Viime vuonna otin tammikuussa tavoitteekseni lukea 15 kirjaa vuoden aikana, ja alkuvuodesta olin reilusti tavoitettani edellä. Hyvä niin, koska toukokuussa tahtini hyytyi täysin.

Blogia seuranneet huomannevat pikaisella silmäyksellä, minkä merkittävän elämänmuutoksen kanssa täydellinen lukemattomuus korreloi: muutin Coloradoon ja lopetin kirjojen lukemisen. Tämä ei niinkään johdu Coloradosta vaan Luxemburgista, jossa asuin ennen. Alkuvuodesta olin jokseenkin leipääntynyt työyhteisöni toimintakulttuuriin ja organisaatiomuutoksiin, ja ainakin pari kertaa viikossa hakeuduin tarkeutuksella syömään lounaani yksin – eli oikeastaan kaksin kirjani kanssa. Kun tämän lisäksi vielä säännöllinen bussissa istuminen lakkasi toukokuussa, lukuharrastukseni tyrehtyi lähes täysin. Uima-altaallakin luin lähinnä uusinta TIMEa, jonka olin tilannut miehelle lahjaksi mutta jota minä taisin lopulta lukea enemmän.

Marraskuussa päätin alkaa lukea sängyssä kirjaa kännykän sijasta, ja löysin taas kirjojen lukemisen ilon. Kun vielä joulukuussa olin viikon kipeä ja luin sinä aikana kokonaiset kaksi kirjaa, lukutavoitteeni oli pelastettu. Hallelujah kuume.

Tässä postauksessa viime vuoden tyyliin kuluneen vuoden viisi parasta lukukokemusta, joista monta on luettu junassa tai lentokoneessa, ja joista kaikkia voisin suositella rannalle:

Cheryl Strayed: Wild (2012)

Henkisesti eksyksissä oleva tyttö lähtee selvittämään päätään ja etsimään itseään Pacific Crest Trailille eli patikointireitille läpi Kalifornian Sierra Nevadan vuoriston. Wild oli yksi viime vuoden lempielokuviani upeiden maisemiensa ja mielenkiintoisen vaellustarinansa ansiosta, joten totta kai kun pokkari oli myynnissä retkeilykaupan kassajonon vieressä, se tarttui mukaan. Kuten usein käy kirjojen kanssa, tykkäsin siitä vielä enemmän kuin elokuvasta.

Elokuvassa se ”henkisesti eksynyt” osuus jäi vähän ohueksi ja epäselväksi, mutta omaelämäkerrallisessa kirjassaan Cheryl Strayed selostaa juurta jaksaen elämäntilanteensa. Lyhyesti sanottuna kaikki mahdollinen on mennyt pieleen ja läheisen kuolema on suistanut elämän raiteiltaan. Vaellukselle lähtee kokematon ja aika pihalla oleva mutta sisukas nainen, joka saa muiden vaeltajien sekä lukijan kunnioituksen puolelleen – ja siinä samalla pohditaan elämää riipaisevan syvällisellä tasolla.

Wild nousi ilmiöksi Yhdysvaltojen vaellusskenessä, koska sen ulostuloa seuraavana kesänä Pacific Crest Trailia vaeltavien määrät kolminkertaistuivat, ja reitti alkoi monien vaelluslehtien mukaan kärsiä ylikansoituksesta. Tämä tieto on likipitäen ainoa asia, joka pitää minut juuri nyt poissa Sierra Nevadan vuorilta.

Wildia myy netissä Amazon.com ja suomeksi nimellä Villi vaellus CDON.COM.

Anu Silfverberg: Äitikortti (2013)

Olin pitkään sitä mieltä, että Anu Silfverbergin Mitä ajattelin tänään -kolumnit ovat NYT-liitteen parasta antia, eikä esseekokoelma Äitikortti poikkea tästä tasosta.

Silfverberg kysyy kirjassa paljon hyviä kysymyksiä asioista, joita harva kyseenalaistaa. Miksi tytöt pelotellaan lisääntymiskyvyllään ja syötetään täyteen hormoneja? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumista Äitiyden Mustaan Aukkoon? Silfverbergin esseet ovat räväkkiä mutteivat siltikään mustavalkoisia ja saavat takuuvarmasti ajatukset liikkeelle, ja kirjassa on myös paljon mielenkiintoista asia- ja tilastotietoa vanhemmuuteen liittyen.

Vaikka nimessä on sana ”äiti”, niin tuttavani sanoin: sukupuoleen katsomatta kaikkien, jotka suunnittelevat edes hamaan tulevaisuuteen lapsia, kannattaisi lukea tämä kirja. Itse lisäksi suosittelisin kirjaa niille, jotka ovat päättäneet pysyä lapsettomina ja ihmettelevät ympäristön hössötystä aiheesta.

Äitikorttia myy netissä CDON.COM.

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005)

Mukaansatempaavien juonenkäänteiden maailmassa Isomäki on ihan omaa luokkaansa. Tämä kirja sai minut kieltäytymään kavereiden seurasta ja valvomaan öitä, koska sitä ei mitenkään voinut laskea käsistä.

Isomäen tieteisjännärissä meriarkeologit löytävät meren pohjasta vanhan sivilisaation jäänteet, jotka viittaavat tuhansia vuosia sitten sattuneeseen luonnonmullistukseen. Samaan aikaan toisaalla jäätikkötutkijat huomaavat kummia, ja lopputuloksena koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Juonen lisäksi myös tieteen taustoittaminen maallikon ymmärrettäväksi sekä henkilöhahmojen syvyys tekevät vaikutuksen, eikä ole yllätys, että kirja oli aikoinaan Finlandia-ehdokkaana.

Pelottavinta tässä ekologisessa trillerissä on, että Isomäen luoma kauhuskenaario on vähän liiankin lähellä oikeaa maailmaa ja tieteellisesti pätevä. Ilmastonmuutos, tuo tosielämän suurin trilleri.

Sarasvatin hiekkaa myy netissä CDON.COM.

Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love (2007)

Olin pitkään lukematta tätä kirjaa, koska sitä hehkuttivat lähinnä naiset, ja kirjan nimi kuulosti juuri sellaiselta romanttiselta pinnalliselta hömpältä, jota inhoan. Ei olisi kannattanut. Kirja nimittäin oli juuri sellaista kulttuurien yhteentörmäystä ja hyväntahtoista ihmettelyä, miksi tykkään mm. asua ulkomailla.

Elizabeth Gilbert eroaa miehestään ja lähtee rikkinäisen sydämen kanssa ulkomaille, Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Rakkaushuolet ovat onneksi kirjassa sivuosassa, kun pääroolin saavat paikallinen kulttuuri ja tavat, joista Gilbertillä on ihastuttavan syväluotaavia mutta samalla ääneen naurattavia analyysejä, joissa yhdistyy samanaikaisesti ihailu ja kriittisyys paikalliskulttuuria kohtaan. Kuten joku kirjallisuuskriitikko takakannessa kirjaa kehui, Gilbertistä ei vaan voi olla pitämättä.

Myöntää tosin täytyy, että välillä henkisyyden korostaminen alkoi tulla korvista ulos, mutta tämä ainoa kirjan minua ärsyttävä puoli ei ärsyttänyt liikaa, koska Gilbert ei missään vaiheessa tuputa omaa maailmankatsomustaan lukijalle. Ja lisäksi, Gilbertistä ei vaan voi olla pitämättä. Ystäviltä sietää kaikenlaisia kummallisuuksia.

Eat, Pray, Lovea myy netissä Amazon.com ja suomeksi se löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.

Lars Sund: Colorado Avenue (1991)

Tämän kirjan valitsin kirjastosta pelkän nimen perusteella, ja ai että olin tyytyväinen valintaani.

Lars Sund on ilmeisesti suomenruotsalaisille hyvinkin tuttu kirjailija, mutta minulle hän oli uppo-outo. Niinpä mitään ennakko-oletuksia ei ollut, ja sain rauhassa ihastella kerrontaa pohjanmaalaisesta naisesta, joka muuttaa nuorena tyttönä New Yorkin kautta Coloradoon. Kerronta tuo vahvasti esille, millaista on ollut 100 vuotta sitten köyhän suomalaissiirtolaisen elämä uudella mantereella, ja helppoa se ei tietenkään ole ollut. Välillä kuitenkin kuvaillaan Kalliovuorten kauneutta Telluriden kaivoskaupungissa, joka nykyään tunnetaan laskettelu- ja patikointimahdollisuuksistaan.

Romaanista vain puolet tapahtuu Yhdysvalloissa ja toinen puoli Pohjanmaalla, kun päähenkilö palaa kotiin. Paluushokkiin taitavat joutua enemmän kyläläiset kuin päähenkilö itse, ja tarina soljuu eteenpäin 1900-luvun alun Suomen historian pyörteissä.

Ainoa pitkä miinus ärsyttävästä kertojasta, joka välillä puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Jos tämän tarpeettoman tehokeinon unohtaa, niin suosittelen kaikille, joita kiinnostaa suomalaisten siirtolaishistoria.

Colorado Avenue löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.

Loput kirjat, jotka luin vuonna 2015 helmikuusta eteenpäin, järjestyksessä parhaimmasta huonoimpaan:

• Amy Tan: The Kitchen God’s Wife – Hyvin kirjoitettu nuoren naisen selviytymistarina 1900-luvun alkupuolen Kiinassa keskellä sotaa, epäonnisia pakkoavioliittoja ja kaikkea muuta kuin tasa-arvoista yhteiskuntaa.
• Ildefonso Falcones: Meren katedraali – Seikkaperäinen kertomus elämästä Barcelonassa keskiajalla. Monta vuosikymmentä kattava tarina vei mukanaan, mutta historiatietoa on sen verran paljon, että voin suositella vain heille, keitä se kiinnostaa.
• Terry Pratchett: Equal Rites – Kevyttä fantasiaa, jossa pikkutyttö haluaa velhoksi, mutta yhteiskunnan mielestä vain miehistä voi tulla velhoja. Kirjasta tuskin huomaa, että se on julkaistu melkein 30 vuotta sitten.
• Laura Gustafsson: Huorasatu – Absurdi kertomus naiseudesta ja feminismistä, jossa antiikin jumalat seikkailevat nyky-Suomessa, ja juonessa ei ole päätä eikä häntää. Napakka dialogi kuitenkin vie mennessään.
• Pirkko Saisio: Punainen erokirja – Kiinnostava Finlandia-voittaja seksuaalivähemmistöjen oloista ja taistolaisuudesta 60-luvulla, jonka alku oli kuitenkin mitäänsanomaton ja loppu lässähti.
• Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen – Ruotsalaisista kertova huumorikirja, josta olisi varmaan saanut enemmän irti, jos olisi tuntenut Ruotsia paremmin. Ajoittain ahdistava, koska päähenkilö on todella häiriintynyt.
• Rosa Liksom: Hytti nro 6 – Pirun absurdi Trans-Siperian junamatkasta kertova Finlandia-voittaja, jota en tajunnut sitten ollenkaan. Mielenkiintoiset Neuvostoliitto-kuvaukset ainoa plussa.
• Phil Schwarzmann: How to Marry a Finnish Girl – Amerikkalaisen standup-koomikon yritys siirtää suomalaisvitsinsä kirjamuotoon ei naurata. Kuluneita kliseitä ja hyvin vähän oivalluksia.

Entä sinä? Mitä kirjoja sinä suosittelisit minulle täksi vuodeksi? Kirjasuosituksiani pystyy muuten seuraamaan pitkin vuotta Goodreadsin kautta – lisääthän minut kaveriksesi, jos käytät palvelua!

Disclaimer: Tässä kirjoituksessa kirjoihin johtavat linkit ovat affiliate-linkkejä, eli jos tilaat kirjan, saan pienen suosituspalkkion. Linkit kautta kirjan tilaaminen ei nosta kirjan hintaa.