Ulkosuomalaisuus | Page 16 of 19

19.11.20124.8.2014

Korttiaskartelukauden aloitus

Lähettelen säännöllisen epäsäännöllisesti sukulaisille ja ystäville käsintehtyjä joulukortteja: en joka vuosi, mutta kuitenkin niin usein, että kortteja lähettävät ihmiset eivät uskalla olla lähettämättä korttia minulle. Ennakkovaroituksena heille, että jos haluaa muistaa meitä kortilla tänä vuonna, se kannattaa laittaa niin aikaisin postiin, että tulee perille ennen joulukuun puoliväliä. Tuon jälkeen kortista nauttii vain mies, sillä minulla joulukuun loppupuoli kuluu vanhoilla seuduilla eli vanhempien nurkissa – jonne tervehdyksen voi vaihtoehtoisesti lähettää, silloinkin se tavoittaa meidät molemmat.

Korttiaskartelukauden polkaisin jo käyntiin, kun hyvä ystäväni vuosien takaa koki onnellisen perhetapahtuman.

Ystävältä tuli kommenttia, että kortti saapui perille, mutta oli ilmeisesti päässyt vettymään matkalla kun oli niin kuprussa. Ei, kyllä nuo kuprut olivat kortissa jo lähetettäessä. Allekirjoittaneen liimaustaidot taitavat olla treenin tarpeessa.

8.11.2012

Taas uusi neljävuotiskausi

Vietimme tiistai-iltana vaalivalvojaisia suomalaisporukalla. Kun lähdimme kotia kohti puoli yhdentoista maissa, puolueellisuudestaan surullisen kuuluisalla Fox-uutiskanavalla haastateltiin Sarah Palinia ja joku analyytikko, vanhemman Bushin vanha kaveri, kertoi, että vuonna 2000:kin Bushin voitto oli epävarma mutta sitten lopulta varmistui, ja eiköhän tällä kertaa käy samoin Romneyn voiton kanssa. Kun tuntia myöhemmin avasimme uutislähetyksen kotoa käsin, jopa Fox tunnusti Obaman voittajaksi.

We can’t let this happen. We should march on Washington and stop this travesty. Our nation is totally divided! — Donald Trump Twitterissä Romneyn häviön selvitessä

Jos Suomessa moni mietti Ruotsiin muuttamista viime eduskuntavaalien jälkeen, niin täällä paikallinen pariskunta toteaa lehdessä: Now I’m like, what’s the best town in Canada to move to? Pariskunnan mukaan Obama on neljän vuoden aikana tuhonnut talouden, ja koska seuraavan neljän vuoden aikana he eivät usko talouden parantuvan, he eivät uskalla perustaa perhettä. Montaa georgialaista taisi ahdistaa syvästi keskiviikkoaamuna.

Kaikki georgialaiset eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä osavaltion äänistä 45% meni Obamalle. Yleinen trendi äänestysalueilla oli, että kaupungeissa äänestettiin Obamaa, kehyskunnissa ja maaseudulla Romneyta. Trendi ei ole täysin verrattavissa Suomeen, sillä täällä kaupunkien keskustoissa ei asu rikkaita korkeasti koulutettuja eiralaisia vaan köyhempää mustaa kansaa. Romneyn kannatusalueilla kehyskunnissa taas asuu rikkaampia valkoisia, maaseudulla niitä kuuluisia ”redneckejä”.

Vuoden 2008 tulokset Georgiasta: Obaman voittamat piirikunnat sinisellä, republikaaniehdokas McCainin punaisella. Kartta on lähes identtinen tämän vuoden tulosten kanssa, ja Atlanta on vasemman yläkulman sininen keskittymä.

Keskiviikon aamuradiossa eräs juontaja kertoi, että oli alunperin ajatellut äänestävänsä Romneyta, mutta oli asiaan paremmin tutustuttuaan huomannut, että vaikka oli Romneyn kanssa joistain asioista samaa mieltä, sosiaalipolitiikasta hän oli enemmän Obaman linjoilla ja taloudessa lähinnä vihreän pienpuolueen ehdokasta Jill Steiniä. Juontaja oli lopulta päätynyt äänestämään Obamaa. Toinen juontaja taas totesi, ettei todellakaan uskalla kertoa ääneen äänestyspäätöstään, sillä kummallakin puolella on niin vahvoja mielipiteitä ja hänen ystävissä ja sukulaisissaan on kummankin puolen edustajia, että joku kuitenkin suuttuisi hänelle, eivätkä yhdet vaalit ole syy tuhota suhteita.

Our country, born in humble circumstances and grown to the greatest nation the world has seen, is addicted to socialism – and is in the process of losing it all. — Mielipidekirjoitus aamun lehdessä

Vaali-iltana television seuraaminen oli muuten jossain määrin tylsempi kokemus kuin YLEn vaalivalvojaiset. YLEllä vaali-iltana Katainen hymistelee, kuinka Kokoomuksen linja on taas saanut vahvan tuen, Urpilainen kiittää aluksi kaikkia ja Soini pohtii omenoiden ja melonien lippalakkeja ja toteaa, että ”Kyllä kansa tietää!”. (Pahoittelut keskustalaisille, minulla ei ole mitään havaintoa siitä uudesta äijästä.) Pienemmistä puolueista kerätään yksi tai kaksi kommenttia illan aikana ja jännätään, saako nyt Vihreät vai Vasemmistoliitto prosentin kymmenyksen verran enemmän ääniä. Täällä taas CNN:llä jännättiin pelkästään vaalituloksia: Meanwhile in Nebraska, you can see that 21% of the votes have been counted so far… and now New Jersey, already 45% of the votes have been counted…. Kumpaakaan ehdokasta ei taidettu näyttää televisiossa kertaakaan, ja CNN:llä ruutuun ei oltu otettu edes ketään senaattoria pätemään.

Empire state buildingin valopalkeistakin pystyi päättelemään vaali-illan kulun [kuva: Lisa Bettany]

Kokonaisäänimäärää pidettiin illan aikana esillä vain kuriositeettinä, sillä Mainea ja Nebraskaa lukuunottamatta osavaltiossa enemmistön äänistä saanut saa puolelleen kaikki osavaltion valitsijamiehet. Torstaiaamunkaan lehdessä ei ollut tietoa siitä, kumpi ehdokas saa enemmistön Floridan äänistä, mutta Obamalle on jo muista osavaltioista varmistunut yli puolet valitsijamiehistä, joten voittaja on voitu julistaa. Moni on yhtä mieltä siitä, että järjestelmä on sekava ja aikansa elänyt, mutta sen muuttaminen vaatisi perustuslain muutoksen, ja koska järjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää ja käytännössä estää minkään kolmannen puolueen murtautumisen vaalikentille, valtaapitävillä ei tietenkään ole aikomustakaan tehdä muutoksia.

Voting for a candidate I can place full support behind is the most important thing I can do for me. And so I did. I went Libertarian and supported Gary Johnson. — Erään georgialaisen kommentti lehdessä. Gary Johnson sai 1% äänistä ja tuli osavaltiossa kolmanneksi.

Tiistaina ei äänestetty pelkästään presidentistä, vaan täällä Georgiassa oli äänestettävänä lisäksi kaksi asiakysymystä (perustetaanko erillinen komissio myöntämään yksityiskouluille opetuksenjärjestämislupia helpommin: kyllä; annetaanko osavaltion virastoille lupa vuokrata tiloja yli vuoden määräaikaisilla sopimuksilla: kyllä) sekä liuta henkilövalintoja. Yhdysvaltain edustajainhuonevaalit käytiin samanaikaisesti – republikaanit saivat sinne enemmistön, joten onnea vaan Obamalle muutosten läpivientiin – ja lisäksi valittiin edustajia Georgian senaattiin, edustajainhuoneeseen ja pariin eri julkisten palveluiden komissioon sekä maakuntakohtaisia edustajia, meillä Cobbin maakunnassa esimerkiksi sheriffi ja yhden koulupiirin johtokunnan jäsen. Iiro kysyi eräältä tuttavaltaan, onko hän tutustunut ehdokkaisiin paljonkin etukäteen, ja sai vastauksen että ei yhtään: äänestyspäivänä mennään koppiin, katsotaan kenen nimen perässä on republikaanisuudesta kertova (R), ja jos kumpikin ehdokas on oikean puolueen jäsen, niin sitten äänestetään haastajaa, koska vallan vaihtuminen on aina plussaa.

Maakunnan sheriffiksi jatkokaudelle valittiin republikaani Neil Warren: I take my Oath of Office to protect and serve the citizens of Cobb county very seriously. [kuva: Neil Warrenin FB-sivu]

[Democrat] Barrow will represent the Augusta-based 12th District, which was redrawn to favor Republican candidates such as Lee Anderson. — Lehdessä pohditaan gerrymanderingin vaikutusta eräisiinkin edustajainhuonevaaleihin

Suurin osa äänesti vaaleissa sähköisillä äänestysjärjestelmillä: kopissa on kosketusnäytöllinen tietokone, jonka ruudulta valitaan äänestettävät. Koska tietokoneita on rajallinen määrä ja niissäkin esiintyi teknisiä ongelmia, jonot venyivät joissain äänestyspisteissä aika pitkiksi… Eilen lankakaupan myyjä kertoi, että oli seissyt sateessa puolitoista tuntia jonottaen äänestysvuoroaan. Kuinkakohan moni jätti jonojen takia äänestämättä, jos ei voinut vaikkapa olla töistä poissa kuin lounastauon verran?

Chicagossa näytti olevan äänestysjonossa aurinkoista, täällä ihan rehellisesti satoi ja oli kylmä. [kuva: Josh Koonce]

Itse äänestyksessä oli myös ongelmia. Sen lisäksi, että tietokoneet saatoivat olla väärin kalibroituja ja käytännössä estää toisen ehdokkaan äänestämisen, myös vaaliviranomaisten koulutus oli niin ja näin. Esimerkiksi Atlantan keskustan sisältävässä piirikunnassa Fultonissa vaalikelpoisuuslista oli puutteellinen, ja vaikka asia oli tiedossa etukäteen ja vaaliviranomaisia oli ohjeistettu tarkistamaan vaalikelpoisuus toiselta listalta, monta äänestäjää käännytettiin ovelta tai annettiin mahdollisuus antaa ”ehdollinen ääni”, jolloin äänestyskelpoisuus pitää mennä todistamaan myöhemmin tällä viikolla. Osassa äänestyspaikoissa nämä ehdollisten äänten äänestyslaput loppuivat, jolloin äänestäjiä käännytettiin ovelta. Nyt lehdissä on ehdoteltu, että ehkäpä Fulton pitäisi pilkkoa pienempiin osiin, jos se kerran ei pysty suoriutumaan vaalien järjestämisestä, ja tämä pilkkominen todennäköisesti lisäisi alueellista eriarvoisuutta entisestään… Näistä ongelmista lukiessa lisääntyy arvostus Suomen henkilörekisteriä ja paperijärjestelmää kohtaan, joka saattaa viedä enemmän ihmistyötä mutta ainakin on luotettava.

Suunnilleen tältä se äänestyspaikka näytti Georgiassakin [kuva: William C. Hutton Jr.]

Tämän hässäkän jälkeen Obama aloittaa nyt sitten uuden nelivuotiskauden ja jatkaa terveydenhuollon uudistamista. Koska Romney lupasi peruuttaa Obamacaren, Georgian republikaanikuvernööri ei ole vielä varautunut muutosten voimaantuloon tammikuussa 2014. Ideana on, että jos osavaltio vapaaehtoisesti laajentaa köyhimmille kansalaisilleen antamiaan terveyspalveluvakuutuksia, valtio kattaa merkittävän osan kustannuksista, mutta lehdessä povattiin, että Georgia ei enää tällä aikataululla välttämättä ehdi tekemään tarvittavia muutoksia ja tarttumaan valtion tukipakettiin. Osavaltion asukkaista viidesosalla ei ole minkäänlaista terveysvakuutusta, mikä täällä tarkoittaa sitä, ettei terveydenhuoltoon ole asiaa muuta kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa tai maksamalla törkyhintaisia lääkärimaksuja.

29.10.20124.8.2014

Kaksi ihanuutta

Syyskuun loppupuolella meille saapui lähetys, joka tuotiin sisään oikein punaisella matolla… ja kerrankin lähettimiehillä oli mukana kenkäsuojat!

Kaksi ihanuutta: sohva ja äiti!

Etsintä oli pitkä mutta vihdoin meillä on Maailman Paras Sohva. Tuolloin vierailulla ollut äitinikin antoi sille siunauksensa testi-istunnan jälkeen.

25.10.2012

Hevosia, pistimiä ja vaaliväittelyitä

You mention the Navy, for example, and the fact that we have fewer ships than we did in 1916. Well Governor, we also have fewer horses and bayonets. We have these things called aircraft carriers and planes land on them. We have ships that go underwater, nuclear submarines. — Obama Romneylle maanantain televisioväittelyssä

Paikalliset presidentinvaalit järjestetään melkein samanaikaisesti Suomen kunnallisvaalien kanssa, ja niistä on nyt tohistu jatkuvasti. Georgiassa tämä ei näy niin vahvasti, koska haastaja Romney voittaa osavaltion lähestulkoon varmasti. Paikallisessa vaalijärjestelmässä voittaja saa kunkin osavaltion kaikki valitsijamiehet taakseen, joten kumpikaan osapuoli ei panosta täällä mainontaan. Lähinnä yksityisten ihmisten pihoilla näkyy jonkin verran Romney/Ryan-kylttejä; lehdessä oli juttua, että joku oli laittanut pihalleen Obama/Biden-kyltin, ja vihainen naapuri oli käynyt pöllimässä sen, joten vaikka osavaltion äänistä yli 40% mennee Obamalle, ainakin täällä omakotitalosuburbiassa tunteet käyvät kuumana istuvaa presidenttiä vastaan.

Koska politiikkaa kuulee joka tuutista, tyydyn toteamaan, että toivottavasti Obama voittaa, sillä näin ulkomaalaisena tuntuu, että hän olisi näistä kahdesta yhteistyökykyisempi muun maailman kanssa. Romney taas avoimesti viime televisioväittelyssä kehui, kuinka USA on ollut mahtava maailmanpoliisi, ja kuinka hän pitäisi USA:n jatkossakin maailmanpoliisina lisäämällä armeijan rahoitusta ja pistämällä luun kurkkuun liudalle muita maita. Ihan huisan rakentavaa, odotan jo innolla.

Governor Romney, Im glad you recognize al-Qaida is a threat, because a few months ago when you were asked what is the biggest geopolitical group facing America, you said Russia, not al-Qaida. You said Russia. And the 1980s are now calling to ask for their foreign policy back. Because the Cold War has been over for 20 years. — Obama Romneylle maanantain televisioväittelyssä

Olen seurannut myös suomalaisia vaaliväittelyitä, ja verrattuna täkäläiseen meininkiin näissä oli muutamia selkeitä eroja. Isoin ero on tietenkin se, että Suomessa väittelemässä on liuta puoluejohtajia ja näissä vaaleissa vielä pienpuolueiden edustajia, kun taas täällä vaaliväittelystä tekee jonkin verran dynaamisemman se, että väittelijöitä on vain kaksi. Kumpikin saa vastata toisen piikkeihin ja retoriikkaan suoraan – ja JOUTUU myös sen tekemään – kun taas Suomessa puoluejohtajat nostelevat sormia ja välillä vastaukset tulevat vasta pari repliikkiä myöhemmin, jos silloinkaan.

Olennainen ero on myös siinä, että Suomessa toimittajat vetävät vaaliväittelyitä tiukalla otteella, keskeyttävät ja penäävät vastauksia, jopa niin paljon että välillä tuntuu, että juontajat varastavat koko shown. Täällä taas juontajat ovat vanhoja senioritoimittajia, joille väittelyn juontaminen on suuri kunnia, ja homman ryhdytään sen vaatimalla arvokkuudella: kysymyksiä kysytään yksi kerrallan, annetaan kunkin vastata, välillä muistutetaan että two minutes, Governor Romney, ja varotaan keskeyttämästä ainakaan niin, että se voitaisiin tulkita epäkohteliaaksi. Obaman varapresidentti Biden puhui varapresidenttien välisessä väittelyssä välillä Romneyn kakkosmiehen Ryanin päälle, ja tästä nousi iso haloo, kun republikaanit haukkuivat Bideniä: he was so rude, so unpresidential! Myös Obamaa suomittiin samasta aiheesta viimeisimmän väittelyn jälkeen, kun hän välillä kärkkäästi puuttui Romneyn sanomisiin.

Väittelyn jälkeen haastatellaan kummankin puolen edustajia salin ulkopuolella olevassa mediakeskuksessa: no menikö miten? Oliko teidän ehdokkaanne terässä? Hauska yksityiskohta tässä on kyltit, joita kuvan taustalla näkee. Jokaisella senaattorilla on oma viiri, jota joku avustaja kanniskelee ympäriinsä, jotta televisiokanavilla olisi mahdollisimman helppoa löytää heidät haastateltaviksi halutessaan. Sitä odotellessa, että sama käytäntö tulisi Ylen Isoon Pajaan…

Otettaisiinko tänään haastateltavaksi Rubio vai Rogers? Kuva: Irish Times

Kolme neljästä väittelystä oli tiukasti pöydän ääressä, tiukan ”kaksi minuuttia kummallakin aikaa vastata”-formaatin mukaan, ja juontaja esitti kysymykset. Yhdessä väittelyssä sen sijaan repäistiin ja kokeiltiin jotain ihan uutta: annetaan yleisön kysyä kysymykset! Kysymykset ja niiden esittäjät oli valittu etukäteen, ja he olivat kaikki virallisesti äänestäjiä, jotka eivät vielä ole päättäneet kantaansa. Lähes poikkeuksetta kysyjät lukivat kysymykset suoraan paperista ja silti takeltelivat niitä esittäessään. Varmasti ramppikuume on tuossa tilanteessa kova, mutta jos tiedät meneväsi telkkariin yli sadan miljoonan ihmisen eteen, olisiko liikaa vaadittu, että treenaat sen verran, että pystyt lukemaan kysymyksesi takeltelematta? Yllättäen suomalaisissa televisioväittelyissä on pärjätty tämän suhteen paremmin.

Viimeisimmässä väittelyssä aiheena oli ulkopolitiikka, ja arvatkaa kuinka monta kertaa mainittiin EU, Nato tai mikään EU-maa? Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Romney totesi, että joku talousmittari on kohta Yhdysvalloilla yhtä huonossa jamassa kuin Espanjalla, ja we don’t wanna go down Spain’s route, joten I’ve got a five point plan. Toisella kerralla Romney heitti sivulauseessa, että EU varmaan tukisi Yhdysvaltoja, jos Yhdysvallat tiukentaisi Iranin kauppasaartoa. Lopun aikaa puhuttiin Lähi-idästä, Kiinasta, Lähi-idästä, Iranista, Syyriasta, Irakista ja Kiinasta – ja toki armeijan rahoituksesta, kotimaan taloudesta ja työttömyysasteesta, joista kaksi jälkimmäistä ovat huomattavasti lähempänä äänestäjän sydäntä kuin epämääräinen ulkopolitiikka epämääräisten valtioiden kanssa.

Meillä päin aikuiset syövät TV:n ääressä

Maanantain vaaliväittelyn kyytipojaksi kokkasin kaalikeittoa, joka upposi Iiroon hyvin heti sen jälkeen, kun sekaan oli lisätty vähän Louisiana Hot Saucea.

Kaalipapulihakeitto

600g jauhelihaa
puolikas kaalinpää
800g tölkkikidneypapuja, älä kaada lientä pois
800g pilkottuja säilyketomaatteja, älä kaada lientä pois
5 dl lihalientä
1 keskikokoinen sipuli
1 vihreä paprika
70g tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Worcesterkastiketta
1 rkl kokonaisia mustapippureita
suolaa ja pippuria

1. Pilko kaali neliöiksi, paprika kuutioiksi ja silppua sipulit.
2. Ruskista jauhelihaa isossa keittokattilassa noin 5 minuuttia. Kaada paistamisen jälkeen ylimääräiset rasvat pois kattilasta.
3. Lisää kattilaan kaali, pavut, tomaatit, lihaliemi, sipuli, paprika, tomaattipyre, valkosipuli, Worcesterkastike ja mustapippurit. Anna kiehahtaa ja hauduta matalalla lämmöllä puolisen tuntia.
4. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuumana.

9.10.2012

Pyöräilyilmoja pidellyt

Syksy on vihdoin saapunut tänne Georgiaankin, ja vaikka hellettä on vielä viikottain, ilmat ovat pääsääntöisesti viileämpiä. Tänään oli vain 15 astetta, eli oiva sää ottaa pyörä autotallista ja lähteä pienempiä teitä pitkin läheiselle Farmer’s Marketille, joka tässä pikkukaupungissa on aina tiistaiaamuisin keskustan jalkapallokentän viereisellä parkkipaikalla. Matkaa on lähes kymmenen kilometria, joten helteessä tuota ei olisi viitsinyt ajaa ja sen jälkeen mennä vielä syömään.

Syksyn tulon huomaa myös siitä, että jo yli kuukauden kaikki paikat ovat olleet täynnä kurpitsoita

Virallisesti tässä osavaltiossa pyöräily jalkakäytävillä on kiellettyä. Rikon sääntöä aina kun mahdollista, sillä jalkakäytävillä liikkuu harvoin muita. Jalkakäytävät ovat juuri ja juuri tarpeeksi leveitä, että ihminen ja pyörä mahtuvat teoriassa rinnakkain. Tänään se yksi ainoa jalankulkija, johon törmäsin (no en törmännyt, mutta joka kulki kanssani samaan suuntaan keskellä jalkakäytävää), ei vaikuttanut huomaavan minua, vaikka kuinka rimputtelin kelloa… Liekö tunnistanut pyörän kellon ääntä, kun niitä on täällä vielä vähemmän kuin pyöriä. Lopulta sitten väisti, kun pysähdyin taakse ja kauniisti pyysin.

Savannahissa jalkakäytävällä oli kulkenut koira, täällä kuljen minä!

Kaikkialla reitin varrella ei jalkakäytäviä ole. Sen sijaan teillä, joilla on vähänkään enemmän liikennettä, on yleensä vähintään kaksi kaistaa suuntaansa, joten autot pystyvät helposti ohittamaan pyörän etäältä – ja osavaltion lain mukaan pyöräilijää ohitettaessa pitääkin jättää 1,5 metriä tilaa. Suurin osa näin tekeekin, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu asennevammaisia. Tänään yksi autoilija ohitti minut selvästi alle puolen metrin päästä ja painoi kohdallani mielenosoituksellisesti tööttiä. Pyöräilin jo niin reunassa kuin mahdollista – ja hyvä kun en ojaan ajanut, kun auto tunkee kylkeen kiinni täydessä vauhdissa – joten varmaan tarkoituksena oli viestiä, etteivät pyöräilijät kuulu liikenteen sekaan ollenkaan.

Asennevammaisten vastapainoksi liikenteessä liikkuu ylikohteliaita kuskeja. Eräässä risteyksessä yksi kuski yritti kohteliaasti antaa minulle tietä, vaikka hänelle paloi vihreä valo ja minulle punainen, ja kaiken kukkuraksi vihreä valo paloi useammalle kaistalle, joista muut eivät olleet aikeissakaan pysähtyä. Ihan kiva ele, mutta jätin silti menemättä.

Menipä tämä kirjoitus marisemiseksi… Liikenneärsytystä lieventämään ”gulf fritillary” eli Agraulis vanillae

Torilta tarttui mukaan iso liuta juuri poimittuja kasviksia mukavan edullisesti. Selkeästi eri chilikasvit olivat vielä kaudessa, vaikka keski-iän ylittäneet leveää puheenpartta jauhavat maanviljelijät muistuttivatkin, että viimeisiä viedään, ja pahoittelivat paprikoiden pientä kokoa.

21.9.2012

Movies, Sports, Rock&Roll ja Käärme

Olen sitä vähemmistöä, joka hihkuu innosta, jos baarista löytyy Trivial Pursuit ja tarpeeksi kiinnostuneita sitä pelaamaan. Siksi olikin kiva löytää Meetupin kautta paikallinen nuorten aikuisten ryhmä, joka käy säännnöllisesti osallistumassa pubitrivioihin. Niissä vastaukset annetaan pöytäkunnittain, ja eniten pisteitä saanut pöytäkunta saattaa voittaa lahjakortin kyseiseen ravintolaan.

Ensimmäisellä kerralla osallistuessani triviailtaan meitä oli noin viisitoista henkeä. Olin suht’ itsevarma, onhan Trivial Pursuit -kokemukseni laaja ja kattava ja olen siinä aika hyvä vaikka itse sanonkin. Noin viidennen kysymyksen kohdalla tajusin, että tässä pelissä olen ihan statisti. Triviakysymykset kun tuppaavat olemaan niin täällä kuin kotoisessa Trival Pursuitissa paikallistietoutta tai edes kyseisen maanosan tietoutta, ja jos ”World Geography”-kategorian vastaus on Kanada (”Minkä maan nimi tarkoittaa englanniksi ’kyläkeskus’?”), niin yllättäen en loistanut tietoudellani. Illan kahdestakymmenestä kysymyksestä tiesin sentään vastauksen yhteen kysymykseen, joka koski 1900-luvun alun saksalaista kirjallisuutta (”Mistä sodasta kertoo kirja ’Länsirintamalta ei mitään uutta’?”), ja joka olikin illan ainoa Eurooppaa liippaava kysymys. Onneksi muut paikalla olleet ihmiset olivat mitä mukavimpia ja tietämättömät saivat keskittyä rentoon jutusteluun.

Eilen kävimme Iiron kanssa toista kertaa triviaillassa, koska tällä kertaa se sattumalta järjestettiin tien toisella puolella sijaitsevassa sporttibaarissa. Aihealue oli ”Movies, Sports and Rock&Roll”, joista ajattelimme tietävämme ehkä jotain elokuvista. Noh, emme näköjään, emme ainakaan amerikkalaisista B-luokan huumoripläjäyksistä, joista suurin osa ei varmaan ole päätynyt Suomeen asti edes DVD:llä. Meitä vastapäätä istunut Ed kertoi meille urheilukysymysten kohdalla, että Yhdysvaltojen suosituimmat urheilulajit ovat amerikkalainen jalkapallo, pesäpallo, koripallo ja jääkiekko, tässä järjestyksessä, ja se näkyi urheilukysymyksissä: kuudesta illan aikana esitetystä urheilukysymyksestä kolme koski jenkkifutista (”Kuka valmensi tiimiä XYZ vuonna kuokka ja kivi?”), kaksi pesäpalloa (”Kuka esitti valmentajaa B-luokan pesäpalloelokuvassa Töttöröö?”) ja yksi koripalloa. Jääkiekkoa ei mainittu – vaikka tuskin siitäkään mitään olisimme tienneet – ja Iiron ja minun yhteenlaskettu oikeiden vastausten määrä illan aikana oli kadehdittavan pyöreä nolla.

Ilta oli silti onnistunut, sillä paikalla oli taas mukavia ihmisiä, joihin oli kiva tutustua. Kävelymatka baariin sen sijaan oli vähemmän ihastuttava, sillä jalkakäytävällä lojui lämmittelemässä käärme. Olimme metrin päässä, kun tajusin että ”oksa” olikin elossa, ja saimme ihan kunnon sätkyn. Jälkeenpäin baarin terassilla tuli puitua tätä luontokohtausta ja selvitettyä, mitkä paikallisista käärmeistä ovat myrkyllisiä. Georgian noin neljästäkymmenestä käärmelajista myrkyllisiä on kuusi: kolme kalkkarokäärmelajia, kaksi kyykäärmelajia ja yksi veikeän värinen korallikäärme. Meidän kohtaamamme käärme ei näyttänyt näistä yhdeltäkään.

Korallikäärme, tuo vinkeän värinen ja tappavan myrkyllinen liero

17.9.2012

Avoauton varjopuolia

Pysähdyn risteyksessä punaisiin valoihin. On ruuhka-aika ja samaan suuntaan on menossa kolme kaistaa. Joku tööttää takavasemmalla. Vilkaisen sinne päin, mutta totean, ettei tööttäys tainnut olla minulle. Tuijotan eteenpäin ja odotan valojen vaihtumista. Kunnes…

…takavasemmalla joku maiskuttaa huulia ja tekee suukon ääniä. Auton nokka hivuttautuu eteenpäin. Pari lisää tööttiä. Hey Lady, lady… hey look here, lady…

Ei taas. En kestä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kohtaan paikallisessa liikenteessä epämukavaa flirttailua, joka liikkuu häirinnän rajoilla. Ensimmäinen kerta oli, kun ajoin kehätietä pitkin, ja yhtäkkiä takaoikealla ajava säiliöauto rupesi tööttäilemään täysillä. Hätkähdin, ja vilkaisin sinne päin, jolloin auto alkoi vilkuttelemaan minulle valoja ja nostamaan nopeutta päästäkseen rinnalleni. Mietin, onko autossani jotain vikaa, mistä säiliöauto yrittää minulle viestiä, mutta en keksinyt mitään, ja tilanne alkoi näyttää lähinnä pelottavalta, kun omaa autoani moninkertaisesti isompi auto kaahaa vieressä, tööttäilee ja vilkuttelee valoja. Onneksi liittymäni oli tulossa ihan juuri, ajattelin, ja lähdin ulos moottoritieltä… jolloin säiliöauto kaahasi perään ja jatkoi tööttäilyä.

Ensimmäisissä valoissa sitten säiliöauto pysähtyi viereeni ja ehdin vihdoin katsoa kunnolla autoon päin. Siellä iloisesti hymyilevä mieskuski vilkutteli minulle ja lähetti lentosuukkoja. Selvä. Kiitos, että aiheutit huolella sydämentykytyksiä. Onneksi auto ei lähtenyt seuraamaan sen enempää.

Sittemmin tööttäilyjä on kuullut useammin, mutta olen pyrkinyt jättämään ne huomiotta siinä toivossa, että jos tähän niinkutsuttuun flirttailuun liikenteessä ei millään tavalla vastaa, tööttäilevä auto ehkä jättää minut nopeammin rauhaan. Samanlaista tööttäilyä, huutelua ja vislailua saa muuten osakseen, jos lähtee juoksulenkille talon ulkopuolelle autotien varteen, mikä saa kuntosalin juoksumaton näyttämään ulkoilua houkuttelevammalta vaihtoehdolta, mutta tilanteet ovat silti lähinnä ärsyttäviä eivätkä pelottavia, kuten kuusi kaistaa suuntaansa soljuvalla moottoritiellä, jossa olisi muutakin keskityttävää kuin joku machouttaan pönkittävä häiriköijä.

Nyt punaisissa valoissa istuessa kuppi meni nuri. Valot eivät vaihtuneet, mihinkään ei päässyt pakoon, ja viereisen auton viisikymppinen mies jatkoi huutelua ja pusipusiäänten tuottoa. Käännyin kohti ja huusin takaisin: Hey man, fuck off!

Valojen vaihduttua nopea kaasutus karkuun siltä varalta, että mies olisi sekopää ja yrittäisi seuraavaksi rutata autoni.

—

Pieni kysymys blogiani lukeville muille Yhdysvalloissa asuville suomalaisille naisille: oletteko kohdanneet samanlaista käytöstä? Onko tämä yleistä muualla päin, vai onko tämä joku Syvän Etelän erityispiirre? Pieni juttelu parille tutulle täällä vahvisti, että kyseessä on täällä ilmiö ja huutelusta saavat ”nauttia” myös pienten lasten kanssa liikkuvat äidit, huutelijoina tasaisesti kaikenikäisiä miehiä teineistä eläkeläisiin. Kolmen kuukauden aikana huutelua on kuullut moninkertaisesti sen mitä Suomessa ikinä.

7.9.2012

Labor Day Weekend Tailgatin’

Tämän viikon maanantai oli täällä Labor Day, työn juhla, joka monelle amerikkalaiselle tarkoittaa harvaa herkkua eli pitkää viikonloppua – juhlapäivä on aina maanantai. Me kävimme tuon viikonlopun lauantaina vieraittemme kanssa lounaalla ja kävelyllä keskustassa… mutta mitäs siellä olikaan käynnissä?

Kuvat eivät minun eivätkä edes oikeasta tilanteesta, kun kamera ei sattunut mukaan, mutta suunnilleen tältä se näytti.

Atlantan keskustan parkkipaikat olivat täynnä SUVeja, joiden avoimien takaluukkujen edessä ihmiset istuskelivat, grillasivat ja joivat kaljaa. Monella oli mukana katokset, osalla myös televisio, jota osa porukasta grillailun ohessa seurasi. Katokset olivat kaikki joko oransseja tai violetteja.

Hämmennys. Miksi ihmiset vapaaehtoisesti viettävät aikaansa parkkipaikalla? Mikseivät ne mene puistoon grillaamaan? Tai pubiin tai kotiin katsomaan televisiota, miksi televisio pitää raahata parkkipaikalle? Mitä järkeä tässä on?

Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi, että kyseessä on tailgate party illan Chick-fil-A Kickoff Gamen kunniaksi. Oranssi ja violetti olivat kahden eri kilpailevan yliopistojenkkifutistiimin värit, ja ihmiset odottelivat illan ottelua grillaten ja juhlien. Televisioista päätellen kaikki eivät olleet menossa katsomaan ottelua paikan päälle, vaan osa jäi paikalle myös illaksi.

Tuli vähän mieleen Vappupäivän piknik Ulliksella. Suomalaiset vaan näkevät paljon turhaa vaivaa roudatessaan tavaransa puistoon, kun taas amerikkalaiset ajattelevat tehokkaasti: pidetään tavarat mahdollisimman lähellä auton takakonttia, niin roudausmatka minimoituu. Ehkäpä meidätkin löytää joku lauantai ennen sopivaa peliä grillaamasta parkkipaikalta.

30.8.2012

Pikavisiitti Suomeen ja mitä sieltä oikein tulikaan kaivattua

Vietin tässä välissä viikon Suomessa. Sanomattakin lienee selvää, että ystäviä, perhettä ja sukulaisia oli ihana nähdä, vaikka aikaa ei ollutkaan kulunut edellisestä kerrasta kuin joitain kuukausia. Keskityn siis tässä kertomaan, mitä muuta huomasin kaivanneeni.

Amsterdamin kuninkaanpalatsi Damin aukiolla

Lensin kumpaankin suuntaan Amsterdamin kautta, joten passintarkastus Schengen-alueelle saavuttaessa oli Amsterdamissa. Seisomaan lyhyeen EU-kansalaisten jonoon, passi rajavartijalle, kaksi sekuntia hymyä ja rajavartija toivotti ystävällisesti tervetulleeksi. Täällä on niin monesti joutunut todistelemaan eri tavoin, että en ole laiton maahanmuuttaja, olen oikeutettu siihen ja tähän korttiin, en ole erityisen epäilyttävä vaikka olenkin ulkomaalainen ja silti tuntee olonsa jatkuvasti kaikissa virallisissa ja epävirallisissakin yhteyksissä vahvasti ulkopuoliseksi, että tunne siitä, että kuuluu joukkoon ja on täysin tervetullut, oli pitkästä aikaa todella mukava. Tähän ei näköjään kaivattu edes Suomea vaan jo Eurooppa riitti.

Rembrandtin kotitalossa kierroksella

Lentokoneessa vieressäni istui saksalainen mies. Koneen noustessa hän kääntyi minuun päin, hymyili ystävällisesti, ja tarjosi purkkaa. Kiitin, nappasin purkan, ja jatkoimme kumpikin omien lehtiemme lukemista. Yksinkertainen sosiaalinen tilanne, johon ei tarvinnut sisältyä pitkiä pätkiä tyhjänpäiväistä smalltalkia ja ylisanoja, mutta kumpikin koki silti tilanteen mukavaksi. Harva amerikkalainen olisi pystynyt jättämään tilannetta siihen.

Turistiveneet matkalla sululle

Menomatkalla Suomeen päin minulla oli Amsterdamissa pidempi vaihto, joten lähdin kiertämään kaupunkia ja bongailemaan taas yhden museon. Rembrandtin kotitalo oli mielenkiintoinen, mutta parasta kaupungissa oli se, että kävelin sinne. Hyvänä kakkosena tuli se, kun istuskelin seuraavaksi puistossa, ja tuli myös parin kuukauden tauon jälkeen istuskeltua terassilla aukiolla, jonka keskellä katumuusikot soittivat, ja jonka laitaa kulki vähän väliä ratikka. Oli myös ihanaa pystyä ikkunashoppailemaan muuallakin kuin ostoskeskuksessa: kävellessä katuja pitkin kuljin kauppojen ikkunoiden ohi sen sijaan, että niiden ja jalkakäytävän välissä olisi ollut iso parkkialue.

Aurinkoisena päivänä puistot olivat täynnä nuorisoa

Suomessa kuljin paljon julkisilla, ja vaikka normaalistikin julkisilla on minusta ihan mukava mennä, en ole varmaan ikinä nauttinut niin paljon bussissa, junassa tai metrossa istumisesta niinkuin nyt. Ihanaa oli vapaus lukea matkalla kirjaa, näppäillä kännykkää tai vain tuijottaa ikkunasta ulos omissa ajatuksissa sen sijaan, että ihmettelisi, mitähän tuo edessä oleva auto aikoo kun se ajaa noin hassusti, voinko vaihtaa nyt kaistaa vai tuleeko sieltä tuhatta ja sataa musta SUV jonka rekkarissa lukee DTHSTAR, tai mitä ihmettä tuo säiliöauto tööttäilee tuossa moottoritiellä vieressä ja välkyttelee valoja jaaaaahas siellä joku mieskuski halusi saada minut hymyilemään ja vilkuttamaan hänelle. Suomessa julkisilla liikkuessa saa olla enemmän omassa rauhassa kuin täällä avoauton ratissa.

Terassit kadun varressa ja ratikat – kaksi kaipaamaani asiaa

Tästä kaikesta huolimatta on taas kiva olla kotona Georgiassa. Siitäkin huolimatta, että Isaac-myrsky tuntuu täällä asti painostavana ja sateisena säänä.

17.8.2012

Lajittelun uudelleenopettelu

Lähellä asuinalueemme porttia on Recycling Center. Aamukahdeksalta sen edessä olevalla autoluiskalla on jopa ruuhkaa, kun asukkaat töihin lähtiessään hankkiutuvat eroon roskistaan.

Lähes kaikki roskat heitetään jätemyllyyn, josta ne välillä tyhjennetään pienemmäksi puserrettuna. Jos tyhjennyksestä on aikaa ja sää on lämmin (kuten se täällä aina on), roskakatos haisee tien toiselle puolelle saakka.

Nimensä mukaisesti katoksessa on myös kierrätystä, tosin niin harvoin näkee kenenkään tälle puolelle eksyvän, että epäilen, ettei jätteiden lajittelu ole kovinkaan suosittua. Kierrätettäviä jätelajeja on kaksi: paperi ja yhdistetty muovi ja alumiini. Pahvit ohjeistetaan jättämään erillisellä lapulla jätekatoksen nurkkaan, mutta epäilen syyksi kierrätyksen sijaan sitä, ettei varsinainen jätemylly tykkää isoista pahvilaatikoista.

Muovin ja alumiinin kierrätys tulee täällä tarpeeseen, sillä mekin ostamme lähes kaiken juotavamme enintään puolen litran muovipulloissa tai tölkeissä, eikä panttijärjestelmää ole. Koska tölkeissä tai pulloissa ei taida olla minkäänlaista haittaveroa, limsat ovat käytännössä yhtä halpoja osti ne sitten pikkutölkeissä tai isommissa pulloissa, ja pikkutölkit ovat tietenkin kätevämpiä ottaa mukaan ulos lähtiessä, eivätkä hiilihapot lähde niistä niinkuin isoista pulloista. Siitä sen sijaan en ole varma, pitäisikö säilyketölkit laittaa tähän laatikkoon vai ei – ovatko ne alumiinia? Tietääkö joku tarkasti?

Lasinkeräystä ei ole. Suurin osa asukkaista taitaa heittää lasipullot sekajätteeseen, mutta minä löysin lähikaupan kierrätyskeskuksesta lasinkeräyksen, jonne ne vien.

Biojäte poistuu taloudesta viemäriverkon mukana lavuaarin jätemyllyn kautta. Tämä on se laite, johon välillä amerikkalaisissa sarjoissa joku tunkee kätensä, ja jälki ei ole kaunista… Ensin tämä tuntui jokseenkin pelottavalta, mutta nyt siihen on jo tottunut, ja olemme saaneet sen jumiinkin jo kerran, kun viemäriin livahti pari aprikoosinsiementä.

Jätemyllyssä käynyt haarukka