soitella ympäriinsä riistalihanleikkaamoihin, joissa on aina välillä ylijäämäpeuraa, kun metsästäjät eivät ole tulleet noutamaan saaliitaan. Siis häh, miksi eivät noutaisi? Nettifoorumeiden mukaan siksi, että osa metsästäjistä ei pidä peuran mausta. Selvä.

Harkitsin hetken soittamista netistä löytämiini epämääräisiin numeroihin, mutta menin sitten helpomman kautta ja hain kaupasta nautaa.

22.1.20134.8.2014

Rentoa sunnuntaita

Perjantaina ja lauantaina oli ohjelmaa, joten viikonloppuna vietimme sunnuntain rentoillen koko päivän kotihousuissa rentouttavissa merkeissä. Olin antanut miehelle joululahjaksi palapelin, ja tutkimme sitten koko päivän erilaisten lentokoneiden nokkien muotoja ja värisävyeroja.

Mukana kaikkien tunteman Hornetin lisäksi mm. ranskalainen Rafaello ja ruotsalainen Jag Skriker, tai jotain sinne päin

21.1.2013

Hyvää MLK-päivää!

…jossa MLK on yhtä kuin Martin Luther King Jr., syntyjään atlantalainen ihmisoikeustaistelija, jota kunnioittava liittovaltion vapaapäivä on tammikuun kolmantena maanantaina eli tänään. Emme ole vielä ehtineet MLK:n synnyinkotiin, museoon tai muistomerkille, mutta tarkoitus olisi jossain vaiheessa tutustua paremmin tähän 1950-60-luvun mustien ihmisoikeusliikkeen tunnetuimpaan johtajaan.

Suurin osa MLK:n työstä tapahtui muualla etelässä (esim Montgomeryssä, jossa hän veti vuoden päivät bussiboikottia), mutta myös Atlantassa oli liikehdintää suuntaan ja toiseen. Täällä nuoret opiskelijat, pääsääntöisesti naiset, protestoivat 1960-luvun alussa sitä vastaan, että keskustan vaatekaupoissa sovituskoppeja saivat käyttää vain valkoiset, ja parhaiden tavaratalojen lounaskahvilat ja ravintolat olivat vain valkoisille. Katsoimme viime viikolla TV:stä dokumentin Foot Soldiers – Class of 1964, joka kertoi mustille naisille suunnatun Spelmanin yliopiston yhden vuosikurssin opiskelijoista, jotka 16-19-vuotiaina lähtivät kaduille osoittamaan mieltä ja istumaan valkoisille tarkoitettuihin kahviloihin, uhmaten toisella puolella katua hilluvia Ku Klux Klanin mielenosoittajia. Mukana oli mm. eräskin nainen, joka oli kotoisin Pohjoisesta, ja jolle Etelän segregaatio tuli niin suurena yllätyksenä, ettei hän aluksi edes tajunnut, että termi colored viittasi häneen. Monelle mielenosoittajia kohtaan suunnattu viha tuli yllätyksenä, ja he päivittelivät dokkarissa, etteivät vieläkään voi ymmärtää sitä, että ihmiset vihasivat heitä niin kovasti pelkästään ihonvärin takia. Tämän vihan ja turvallisuusriskin takia sekä vanhempien painostuksesta johtuen osa vuosikurssista jätti mielenosoitukset väliin mutta osallistui toimintaan mm. maalaamalla kylttejä, organisoimalla toimintaa ja kaikkein tärkeimpänä, käymällä luennoilla ja jakamalla luentomuistiinpanot niiden kanssa, jotka olivat mielenosoittamassa.

Foot Soldiers – Class of 1964 -dokkarin traileri. Asia oli mielenkiintoista, mutta dokkarin tyyli vähän häiritsevä; pianonpimputustaustamusiikki jatkui koko dokarin ajan.

Sattumalta tänä vuonna MLK-päivä osuu yksiin myös presidentin virkaanastujaisseremonioiden kanssa ensimmäistä kertaa sitten juhlapäivän luomisen vuonna 1986. Sanon juhlapäivä siksi, että vapaapäivä tänään on pääsääntöisesti vain koululaisilla ja liittovaltion työntekijöillä; muilla työpaikoilla vapaapäivät ovat työnantajan päätettävissä, ja esimerkiksi Iiro lähti tänä aamuna viettämään ihan normaalia maanantaita. Valtionlaajuisesti noin kolmasosa työssäkäyvistä viettää tänään pyhäpäivää.

Siltä varalta, että joku ei ole nähnyt: MLK:n I have a dream -puhe

Mutta niin, presidentin virkaanastujaiset. MLK:n vanhempi poika, Martin Luther King III, on esiintynyt viimepäivinä usein televisiossa vertaamassa Obamaa ja isäänsä toisiinsa, ja Obamaakin vertaus hivelee, sillä virkaanastujaisissa hän käytti valanvannomisessa Raamattua, joka aikoinaan kuului MLK:lle. Lehtijuttujen mukaan alunperin vuoden 2008 presidentinvaalien kampanjansa alussa Obama pyrki vahvasti käyttämään MLK:n retoriikkaa, mutta myöhemmin kampanjassa hän jätti MLK-vertaukset taka-alalle, jotta ei tulisi liian vahvasti brändättyä ”mustien presidentiksi”. Nyt, kun kampanjat ovat ohitse, Obama on taas tuonut MLK:n etualalle ja tämän päivän puheessakin viittasi häneen sekä ihmisoikeustaistelun huipentumaan, Washingtonin marssiin, jossa 50 vuotta sitten MLK piti tunnetun I have a dream-puheensa.

Obama vannoo virkavalan Capitol Hillillä. MLK:n Raamatun lisäksi käytössä on Abraham Lincolnin raamattu.

Muuten Obaman puhe oli yllättävänkin poliittinen: hän nosti esille ison liudan asioita, joiden eteen aikoo tehdä jotain seuraavan neljän vuoden aikana. Obaman mielestä ilmastonmuutosta pitää hillitä uusiutuvia energialähteitä lisäämällä ja Amerikka ei voi olla tasa-arvoinen ennen kuin homoseksuaaleilla on tasavertaiset avioliitto-oikeudet heteroseksuaalien kanssa. Obama painotti, että sekä vanhoista että nuorista pitää pitää huolta, ja koulujärjestelmää pitää parantaa niin, että kaikilla lapsilla on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä elämässä. Osansa puheessa sai myös naisten palkkatasa-arvo sekä viime presidentinvaaleissa närkästystä aiheuttaneet tuntien jonot, ja Obama otti kantaa maahanmuuttokeskusteluun toteamalla, että bright young students and engineers, siis opiskelijat ja insinöörit, pitäisi saada osaksi työvoimaa eikä karkottaa maasta. Insinöörinä tykkäsin erityisesti tuosta viimeisimmästä pointista.

Obaman virkaanastujaispuhe kokonaisuudessaan. Puhe on myös saatavilla kirjallisessa muodossa

Washington Mall viime syksynä ilman tämänpäiväistä 800 000 katsojaa – joka oli sekin vain alle puolet neljän vuoden takaisesta 1,8 miljoonasta katsojasta

Virkaanastujaisseremonia oli muutenkin ihan komea: Washington Mall oli täynnä porukkaa ja sopivan lyhyiden puheiden väliin oli ripoteltu lauluesityksiä ja runonlausuntaa. Esiintyjistä suurimmat aplodit sai Beyoncé, joka vetäisi tilaisuuden lopuksi kansallislaulun. Saisiko Suomenkin presidentin virkaanastujaisseremonian ulos Eduskunnasta ja vaikkapa Esplanadille niin, että 15 000 kansalaista heiluttaa Suomen lippuja seremonian ajan? Jenni Vartiainen laulaisi Maamme-laulun, Michael Monroe vetäisi oman kitaraversionsa Porilaisten marssista ja Antti Tuisku liikuttaisi mummot kyyneliin Suomen laululla?

The Star-Spangled Banner -kansallislaulu Beyoncén tulkitsemana

Ihan kaikki eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä tämän päivän showhun. Alunperin virkaanastujaispuheen jälkeisen siunauksen piti tulla toimittamaan atlantalainen pastori Louie Giglio, joka kuitenkin vetäytyi kunniasta, kun julkisuudessa levisi tieto, että Giglio oli 90-luvulla saarnannut homoseksuaalisuutta vastaan. Tänään paikallislehden mielipidepalstalla pari Giglion seurakunnan jäsentä valitti, että heidän ja muiden konservatiivien sananvapautta on taas loukattu, kun ei ole julkisesti hyväksyttyä sanoa, että homous on synti ja homojen pitäisi pyrkiä parantumaan sairaudestaan. Mietin, olisiko joku vetänyt tässä yhteydessä sananvapauskortin esiin, jos olisi käynyt ilmi, että joku virkaanastujaisseremonian esiintyjistä olisi ollut Ku Klux Klanin jäsen ja avoimesti todennut, että segregaatio on hyväksi ja mustille ei tule tarjota samoja mahdollisuuksia kuin valkoisille.

Virkaanastujaispäivän juhlallisuudet jatkuvat kohtapuoliin paraatilla, joka kulkee samaa reittiä kuin mitä Thomas Jefferson ratsasti hevosellaan Capitolilta Valkoiselle talolle virkaanastujaistensa jälkeen vuonna 1805. Telkkarinkatsominen jatkukoon.

17.1.2013

Säätiedotus: LUNTA!

Meille on luvattu täksi illaksi lunta, joten vuokrataloyhtiömme management muisti meitä muistutuskirjeellä for inclement weather, myrskyisälle säälle. Siis muistathan:

Päätä itse lähdetkö kotoa vai ei, based on your specific situation and weather conditions.
Valitettavasti taloyhtiöllä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä poistaa lunta tai jäätä parkkipaikoilta tai jalkakäytäviltä. (Jalkakäytäviltä? Missä meillä on sellaisia?)
Muistakaa sitten, että paikallisuutisten säätiedotukset kertovat säätilanteesta vain pääteillä, ei esimerkiksi siitä millainen tilanne on omassa pihassasi.
Talonmies kiertää ympäriinsä parhaansa mukaan pistämässä pystyyn varoitustötteröitä ja levittämässä suolaa, mutta valitettavasti conditions change ja vesi voi jäätyä niin nopeasti, että maassa saattaa olla jäätä.
Huoltoyhtiö yrittää myös poistaa jäätä parhaansa mukaan, mutta this is not a guarantee that the area won’t be slick and dangerous.
Kaikkien asukkaiden sekä asukkaiden vieraiden tulee käyttäytyä suurella varovaisuudella, extreme caution, esimerkiksi noustessaan autosta parkkipaikalla ja kävellessään kotiinsa. Taloyhtiö suosittelee, että ihmiset käyttäisivät jääkenkiä ja kävelisivät erittäin hitaasti, testing every area as they walk.
Ja viimeisenä mutta tärkeimpänä: Driving and walking on property with ice and snow conditions is at each individual’s own risk! Vaikka olisi todella varovainen ja käyttäisi jääkenkiä, saattaa silti liukastua, ja se ei sitten ole taloyhtiön vika, että älkääpä haastako oikeuteen.

Lunta on luvattu ehkä sentti, illaksi on luvattu +5 ja huomiseksi +13. Taidanpa lähteä kohta tuonne hurjan raivoisaan talvimyrskyyn kumisaappaat jalassa.

17.1.20134.8.2014

Painovoimatonta joogaa

Vuoden alku on ihanaa aikaa, kun saa motivaatiota kokeilla uusia asioita. Minä kokeilin maanantaina ilmajoogaa (engl. anti-gravity yoga) läheisellä joogasalilla, ja tykkäsin.

Joogasalin katosta roikkui tunnin alussa ”riippumattoja”, joista piti valita itselleen yksi. Kuvat eivät omiani, ja meidän salimme oli vaalea ja valoisa tähän verrattuna.

Ilmajooga ei vetäjän mukaan ole oikeastaan joogaa vaan joogasta inspiraatiota hakenutta akrobatiaa. Osa liikkeistä matkii joogaliikkeitä, ja tuntiin kuuluu meditaatiota sekä alussa että lopussa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Oma fiilis oli, että tunnilla oli enemmän lihaskuntoa ja vähemmän venyttelyä kuin astangajoogassa, joka on jo joogatyylien asteikolla suhteellisen lihaskuntoista.

Meditointia ”riippumaton” sisällä

Ilmajooga vaatii paljon käsivarsilta ja vatsalihaksilta, koska moniin liikkeisiin päästään tai niissä pysytään niiden avulla. Omat vatsalihakseni eivät riittäneet takaperinkuperkeikkaan ilmassa, joten opettaja kiersi salissa tuuppimassa meitä vähemmän edistyneitä. Jotkut valittivat, että tietyissä liikkeissä matto painaa nivusiin tai alaselkään, mutta itseäni tämä ei häirinnyt. Sen sijaan päässä alkoi tuntua ikävältä, kun joissain asennoissa oltiin pää alaspäin toista minuuttia.

Mm. tämän liikkeen opettelimme

Vaikka tykkäsin, en voi sanoa koukkuuntuneeni. Minulla on kuitenkin vielä alkeiskurssia neljä käyntiä edessä, joten katsotaan, millainen fiilis on sen jälkeen.

16.1.2013

Jatkoa Todd Akinin raiskauskommenteille

Kertauksena: Todd Akin on se jannu, joka haki viime vuonna senaattoriksi ja olisi varmaan muuten päässytkin, ellei olisi ottanut kantaa raiskaudesta johtuneisiin abortteihin toteamalla, ettei sellaisia ole, koska naisten ruumiit pystyvät ”oikeutetuissa raiskauksissa” (engl. legitimate rape) jotenkin olemaan tulematta raskaaksi. Akin ei päässyt senaattiin, ja samalla hänen uransa edustajainhuonejäsenenä päättyi.

Luulisi, että keskustelu tästä aiheesta olisi jo ohi, mutta ei. Viime viikolla georgialainen edustajainhuonejäsen ja synnytyslääkäri Phil Gingrey lähti puolustamaan Akinin kommentteja toteamalla:

”But then he went on and said that in a situation of rape, of a legitimate rape, a woman’s body has a way of shutting down so the pregnancy would not occur. He’s partly right on that. And I’ve delivered lots of babies, and I know about these things. It is true. We tell infertile couples all the time that are having trouble conceiving because of the woman not ovulating, ’Just relax. Drink a glass of wine. And don’t be so tense and uptight, because all that adrenaline can cause you not to ovulate.’ So he was partially right, wasn’t he?”

Onneksi tänään paikallislehti oli käsitellyt aihetta näkyvästi Truth-O-Meterissään ja todennut, että ei näin, raiskauksista aiheutunut stressi ei tutkimusten mukaan vaikuta ovulaatioon. Mutta silti, mistä ihmeestä näitä ”raiskaudet eivät aiheuta raskauksia” -tyyppejä tulee?

Ai niin, juuri täältä meidän kulmiltamme. Me asumme Gingreyn äänestysalueella, ja viime vaaleissa Gingrey sai 68% alueemme äänistä.

Ettei tämä kirjoitus loppuisi liian masentavasti, kuvituskuvana hyviä kissakalatacoja, joita eilen väänsimme tätä reseptiä seuraillen.

14.1.20134.8.2014

Tammenterhoja ja kurpitsoita

Täällä laajat kurpitsavalikoimat eivät liity pelkästään Halloweeniin, vaan kurpitsoja joka koossa ja värissä tuntuu olevan kaupoissa vuoden ympäri. On spagettikurpitsaa, josta saa terveellisen lisukkeen ruoalle kuin ruoalle nopeasti mikrottamalla. On myskikurpitsaa, joka mielestäni on parhaimmillaan unkarilaisen pörköltin lisukkeena tökfözelekinä. On toki perinteisiä kesäkurpitsoja vihreänä ja keltaisena sekä sitä tunnettua Halloween-kurpitsaa… ja sitten on sellaisia vihreitä talvikurpitsoita, joita ostimme lauantaina kokeeksi yhden. Englanninkielinen nimi on acorn squash, tammenterhokurpitsa, mutta virallisesta suomennoksesta ei hajua, jos sellaista edes on.

Meillä tämä kurpitsa päätyi porsaalle tulleeseen kurpitsakastikkeeseen, jonka bongasin jostain vanhasta Glorian Ruoka&Viinistä. (Kyllä, minulla on niitä täällä mukana.) Hyvää oli, ja tämän kurpitsalajikkeen voinee korvata millä tahansa talvikurpitsalla.

Chilinen kurpitsakastike
0,5 kg talvikurpitsaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 pientä thai-chiliä
2 rkl voita
5 rosmariininoksaa
1,5 dl valkoviiniä
0,5 dl kasvisfondia
2 dl vettä
2 rkl sokeria
0,5 dl kermaviiliä
ripaus suolaa ja mustapippuria

1. Halkaise kurpitsa, poista siemenet, kuori ja paloittele. Hienonna sipuli, valkosipulinkynnet ja chili.
2. Sulata voi kattilassa, lisää sipulit ja kuullota. Lisää kurpitsa, rosmariini ja chili. Kypsennä viitisen minuuttia, kunnes seos alkaa saada väriä.
3. Lisää viini, fondi, vesi ja sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua kannen alla 15min kunnes kurpitsa on kypsää.
4. Poista rosmariininoksat ja soseuta kastike esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kermaviili joukkoon ja mausta.

Possua kurpitsakastikkeessa, lisukkeena uuniperunaa portobellotäytteellä

Täytetyt porsaankyljykset
2 hengelle

2 porsaankyljystä
1 tl voita
1 sipuli
1/2 purjon vihreät osat
2,5 dl kanalientä
viipale (kuivunutta) leipää
persiljaa, suolaa, pippuria

1. Hienonna sipuli ja purjo. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia ja purjoa, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää kanaliemi ja anna keittyä 15min, kunnes liemestä on haihtunut noin puolet.
2. Lisää pilkottu leipä, persiljaa, suolaa ja pippuria. Anna jäähtyä.
3. Leikkaa porsaankyljykset auki niin, että ne ovat vielä kiinni toisistaan yhdeltä sivulta. Täytä kyljykset ja paista 175 asteessa noin tunti.

13.1.2013

Kävelyllä sotatantereella

Tänne suuntaan jetlagissa tulee herättyä jo seitsemältä lauantaiaamuna. Koska päivälle oli luvattu +23C, päätimme lähteä reippailemaan ja olimme pääkallopaikalla vähän ennen kymmentä, jolloin Pickett’s Mill Battlefield Historical Sitella alkoi opastettu behind-the-scenes-kierros eräälle sisällissodan Atlanta-kampanjan loppukevän 1864 taistelutantereelle.

Opas Pickett Mill Creekin sillalla

Oppaamme oli pukeutunut konfederaattien talviuniformuun viimeistä piirtoa myöten: kengät eivät todellakaan näyttäneet mukavilta, mutta olivat sentään varta vasten suunniteltu vasemmalle ja oikealle jalalle… Kun aamu lämpeni pikkuhiljaa ja riisuimme kaikki päälikerroksia pois, opas kertoi, että talviuniformussa vain takki ja housut tulivat armeijalta, mutta uniformun alla olevan liivin kaikki hankkivat itse. Tästä johtui, että liivit olivat kaiken maailman kankaista ja rikkoivat räikeästi ajan etikettiä olemalla yhteensopimattomia housujen kanssa. Kenraalit olivat tuolloin valittaneet joukkuejohtajille kirjeitse miehistä, jotka kulkivat takitta, koska sen lisäksi, että sotilaita oli tuolloin vaikeampi tunnistaa sotilaiksi, he näyttivät kenraalien silmissä pummeilta.

Pickett’s Millin alue on kolme neliökilometria metsää, jossa normaalisti saa liikkua vain polkuja pitkin, mutta nyt opas kierrätti meitä pitkin maita ja mantuja. We can’t do this after March, because the underbrush is too thick, opas kertoi syyksi talviselle kävelylle niin vahvalla etelän aksentilla, että sitä oli välillä todella vaikea ymmärtää. Ymmärtämistä ei helpottanut se, että puolet ajasta opas selosti joukkojen sijaintia maastossa käyttäen kenraaleiden nimiä, koska totta kai kaikki tietävät kummankin puolen kenraaleiden nimet. Kun jossain vaiheessa opas ja eräs kierroksella olleista naisista pohtivat 10 minuuttia naisen kaukaisen sukulaisen, jomman kumman puolen kenraalin, persoonallisuutta sekä sitä, muistuttivatko naisen korvat ehkäpä tuon kenraalin korvia, hymyilimme ja nauroimme mukana, ihan pihalla siitä mistä puhuttiin.

Pickett’s Millin alue on nimetty ennen sotaa paikalla olleen maatilan mukaan. Alueella oli tuolloin toinenkin maatila, jossa perhe kasvatti maissia ja vehnää, mutta sota ajoi kummankin perheen pakosalle, ja kun sotilaat polttivat talot, perheet eivät nähneet syytä palata. Alueen läpi virtaava pieni joki on yhä nimetty isomman maatilan mukaan Pickett’s Mill Creekiksi, ja vuonna 2009 se näytti voimansa tulvimalla viitisen metriä yli normaalin, viemällä mukanaan sillan ja tuhoamalla ison osan joenvarren kävelyreiteistä.

Eroosion jälkeen juoksuhaudat näyttävät tältä, mutta aikoinaan niihin mahtui seisomaan rintaa myöten

Pickett’s Millin alue on viimeinen kohta Atlanta-kampanjassa, jossa etelän puolella sotilaat kaivoivat juoksuhaudat; tästä etelään ne on tehty orjatyövoimalla. Pohjoisen joukkojen juoksuhautatuotanto ei ollut paljoa eettisempää, sillä hautoja pestaattiin kaivamaan vapaita mustia miehiä, joille maksettiin kyllä palkkaa, mutta joilta veloitettiin ylläpidosta palkkaa suurempi summa, joten ennen pitkää mustat työntekijät olivat velkavankeudessa armeijalle.

Tuohon kuoppaan pitäisi mahtua kuusi miestä kyyristelemään

Lähimmillään vihollislinjat olivat 20 metriä toisistaan. Siis miehet kyyristelivät kuopissa, viitisen kuutisen miestä per kuoppa, kiväärien kanssa tietoisina siitä, että 20 metrin päässä kyyristelee vihollinen. Aseet olivat tuossa vaiheessa niin kehittyneitä, että niillä hyvä ampuja pystyisi osumaan ihmiseen 200 metrinkin päässä – ja suurin osa etelän sotilaista oli metsästäjiä.

Georgialainen metsä ja metsävarusteet tammikuulle. Näin lämmin sää ei kai ole oikeasti ihan normaalia.

Jossain vaiheessa opas kysyi, mitä luulemme joukkojen tuohon aikaan syöneen. Minä veikkasin perisuomalaisesti perunaa, ja opas naurahti takaisin, If they were lucky! Kävi ilmi, että pohjoisen joukot söivät suolattua ja kuivattua sikaa ja laivakorppuja, kun taas etelän joukoilla oli järjestetty ruokahuolto ja kanttiinit tekivät ruoaksi lihapataa ja tuoretta leipää. Tämän lisäksi siviilit olivat järjestäneet taistelulinjojen taakse relief kitchenejä, joissa tarjoiltiin vuorosta pois päässeille sotilaille kasviskeittoa. Tässä vaiheessa en enää ymmärtänyt, oliko kommentti perunoista vitsi vai ei, sillä minusta nämä kaikki kuulostivat paremmilta vaihtoehdoilta.

Epätasainen lehtimatto, hm, ja syynä on…?

Jossain vaiheessa opas pysähtyi ja näytti meille maassa olevia lehtiä: huomaatteko, ne eivät ole enää tasaisesti. Opas kertoi, että lehdistä näki, että kalkkunat ovat käyneet tonkimassa niitä etsiessään hikkoripähkinöitä. Niitä ei ollut vaikea löytää, sillä metsä ympärillämme oli suurimmaksi osaksi hikkoria ja tammea sekä pari vaahteraa siellä täällä.

Iiro pääsi joen yli kuivin jaloin, minä pludasin.

Haukkoja näkee täällä jatkuvasti

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen suuntasimme kohti autoa ja lähdimme piknikpöytien ääressä nautitun lounaan jälkeen eteenpäin. Seuraavasta kohteesta joskus myöhemmin.

11.1.2013

Drinkkejä kasvitieteellisessä puutarhassa

Syyskuussa rento jazz soi hämärtyvässä illassa, kun vierailimme minun vanhempieni kanssa Atlantan kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaelsimme pitkin jo kovin nuukahtaneita ulkoalueita ja vehreitä kasvihuoneita käsissä drinkit, jotka olimme poimineet mukaamme jostakin puutarhaan pystytetyistä baareista, sillä kesätorstai-iltaisin puutarhassa oli Cocktails in the Garden -tapahtuma.

Midtownin pilvenpiirtäjät näkyivät puutarha-alueiden taustalla

Ulkona syyskuun lopussa ei kukkinut enää oikein mikään, joten kiinnostavin osio oli metsäpuutarha, jonne oli rakennettu korkealle puiden latvastoon leveä kävelysilta, josta käsin pystyimme ihailemaan puita. Sisätiloissa taas parhaimmassa iskussa olivat orkideat, joita oli varmaan toistasataa eri laatua.

Tämäkin silta oli jollakin mittarilla maailman suurin tai pisin tai korkein tai jotain

Cocktails in the Garden -konseptia ei voi kuin kehua. Puutarhainnostelijaäitini pääsi rauhassa tutustumaan kasveihin ilman ”lähetään jo” -painostusta, kun isäni ja me pysyimme tyytyväisinä lämpimässä syysillassa cosmopolitan- ja olutlasien äärellä.

Cocktail-tilaisuuden hengessä kävijät olivat panostaneet pukeutumiseensa, niin myös minä kera Marimekon Joonaksen

10.1.2013

Terveiset Amsterdamista!

Kello neljän aamuherätys painaa vielä vähän silmäluomia, vaikka sain nukuttua koneessa häiriintymättä pahasti pari penkkiä taaksepäin olleesta vauvasta, joka rääkyi kurkku suorana koko lennon. Nyt fiilistelen Schipholia ja sitä, että kaikki vaan toimii. No okei, itsepalvelupassintarkastus ei toiminut – ehkä sen takia siinä ei ollut jonoakaan – mutta yritettyäni minuutin ajan luoda katsekontaktia kameraan ja näyttää mahdollisimman paljon passikuvaltani, nuorehko ystävällinen passintarkastajamies tuli päästämään minut pulasta. Olen aika varma, että JFK:n passintarkastuksessa kestää pikkasen pidempään.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen rampannut Atlantin yli sen verran, että minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni frequent flyer -kortissani jonkinlainen taso. Skyteam Elite kuulostaa pramealta, ja sillä pääseekin Euroopassa matkatavaroita jättäessä kävelemään punaista mattoa, mutta esimerkiksi turvatarkastusten ohitusjonoihin ja loungeihin pääsee vasta Skyteam Elite Plus -tasolla. Pari vinkkiä osaan kuitenkin jo nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä (tai ahkeralla googlettelulla ja nettifoorumeiden lukemisella) antaa muille, jotka joutuvat ramppaamaan kaukomatkoja pari kertaa vuodessa tai muuten matkustavat paljon:

Jos matkasi suuntautuvat missään määrin USA:han, harkitse liittymistä jonkin amerikkalaisen lentoyhtiön kanta-asiakasohjelmaan, koska niissä lentämisestä saa enemmän pisteitä. KLM:llä tai Finnairilla en todellakaan olisi vielä millään tasolla.
Lentokentillä odottelua helpottaa, jos on pääsy johonkin loungeen. Itse olen ottanut sitä varten Diners Club -kortin, joka on jo maksanut itsensä takaisin, etenkin kun ensimmäinen vuosi on ilmainen. Loungeissa voi ottaa rennosti sohvalla ja monessa on myös tarjoilua (sekä ruoka- että juoma-), mikä helpottaa teeaddiktiotani, koska ilman loungea päätyisin varmaan kuitenkin johonkin lentokenttäkahvilaan juomaan ylihintaista teetä ja siinä samassa sortumaan törkykalliiseen sämpylään. Loungeista saa myös olutta ja viiniä, mutta aamulennolla ne eivät ihan ole mun juttu.
Lentoyhtiöiden pisteitä kannattaa kerätä ei pelkästään ilmaisten lentojen toivossa vaan myös paremman palvelun perässä. Paras tähän mennessä saamani etu oli, että Atlanta – New York -lennolla minut heitettiin bisnesluokkaan istumaan. Amerikan sisäisilläkin lennoilla on bisnesluokassa prameammat istuimet, sellaiset leveät joissa on kymmenen eri säätöä, ja henkilökohtaiset telkkarit, ruoka tarjoillaan posliinilautasilta kangasservetillä ja valkkarille saa ihan oikean viinilasin. Kokemus ei mennyt ihan nappiin, koska lentoemäntä tohkeissaan luuli minun olevan kasvissyöjä, kun kysäisin kasvisvaihtoehtoa, ja ei meinannut suostua tarjoilemaan minulle lounasta ollenkaan, mutta noin teoriassa se olisi voinut olla erittäin mukava alku pitkälle lennolle.

Loungeaamiainen 0 euroa, lentokenttäkahvilassa arviolta 10 euroa.

Millaisia kokemuksia muilla on ollut lentoyhtiöiden kanta-asiakasohjelmista? Entä vinkkejä pitkien vaihtojen kestämisestä?