Tarinani matkailijana

Tämä kirjoitus perustuu Travel Adventures Without End -blogista minulle taannoin heitettyihin kysymyksiin.

Matkustin ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle puolivuotiaana, kun vanhempani muuttivat Floridaan. Minulla ei ole mitään muistoja tuosta ajasta, mutta kuulemma en vetänyt mitään totaalisia pultteja lentokoneessa, ja Floridassa kaikki kehuivat kauneuttani. Äitini ei tuolloin ollut vielä tottunut amerikkalaisten smalltalkiin joten uskoi joka sanan.

Isän sylissä Floridassa
Isän sylissä Floridassa

Olen sillä tavalla onnekas, että vanhempani ovat tykänneet matkustaa ja ottivat meidät lapsetkin mukaan reissuun. Mieleen on jäänyt monta unohtumatonta seikkailua: mopoilu Rhodoksella kahdestaan äidin kanssa ja mopon juuttuminen hiekkatiellä kuoppaan, berberi-illallinen Marokossa jonka jälkeen vanhemmat saivat vatsataudin ja päästivät meidät lapset kolmistaan kameliseikkailulle, Tallinnan vanhakaupunki vuonna 1992 jolloin äitini ja mummuni jättivät minut yksin hevoskärryajelulle venäläisturistien kanssa päästäkseen shoppailemaan rauhassa ja minä jännitin, löydänkö heitä enää ikinä.  Paras matkaan liittyvä muistoni kuitenkin on perheen roadtrip asuntoautolla ympäri Yhdysvaltojen Keski-Länttä, näitä samoja seutuja missä nykyään asun. Onneksi olen itse autuaasti unohtanut sen kaiken esiteinimarinan, mitä äitini on matkapäiväkirjaansa dokumentoinut minun pitäneen.

Siskojen kanssa Colorado National Monumentilla joskus 90-luvulla
Siskojen kanssa Colorado National Monumentilla joskus 90-luvulla

Mieleenpainuvin matkakokemus lienee se, kun kiipesimme Yosemiten Half Domen huipulle. Vaikka samantasoisia patikointeja on sittemmin tullut suoritettua Coloradossa, tuo oli ensimmäinen ja sen hetkiseen kuntoon ja osaamistasoon nähden selvästi vaativin. Se myös ohjasi minua eteenpäin elämässä ja antoi fiiliksen, että vuorikiipeily voisi olla minun juttuni.

Olen aika huono käymään samassa kohteessa useasti, mutta Havaijille haluan ehdottomasti vielä uudelleen. Vaikka joku uusikin saari olisi kiva nähdä Oahun, Mauin ja Big islandin lisäksi, niin haluaisin myös takaisin Big Islandille ihmettelemään tulivuoria ja sademetsiä.

Jenni at Lava Lake in Hawaii
Kävelemässä kovettuneella laavajärvellä Havaijin isolla saarella

Olen ollut aina sitä mieltä, etten ole hyvä kielissä. Osaanhan täysin sujuvasti suomen lisäksi vain englantia ja tämän lisäksi haparoivaa ruotsia ja ranskaa sekä tsekin alkeet. Ranskalaisten ja varsinkin amerikkalaisten kanssa aikaa viettäessä on pitänyt muuttaa käsitystä ”hyvästä kielitaidosta”, ja nykyisessä elinympäristössäni olen jopa ylpeä osaamisestani.

Vuoden alussa palasin Suomesta kotiin Coloradoon.  Tällä hetkellä olen risteilemässä Karibialla, ja loppuvuodeksi on varattu ensi kuulle pari laskettelureissua, kesäksi pari telttapaikkaa sekä syksyllä pitkä viikonloppu NYCiin. Tämän lisäksi on useampi haave ja suunnitelma kesälle ja syksylle, mutta ne selkiytyvät vasta myöhemmin.

Kamalin matkakohde, jossa olen ikinä vieraillut, on varmastikin Auschwitz. Kauhistuttava keskitysleiri sai voimaan fyysisesti pahoin, ja samalla toivon, että kaikilla on joskus mahdollisuus käydä siellä oppimassa ihmiskunnan suurista virheistä. Samaa mieltä olen Kambodzan punakhmeerien hirmuvallan muistomerkeistä, Cheung Ekistä ja Tuol Slengistä. Sen sijaan Tshernobyliin matkustaminen oli objektiivisesti ajateltuna vähän pöhköä, mutta minkäs teet kun insinöörinä ydinvoimalat kiinnostavat.

Jenni at Pripyat, Chernobyl
Hylätyn Pripjatin koulun liikuntasalissa lähellä Tshernobylin ydinvoimalaa.

Rakastan Lonely Planeteja, mutta olen vähentänyt niiden lukemista sitä mukaa, kun olen löytänyt matkablogit, TripAdvisorin ja muut nettilähteet. Nykyään Lonely Planet toimii enemmänkin varavaihtoehtona, jos en ole ehtinyt ottaa muuten kohteesta kattavasti selvää. Karibialle en edes harkinnut ostavani matkaopasta.

Karsastin nuorempana yksin matkustamista, koska kaipasin seuraa jonka kanssa jakaa kokemukset, mutta vanhemmiten olen oppinut nauttimaan sen tuomasta vapaudesta. Käänteentekevä kohta oli varmaankin viime kevään matkani Irlantiin, jossa osallistuin ohjatuille muinaismuistokierroksille mummojen kanssa, luuhasin läpi museoita juuri niin hitaasti kuin tykkäsin, ja istuin irkkupubissa oluella hyvän kirjan ja postikorttien seurassa.

Rain at Newgrange, Brú na Bóinne
Irlannissa satoi,

Matkailijana olen spontaani ja innokas seikkailija. Viikko sitten graduaan varten minua haastatellut kaveri kysyi, kumpi meidän perheessä tekee päätökset matkakohteista, enkä osannut vastata. Minä kun lähden mukaan ihan minne vain ehdotetaan, eikä Iirokaan ole seikkailujen suhteen kranttu.


Kysymyksethän tässä olivat:

  1. Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?
  2. Paras matkamuisto lapsuudestasi?
  3. Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
  4. Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluasit uudelleen?
  5. Mitä kieliä osaat puhua?
  6. Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
  7. Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
  8. Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
  9. Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
  10. Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
  11. Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

Heitän nämä kysymykset eteenpäin pohdittaviksi seuraavalle viidelle blogille: Siveltimellä, Kotona kaikkialla, Otto IZAKAYA, Unelmatrippi, matkakuume.net …mutta näihin saa tarttua kuka vaan, joka haluaa pohtia tarinaansa matkailijana!

Viisi parasta kirjaa matkalle vuodelta 2015

Viime vuonna otin tammikuussa tavoitteekseni lukea 15 kirjaa vuoden aikana, ja alkuvuodesta olin reilusti tavoitettani edellä. Hyvä niin, koska toukokuussa tahtini hyytyi täysin.

luetut-kirjat
Toukokuun puolikas kirja johtuu Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä, jonka lainasin kirjastosta enkä ehtinyt lukemaan ennen muuttoa toiselle mantereelle. Nyt minulta löytyy se taas hyllystä, joten toinen puoli tullee luettua tänä vuonna.

Blogia seuranneet huomannevat pikaisella silmäyksellä, minkä merkittävän elämänmuutoksen kanssa täydellinen lukemattomuus korreloi: muutin Coloradoon ja lopetin kirjojen lukemisen. Tämä ei niinkään johdu Coloradosta vaan Luxemburgista, jossa asuin ennen. Alkuvuodesta olin jokseenkin leipääntynyt työyhteisöni toimintakulttuuriin ja organisaatiomuutoksiin, ja ainakin pari kertaa viikossa hakeuduin tarkeutuksella syömään lounaani yksin – eli oikeastaan kaksin kirjani kanssa. Kun tämän lisäksi vielä säännöllinen bussissa istuminen lakkasi toukokuussa, lukuharrastukseni tyrehtyi lähes täysin. Uima-altaallakin luin lähinnä uusinta TIMEa, jonka olin tilannut miehelle lahjaksi mutta jota minä taisin lopulta lukea enemmän.

Marraskuussa päätin alkaa lukea sängyssä kirjaa kännykän sijasta, ja löysin taas kirjojen lukemisen ilon. Kun vielä joulukuussa olin viikon kipeä ja luin sinä aikana kokonaiset kaksi kirjaa, lukutavoitteeni oli pelastettu. Hallelujah kuume.

Tässä postauksessa viime vuoden tyyliin kuluneen vuoden viisi parasta lukukokemusta, joista monta on luettu junassa tai lentokoneessa, ja joista kaikkia voisin suositella rannalle:

kirja1Cheryl Strayed: Wild (2012)

Henkisesti eksyksissä oleva tyttö lähtee selvittämään päätään ja etsimään itseään Pacific Crest Trailille eli patikointireitille läpi Kalifornian Sierra Nevadan vuoriston. Wild oli yksi viime vuoden lempielokuviani upeiden maisemiensa ja mielenkiintoisen vaellustarinansa ansiosta, joten totta kai kun pokkari oli myynnissä retkeilykaupan kassajonon vieressä, se tarttui mukaan. Kuten usein käy kirjojen kanssa, tykkäsin siitä vielä enemmän kuin elokuvasta.

Elokuvassa se ”henkisesti eksynyt” osuus jäi vähän ohueksi ja epäselväksi, mutta omaelämäkerrallisessa kirjassaan Cheryl Strayed selostaa juurta jaksaen elämäntilanteensa. Lyhyesti sanottuna kaikki mahdollinen on mennyt pieleen ja läheisen kuolema on suistanut elämän raiteiltaan. Vaellukselle lähtee kokematon ja aika pihalla oleva mutta sisukas nainen, joka saa muiden vaeltajien sekä lukijan kunnioituksen puolelleen – ja siinä samalla pohditaan elämää riipaisevan syvällisellä tasolla.

Wild nousi ilmiöksi Yhdysvaltojen vaellusskenessä, koska sen ulostuloa seuraavana kesänä Pacific Crest Trailia vaeltavien määrät kolminkertaistuivat, ja reitti alkoi monien vaelluslehtien mukaan kärsiä ylikansoituksesta. Tämä tieto on likipitäen ainoa asia, joka pitää minut juuri nyt poissa Sierra Nevadan vuorilta.

Wildia myy netissä Amazon.com ja suomeksi nimellä Villi vaellus CDON.COM.

kirja2Anu Silfverberg: Äitikortti (2013)

Olin pitkään sitä mieltä, että Anu Silfverbergin Mitä ajattelin tänään -kolumnit ovat NYT-liitteen parasta antia, eikä esseekokoelma Äitikortti poikkea tästä tasosta.

Silfverberg kysyy kirjassa paljon hyviä kysymyksiä asioista, joita harva kyseenalaistaa. Miksi tytöt pelotellaan lisääntymiskyvyllään ja syötetään täyteen hormoneja? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumista Äitiyden Mustaan Aukkoon? Silfverbergin esseet ovat räväkkiä mutteivat siltikään mustavalkoisia ja saavat takuuvarmasti ajatukset liikkeelle, ja kirjassa on myös paljon mielenkiintoista asia- ja tilastotietoa vanhemmuuteen liittyen.

Vaikka nimessä on sana ”äiti”, niin tuttavani sanoin: sukupuoleen katsomatta kaikkien, jotka suunnittelevat edes hamaan tulevaisuuteen lapsia, kannattaisi lukea tämä kirja. Itse lisäksi suosittelisin kirjaa niille, jotka ovat päättäneet pysyä lapsettomina ja ihmettelevät ympäristön hössötystä aiheesta.

Äitikorttia myy netissä CDON.COM.

kirja3Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005)

Mukaansatempaavien juonenkäänteiden maailmassa Isomäki on ihan omaa luokkaansa. Tämä kirja sai minut kieltäytymään kavereiden seurasta ja valvomaan öitä, koska sitä ei mitenkään voinut laskea käsistä.

Isomäen tieteisjännärissä meriarkeologit löytävät meren pohjasta vanhan sivilisaation jäänteet, jotka viittaavat tuhansia vuosia sitten sattuneeseen luonnonmullistukseen. Samaan aikaan toisaalla jäätikkötutkijat huomaavat kummia, ja lopputuloksena koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Juonen lisäksi myös tieteen taustoittaminen maallikon ymmärrettäväksi sekä henkilöhahmojen syvyys tekevät vaikutuksen, eikä ole yllätys, että kirja oli aikoinaan Finlandia-ehdokkaana.

Pelottavinta tässä ekologisessa trillerissä on, että Isomäen luoma kauhuskenaario on vähän liiankin lähellä oikeaa maailmaa ja tieteellisesti pätevä. Ilmastonmuutos, tuo tosielämän suurin trilleri.

Sarasvatin hiekkaa myy netissä CDON.COM.

kirja4Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love (2007)

Olin pitkään lukematta tätä kirjaa, koska sitä hehkuttivat lähinnä naiset, ja kirjan nimi kuulosti juuri sellaiselta romanttiselta pinnalliselta hömpältä, jota inhoan. Ei olisi kannattanut. Kirja nimittäin oli juuri sellaista kulttuurien yhteentörmäystä ja hyväntahtoista ihmettelyä, miksi tykkään mm. asua ulkomailla.

Elizabeth Gilbert eroaa miehestään ja lähtee rikkinäisen sydämen kanssa ulkomaille, Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Rakkaushuolet ovat onneksi kirjassa sivuosassa, kun pääroolin saavat paikallinen kulttuuri ja tavat, joista Gilbertillä on ihastuttavan syväluotaavia mutta samalla ääneen naurattavia analyysejä, joissa yhdistyy samanaikaisesti ihailu ja kriittisyys paikalliskulttuuria kohtaan. Kuten joku kirjallisuuskriitikko takakannessa kirjaa kehui, Gilbertistä ei vaan voi olla pitämättä.

Myöntää tosin täytyy, että välillä henkisyyden korostaminen alkoi tulla korvista ulos, mutta tämä ainoa kirjan minua ärsyttävä puoli ei ärsyttänyt liikaa, koska Gilbert ei missään vaiheessa tuputa omaa maailmankatsomustaan lukijalle. Ja lisäksi, Gilbertistä ei vaan voi olla pitämättä. Ystäviltä sietää kaikenlaisia kummallisuuksia.

Eat, Pray, Lovea myy netissä Amazon.com ja suomeksi se löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.

kirja5Lars Sund: Colorado Avenue (1991)

Tämän kirjan valitsin kirjastosta pelkän nimen perusteella, ja ai että olin tyytyväinen valintaani.

Lars Sund on ilmeisesti suomenruotsalaisille hyvinkin tuttu kirjailija, mutta minulle hän oli uppo-outo. Niinpä mitään ennakko-oletuksia ei ollut, ja sain rauhassa ihastella kerrontaa pohjanmaalaisesta naisesta, joka muuttaa nuorena tyttönä New Yorkin kautta Coloradoon. Kerronta tuo vahvasti esille, millaista on ollut 100 vuotta sitten köyhän suomalaissiirtolaisen elämä uudella mantereella, ja helppoa se ei tietenkään ole ollut. Välillä kuitenkin kuvaillaan Kalliovuorten kauneutta Telluriden kaivoskaupungissa, joka nykyään tunnetaan laskettelu- ja patikointimahdollisuuksistaan.

Romaanista vain puolet tapahtuu Yhdysvalloissa ja toinen puoli Pohjanmaalla, kun päähenkilö palaa kotiin. Paluushokkiin taitavat joutua enemmän kyläläiset kuin päähenkilö itse, ja tarina soljuu eteenpäin 1900-luvun alun Suomen historian pyörteissä.

Ainoa pitkä miinus ärsyttävästä kertojasta, joka välillä puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Jos tämän tarpeettoman tehokeinon unohtaa, niin suosittelen kaikille, joita kiinnostaa suomalaisten siirtolaishistoria.

Colorado Avenue löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista.


Loput kirjat, jotka luin vuonna 2015 helmikuusta eteenpäin, järjestyksessä parhaimmasta huonoimpaan:

  • Amy Tan: The Kitchen God’s Wife – Hyvin kirjoitettu nuoren naisen selviytymistarina 1900-luvun alkupuolen Kiinassa keskellä sotaa, epäonnisia pakkoavioliittoja ja kaikkea muuta kuin tasa-arvoista yhteiskuntaa.
  • Ildefonso Falcones: Meren katedraali – Seikkaperäinen kertomus elämästä Barcelonassa keskiajalla. Monta vuosikymmentä kattava tarina vei mukanaan, mutta historiatietoa on sen verran paljon, että voin suositella vain heille, keitä se kiinnostaa.
  • Terry Pratchett: Equal Rites – Kevyttä fantasiaa, jossa pikkutyttö haluaa velhoksi, mutta yhteiskunnan mielestä vain miehistä voi tulla velhoja. Kirjasta tuskin huomaa, että se on julkaistu melkein 30 vuotta sitten.
  • Laura Gustafsson: Huorasatu – Absurdi kertomus naiseudesta ja feminismistä, jossa antiikin jumalat seikkailevat nyky-Suomessa, ja juonessa ei ole päätä eikä häntää. Napakka dialogi kuitenkin vie mennessään.
  • Pirkko Saisio: Punainen erokirja – Kiinnostava Finlandia-voittaja seksuaalivähemmistöjen oloista ja taistolaisuudesta 60-luvulla, jonka alku oli kuitenkin mitäänsanomaton ja loppu lässähti.
  • Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen – Ruotsalaisista kertova huumorikirja, josta olisi varmaan saanut enemmän irti, jos olisi tuntenut Ruotsia paremmin. Ajoittain ahdistava, koska päähenkilö on todella häiriintynyt.
  • Rosa Liksom: Hytti nro 6 – Pirun absurdi Trans-Siperian junamatkasta kertova Finlandia-voittaja, jota en tajunnut sitten ollenkaan. Mielenkiintoiset Neuvostoliitto-kuvaukset ainoa plussa.
  • Phil Schwarzmann: How to Marry a Finnish Girl – Amerikkalaisen standup-koomikon yritys siirtää suomalaisvitsinsä kirjamuotoon ei naurata. Kuluneita kliseitä ja hyvin vähän oivalluksia.

Entä sinä? Mitä kirjoja sinä suosittelisit minulle täksi vuodeksi? Kirjasuosituksiani pystyy muuten seuraamaan pitkin vuotta Goodreadsin kautta – lisääthän minut kaveriksesi, jos käytät palvelua!

Disclaimer: Tässä kirjoituksessa kirjoihin johtavat linkit ovat affiliate-linkkejä, eli jos tilaat kirjan, saan pienen suosituspalkkion. Linkit kautta kirjan tilaaminen ei nosta kirjan hintaa.

Karibia, here we come!

Tänään on tanssittu täpinöissä ympäri asuntoa ja täristy viimeisiä asioita kuntoon. Aika ajoin tulee fiilis, että haluaisi mennä parvekkeelle huutamaan koko maailmalle:

Me lähdetään tänään Karibialle!

(No ei oikeasti. Parvekkeella on kylmä ja tuolla pihalla ei ole ketään, mutta tajusitte varmaan olotilan.)

Saimme pakattua jo eilen, ja tänään olen käynyt läpi hoidettavien asioiden listaa: Muistinhan palauttaa kirjaston kirjat? Onko roskat viety ja pilaantuvat tyhjennetty jääkaapista? Onhan jääpalakone otettu pois paikoiltaan, ettei viikon päästä pakastimessa odota parin kilon möykky? Pitäisikö vielä käydä pedikyyrissä? Uudet bikinit ja sandaalit tuli tilattua jo viime viikolla nettikaupasta, koska täällä ei ihan ole vielä kevätmallistot kaupoissa. Onneksi UPS ja posti palvelee myös talvella.

Hike on Interim Joder Trail
Tällainen kausi täällä Coloradossa on. Kuva toissapäiväiseltä patikoinnilta.

Tänään lennämme illalla Floridan Fort Lauderdaleen, kirjaudumme yöksi sataman lähellä olevaan hotelliin, ja seuraavana päivänä kävelemme puolen päivän paikkeilla laivaan aloittelemaan 10 yön risteilyä ympäri Karibiaa. Ajatuksena oli käydä ennen laivaan siirtymistä kävelyllä rannalla, mutta saa nähdä mitä siitä tulee, sillä tällä hetkellä säätiedotus lupaa huomiselle ukkosmyrskyä. Saarien säätiedotus näyttää sentään pääosin aurinkoista!

Screenshot 2016-01-20 21.41.54 (2)
Sint Maartenin säätiedotus: luvassa margaritakelejä.

Blogin puolelle en risteilystä aio kirjoittaa matkan päältä mitään, mutta meidän kuulumisia voi silti seurata somestaFacebookiin päivitän terveisiä uima-altaan laidalta ja Instagramiin jaan kauneimpia kuvia pikkusaarilta. Lisäksi videomuotoisia välähdyksiä Karibian-risteilijän maailmasta näkee Snapchatin kautta, josta minut löytää käyttäjänimellä globecalledhome.

PS. Cision julkaisi listauksensa vuoden 2016 suosituimmista matkablogeista, ja tämä blogi komeilee toisella sijalla. Ihan huippua! Suurkiitos kaikille lukijoille – nyt vaan toivotaan, että lentokoneesta saa skumppaa, koska tässä on aihetta juhlia!

Roadtripit, tippauskulttuuri, maahantulo… asiaa Yhdysvaltain matkailusta! #matkachat

Tätä blogia seuranneet ovat saaneet jo pitkään nauttia kaikenlaisista vinkeistä, tarinoista ja kommelluksista liittyen Yhdysvaltain matkailuun, joten lienee aika antaa puheenvuoro muille! Twitterin #matkachatissa keskusteltiin maanantaina Yhdysvalloista, ja pidemmittä puheitta tässä kooste siitä, mitä muilla oli asuinmaastani sanottavaa:

K1: Oletko käynyt Yhdysvalloissa, tai onko se vasta haaveissa tai suunnitelmissa? Vai eikö USA kiinnosta?

Moni oli käynyt, osa useamminkin:

Mukana oli myös niitä, joilla maa oli vasta todo-listalla:

Kaikkia Yhdysvallat ei ollut alunperin kiinnostanut:

K2: Mikä on mielestäsi parasta Yhdysvalloissa matkailussa? Joku kohde, asia tai fiilis?

Tässä kohtaa puheeksi nousi lätkä:

K3: Oletko ollut USAn roadtripillä, tai haluaisitko sellaiselle? Kiinnostaako Coast to Coast?

Moni hehkutti roadtripejä:

Parilla matkailijalla oli Coast to Coast ajettuna:

Toisilla nousi kynnyskysymykseksi matkan pituus:

…ja kaikki eivät roadtripejä kaivanneet:

K4: Oletko kohdannut Yhdysvaltojen reissullasi pettymyksiä, tai onko sinulle sattunut matkalla mokia? Kerro!

Jotkut paikat olivat olleet pettymyksiä:

Maahantulosta oli monella huonoja kokemuksia:

…ja myös jotkut ikonisen amerikkalaiset asiat olivat olleet pettymyksiä:

K5: Paras vinkkisi USAan matkustavalle? Tai jos et ole käynyt, mitä haluaisit tietää?

Tippikulttuuri ja small talk aiheuttivat suomalaisten keskuudessa keskustelua:

Täsmävinkkejä jaettiin keskustelussa puolin ja toisin:

Erityiskiitos chatin vierailevalle asiantuntijalle, Siveltimellä-blogin Sannalle, joka jakoi ihan mielettömiä reissukuvia koko puolituntisen ajan:

Ensi maanantaina keskustellaan toisesta suuresta matkailumaasta toisella puolen palloa. Jos et tiedä, miten osallistua niin katso ohjeet #matkachat-sivulta!
temp5

Lisää vinkkejä ja tarinoita Yhdysvaltain matkailusta löytyy tästä blogista. Jos haluat pysyä kärryillä, niin seuraa blogia Facebookissa tai Twitterissä!

Matkamessujen hyväntekeväisyyskirppis – auta sinäkin Nepalia!

Alle viikko Matkamessuihin! Tammikuu on hyvä aika vuodesta haaveilla tulevista matkoista, kutkuttavista seikkailuista ja pitkistä reissuista näkemään ja kokemaan uutta. Matkailu avartaa – eikä aina pelkästään mukavilla asioilla, sillä välillä matkalla iholle tunkee myös köyhyys ja kurjuus, jota monesta paikkaa löytyy rutkasti enemmän kuin täältä länsimaista. Yleensä matkailijalla herää halu auttaa, mutta miten?

Samaa pohtivat kaksi kundia, jotka päättivät lähteä autolla Nepaliin. Pitkä reitti Helsingistä Kathmanduun ei sujunut ilman vastoinkäymisiä, mutta lopputuloksena on elokuva, jolla on onnistuttu keräämään rahaa Nepalin kastittomille ja esimerkiksi rakennettu jo yhdeksän uutta koulua sekä saatu yli neljätuhatta lasta lääkärintarkastukseen.

Esimerkistä innostuneena joukko matkabloggaajia on päättänyt puhaltaa yhteen hiileen ja järjestää Matkamessuille hyväntekeväisyyskirppiksen, jonka kaikki myyntitulot lahjoitetaan Autolla Nepaliin -projektin kautta, minnekäs muualle kuin sinne Nepaliin. Tässä kolme tapaa auttaa:

TBGB_logo_final

1. Lahjoita tavaraa kirpparille

Vaikka kirppari onkin nimeltään ”matkabloggaajien kirppis”, niin käytännössä matkailuaiheista tavaraa myytäväksi voi lahjoittaa kuka vaan. Onko sinulla nurkissa ylimääräisiä matkaoppaita tai matkakirjallisuutta? Entä reppuja, rinkkoja, matkalaukkuja? Karttoja, makuupussia, vaelluskenkiä? Lahjoita tarpeeton tavara kirpparille ja myyntitulot hyödyttävät kokonaisuudessaan Nepalin köyhiä.

Lahjoittaaksesi tavaraa myyntiin ota yhteys Pingviinimatkat-blogin Millaan osoitteeseen pingviinimatkat(at)gmail.com ja sovi, miten tavara kulkeutuu lauantaiksi Messukeskukseen.

2. Tee ostoksia kirpparilla

Jos olet suuntaamassa Matkamessuille, niin ajoita itsesi paikalle lauantaina 23.1. klo 13-16, jotta voit tehdä ostoksia kirpputorilta. Tarpeellisten ja hauskojen hankintojen lisäksi saa hyvää mieltä, ja myynnissä on käytetyn tavaran lisäksi myös lahjoituksia yhteistyökumppaneilta (esim. hyvinkääläisen Flow-kosmetiikan tuotteita). Kirpputori on pistetty pystyyn täysin vapaaehtoisvoimin, joten myyntitulot menevät sataprosenttisesti Nepaliin.

Jos tavaraa jää paljon yli, kirpparit saatetaan järjestää vielä sunnuntai klo 12-14. Ja jos ostettavaa ei löydy mutta haluat silti auttaa, niin kirpparilla voi jättää myös rahalahjoituksia.

3. Kerro kaverillekin!

Mitä useampi tietää kirpparista, sitä useampi osaa tulla paikalle käteisen kanssa ja pysähtyä tutkimaan pöytiä. Liity siis Travel Bloggers Give Back -ryhmään Facebookissa ja kutsu mukaan kaverisikin!

Matka_800x330-3

PS. Blogissa viikko sitten olleen Matkamessut-lippuarvonnan voittivat Nelliina, Susanna ja Mirka. Onnittelut voittajille!

10 Pohjois-Amerikan parasta lomakaupunkia

Matkailulehti Travel+Leisure julkaisi taannoin amerikkalaisten lukijoidensa äänestämän listan kymmenestä parhaimmasta kotimaisesta (ml. Kanada) lomakaupungista. Ilahduin ensin siitä, että olen käynyt listan kaupungeista kuudessa, ja sen jälkeen vielä lisää siitä, että korkeimmilla sijoilla ei ollut eurooppalaisten tuntemia jättiläisiä vaan niitä pienempiä, vähän ”sivussa” olevia helmiä, jotka minäkin olen parin viimeisen vuoden aikana löytänyt.

Jos siis tänä vuonna suunnittelet roadtripia Pohjois-Amerikkaan niin ota tästä listasta koppi:

10. Asheville, Pohjois-Karolina

 Asheville on toinen tämän listan kahdesta kaupungista, joka on jäänyt minulta väliin, vaikka tarkoitus on ollut toinen. Suunnittelimme siellä poikkeamista Georgiassa asuessamme, mutta vihdoin Great Smoky Mountainseille suunnatessamme ehdimme poiketa Pohjois-Karolinan puolella vain Cherokeen intiaanikapungissa.

Ashevilleen olisin halunnut, koska kuulin paljon juttua alueen koskenlaskumahdollisuuksista, ja lisäksi moni mainosti kaupunkia new age -hippien kotipaikkana vuorten keskellä. Asheville tunnetaan kuitenkin ehkä eniten Etelän Pariisina, jonka lempinimen se on eittämättä saanut Biltmore Estaten ansiosta: tämä ranskalaiseen renessanssityyliin rakennettu yli 16 000 neliömetrin kartano on Yhdysvaltain suurin yksityisomisteinen talo.

Biltmore Estate
Biltmore Estaten renessanssicharmia, jota myös turistit pääsevät ihastelemaan. [kuva: Blake Lewis]

9. Victoria, British Columbia, Kanada

Victoria on pienempi kaupunki lähellä Vancouveria, joka kuitenkin peittoaa isoveljensä monessa asiassa, ainakin säässä: siellä sataa vain kolmasosa siitä mitä Vancouverissa. Victoriassa on vain 80 000 asukasta, ja brittivaikutteinen keskusta on kaunis ja helposti hahmotettavissa. Seattle/Vancouver-nurkkaus Pohjois-Amerikasta on jäänyt minulta vielä väliin, mutta kun tuonne suunnalle eksyn, niin Victoriaa ei voine jättää välistä.

Victoriasta juttua blogeissa:

Victoria night
Victoria on British Columbian pääkaupunki. Tässä parlamenttitalo yövalaistuksessa. [kuva: Annika / Tarinoita maailmalta]

8. New York City, New York

Ei varmaan yllätä ketään, että vanha kunnon NYC on päässyt listalle? Sen sijaan yllätyksenä saattaa tulla sen sijoitus, vasta kahdeksas! NYC on ikoninen, erilainen, ihan omaa luokkaansa, yksi minunkin lempikaupungeistani, mutta myönnettävä on, ettei se ole matkailijalle niitä helpoimpia kohteita. Hotellien hinnat kun ovat suoraan sanottuna aivan poskettomia.

Jos kuitenkin majoitus järjestyy, niin NYCissä riittää nähtävää ja koettavaa vuoden jokaiselle päivälle, ja ravintolatarjonta hakee vertaistaan. Lisää juttua New Yorkista löytyy tästäkin blogista:

…ja lisää varmasti tulee. Ostimme nimittäin eilen lennot New Yorkiin hääpäiväksemme!

New York Street View

7. Chicago, Illinois

Olen käynyt päiväreissulla Chicagossa vuonna 2007, ja tuolloin todellakin kaupungin lempinimi, The Windy City, piti kutinsa. Melkein jäädyin kävellessäni Michiganjärven rantaa, vaikka ei ollut kuin ”vasta” lokakuu.

Chicagossa vaikutuksen minuun teki kaupunki. Kiipesin heti alkajaisiksi Willis Towerin (silloinen Sears Tower) huipulle ja ihailin alla levittäytyvää kaupunkimattoa, josta siellä täällä kohosi pilvenpiirtäjiä. Arkkitehtuuri ja urbaani kulttuuri mainitaankin amerikkalaisessa mediassa suureksi syyksi suunnata Chicagoon, ja se meillä on aikomuksena.

Lisää juttua Chicagosta löytyy ainakin Auringon alla -blogista.

The bean - Chicago, United States - Travel photography
Chicagon tunnetuin taideteos on Bean, josta rakennukset tässä heijastuvat. [kuva: Giuseppe Milo]

6. Quebec, Québec, Kanada

Eurooppalaisin pala Kanadaa? Se lienee Quebec.  Kaupunki ja sitä ympäröivä samanniminen provinssi taitavat olla ainoita alueita Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joissa pelkällä englannilla ei välttämättä tule toimeen, ja jossa matkailijankin oletetaan puhuvan ranskaa.

Itse en ole Quebecissä käynyt, mutta olen sinne halunnut siitä lähtien, kun tajusin, että Quebecin vanhakaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde. Vanhat söpöt kaupungit vievät minulta aina jalat alta.

Quebecistä löytyy lisää juttua Tarinoita maailmalla -blogin Annikalta, joka on opiskellut kaupungissa.

Quebec
Joku vanha eurooppalainen kaupunkikeskusta? Ei kun Quebec! [kuva: Annika / Tarinoita maailmalta]

5. San Francisco, Kalifornia

San Franciscon kaupunkia ei ole lämmöllä pilattu. Kävimme täällä pari vuotta sitten keskellä elokuuta, ja ensimmäistä kertaa roadtrippimme aikana piti vetää pitkähihaista päälle. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut.

Kaupungissa parasta omasta mielestäni oli sen monet erilaiset kaupunginosat, jotka poikkesivat toisistaan välillä kuin yö ja päivä. Tietenkin ratikatkin hurmasivat kolistellessaan ylös alas katuja. Vietimme kaupungissa vain kaksi päivää, ja tuntui, että jäi niin paljon näkemättä, että tänne on pakko tulla uudelleen. Ja eiköhän me tulla!

San Franciscosta lisää juttua löytyy muista blogeista:

San Francisco view from Lombard Street

4. Santa Fe, New Mexico

Nyt aletaan päästä niihin kaupunkeihin, jotka johdannossa mainitsin sivussa oleviksi helmiksi! Santa Fe taitaa olla tuttu nimeltä monelle suomalaiselle, mutta kovinkaan moni tuskin on paikan päällä pyörähtänyt, koska New Mexicoon on matkaa vähän kaikkialta. Tänne kannattaa kuitenkin tulla pidemmältäkin!

Santa Fen keskusta on rakennettu lähes kokonaan pueblo-tyyliin savitiilistä, ja välillä tuntuu, kuin aika kaupungissa olisi pysähtynyt jonnekin 1600-luvulle. Kaupunki on tunnettu monista museoistaan, joista kaikki, joissa ehdimme käydä, olivat kiinnostavia, ja museoiden suljettua ovensa ei ollut mitään parempaa kuin istuminen helteistä iltaa viettäen yhdellä kaupungin monista terasseista.

Santa Festä olen kirjoittanut aiemmin blogiin: Savitiilinen Santa Fe, konkistadoreja ja intiaaneja.

Santa Fe

3. Savannah

Savannah, kaupunki josta en ollut kuullutkaan ennen muuttoamme Georgiaan, ja johon ihastuin täysin. Lähetimme tänne useammatkin suomalaiset vieraamme, ja kenelläkään ei ollut muuta kuin hyvää sanottavaa kaupungista. Eli siis mikä Savannah?

Savannahin kaupunki on satoja vuosia vanhoja antebellumhuviloita ja puutarhoja, ja sen asemakaavaa hallitsevat vanhat puistomaiset aukiot, joiden tammet ovat aavemaisesti naavatillandsian peitossa. Paikallinen taideteollinen yliopisto, yksi maailman arvostetuimmista, on tainnut vaikuttaa positiivisesti kaupungin henkeen, ja kadut ovat täynnä pieniä gallerioita, design-kauppoja, söpöjä kahviloita ja hyviä ravintoloita.

Olen kirjoittanut blogiin parin vuoden takaisesta vierailustamme Savannahiin, ja lähtisin tänne mieluusti uudestaan, ihan koska vaan.

Owens-Thomas House
2. New Orleans, Louisiana

New Orleans koki kauheuksia hurrikaani Katrinan kynsissä, eikä tämä köyhähkö etelän kaupunki ole vieläkään palautunut täysin yli kymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Kaupungin turistikeskustassa, French Quarterissa, sitä ei kuitenkaan huomaa, ja Yhdysvaltojen virallinen bilekaupunki pyörii yötä päivää. Viemärit saattavat kesäisin haista ja kaduilla näkyy rottia, mutta siitä viis.

Myös French Quarterin ulkopuolella kannattaa matkailijan vierailla. Garden Districtissä on paljon upeita isoja huviloita, kun taas Saint Louisin hautausmaalta löytyy monia kiinnostavia vanhoja hautoja.

Blogistani löytyy lisää juttua The Big Easysta.

Bourbon Street at Night

1. Charleston, Etelä-Karolina

Tämä ei ole suinkaan ainoa lista, jossa Charleston on keikkunut kärjessä. Kaupunki on kehuttu maasta taivaisiin kaikissa matkailumedioissa, se pärjää myös hyvin elämänlaatuindekseissä, ja sitä yritetään kovasti saada UNESCOn maailmanperintölistalle.

…joten arvatkaa vaan ärsyttääkö, että emme ehtineet tänne asuessamme Georgiassa! Charlestonista moni tuttu sanoi, että se on ”vähän kuin Savannah, paitsi kivempi”, eli potentiaalisesti olisi ollut minunkin lempikaupunkini. Etelä-Yhdysvaltojen romanttinen helmi, ruokakulttuurin keskus, ja nyt sinne vaan on vähän pidempi matka.

Charlestonissa on käynyt mm. Pohjois-Karolinassa asuva Leena.

Charleston, South Carolina
[kuva: JR P]
Oletko sinä käynyt näissä kaupungeissa? Entä minne näistä sinä lähtisit mieluiten?

PS. Jos Yhdysvalloissa matkailu kiinnostaa, niin tule linjoille Twitteriin ensi maanantaina. Silloin keskusteluaiheena #matkachatissa Yhdysvallat!

yhdysvallat

Mitä opin talvivaeltamisesta Boulderin huipuilla

Vaeltaminen ja patikointi olivat minulle pitkään selviä kesäharrastuksia, mutta neljän vuodenajan Boulderissa, jossa vaelluskerhot pyörivät vuoden ympäri, olen pikkuhiljaa alkanut muuttaa mieltäni, ja talvivaellus on tullut tutuksi. Toissapäivänä olikin sitten todellisen koitoksen hetki, kun lähdin paikallisen vaelluskerhon kanssa talsimaan paikallista klassikkoa, Boulder Trifectaa.

Boulder Flatirons at Sunrise with snow
Flatirons-vuoret auringon noustessa. Vaelluksemme päättyi tänne, Chautauqua-puistoon, joten tapasimme porukalla näillä main ja ajoimme parin auton voimin lähtöpisteeseen Mesa Trailheadille toistakymmentä kilometriä etelämmäs.

Mieluummin liikaa vaatetta kuin liian vähän.

Vaellukselle lähtiessä pakkasta oli noin -12C, mutta päivän mittaan ennustettiin lämpötilan nousevan jopa plussan puolelle. Toisaalta kulkisimme paikallisvuorten huippuja, ja huipulla tuulee. Ja toisaalta sitten liikkuessa tulee aina lämmin. Mitä siis päälle talvivaellukselle?

Alimmaksi kerrokseksi puin urheilupaidan, koska olin aiemmalla talvivaelluksella hikoillut tavallisen T-paidan märäksi ja sen jälkeen palellut matkalla alas vuorelta, enkä halunnut toistaa tätä kokemusta. Sen lisäksi puin päälleni NorthSkyn urheilufleecen ja Norjasta taannoin ostamani kuoritakin. Koska otan aina varuilta mukaan enemmän vaatetta kuin uskon tarvitsevani, pakkasin vielä mukaan Patagonian toppaliivin*, jonka ajattelin kevyenä kulkevan hyvin mukana. Lopulta päädyin pukemaan liivin päälle heti ensimmäisessä alamäessä ja käytin sitä koko loppumatkan joko takin kanssa tai ilman.

Jalassa minulla oli Patagonian trikoot lämpöä tuomassa ja vedenpitävät housut niiden päällä sekä hyväksi havaitut vaellussukat. Käsissä minulla oli vain puuvillasormikkaat, mikä oli virhe, koska parissakin kohdassa jouduin käyttämään käsiä apuna kiipeämisessä, ja sormikkaat kastuivat nopeasti lumessa.

Climbing up from South Mesa Trailhead

Tapasimme vaellusporukkamme kanssa polun päässä olevalla parkkipaikalla kahdeksalta aamulla, ja lyhyen reittikertauksen jälkeen aloimme talsia peräkanaa kohti ensimmäistä kohdettamme, South Boulder Peakia (2606m). Boulderissa ”trifecta” eli kolmikko tarkoittaa patikointitermistössä reittiä, joka kulkee kolmen korkeimman lähivuoren huipun kautta. South Boulder Peakin jälkeen meillä olisi siis vielä ohjelmassa Bear Peak (2579m) ja vähän kauempana sijaitseva Green Mountain (2482m).

Meillä ideana oli ottaa luulot pois heti ensimmäisessä nousussa ja toisaalta helpottaa loppumatkaa, kun jäljellä olisi enää matalempia huippuja. Kiipeäminen pitkin Shadow Canyonia tuntui kestävän ikuisuuden, mutta vihdoin ympäröivä havumetsä alkoi vaihtua huipun lähellä sijaitsevaksi metsäpaloalueeksi, ja horisontissa avautuivat maisemat pöytävuorten täplittämälle ylängölle.

View from Shadow Canyon, BoulderRuokaa ja juomaa päivän talvivaellukselle

Päivävaelluksilla ruokavalioni perusta on minigrip-pussiin pakattu juustovoileipä. Näin pitkän päivän varalle on kuitenkin hyvä olla muutakin energiaa, joten mukaan reppuun lähti:

  • Puolikas pussi trail mixiä, eli kaupassa valmiina myytävää pähkinä-suklaa-rusina-sekoitusta. Tätä popsin, kun energia meinasi loppua ylämäissä.
  • Minipussi sipsejä, koska niin moni amerikkalainen vaellustoveri oli etukäteen toistellut, että sipsejä pitää aina olla vaelluksella. Lopulta pussi jäi avaamatta, koska niin moni kierrätti omia pussejaan huipulla, että sipsinnälkä talttui sillä.
  • Vararavinnoksi yksi Clif Bar -energiapatukka. Tämä oli sitä varten, että jos lumipyry iskee ja eksyn reitiltä tai nyrjäytän nilkkani, selviän hengissä ennen alas kaupunkiin pääsyä.

Lisäksi ennen viimeistä nousua joku kierrätti ympäriinsä Clifin BLOKSeja* eli kofeiinipitoisia ”energiakarkkeja”, joita napsin yhden. Viimeinen nousu sujui mielestäni erinomaisesti tsemppaavan seuran ansiosta, mutta ehkä tuollakin oli vaikutuksensa.

”Take snacks of every kind, so you’ll always have something you feel like eating on the trail.” — Vaelluskerhon vetäjän ohjeistus

Vettä minulla kuluu kesällä vuoristossa patikoidessa noin puoli litraa tunnissa, mutta talvella kylmyys muuttaa tilanteen täysin. Pakkasin mukaan koko päiväksi puolitoista litraa, ja lopulta join kahdeksassa tunnissa alle litran. Yksi hyvä vinkki pakkasvaellukselle muuten veden kanssa: älä täytä vesipulloasi jääkaapin kylmävesihanasta. Loppupäivästä vesipulloni olivat nimittäin täynnä jäähilettä.

South Boulder Peak
South Boulder Peakin huipulla

Vuoriston 10 vaellusvarustetta

Täällä vaelluspiireissä on termi nimeltä 10 essentials, joka käytännössä tarkoittaa vähimmäisvarustelua pidemmille vaelluksille. Normaalisti Boulderin lähihuipuilla ei tarvitsisi näitä kaikkia, mutta osa reitistämme kulki useamman tunnin päässä sivistyksestä ja patikointi kesti koko päivän, joten parempi pelata varman päälle. Mukaan siis reppuun lähti:

  1. Kartta. National Geographicilta saa mielestäni parhaimmat vaelluskartat USAssa. Lisäksi mukana kulki kompassi, jota en käyttänyt valmiiksi merkityillä poluilla kertaakaan, mutta tarpeeseen olisi tullut, jos olisin eksynyt – ja osa porukastamme onnistui poluilla eksymään.
  2. Aurinkolasit ja aurinkorasvaa. Aurinko paistaa Coloradossa talvellakin korkealla taivaalla, ja lumen keskellä on todella kirkasta.
  3. Ylimääräistä vaatetta. Se liivi, joka lopulta ei ollut ylimääräinen.
  4. Otsalamppu. Tarkoituksemme oli tulla takaisin selvästi ennen pimeää, ja siinä onnistuinkin, mutta porukkamme häntäpää, joka eksyi reitiltä, joutui pieniin ongelmiin, kun kellään heistä ei ollut lamppuja ja pimeä uhkasi.
  5. Ensiapulaukku. Olen kasannut pieneen meikkipussiin laastareita, desifiointiainetta ja muuta ensiapuvälineistöä. Iiro lisäsi sinne vielä suklaata, kaiken varalle.
  6. Ylimääräistä ruokaa...
  7. …ja  ylimääräistä vettä.
  8. Avaruushuopa, jos vaikka se nilkka nyrjähtää ja joutuu odottelemaan apua pitkään.

Listalta puuttuu kaksi, jotka jätin pois, toisen vahingossa ja toisen tarkoituksella. Linkkuveitsen unohdin pakata lähtötohinassa, ja tulentekovälineet jätin pois tarkoituksella, koska Boulderin lähihuipuilla tulen teko on kielletty.

Climbing down South Boulder Peak

Hoi, älä liukastu!

Vaelluskengissä kaikilla on omat suosikkinsa. Korkeavartiset kengät lienevät suositeltavia, mutta itse en ole ikinä nilkkaani nyrjäyttänyt, joten suosin kevyempiä matalavartisia SCARPAn vaelluskenkiä*. Minulle tärkeää vuorille noustessa on, että kyseessä on approach-kenkä, jossa kengän kärki on muotoiltu niin, että sen kanssa on parempi kiivetä kiviä pitkin ylöspäin, ja kengissä on muutenkin parempi pito. Tasaisella kävellessä en näitä käyttäisi, koska kova kärki ei ole silloin yhtä mukava.

Talvella ihan ehdoton varuste on jonkinlaiset piikit kenkiin. Minulla oli jalassa aiemmin jäisellä kelillä hyväksi havaitsemani ICETrekkers Diamond Gripit*, mutta lumisessa maastossa ne eivät pitäneet erityisen hyvin. Varsinkin alastulossa olisin kaivannut monella muulla jalassa olleita Kahtoola MICROspikeja*, jotka olisivat tarrautuneet paremmin kiinni liukkaaseen lumeen.

Hyvä varuste olisi myös ollut gaitorit eli säärystimet. Lumisateesta oli sen verran aikaa, että itse polut oli tallattu, mutta pariin otteeseen astuessani polusta sisään antaessani tietä vastaantulijoille upposin hankeen, ja säärystimet olisivat säästäneet nilkkani lumelta.

Longs Peak view from Green Mountain
Nelitonninen Longs Peak Kalliovuorten kansallispuistossa näkyi huipuilta.

Sään jumalat suosivat meitä koko matkan, ja vaikka Bear Peakilla kirpeä tuuli pakotti vetämään huppua tiukemmin päähän, suurimman osan ajasta oli suhteellisen tyyntä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Täydellinen talvivaelluspäivä siis!

Muita patikoijia tuli vastaan jonkin verran, mutta vielä enemmän näimme polkujuoksijoita, jotka viilettivät huipuilla pelkät shortsit jalassa. Näiden kohdalla letkamme huusi eteenpäin Runner! ja astuimme sivuun ihmettelemään todellisia urheilijoita. Minua ei saisi juoksemaan noihin maisemiin keskellä talvea: ylämäessä tulisi vastaan kunto, alamäessä uskallus.

View from Green Mountain

Green Mountainilla eli viimeisellä huipulla jalat jo kivistivät, ja seuraavana päivänä olo oli aika kankea, mutta fiilis oli kaikesta huolimatta korkealla. Näissä maisemissa sielu lepää. Nopeimmat ryhmästämme patikoivat reitin seitsemässä tunnissa, ja itse pääsin maaliin vähän vajaassa kahdeksassa tunnissa. Jos joku haluaa kokeilla samaa reittiä, niin sen saa napattua tästä alta:

PS. Vietin virallisesti syntymäpäiviäni eilen, mutta koska olen syntynyt hyvin aikaisin aamuyöstä Suomen aikaa, pystyin aikaeron ansiosta kilistelemään syntymätunnilleni jo toissapäivänä sopivasti istuessamme vaelluksen jälkeisillä burgereilla ja oluilla. Cheers mahdollisuudelle viettää synttäreitä kaksi päivää putkeen!

Jenni on South Boulder Peak

Tällainen on meidän tuleva häämatkamme!

Kirjoituksen lopussa on arvonta, jossa voi voittaa liput Matkamessuille!

Kukaan ei varmaan ylläty, kun paljastan, että tässä taloudessa häämatkan suunnitteluun on käytetty palttiarallaa yhtä paljon aikaa kuin itse häiden. Harkitsimme hetken matkalle lähtöä jo viime syksynä heti vihkimisen jälkeen, mutta silloin kalenteri näytti niin täydeltä, että lykkäsimme sen suosiolla tämän vuoden puolelle. Nyt lähtö on jo lähempänä kuin voi kuvitellakaan, sillä tasan kahden viikon päästä se on menoa se! Ai minne? No tänne:

Häämatka Karibialla - Celebrity Cruises
[kuva: Celebrity Cruises]
Häämatkaksi olemme varanneet 10 päivän risteilyn Karibialla Celebrity Equinoxilla. Kirjoitin jo aiemmin syistä, miksi haluamme häämatkallamme juuri Karibian risteilylle, ja tuon postauksen jälkeen olen saanut paljon huippuvinkkejä kokeneilta risteilijöiltä. Jotkut kertoivat varustamoiden välisistä eroista, toiset vinkkasivat varaussivustoista, yksi vinkkasi miten valita optimaalinen hytti, ja moni kertoi mielipiteitään eri saarista. Näillä vinkeillä (sekä listalla Karibian maailmanperintökohteista tietty) varusteltuna surffasimme nettiä useamman viikon, kunnes vihdoin löytyi laiva, lähtö ja reitti, joka tuntui juuri omalta.

Häämatka Karibialla - Celebrity Cruises
[kuva: Celebrity Cruises]

Häämatka – pakollista rentoutumista seikkailun ohessa

Päädyimme Celebrity Cruisesiin varustamona, koska heillä yhtenä kohderyhmänä ovat juurikin häämatkalaiset, ja tarjonta on kuulemma sen mukaista: keskivertoa parempaa ruokaa, osa allasosastosta on rauhoitettu lapsilta, paljon aikuisille suunnattua ohjelmaa, aavistuksen luksuksemmat laivat ja kaiken kukkuraksi, jos matkalle lähtee puolen vuoden kuluessa vihkimisestä, saa erityisen ”häämatkalaispaketin”. Olen kuullut huhuja sen sisällöstä mutta tarkoituksella jättänyt väliin tarkemman selvittelyn. Sen näkee sitten!

Halusimme yli viikon risteilyn, jonka ohjelmassa olisi tasapuolisesti sekä meri- että maapäiviä, jotta meille jäisi aikaa sekä painella pitkin saaria että rentoutua laivalla. Valitsimme reitin, joka lähtee Fort Lauderdalesta, Floridasta, osittain siksi että sinne lentäminen on nopeampaa ja halvempaa kuin esim Puerto Ricoon, mutta myös jotta reitillä olisi niitä kaivattuja meripäiviä siirryttäessä Etelä-Karibialle. Saaripysähdyksiä reitillä on yhteensä neljä, kas näin:

Yhdysvaltain neitsytsaaret & St. Thomas

Ensimmäisellä pysähdyksellä ei vielä poistuta Yhdysvalloista, sillä kyseessä on yksi Yhdysvaltain territorioista. Pienenä knoppitietona arvatkaas, miltä maalta Yhdysvallat nämä saaret osti: Tanskalta! Tanska taas myi ne eteenpäin, kun orjakauppa kiellettiin eikä tanskalaisten sokerintuotanto pyörinyt kannattavasti ilman orjia.

Laiva parkkeeraa päiväksi St. Thomasilla sijaitsevan pääkaupunki Charlotte Amelien satamaan, mutta me emme aio jäädä sinne, sillä olemme varanneet jo varustamon kautta veneretken viereiselle St. Johnin saarelle. Ohjelmassa on ensin saaren ihailua veneestä käsin ja sen jälkeen nelisen tuntia vapaa-aikaa saarella, jossa aiomme käydä tutustumassa yhteen Yhdysvaltain kansallispuistoista, Neitsytsaarten kansallispuistoon. Tiedossa siis snorklausta ja patikointia!

Trunk Bay, St. Johns, US Virgin Islands
Trunk Bay, Neitsytsaarten kansallispuiston suosituin ranta [kuva: John Piekos]

Saint Kitts (ja Nevis)

Toinen pysähdys risteilyllä on päivä Saint Kittsin saarella, melkein samannimisessä valtiossa. Tässä entisessä Brittien siirtokunnassa liikenne on vasemmanpuoleista ja autoa vuokratessa pitää hankkia Saint Kitts ja Nevisin ”vierailija-ajokortti”, joten harkitsemme vielä tätä, mutta luultavasti kuitenkin päädymme vuokraamaan auton. Meidän pitäisi nimittäin päästä Brimstone Hillin linnoitukselle, joka on Unescon maailmanperintökohde ja vähän pääkaupungin ulkopuolella.

Brimstone Hill Fort, St Kitts
Brimstone Hillin linnoitus julistettiin maailmanperintökohteeksi, koska se on yksi parhaiten säilyneistä 1600-luvun sotilaslinnoituksista Karibialla. [kuva: size4riggerboots]
Koska linnoituksen tutkimiseen tuskin kuluu koko päivää, olemme miettineet, mitä muuta saarella kannattaisi tehdä. Sademetsässä patikointia ylös tulivuoren kylkeä? Vierailu sokeriplantaasille? Saaren ympäriajo ja pienten kylien bongailua? Hengailua rannalla ja rantabaareissa? Jos olet käynyt Saint Kittsillä, niin tähän saa vielä vinkata jotain!

Saint Kitts and Nevis
Saint Kitts [kuva: SarahTz]

Barbados

Barbados on eteläisin piste risteilyreitillämme ja pienoinen anomalia Karibian saarten joukossa, koska se on sivuun pääsaarijonosta eikä ole edes tuliperäinen. Väkiluvultaan se on selvästi saarikohteistamme runsaslukuisin, ja sen pääkaupunki Bridgetown onkin päässyt Unescon maailmanperintölistalle, joten näillä näkymin vietämme koko päivän tutkien kaupungin kujia.

Bridgetown - Shopping Street
Paikallisten shoppailukatu Bridgetownissa [kuva: Roger W]

Sint Maarten / Saint-Martin

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja viimeisin saarikohteemme onkin jaettu puoliksi Alankomaiden ja Ranskan kesken, jotka kumpikin hallitsevat yhä omaa puoltaan saaresta. Täällä vietämme yli vuorokauden, sillä laiva tulee perille alkuiltapäivästä ja lähtee eteenpäin vasta seuraavan päivän iltana.

Saint-Martin
Ranskanpuoleinen Saint-Martin [kuva: Terrazzo]
Olemme jo vuokranneet saarelta auton ja tarkoituksena on kiertää katsomassa sekä Ranskan että Alankomaiden puolta saaresta. Kuuleman mukaan Ranskan puoli on pienempi ja hiljaisempi, charmikkaampi, kun taas Alankomaiden puolella suurin nähtävyys meille on lentokentän päädyssä sijaitseva Maho Beach, josta Vaihda vapaalle -blogin Elina on hyvin kirjoittanut.

Siis tällainen lentokonebongaajien ranta tämä Maho Beach. [kuva: Elina / Vaihda vapaalle]
Siis tällainen lentokonebongaajien ranta tämä Maho Beach. [kuva: Elina / Vaihda vapaalle]

Ja lopuksi: voita liput Matkamessuille!

Helsingin Messukeskuksessa järjestetään taas 22.-24.1.2016 Matkamessut. Vielä Suomessa asuessani nämä olivat minulle jokavuotinen perinne, jonne mentiin ei välttämättä jonkun tietyn paikan perässä vaan fiilistelemään ja hakemaan inspiraatiota tulevalle vuodelle. Tänä vuonna messut jäävät väliin, koska olen juuri tuolloin seilaamassa Karibialla!, mutta lähde sinä hakemaan inspistä?

Jos haluat voittaa lipun itsellesi ja kaverille, kerro kommenteissa, mikä näistä neljästä esittelemästäni saaresta olisi sinulle mieluisin pysähdyspaikka risteilyllä. Koska messut ovat ihan nurkan takana, arvonta-aikaa on vain ensi keskiviikkoon 13.1. Arvonta suoritetaan torstaiaamuna, ja liput postitetaan sinulle suoraan haluaamaasi osoitteeseen Suomessa. Muistathan kirjoittaa sähköpostin sille varattuun kenttään, jotta saan sinuun yhteyden. En luovuta osoitteita eteenpäin kenellekään.

Tämän blogipostauksen kautta jakoon lähtee kolme lippupakettia, jossa jokaisessa on siis kaksi messuille sisäänpääsyyn oikeuttavaa lippua. Jos haluat parantaa onneasi, niin seuraa blogin Facebook-sivuja sekä Instagramia, sillä kummankin näiden kautta lähtee jakoon vielä yhdet lippupaketit viikonlopun aikana. Arpaonnea!

[kuva: Matkamessut]
Celebrity Cruises sekä emoyhtiönsä Royal Caribbean löytyvät tänäkin vuonna messuilta Sun & Sea -osastolta. [kuva: Matkamessut]

Yhteistyössä Celebrity Cruises

Tilinpäätös – tällainen oli vuosi 2015

2015 oli vuotena täynnä isoja muutoksia ja kokonaisuutena kuin vuoristorata. Vuosi alkoi suurella surulla, väliin mahtui hyviä ja huonoja hetkiä, ja loppu olikin onnellisuuden ilotulitusta – hyvä näin päin. Siinä välissä poukkoiltiin milloin missäkin, ja kvantitatiivisesti vuosi näytti tältä:

  • 1 uusi maa, 3 uutta osavaltiota,  3 uutta USAn kansallispuistoa, 7½ uutta maailmanperintökohdetta (koska lasketaanko Everglades, jos sen yli lentää pienkoneella?)
  • 36 yötä hotellissa, 3 yötä motellissa, 2 yötä hostellissa, 3 yötä Airbnb:ssä, 8 yötä hiihtomökissä, 1 yö autiotuvassa, 5 yötä teltassa, 1 yö sohvasurffaten, 29 yötä kavereiden ja sukulaisten nurkissa, 5 yötä lentokoneessa – yhteensä 93 yötä poissa omasta sängystä
  • 49 lentokoneen nousua, 9 mannertenvälistä lentoa, 4 TGV-junamatkaa, noin 15 Luxemburg-Bryssel-junamatkaa, 2 BlaBlaCar-kyytiä
  • 14 päivää laskettelurinteessä, 2 kiivettyä nelitonnista vuorta, yli 200 kilometria patikointia

Elämän tutkimiseen taitaa kuitenkin sopia paremmin sanat ja tunteet kuin numerot, joten kvalitatiivinen tilinpäätös on tässä:

Kiitos nuotiontuoksuiselle retkimimmille Nellalle ideasta ja tästä kysymyspatterista.

Everglades, Florida
Everglades pienkoneesta nähtynä

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Menin naimisiin.

Hääkuva vuorilla

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En tainnut tehdä mitään lupauksia. Viime uutenavuotena itseasiassa nukahdin jo klo 23, vaikka kovasti yritin sinnitellä valveilla puoleen yöhön. Olimme syöneet sen verran hyvän illallisen Iiron ja vanhempieni kanssa, ja kirpeä vuoriston pakkasilma ja päivän laskettelu vaativat veronsa.

Copper Mountain, Colorado
Copper Mountain, Kalliovuoret, Colorado

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Kyllä, paljon! Sain uusia ystäviä Coloradosta ja pääsin vihdoin tapaamaan kasvotusten monta pitkään seuraamaani bloggaajaa, jotka kaikki osoittautuivat vähintään yhtä mukaviksi kuin mitä kirjoitustensa perusteella olisi voinut luulla.

Wynwood, Miami
Graffiteja Wynwoodissa, Miamissa

4. Missä maissa vierailit?

Luxemburgin, Yhdysvaltojen ja Suomen lisäksi kävin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Hollannissa ja uutena valtiona Irlannissa.

Yhdysvaltain osavaltioista vierailin Coloradon lisäksi Floridassa, New Yorkissa, Wyomingissa, Etelä-Dakotassa, Nebraskassa ja Teksasissa. Näistä kolmessa viimeisimmässä en ollut käynyt aiemmin.

Badlands, Etelä-Dakota
Badlandsien kansallispuisto Etelä-Dakotassa

5. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Aika vaikea sanoa mitään, kun tuntuu, että sain kaiken, mitä halusin. Siivooja, joka kävisi kerran viikossa meillä kotona, olisi kyllä pop.

Auringonnousu Floridassa
Fort Lauderdale, Florida

6. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Syyskuun 19.

Hanging Lake, Colorado
Hanging Lake, Colorado

7. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Järjestää elämäni sille mallille kuin halusin. Olin vuoden alussa tyytymätön eri mantereilla asumiseen, ja vuoden aikana korjasin tilanteen. Iso kiitos tästä menee Iirolle, mutta kai minulla oli itsekin näppini pelissä.

Auringonlasku, Key West, Florida
Key West, Florida

8. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Etten lopulta saanut aikaiseksi kaikkea sitä, mitä olin suunnitellut.

9. Mikä oli paras ostoksesi?

Jokainen juna-, bussi- ja lentolippu sekä bensat pienkoneeseen Key Westiin.

Royal Gorge junamatka
Junassa läpi Royal Gorgen, Colorado

10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Töissä erään asiakkaan, jonka flirtti ensin lähenteli seksuaalista häirintää ja joka sen jälkeen siirtyi ”huudetaan palaverissa pää punaisena herjoja ja poistutaan ovet paukkuen”-linjalle. Ilmeisesti oli ensimmäinen kerta, kun nuorempi nainen kertoi hänelle, ettei hän saa tahtoaan läpi.

Luxemburg
Luxemburgissa jokapäiväiseltä työmatkaltani avautui tällaiset näkymät

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkustamiseen tietenkin.

Eurosetelien sillat, Rotterdam
Luulitko, että eurosetelien sillat olivat mielikuvituksen tuotetta? Niinhän ne olivatkin, kunnes ne rakennettiin Rotterdamiin.

12. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Laskettelusta ja telttailusta.

Arapahoe Basin, Colorado
Arapahoe Basin lähes 4km korkeudessa, Colorado

13. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

John Denverin Rocky Mountain High, Coloradon osavaltiolaulu.

14. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Kiivenneeni Kalliovuorille. Kesä tuntui loppuvan täysin ennenaikojaan.

Colorado Trail
Colorado Traililla

15. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Katsoneeni telkkarista tuubaa.

Perseidit
Perseidien meteorisade elokuussa

16. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua vietin sukulaisten luona Turussa, ja kävin katsomassa joulurauhan julistuksen. Juhannuksena uin, pyöräilin ja juoksin Lookout Mountainin triathlonissa, jonka jälkeen vietimme iltapäivän grillaten uima-altaalla.

17. Rakastuitko kauden aikana?

Aina uudelleen.

Place des Vosges, Pariisi
Place des Vosgesia kiertävät käytävät Pariisissa

18. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

John Oliver. Yritimme myös ohjelman kuvauksiin New Yorkissa, mutta saavuimme jonottamaan liian myöhään, kun sormuksia shoppaillessa meni arvioitua pidempään.

19. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Vihasin vuosi sitten paria henkilöä tai asiaa, joista olen sittemmin päässyt yli. Viha kuluttaa enemmän kuin antaa.

Alesia, Burgundi, Ranska
Alesian kylä, Burgundi, Ranska

20. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät oli kerrassaan loistava.

21. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Olen sen verran epämusiikillinen, etten keksi tähän mitään. Onneksi häissämme DJ osasi asiansa ilman minkäänlaista ohjeistusta.

Fort Lauderdale, Florida

22. Mitä halusit ja sait?

Sormukset sormeen.

Naimisiin Kalliovuorilla

23. Mitä halusit, mutta et saanut?

Pari työpaikkaa, jotka menivät sivu suun, jäivät harmittamaan.

Mesa Verde
Mesa Verden kansallispuisto

24. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Interstellar teki suurimman vaikutuksen juonellaan, ja Wild rokkasi maisemillaan, mutta ehkäpä kuitenkin The Good Lie, jossa ainoa miinus oli, että katsoin sen lentokoneessa ja lentoemäntä tuli tarjoamaan juotavaa juuri, kun itkin valtoimenaan.

Dublin, Irlanti
Dublin, Irlanti

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Osallistuimme Iiron kanssa Pariisin rauhanmarssille miljoonan muun kanssa. Täytin 30.

Pariisin rauhanmarssi

26. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Että olisin nähnyt ukkiani vielä kerran.

Vapiti
27. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Euroopassa amerikkalainen, Yhdysvalloissa eurooppalainen.

28. Mikä piti sinut järjissäsi?

Coloradon aurinko.

Uppopaistetut suolakurkut
Uppopaistettuja suolakurkkuja Colorado State Fairilla

29. Ketä kaipasit?

Ukkia.

ig6
4401 metriä korkean Mount Elbertin huipulla, Kalliovuorten korkeimmalla vuorella

30. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Heli, Timo, Joonas ja Ellu, eli Coloradossa asuvien suomalaisten ”nuorisojengi”. Ei pysty eikä pidäkään valita vain yhtä.

31. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Iiro yllätti täysin viedessään New Yorkiin – ja minulta jalat alta.

New York City

32. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

Kiipeän ainakin kahdelle nelitonniselle, annan aikaani vapaaehtoistyöhön, puran matkalaukut nopeammin kuin nyt, parannan lihaskuntoani ja olen ensi vuonna yhtä onnellinen kuin nyt.


Kirjoituksen kuvat ovat parhaita matkakuviani viime vuodelta Instagramista. Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Minua voi seurata instagramissa käyttäjätunnuksella @globecalledhome.

Karibiaa, Siperiaa ja kaikkea siltä väliltä – #matkachat-kooste

Uuden vuoden kunniaksi Twitterissä keskusteltiin tänä maanantaina tulevista matkasuunnitelmista, -toiveista ja -haaveista. Minulla on niitä parinkin kirjoituksen verran jaettavaksi, ja muillakin juttua riitti, joten hypätään suoraan Twitter-raadin mielipiteisiin.

Mitä odotat eniten matkailun saralta vuonna 2016?

Moni odotti uusia kokemuksia, kohteita ja maita.

Jotkut odottivat enemminkin jotain tiettyä fiilistä tai matkailutyyliä.

Joillain oli ihan selvä ykkösmatka tiedossa, jota odottivat.

Mikä ja milloin on ensimmäinen matkasi vuonna 2016?

Monella oli tiedossa reissuja sekä lähelle että kauas!

 

Mistä reissusta haaveilet tänä vuonna, mutta et usko pääseväsi sinne ihan vielä?

Tähän tuli vastaukseksi lähinnä kaukolomia ja suuria suunnitelmia.

Oletko jo miettinyt koko vuoden matkat valmiiksi, vai jätätkö suunnittelun myöhemmälle?

Joillakin oli lyöty koko vuosi melkein lukkoon…

…ja joillakin oli tilanne vähän enemmän auki.

Joku tiedosti, mihin tilanteen liian pitkä aukipitäminen sitten johtaa.

Minkä tyylisiä reissusi ovat 2016? Vaelluksia, rantalomia, kaupunkilomia vai jotain muuta?

Kävi selväksi, että Twitterin matkustavaisella suomalaiskaartilla on reissuja laidasta laitaan tiedossa.

Ensi viikolla keskustellaan siitä fiiliksestä, kun tulee takaisin lomalta… niin mikä se fiilis sitten on? Pänniikö kun pitää palata töihin, vai onko ihanaa kaivautua tuttun peiton alle? Ensi maanantaina taas klo 20 Suomen aikaa saadaan tämä selville!

matkailijan-paluushokki

Entä sinä? Mitä odotuksia ja suunnitelmia sinulla on tälle vuodelle? Kommenttikenttä on auki!