Häämatkamme stressaavin hetki oli, kun istuimme Sint Maartenilla liikenneruuhkassa ja pelkäsimme myöhästyvämme. Iiro vilkuili levottomasti kelloa kun autot matelivat hitaasti eteenpäin. Minuutit kuluivat, minä latelin apukuskin paikalta täysin turhia ohjeita. Saimme tuskin auton parkkiin, kun juoksimme jo pää kolmantena jalkana kohti rantaa.
Joku voisi tässä vaiheessa kuvitella, että olimme myöhästymässä risteilyaluksestamme, mutta ei. Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa, ja kiirehtimisen syy oli tämä:
Tiedättekö nuo risteilyiden ruokailut? Ylitsepursuavia buffeteja, katkarapuvuoria, ja halpisviiniä hanasta. Vai sittenkin jotain ihan muuta?
Oli ehkä hyvä, että mielikuvani risteilyiden ruokatarjoiluista olivat auttamatta hakoteillä. Pääsinpä yllättymään erittäin positiivisesti tammikuisella Karibian risteilyllämme.
Kolmen ruokalajin illallinen – joka ilta!
Risteilyillä perustason ruoat kuuluvat hintaan, ja meidän valitsemallamme Celebrity Cruisesilla perustaso oli selvästi aika korkealla. Ensimmäisenä iltana meidät istutettiin samaan pöytään erään vanhemman pariskunnan kanssa, jotka olivat kokeneempia risteilijöitä, ja heidän ohjeensa oli selvä: Order whatever you like, as much as you like.
Tilasimme siis etanoita. Ne olivat niin hyviä, että päädyimme tilaamaan etanoita joka ilta, parina iltana alkuruoan lisäksi myös jälkiruoaksi. Ai miten niin ikävä ranskalaista keittiötä…
Etanoita ja irkkukahvia jälkiruoaksi.
Pääruokasaliin olisi voinut tehdä pöytävarauksen samaan aikaan joka ilta, mutta me halusimme mieluummin syödä silloin, kun meitä huvitti. (Huom: tässä on varustamokohtaisia eroja. Joillain varustamoilla on pakko syödä samaan aikaan joka ilta, joillain kaikki syövät mihin aikaan haluavat.) Kerran jouduimme odottamaan pöytää 10 minuuttia, kun tulimme paikalle iltashown loputtua pahimpaan ruuhka-aikaan. Muulloin meille risteilyn aikana tutuksi tullut hovimestari ohjasi meidät suoraan pöytään. Kaikkina paitsi yhtenä iltana söimme kahdestaan, mutta olisimme voineet myös pyytää pöytäseuraa muista risteilijöistä, jos olisimme halunneet.
Vaikka ruoka oli korkeatasoista, se ei aina osunut nappiin. Opimme pian, että tarjoilijan kertomia suosituksia kannattaa todellakin kuunnella. En tiedä, mihin suositukset perustuivat, mutta melkeinpä veikkaan, että tarjoilijat olivat maistelleet ruoat läpi ja suosittelivat sitten niitä, jotka maistuivat heidän mielestään parhaimmalta. Menussa oli valinnanvaraa noin 8 eri alkuruokaa ja pääruokaa, joista puolet oli joka ilta tarjolla olevia ”klassikkoja” (esim. jo mainitut etanat), toinen puoli joka ilta vaihtuvia ruokia.
Paras pääruokasalissa syömäni pääruoka oli tämä: ankkaa, joka oli juuri sopivasti paistettu. Meribassi tulee hyvänä kakkosena. [kuva: Celebrity Cruises]Juomat eivät kuulu risteilyn hintaan, mutta usein risteilyä ostaessa saa kaupan päälle halutessaan jonkinmoisen juomapaketin – tästä lisää joskus toiste. Sommelierit olivat asiantuntevia ja osasivat suositella hyvin toiveidemme perusteella viinejä, jotka kuuluivat juomapakettiimme.
Lisämaksusta erikoisravintoloihin
Laivallamme Celebrity Equinoxilla oli kolme erikoisravintolaa, jonne pääsi ruokailemaan lisämaksun maksamalla. Meille Celebrity tarjosi illalliset näissä, mikä oli mahtavaa, koska tuskin olisimme muuten raaskineet asiasta mitään tietämättä maksaa ylimääräistä ravintoloista – ja toisaalta nyt, kun olemme ne kokeneet, niin ostaisin empimättä seuraavalle risteilylle erikoisillallispaketin. Etenkin, jos risteilyllä on juhlan aihetta ja juhlijat ovat fine diningin perään, kannattaa panostaa näihin spessuravintoloihin.
Yksittäiset ravintolaillalliset näissä ravintoloissa maksavat ravintolasta riippuen $35-$50 ekstraa per henki, mutta hinnoissa säästää, jos ostaa useamman illan erikoisravintolapaketin: kolmelta illalta $99, viideltä illalta $149.
Toisena risteilypäivänä erikoisravintolat olivat näytillä laivan käytävillä. Tässä Silk Harvestin tarjontaa – sekä tarjoilija, joka huomasi minut valokuvaamassa.
Silk Harvest – maukasta sushia ja muita aasialaisia makuja
Sushi kuuluu lempiruokiimme, joten ei ole ihme, että odotukset olivat korkealla Silk Harvestin kohdalla. Sushia saa myös laivan buffetista (siitä lisää alempana), mutta Silk Harvestissa se oli selvästi parempaa: paremmat täytteet, huolellisemmin tehty, ja tietenkin ympäristöllä ja esillepanollakin oli vaikutuksensa.
Sushin lisäksi oma lempparini menusta oli cream cheese wontons eli kermajuustolla täytetyt wontonit marjakastikkeella. Iiro taas tykästyi spicy rock shrimp tempuraan. Moni muukin annos oli suussasulava, ja ainoa pettymys oli pad thai, jonka nuudelit tuntuivat ylikeitetyiltä ja alimaustetuilta.
Kermajuustowontonit ja (mustaherukka?)kastiketta, nom nom!
Ravintoloissa ei ole mitään tarvetta jättää tippiä, mutta me saimme Silk Harvestissa niin erinomaista palvelua – meitä ei häiritty, mutta joku oli heti käsillä, kun katseen nosti, ja kuohuviinilasi täyttyi aina puolilleen ehdittyään – että jätimme kuitenkin. Ilmeisesti amerikkalainen tippauskulttuuri alkaa pikkuhiljaa iskeä meihinkin… Jos tippiä välttämättä haluaa jättää, niin sopiva määrä on esim $10 per pariskunta.
Muissa ravintoloissa kukin tilaa omat ruokansa, mutta Silk Harvestin annokset oli tarkoitettu jaettavaksi.
Tuscan Grille – italialainen pihviravintola maailman parhaalla pastalla
”Maailman paras” on superlatiivi, jota kannattaa käyttää varoen, mutta Tuscan Grillen Ravioli ai Funghi Selvatici metsäsienillä ja tryffeliöljyllä on parasta pastaa, jota olen ikinä syönyt, ja siten ainakin minun maailmani parasta.
Maailman paras pasta katosi parempiin suihin ennen kuin tajusin napata kuvaa, joten tässä sen sijaan hummeripasta Pappardelle Alfredo con Aragosta
Muita suosikkejamme olivat ylläoleva hummeripasta, alkuruoaksi tarjoiltu tartarpihvi, rapukakku ja carpaccio sekä pihvit; ribeye ja mignon olivat erilaisia, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen, kumpi oli parempaa, koska ne olivat kumpikin suussasulavia. Päivällinen oli niin maittava (ja iso), että puolitimme jälkiruoaksi suklaafondantin, joka kruunasi illan.
Polpette di Granchio eli rapukakku
Pihvin lisukkeet sai valita laajasta valikoimasta, ja oma lempparini oli kuvassakin näkyvä mac & cheese. [kuva: Celebrity Cruises]Tuscan Grille sijaitsee laivan perässä, ja kahden hengen ikkunapöydästä voi seurata laivan peräaaltoja, jotka katoavat pimeyteen.
Murano – jos laivan ravintolalla voisi olla Michelin-tähti…
…niin Muranolla varmaan sellainen olisi. Risteilyn hienoin gastronominen kokemus oli eittämättä se, kun tarjoilija liekitti meille hummerit pöydän ääressä.
Liekityspöytä tuotiin pöytämme viereen vasta, kun sille oli tarvetta.Liekittämisessä meni aikansa, jonka ajan tarjoilija tarinoi meille kokemuksistaan laivalla, joihin kuului mm. yksi hurrikaani.Hummerinpyrstöt lautasella. Oli taivaallista.
Eivät hummerit kuitenkaan olleet ainoa Muranon valtti. Kaikki oli mietittyä, amuse-bouchesta jälkiruokaan. Iiron alkuruoka, Smoked Salmon & Peekytoe Crab Parfait, oli erityisen hyvällä tavalla mieleenpainuva, ja juustolautaselle oli tarjolla kymmentä eri juustoa, joista sai valita tarjoilijan opastuksella mieleisensä. Sommelierilla oli viinisuositukset joka ruokalajille, ja tarjoilijamme ei tainnut meidän lisäksi palvella kuin yhtä muuta pöytää.
Smoked salmon & peekytoe crab parfait eli ööh, savulohi- & atlannin kalliotaskurapujäädyke, sisältää mätiä ja avokadoa eli lähestulkoon kaikkea hyvää, mitä maalla tai meressä kasvaa. [kuva: Celebrity Cruises]Metsäsienicappuccino, joka oli hitaimmin laivalla syömäni keitto, koska hyvää ei kannata hotkia.
Lisämaksusta Muranossa olisi saanut kaviaaria ja blinejä, mutta meidän makuumme illallinen oli jo tällaisenaan unohtumaton kokemus. Periaatteessa Muranon pukukoodi on smart casual, mutta täällä olisi miehenä saattanut tuntea olonsa alipukeutuneeksi ilman pukua, ja meidän smokki ja iltapukumme ei tuntunut tippaakaan liian hienolta.
…ja ne muut ravintolavaihtoehdot
Emme käyneet koskaan varsinaisesti illallisella laivan yläkannella sijaitsevassa Oceanview Caféssa, mutta kävimme parina päivänä aivan alkuillasta hakemassa sieltä edeltämainittua sushia omalle parvekkeelle nautittavaksi, kun halusimme ihailla auringonlaskua. Söimme täällä myös yleensä aamiaisen sekä pari kertaa lounaan, jotka kumpikin olivat hyviä kokemuksia, kunhan vältti pahimpia ruuhkahuippuja. Ruokailemaan pääsi laivan takakannelle, jossa istuimme aina, kun ei tuullut liikaa.
Oceanview Cafésta haettua sushia, maista tuotua samppanjaa ja auringonlasku hyttimme parvekkeella
Huonepalvelusta tilasimme aamiaisen pari kertaa, kun meillä oli aikaista aamumenoa ja halusimme selviytyä liikkelle mahdollisimman nopeasti. Aamiainen tilataan edellisenä iltana merkkaamalla menuun, mitä haluaa syödä, sekä summittaisen kellonajan. Hyttipalvelija soittaa noin 3 minuuttia ennen varoituksen, että ruoka on valmista, ja tuo sen hyttiin. Kerran tilasimme myös lounaspurilaiset huonepalvelusta, ja ne olivat perushyviä, ei mitään turhan erikoisia mutta eipähän tarvinnut lähteä mihinkään partsilta loikoilemasta. Huonepalvelussa osa asioista kuuluu hintaan, osa on lisämaksullisia. Me emme kokeneet tarvetta maksaa lisämaksua, kun hintaan kuuluvastakin menusta löytyi hyvin vaihtoehtoja.
Tämä ei ole kuva meistä, koska aamiaisaikaan keskityin syömään sitä aamiaista valokuvaamisen sijasta, mutta suunnilleen tältä me näytettiin aamuisin parvekkeella kylpytakeissa. Pöytäliina ei sentään tavallisissa hyteissä kuulunut palveluun. [kuva: Celebrity Cruises]Muita hintaan kuuluvia ravintoloita Celebrity Equinoxilla olivat AquaSpa Café ja Pool Grill. AquaSpa Café oli näistä se ns. terveellinen vaihtoehto, ja kävimme yhtenä aamuna kurkkimassa aamiaisvalikoimaa – mysliä, hedelmiä ja sen semmoista – mutta koska päivästä oli tulossa pitkä, päädyimme Oceanview Cafén lämpimän aamiaisen ääreen. Pool Grillistä meinasin hakea hodarit yhtenä meripäivänä altaalla makoillessamme, mutta koska oli myöhäinen lounasaika, ne olivat jo ehtineet loppua, ja päädyimme silloinkin Oceanview Caféseen. Lounasta tarjoili myös laivan pääruokasali, jossa söimme pariin otteeseen, kun kaipasimme rauhallista ilmapiiriä ja pöytääntarjoilua.
Allasgrillillä sai syödä ulkoilmassa pöytien ääressä, mutta moni haki ruokaa aurinkotuoleille. [kuva: Celebrity Cruises]
Entä mitä kulissien takana tapahtuu?
Yhtenä aamupäivänä laivan ohjelmassa oli kierros pääruokasalin keittiöissä, ja kun kyseessä oli sateinen meripäivä, minä ja parisataa muuta risteilyvierasta tartuimme mahdollisuuteen tutustua lähemmin siihen, miten meitä ruokitaan. Hovimestari kierrätti meitä ympäri kapyysia – jokaisella ravintolalla on omansa, pääruokasalilla kaksi – ja esitteli eri pisteitä, joissa jo valmisteltiin lounasta.
Muut keittiön osa-alueet toimivat kahdessa vuorossa, paitsi leipomo, jossa paiskitaan töitä vuorokauden ympäri.
Kokit käyvät usein hakemassa satamista raaka-aineita ja inspiraatiota menuiden vaihtuviksi ruokalajeiksi, mutta suurin osa ruoasta täytyy lastata laivaan jo lähtösatamassa. Tässä on esimerkkejä lastin määrästä tavallisella 7 päivän risteilyllä:
1600 kg naudan sisäfilettä
2500 kg kokonaisia kanoja
1500 kg lampaan puolikkaita
700 kg hummeria
1000 kg lohta
28 000 kananmunaa
2000 kg voita
7000 kg perunaa
4000 litraa jäätelöä
Arvostukseni laivan logistiikkaa kohtaan kohosi kierroksen aikana humisten.
Kuvittele mielessäsi saari Karibialla, ja voin taata, että St. Kitts ei ole sellainen. Mietit varmaan tuulessa hiljaa huojuvia palmuja, loputtoman pitkiä hiekkarantoja, rantabaareja joissa tarjoilijat kantavat luoksesi piña coladoja… ja okei, kyllähän St. Kittsillä on palmuja, piña coladoja ja kuulema hiekkarantojakin, joita me emme kylläkään nähneet, mutta ei.
St. Kittsistä minulle tuli ensimmäisenä mieleen taannoinen matkamme Gambiaan, eikä tämä johtunut pelkästään saarelaisten mustasta ihosta. Saari, jolla joka pihalla laiduntaa pari vuohta, jossa autokanta on monta kymmentä vuotta vanha, ja jossa taloista saattaa puuttua milloin ikkunat, milloin seinä. Myöhemmin löysin myös eroavaisuuksia: turisteja ei seurannut hännystelijöiden armeija, vaan kulkea sai aika rauhassa, ja hinnoista ei tarvinnut käydä tinkimissotaa.
Tässä kirjoituksessa kokemuksia St. Kittsiltä viettäessämme saarella päivän tammikuussa häämatkallamme.
Kun risteilyaluksemme ankkuroitui pääkaupunki Basseterren satamaan aikaisin aamulla, laiturilla alkoi härdelli. Sieltä seasta onnistuimme bongaamaan St. Kitts Scenic Railwayn työntekijät, ja saimme kyydin junalle, jolla meidän oli määrä kiertää saari. Matkalla leveästi hymyilevä autokuskimme esitteli meille saaren tärkeitä paikkoja: tuossa on apteekki, tuossa autokorjaamo, tässä vapaa liiketila jos vaikka haluaisitte perustaa oman yrityksen, tuossa rakennustyömaa jonka kohdalla kohoaa vielä joskus hieno business center. Jälkimmäinen oli rahoitettu Citizenship by Investment -ohjelman kautta, jossa rikkaat voivat hankkia sievoisella summalla rahaa St. Kitts & Nevisin kansalaisuuden; maassa ei ole tuloveroa, ja passilla pääsee viisumitta EU-alueelle.
Junassa olisi ollut ilmastoitu sisätilakin, mutta me kiipesimme katetulle katolle ulkoilmaan, ja niin näyttivät tekevän muutkin matkustajat. Junan pyörät kirskuivat korviavihlovasti, kun veturi nytkähti liikkelle, ja pilvinen aamu yhdistettynä viileään tuuleen sai vetämään pitkähihaista päälle. Maisemat olivat aluksi karuja, teollisuusaluetta, hylättyjä autonraatoja. Junan opas osoitti meille kaatopaikan sinisenä kimmeltävän lahden poukamassa. Junavaunu vaappui puolelta toiselle veturin kiristäessä vauhtia.
Tältä näyttävät vaunut sisältä, jos iskee huonompi sää. Katolta oli paremmat näkymät.
Would you like some piña colada? junan tarjoilija kysyi oppaan selostaessa saaren historiaa. Kaikki tuntui pyörivän sokerin ympärillä. Englantilaiset ja ranskalaiset siirtomaaherrat perustivat 1600-luvulla saarelle plantaaseja, joille tarvittiin työvoimaksi orjia. Seuraavat 400 vuotta saaren talouden rattaita pyöritti sokeriruoko, jonka viljely ei enää viime vuosisadan loppupuolella kannattanut, kun työntekijöille olisi pitänyt maksaa reiluja palkkoja. Plantaasinomistajat jättivät saaren ja hallitus yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta vuonna 2005 heidänkin piti tunnustaa tappionsa, ja sokeriruo’on kasvatus saarella lopetettiin. Tuhannet jäivät työttömäksi.
Sokerikakku, jota matkan aikana tarjoiltiin, on perinteinen kittsiläinen herkku, joka on valmistettu lähinnä… noh, sokerista.
Junan kalistellessa pitkin villiintyneitä peltoja pilvien sisään katoavan tulivuoren ja aallokkoisen ulapan välissä kävi ilmi, että sokeriruokoa oli kiittäminen myös junamatkastamme. Rata oli vedetty saaren ympäri alunperin kuljettamaan sokeriruokoa pelloilta, ja vasta sokeriteollisuuden hiipuessa rata oli muutettu palvelemaan turismia. Nyt me köröttelimme sen kyydissä ympäri saarta junan kuoron laulaessa meille perinteisiä kittsiläisiä lauluja ja saarelaisten vilkuttaessa meille meidän huristellessa ohi. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kaikki hymyilivät arkiaskareita toimittaessa, ja parin ohittamamme koulun pienet oppilaat vallan villiintyivät junan nähdessään.
Paksu ja matala musta torni on aikoinaan ollut sokeriplantaasin tuulimylly, korkea torni taas maamerkki. Nykyään kumpaankin on purrut ajan hammas.
Rautatie ei kierrä enää koko saarta, joten parin tunnin matkan jälkeen nousimme pikkubusseihin ja jatkoimme matkaa saman ystävällisen ja innokkaan kuskin mukana kuin mitä aamulla. Kuski piti puhetta koko kolme varttia, joka meillä kesti päästä takaisin Basseterreen ja näytti mm. puun, joka oli toiminut rajapyykkinä ranskalaisten ja englantilaisten viljelijöiden välillä, talon jossa asuu eräs hallituksen ministereistä (ja jonka pihalla laidunsi vuohi), hautausmaan jonne Yhdysvaltain presidentti Thomas Jeffersonin (mahdollinen, ei täysin varmistettu) isoisä Samuel Jefferson on haudattu, ja joen, jonka varrella eurooppalaiset tappoivat saaren parituhatta intiaania, ja joka soljui punaisena intiaanien verestä useamman päivän.
Huh huh! totesimme päästessämme takaisin Basseterreen. Tukevan aamupalan jälkeen ei vielä ollut nälkä, mutta jano kylläkin, joten suuntasimme jääteelle. Levähdyspaikka löytyi The Gallery Cafesta (10 North Independence Square, Basseterre), vain parin korttelin päässä laivasatamasta. Tosin koko Basseterre tuntuu olevan vain parin korttelin päässä kaikkialta. Siinä varjoisalla sisäpihalla hengähdimme ja ihmettelimme paikalle eksynyttä vihermarakattia, jonka kahvilanpitäjä jossain vaiheessa ajoi tiehensä heittämällä kengällä.
Ranskalaiset toivat aikoinaan vihermarakatit St. Kittsille lemmikeiksi, ja tässä kohtaa jokainen historiaa tunteva voi jo aavistaa, mitä tuleman piti: lemmikit pääsivät vapaaksi ja kansoittivat saaren. Nykyään St. Kittsillä asuu enemmän vihermarakatteja kuin ihmisiä, Saarelaisten suhtautuminen marakatteihin näytti vaihtelevan välinpitämättömästä ärsyyntymiseen, ja apinoita pidetään yleisesti tuholaislajina. Se ei estänyt meitä ihastelemasta kädellistä puuhissaan.
Basseterren keskustaa ja The Circus -liikenneympyrä, josta löytyy takseja.
Vielä oli katsastamatta nähtävyys, jota eniten olin St Kittsiltä odottanut: Brimstonen linnake. Tämä 1600-luvulla rakennettu maailmanperintökohde on läntisen Karibian suurin merilinnoitus, ja olimme sen vilaukselta nähneet paluumatkalla junalta. Tuosta kokemuksesta tiesimme, että ajomatka linnakkeelle kestäisi 25-30 minuuttia, eikä laivan lähtöön ollut kuin vajaa 3 tuntia.
Olimme elätelleet toiveita, että linnakkeelle pääsisi jotenkin julkisilla, mutta alkoi käydä selväksi, että ainoa kulkuneuvo perille olisi taksi, jonka hinnaksi kaikki kyselymme olivat tuottaneet saman $50. Jos olisimme lähteneet matkaan heti aamusta, olisimme todennäköisesti voineet jakaa kustannukset muiden matkailijoiden kanssa, mutta tähän aikaan päivästä olimme ainoat linnoituksesta enää kiinnostuneet. Iiro alkoi jo vähän ehdotella, että jättäisimme koko reissun väliin.
Ei hemmetti, minä totesin. Jos nyt on tänne saakka tultu eikä välttämättä toista kertaa tulla, niin en kyllä jätä välistä maailmanperintökohdetta!
Jälkikäteen Iirokin myönsi, että reissu oli ajan ja rahan arvoinen. Brimstonelta oli upeat näkymät yli saaren ja pitkälle ulapalle. Ei ihme, että englantilaiset olivat valinneet juuri tämän kohdan linnoitukselleen suojautuakseen ranskalaisia vastaan: tulivuorenpurkauksesta syntyneen laavavuoren, jonka reunat olivat niin äkkijyrkät, että taksin kyydissä neulansilmämutkat hirvittivät.
Linnoitus oli joko hyvin säilynyt tai huolellisesti restauroitu – todennäköisesti molempia – ja sen näyttelyt avasivat saaren historiaa entisestään. Jännänä yksityiskohtana kerrottiin Brittiarmeijan West India Regimentistä, joka koostui pelkästään mustista sotilaista, joita oli rekrytoitu orjien joukosta. Sotilaiden kohtelu oli huomattavasti parempaa kuin orjien, joten punatakkien joukkoon liittyminen oli kannattava veto tuon ajan kittsiläisille mustille.
Millainen fiilis jäi St. Kittsistä? Meidän vierailemistamme Karibian saarista St. Kitts näyttäytyi köyhimpänä ja samalla kalleimpana – mielenkiintoinen ristiriitainen tapaus. BKT:lla mitattuna saari ei ole erityisen köyhä, joten todennäköisempi selitys on korkeat tuloerot ja korruptio, joka vaivaa saarta ja vaikuttaa talouteen negatiivisesti.
St. Kitts ei vastaa mielikuvaa Karibian paratiisisaarista ja ehkäpä juuri siksi on vierailun arvoinen. Vaikka St. Kitts ei ole matkailijan näkökulmasta yhtä kehittynyt kuin vaikkapa Barbados tai St. Maarten, ihmiset ovat ystävällisiä, emme kohdanneet turistiskämejä, ja rikollisuus on olematonta. Saaren kalleuden takia en suosittele sitä reppureissaajille ja toisaalta palveluiden vähyyden takia mukavuudenhaluiset lomailijat saattavat karttaa paikkaa, mutta jos hakusessa on ”autenttinen” pala Karibiaa, sellainen löytynee juuri täältä.
Ennen kaikkea St. Kitts tarvitsee sinua ja muita matkailjoita noustakseen taas jaloilleen.
Kiitos St. Kitts Scenic Railwaylle, joka tarjosi meille junakierroksen. Junakierros löytyy risteilyvarustamoiden retkivaihtoehdoista, ja omatoimimatkailijat voivat varata kyydin junayhtiön verkkosivujen kautta.
Suunnilleen puolivälissä risteilyä se kävi ensimmäistä kertaa mielessä, ja loppuviikosta olin jo varma asiasta: häämatka Karibialla oli paras loma, jolla olen koskaan ollut. Tietenkin seura oli ylitse kaiken, mutta koska samassa seurassa on tullut reissattua jo kymmenisen vuotta, piti syitä miettiä muualtakin. Tässä ne ovat:
Brimstonen linnake Saint Kittsillä – yksi kahdesta maailmanperintökohteesta, jossa vierailimme
Kulttuuria – joka Karibian saarella omansa
Ennen tätä matkaa mielikuvani Karibian saarista eivät eronneet muuta kuin nimeltä: samoja hiekkarantoja varmaan kaikkialla. Väärin! Tämä kävi selväksi viimeistään toisena saaripäivänä, kun saavuimme havaijimaisilta Yhdysvaltain Neitsytsaarilta huomattavasti köyhemmälle Saint Kittsille, jossa meno muistutti välillä Afrikkaa.
Kovasti laivalla mainostetun shoppailun ja rantojen sijaan keskityimme Saint Kittsillä ja Barbadoksella historiaan, ja sitä riitti. Alkuasukkaat, siirtomaa-aika, orjakauppa ja sokeriruokotalous tulivat tutuiksi, kun kiertelimme linnakkeita ja plantaaseja. Barbadoksella parhaiten mieleen jäi kulttuurista rommi, jota pääsimme maistelemaan vanhalla sokeriruokotilalla, jossa rommia yhä valmistetaan perinteisin menetelmin. Bridgetownin kaupunki taas yllätti sillä, miten kaupungilta se vaikutti turistikeskuksen sijaan – ja sitähän se olikin.
Saint-Martinilla palasimme sitten nykypäivään ja ihmettelimme, miten Barbadoksen ”Pikku-Englanti”-fiiliksen jälkeen voitiin olla niin Ranskassa. Kittsillä ja Barbadoksella puhuttu karibianenglanti vaihtui kieleen, jonka juuri ja juuri tunnistin ranskaksi, ja liikenne vaihtui tutulle puolelle tietä. Saint-Martinin saari on jaettu kahtia Ranskan ja Hollannin välillä, ja jo kahden saaripuoliskon välillä ero oli huimaava: siinä missä hollantilainen Sint Maarten oli turismin tasoltaan melkeinpä Kanariaan verrattavissa, Saint-Martinista tuli mieleen Ranskan pikkukylät jossain Montpellierin ja Marseilles’n välimaastossa.
Matkalla saatan välillä juosta pää kolmantena jalkana nähtävyydestä toiseen, ja lopulta kotiin tullessa tuntuu, että tarvitsisin pari ylimääräistä vapaapäivää pelkkään leipäilyyn. Sen sijaan tämä loma tuntui oikealta lomalta, ja palasin takaisin kotiin varmasti levänneenä. Suuri kiitos tästä menee risteilyn useammalle meripäivälle, joiden aikana ei ollut kiire minnekään.
Kiireettömyys ei tässä tapauksessa tarkoita tylsistymistä. Tekemistä laivoilla riitti, mutta se oli kaikki luonteeltaan kiireetöntä. Uima-altaan laidalla makoilua ja porealtaassa lekottelua. Huonepalvelusta tilatun aamupalan nauttimista parvekkeella kylpytakit päällä. Luento Karibian historiasta (jonka aikana tosin nuokuin, koska proffa oli keskimääräistäkin akateemikkoa kuivempi). Päivän jumppakiintiön täyttö kannella ohjatun tanssitunnin tahdissa. Miettiminen, kumpaa illan standup-, taikuri- tai tanssinäytöksistä sitä menisi katsomaan. Hiusten leikkauttaminen laivan spa:ssa isoista ikkunoista merta ihaillen. Adrenaliinia nostattavin osuus risteilystä oli kasinon pokeriturnaus (jonka voitin!), joka jäi reissun ainoaksi, koska seuraavan turnauksen aikoihin olin liian ”kiireinen” kirjoittaessani postikortteja laivan loungen jazzbändiä kuunnellen.
Toisaalta saarillakin elämä meni omaa vauhtiaan, ja saarten pieni koko takasi sen, että joka saarella tuntui lähtiessä, että olimme nähneet tarpeeksi. Ei siis tarpeeksi, että tänne ei ikinä tarvitse tulla uudestaan, vaan tarpeeksi, että voimme hyvillä mielin jatkaa eteenpäin. Etenkin kun se hyvillä mielin jatkaminen sisälsi lasilliset samppanjaa ja loittonevan rantaviivan tarkkailun laivalta käsin.
Laivan perässä kahden kannen välissä oli pieni tasanne, joka oli yksityisyytensä ansiosta oma lempparipaikkani meren ihailuun
Loistavaa palvelua, loistavaa ruokaa
Meillä ei ollut aiempaa kokemusta pitkistä risteilyistä tai varustamoista, joten laivamme Celebrity Equinox onnistui ylittämään odotukset kaikilla tasoilla. En ole koskaan aiemmin päässyt nauttimaan noin tasalaatuisen hyvästä palvelusta yhtä pitkäkestoisesti. Jätimme parissa välissä ylimääräistä tippiä hyvästä palvelusta, ja yllätykseksemme tämä ei tuntunut vaikuttavan palvelun tasoon, koska se oli jo valmiiksi juuri sillä tasolla kuin pitikin. Ravintolahenkilökunta oli miellyttävää, hyttipalvelu loistavaa, hyttisiivous juuri niin huomaamatonta kuin voi olla, ja ylipäänsä henkilökunta todella mukavaa.
Niin, ne ravintolat. Niitä oli monta, ja ne olivat kaikki hyviä. Ruotsinlaivatyylinen buffet löytyi sellaista haluaville, mutta itse tykkäsimme enemmän valkoisista pöytäliinoista. Risteilyn perushintaan kuului illallinen hyvätasoisessa ravintolassa (jossa muuten söimme joka ilta etanoita – nyt on niiden kiintiö vähäksi aikaa täynnä), mutta sen lisäksi laivalta löytyi useampi erikoisravintola, joita kaikkia kokeilimme. Todellisia fine dining -kokemuksia olivat ravintola, jossa hummeri liekitettiin pöydässä, ja toinen, jonka tryffeliravioli on parasta pastaa, jota olen ikinä syönyt. On suorastaan ihme, ettemme palanneet reissusta kuin pari kiloa painavempina.
Celebrity Equinoxilla ylimmällä kannella on nurmikko, jossa ainoana satamailtana bändi soitti ja joitain kymmeniä vieraita oli kerääntynyt ihailemaan Sint Maartenin tähtitaivasta.Laivamme Celebrity Equinox ylitti odotukset suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Toinen toistaan upeampia rantoja
Emme käyneet rannalla kuin kahdella saarella, joten ne eivät olleet yhtä isossa osassa reissussa kuin ehkä etukäteen olisi voinut kuvitella. Kaikki näkemämme rannat olivat kuitenkin upeita, ja niistä kaksi nousi ylitse muiden.
Neitsytsaarten kansallispuisto Saint Johnilla oli sitä Karibiaa, johon voisi kuvitella eurooppalaisten satoja vuosia sitten törmänneen ja ihastuneen. Kansallispuistostatuksensa takia rannat olivat pitkälti rakentamattomia ja meri uskomattoman turkoosia. Kovan tuulen takia emme päässeet snorklaamaan, mutta sen sijaan patikoimme läpi metsän Honeymoon Baylle, jossa levitimme pyyhkeet kapealle rantahiekalle. Emme olleet rannan ainoat lomailijat, kaukana siitä, mutta juuri tällä hiekkakaistaleella olimme ainoat.
Toinen ranta, joka jäi mieleen, oli Maho Beach Sint-Maartenilla. Vietimme täällä kolme tuntia, jonka aikana otimme aurinkoa ja uimme, mutta syy rannalle saapumiseen oli ehkä kuitenkin sen sijainti lentokentän kiitoradan päässä. Tsekkaa allaoleva kuva, niin ymmärrät miksi.
KLM:n Jumbo laskeutumassa Sint Maartenin Maho Beachille. Tämä oli ehkäpä makein rantakokemus loman aikana.Neitsytsaarten kansallispuiston rannat olivat vertaansa vailla. Upeita hiekkarantoja luonnontilassa!
Lähtisinkö uudestaan? Todellakin! En samalle reitille, enkä välttämättä samalle laivallekaan: saaret olivat mainioita ja Celebrity Equinox aivan upea, mutta saattaisin harkita muulle kuin häämatkalle halvempaa laivaa tai lyhyempää reittiä. Karibialla kuitenkin tarjontaa riittää, ja me aloimme jo miettiä, milloin pääsisimme lähtemään seuraavan kerran. Vähän hymyilin ennen risteilyfaneille, mutta minusta taisi itse tulla sellainen.
Tänään on tanssittu täpinöissä ympäri asuntoa ja täristy viimeisiä asioita kuntoon. Aika ajoin tulee fiilis, että haluaisi mennä parvekkeelle huutamaan koko maailmalle:
Me lähdetään tänään Karibialle!
(No ei oikeasti. Parvekkeella on kylmä ja tuolla pihalla ei ole ketään, mutta tajusitte varmaan olotilan.)
Saimme pakattua jo eilen, ja tänään olen käynyt läpi hoidettavien asioiden listaa: Muistinhan palauttaa kirjaston kirjat? Onko roskat viety ja pilaantuvat tyhjennetty jääkaapista? Onhan jääpalakone otettu pois paikoiltaan, ettei viikon päästä pakastimessa odota parin kilon möykky? Pitäisikö vielä käydä pedikyyrissä? Uudet bikinit ja sandaalit tuli tilattua jo viime viikolla nettikaupasta, koska täällä ei ihan ole vielä kevätmallistot kaupoissa. Onneksi UPS ja posti palvelee myös talvella.
Tällainen kausi täällä Coloradossa on. Kuva toissapäiväiseltä patikoinnilta.
Tänään lennämme illalla Floridan Fort Lauderdaleen, kirjaudumme yöksi sataman lähellä olevaan hotelliin, ja seuraavana päivänä kävelemme puolen päivän paikkeilla laivaan aloittelemaan 10 yön risteilyä ympäri Karibiaa. Ajatuksena oli käydä ennen laivaan siirtymistä kävelyllä rannalla, mutta saa nähdä mitä siitä tulee, sillä tällä hetkellä säätiedotus lupaa huomiselle ukkosmyrskyä. Saarien säätiedotus näyttää sentään pääosin aurinkoista!
Sint Maartenin säätiedotus: luvassa margaritakelejä.
Blogin puolelle en risteilystä aio kirjoittaa matkan päältä mitään, mutta meidän kuulumisia voi silti seurata somesta: Facebookiin päivitän terveisiä uima-altaan laidalta ja Instagramiin jaan kauneimpia kuvia pikkusaarilta. Lisäksi videomuotoisia välähdyksiä Karibian-risteilijän maailmasta näkee Snapchatin kautta, josta minut löytää käyttäjänimellä globecalledhome.
PS. Cision julkaisi listauksensa vuoden 2016 suosituimmista matkablogeista, ja tämä blogi komeilee toisella sijalla. Ihan huippua! Suurkiitos kaikille lukijoille – nyt vaan toivotaan, että lentokoneesta saa skumppaa, koska tässä on aihetta juhlia!
Kirjoituksen lopussa on arvonta, jossa voi voittaa liput Matkamessuille!
Kukaan ei varmaan ylläty, kun paljastan, että tässä taloudessa häämatkan suunnitteluun on käytetty palttiarallaa yhtä paljon aikaa kuin itse häiden. Harkitsimme hetken matkalle lähtöä jo viime syksynä heti vihkimisen jälkeen, mutta silloin kalenteri näytti niin täydeltä, että lykkäsimme sen suosiolla tämän vuoden puolelle. Nyt lähtö on jo lähempänä kuin voi kuvitellakaan, sillä tasan kahden viikon päästä se on menoa se! Ai minne? No tänne:
[kuva: Celebrity Cruises]Häämatkaksi olemme varanneet 10 päivän risteilyn Karibialla Celebrity Equinoxilla. Kirjoitin jo aiemmin syistä, miksi haluamme häämatkallamme juuri Karibian risteilylle, ja tuon postauksen jälkeen olen saanut paljon huippuvinkkejä kokeneilta risteilijöiltä. Jotkut kertoivat varustamoiden välisistä eroista, toiset vinkkasivat varaussivustoista, yksi vinkkasi miten valita optimaalinen hytti, ja moni kertoi mielipiteitään eri saarista. Näillä vinkeillä (sekä listalla Karibian maailmanperintökohteista tietty) varusteltuna surffasimme nettiä useamman viikon, kunnes vihdoin löytyi laiva, lähtö ja reitti, joka tuntui juuri omalta.
[kuva: Celebrity Cruises]
Häämatka – pakollista rentoutumista seikkailun ohessa
Päädyimme Celebrity Cruisesiin varustamona, koska heillä yhtenä kohderyhmänä ovat juurikin häämatkalaiset, ja tarjonta on kuulemma sen mukaista: keskivertoa parempaa ruokaa, osa allasosastosta on rauhoitettu lapsilta, paljon aikuisille suunnattua ohjelmaa, aavistuksen luksuksemmat laivat ja kaiken kukkuraksi, jos matkalle lähtee puolen vuoden kuluessa vihkimisestä, saa erityisen ”häämatkalaispaketin”. Olen kuullut huhuja sen sisällöstä mutta tarkoituksella jättänyt väliin tarkemman selvittelyn. Sen näkee sitten!
Halusimme yli viikon risteilyn, jonka ohjelmassa olisi tasapuolisesti sekä meri- että maapäiviä, jotta meille jäisi aikaa sekä painella pitkin saaria että rentoutua laivalla. Valitsimme reitin, joka lähtee Fort Lauderdalesta, Floridasta, osittain siksi että sinne lentäminen on nopeampaa ja halvempaa kuin esim Puerto Ricoon, mutta myös jotta reitillä olisi niitä kaivattuja meripäiviä siirryttäessä Etelä-Karibialle. Saaripysähdyksiä reitillä on yhteensä neljä, kas näin:
Yhdysvaltain neitsytsaaret & St. Thomas
Ensimmäisellä pysähdyksellä ei vielä poistuta Yhdysvalloista, sillä kyseessä on yksi Yhdysvaltain territorioista. Pienenä knoppitietona arvatkaas, miltä maalta Yhdysvallat nämä saaret osti: Tanskalta! Tanska taas myi ne eteenpäin, kun orjakauppa kiellettiin eikä tanskalaisten sokerintuotanto pyörinyt kannattavasti ilman orjia.
Laiva parkkeeraa päiväksi St. Thomasilla sijaitsevan pääkaupunki Charlotte Amelien satamaan, mutta me emme aio jäädä sinne, sillä olemme varanneet jo varustamon kautta veneretken viereiselle St. Johnin saarelle. Ohjelmassa on ensin saaren ihailua veneestä käsin ja sen jälkeen nelisen tuntia vapaa-aikaa saarella, jossa aiomme käydä tutustumassa yhteen Yhdysvaltain kansallispuistoista, Neitsytsaarten kansallispuistoon. Tiedossa siis snorklausta ja patikointia!
Trunk Bay, Neitsytsaarten kansallispuiston suosituin ranta [kuva: John Piekos]
Saint Kitts (ja Nevis)
Toinen pysähdys risteilyllä on päivä Saint Kittsin saarella, melkein samannimisessä valtiossa. Tässä entisessä Brittien siirtokunnassa liikenne on vasemmanpuoleista ja autoa vuokratessa pitää hankkia Saint Kitts ja Nevisin ”vierailija-ajokortti”, joten harkitsemme vielä tätä, mutta luultavasti kuitenkin päädymme vuokraamaan auton. Meidän pitäisi nimittäin päästä Brimstone Hillin linnoitukselle, joka on Unescon maailmanperintökohde ja vähän pääkaupungin ulkopuolella.
Brimstone Hillin linnoitus julistettiin maailmanperintökohteeksi, koska se on yksi parhaiten säilyneistä 1600-luvun sotilaslinnoituksista Karibialla. [kuva: size4riggerboots]Koska linnoituksen tutkimiseen tuskin kuluu koko päivää, olemme miettineet, mitä muuta saarella kannattaisi tehdä. Sademetsässä patikointia ylös tulivuoren kylkeä? Vierailu sokeriplantaasille? Saaren ympäriajo ja pienten kylien bongailua? Hengailua rannalla ja rantabaareissa? Jos olet käynyt Saint Kittsillä, niin tähän saa vielä vinkata jotain!
Barbados on eteläisin piste risteilyreitillämme ja pienoinen anomalia Karibian saarten joukossa, koska se on sivuun pääsaarijonosta eikä ole edes tuliperäinen. Väkiluvultaan se on selvästi saarikohteistamme runsaslukuisin, ja sen pääkaupunki Bridgetown onkin päässyt Unescon maailmanperintölistalle, joten näillä näkymin vietämme koko päivän tutkien kaupungin kujia.
Paikallisten shoppailukatu Bridgetownissa [kuva: Roger W]
Sint Maarten / Saint-Martin
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja viimeisin saarikohteemme onkin jaettu puoliksi Alankomaiden ja Ranskan kesken, jotka kumpikin hallitsevat yhä omaa puoltaan saaresta. Täällä vietämme yli vuorokauden, sillä laiva tulee perille alkuiltapäivästä ja lähtee eteenpäin vasta seuraavan päivän iltana.
Ranskanpuoleinen Saint-Martin [kuva: Terrazzo]Olemme jo vuokranneet saarelta auton ja tarkoituksena on kiertää katsomassa sekä Ranskan että Alankomaiden puolta saaresta. Kuuleman mukaan Ranskan puoli on pienempi ja hiljaisempi, charmikkaampi, kun taas Alankomaiden puolella suurin nähtävyys meille on lentokentän päädyssä sijaitseva Maho Beach, josta Vaihda vapaalle -blogin Elina on hyvin kirjoittanut.
Helsingin Messukeskuksessa järjestetään taas 22.-24.1.2016 Matkamessut. Vielä Suomessa asuessani nämä olivat minulle jokavuotinen perinne, jonne mentiin ei välttämättä jonkun tietyn paikan perässä vaan fiilistelemään ja hakemaan inspiraatiota tulevalle vuodelle. Tänä vuonna messut jäävät väliin, koska olen juuri tuolloin seilaamassa Karibialla!, mutta lähde sinä hakemaan inspistä?
Jos haluat voittaa lipun itsellesi ja kaverille, kerro kommenteissa, mikä näistä neljästä esittelemästäni saaresta olisi sinulle mieluisin pysähdyspaikka risteilyllä. Koska messut ovat ihan nurkan takana, arvonta-aikaa on vain ensi keskiviikkoon 13.1. Arvonta suoritetaan torstaiaamuna, ja liput postitetaan sinulle suoraan haluaamaasi osoitteeseen Suomessa. Muistathan kirjoittaa sähköpostin sille varattuun kenttään, jotta saan sinuun yhteyden. En luovuta osoitteita eteenpäin kenellekään.
Tämän blogipostauksen kautta jakoon lähtee kolme lippupakettia, jossa jokaisessa on siis kaksi messuille sisäänpääsyyn oikeuttavaa lippua. Jos haluat parantaa onneasi, niin seuraa blogin Facebook-sivuja sekä Instagramia, sillä kummankin näiden kautta lähtee jakoon vielä yhdet lippupaketit viikonlopun aikana. Arpaonnea!
Celebrity Cruises sekä emoyhtiönsä Royal Caribbean löytyvät tänäkin vuonna messuilta Sun & Sea -osastolta. [kuva: Matkamessut]
Vaikka kuinka viittaisimme kintaalla vihkijöille, vuoden kihlaukselle, häämessuille, häähömpälle ja kaiken maailman bridal showereille ja harjoitteluhääjuhlille (voi kyllä, erehdyin ostamaan Bride-lehden ja järkytyin), niin yhtä hääperinnettä emme jättäisi väliin mistään hinnasta: häämatkaa.
Monesti meillä Iiron kanssa matkoilla on tarkoitus levätä, mutta sitten matkaohjelma alkaa jostain kumman syystä vaivihkaa täyttyä… no okei, syy on toki selvillä: kun minä avaan matkaoppaat ja -blogit niin yhtäkkiä kaiken maailman Kouvoloistakin löytyy helmiä, joita ei missään nimessä voi jättää väliin. Siksi nyt olemme keksineet täydellisen matkaformaatin, joka takaa sen, että matkalla jää myös aikaa lööbata. Takeena tälle on, ettei tällä matkalla yksinkertaisesti voi lähteä monen päivän viidakkotetsaukselle, kokonaisia päiviä on pakko vain lojua altaalla ja iltaisin on sula mahdottomuus lähteä tunnin ajomatkan päähän siihen tosi söpöön kaikkialla kehuttuun ravintolaan.
Puhun tietenkin risteilystä.
[Kuva: Brook Ward]Tähän mennessä olemme onnistuneet valitsemaan meren, ja se on Karibia. Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun yksi hienoimmista risteilykohteista on kirjaimellisesti meitä lähin meri? Sopiva pituus lienee jotain välillä 10-14 päivää sisältäen todennäköisesti ainakin pari meripäivää, jotka vietämme laivan uima-altaalla rentoutuen. Laiva olisi kiva olla uudehko iso risteilijä, ja illallisohjelmasta olisi parasta löytyä formal dinnereitä, jotta smokille ja iltapuvulle tulee käyttöä. Kaikki muu on ihan avoinna, ja näillä spekseillä valinnanvaraa löytyy liikaakin.
Aruban rantaa [kuva: VideoVik]Suurin ja minulle tärkein päätös on reitti. En tiedä Karibian saarista kovinkaan paljoa, hyvä kun nimet tunnistan, joten on iso homma lähteä perkaamaan saaria ja miettimään, minne päin suuntaisi. Karibia kun ei ole mikään piskuinen paikka.
Karibia voidaan jakaa Läntiseen, Itäiseen ja Eteläiseen Karibiaan. Näistä läntiset risteilyt poukkoilevat usein Meksikon ja Kuuban välimaastossa, pidempien risteilyiden ehtiessä etelämmäs Belizeen, Hondurasiin tai Jamaikalle. Lähtösatama olisi todennäköisimmin Teksasissa tai Louisianassa. Kuuba houkuttaisi, mutta näkisikö risteilyaluksen pysähdyksellä kuitenkaan sitä ”aitoa” Kuubaa, vai ovatko risteilyalussatamat läpeensä turistoituneita? Myös Meksikossa tuntuu, että parempi olisi varmaan lähteä lomalle lentäen ja keskittyä tarkemmin yhteen paikkaan – tämä siitä huolimatta, että Emmin kokemukset Meksikon risteilyn päiväpysähdyksistä kuulostivat hyvältä.
Kaikkein luontevimmalta tuntuisi risteily Etelä-Karibialla, koska nämä ovat vähintään 10 päivän risteilyitä, ja näin pitkälle risteilylle ei heti olisi uudestaan aikaa. Todennäköisesti alus pysähtyisi myös Itä-Karibian satamissa, joista olen lueskellut mm. Tuntematon turisti -blogista. Pari päivää vietettäisiin merellä, ja lopulta päästäisiin näkemään kauempia saaria, joiden nimiä tuskin tiedän. Ja tästä päästäänkin isoimpaan ongelmaan: kun valinnanvaraa saarten välillä on paljon, niin mitä niistä kannattaa yrittää bongata? Kaikki kokemukset eri saarista ja suositukset satamista ovat siis erittäin tervetulleita! Tähän mennessä ainoa paikka, joka tuntuu olevan pakko nähdä -listalla, on Sint Maartenin Maho Beach, josta Elinakin kirjoitti blogissaan: lentokoneet laskeutuvat aivan hiekkarannan yli.
Vaihtoehtoja selatessa huomasin myös yhden mielenkiintoisen risteilyn, joka olisi lähtenyt New Yorkista. Hei, häämatkalla risteily ja New York, eikö kuulosta hyvältä! Näin mietin ehkä nanosekunnin kunnes tajusin, että talvinen ajankohta tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että ensimmäinen ja viimeinen meripäivä pitkin Yhdysvaltojen Itärannikkoa olisivat kaikkea muuta kuin lämpimiä. Myös Sanna suositteli jättämään enemmän aikaa saarille ja aloittamaan risteilyn Floridasta.
Royal Caribbeanin Explorer of the Seas Roseau, Dominicanin rannassa [kuva: Cycling man]Tuleviin matkasuunnitelmiin toivon löytäväni vinkkiä ensi maanantain #matkachatista, kun keskustelemme Twitterin puolella risteilyistä. Kätevintä reissun suunnittelun kannalta #matkachat-keskuteluissa on, että pystyy itse esittämään kysymyksiä suoraan niille, jotka kokemuksistaan kertovat. Jaahas, sanot että tuo laiva oli hyvä, mutta miksi? Entä miksi pidit juuri tuosta satamasta?
Karibia ei tietenkään ole ainoa kohde, josta chatissa keskutellaan, vaan paljon on tiedossa vinkkejä myös Itämeren risteilyihin liittyen, kiitos chatissa mukana olevan Tallink Siljan. Tule siis mukaan Twitteriin ensi maanantaina klo 20 Suomen aikaa jakamaan omat parhaat risteilyvinkkisi, lukemaan mitä muut ovat mieltä ja nappaamaan etukoodin seuraavalle Itämeren risteilyllesi!
![Paras pääruokasalissa syömäni pääruoka oli tämä: ankkaa, joka oli juuri sopivasti paistettu. Meribassi tulee hyvänä kakkosena. [kuva: Celebrity Cruises]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/03/2013_Mar21-A_SPE_CelebrityCruises_7998-1-800x533.jpg)
![[kuva: Celebrity Cruises]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/03/59-Tuscan-Bisteca-Toscana-Ribeye-800x800.jpg)
![Smoked salmon & peekytoe crab parfait eli ööh, savulohi- & atlannin kalliotaskurapujäädyke, sisältää kaviaaria. [kuva: Celebrity Cruises]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/03/40-Murano-SmokeSalmonPeekytoeCrabParfait-800x800.jpg)
![Tämä ei ole kuva meistä, koska aamiaisaikaan keskityin syömään sitä aamiaista valokuvaamisen sijasta, mutta suunnilleen tältä me näytettiin aamuisin parvekkeella kylpytakeissa. [kuva: Celebrity Cruises]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/03/CEL_SL_breakfastbalcony_0703_rev02-800x533.jpg)
![Allasgrillillä sai syödä ulkoilmassa. [kuva: Celebrity Cruises]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/03/CEL_SL_mastbar6595-800x533.jpg)
![Siis tällainen lentokonebongaajien ranta tämä Maho Beach. [kuva: Elina / Vaihda vapaalle]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/01/maarten-lentokone-ranta2-800x544.jpg)
![[kuva: Matkamessut]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2016/01/705px__Matka-8589.jpg)
