Useampikin kaveri on kysellyt tuota samaa miettiessään reissua Coloradoon, eikä kysymykseen ole helppoa vastausta. Tässä parin Coloradossa enemmän tai vähemmän vietetyn vuoden aikana olen onnistunut kehittämään kolme ilmastoon liittyvää sääntöä:
Kesä-heinä-elokuu on pääsääntöisesti hellettä.
Muina kuukausina lämmöt vaihtelevat -20C ja +30C välillä.
Ainoa, mihin voi jotenkuten luottaa, on että aurinko paistaa.
Kun sanon, että lämpötila vaihtelee, niin se todellakin vaihtelee. Kun kaveri kyseli helmikuun säätä, niin vastasin, että voi olla toistakymmentä astetta pakkasta tai sitten shortsikelit, ja toissa helmikuussa nämä olivat muistaakseni saman viikon aikana. Matkalaukkujen pakkaamisesta tämä ei tee helppoa, kun kaikkeen pitää varautua, eikä täällä asuessakaan voi pakata kesävaatteita säilöön.
Kesäisin täällä aika usein ukkostaa iltaisin. Ukkosmyrskyt ovat keskeyttäneet parikin baseball-matsia, joissa olemme käyneet. [kuva: James ”Bo” Insogna]
Viime syksynä kävin eräänä aamuna lenkillä upeassa auringonpaisteisessa shortsikelissä. Pari tuntia myöhemmin Denveriin iski lumimyrsky ja melkein myöhästyin iltapäivän lennoltani kaupungin lipuessa kaaoksen valtaan.
Ei täällä preerialla silti korkeita kinoksia näy. Kun aurinko paistaa taivaalta pystysuoraan, lumet sulavat pois parissa päivässä – ja sitten sitä taas sataa lisää. Sentään korkeammalla vuorilla lumi jää maahan ja keväällä Trail Ridge Roadia avatessa sitä onkin kertynyt ihan kunnon kinokset:
Vuoret tuovat vielä omanlaisen lisänsä vaihtelevaan ilmastoon, koska ero vuorilla ja täällä preerialla voi olla huima. Viime pääsiäisenä laskettelimme aamupäivän vuorilla, ja iltapäiväksi ajoimme kotiin ottamaan aurinkoa uima-altaalle. Yli kilometrin korkeusero sekä korkeat vuoret välissä saavat aikaan sen, että parin tunnin ajomatkan päässä sää on jotain aivan muuta.
Kesäkauden ulkopuolella säätä ei voi ennustaa yli parin päivän päähän, lunta saattaa tupruttaa milloin vain, eikä eilisen sään perusteella ei voi päätellä mitään tämän päivän säästä, koska lämpötila on saattanut nousta taikka laskea 20 astetta siinä välissä. Yöllä on lähtökohtaisesti 20 astetta kylmempää kuin päivällä, ja auringonpaiste onnistuu aina hämäämään: tänään ajattelin, että ulkona on varmaan shortsikeli, mutta käynti parvekkeella paljasti lämpöä olevan hädin tuskin nollan yläpuolella. Läksin sitten kauppaan talvitakki päällä ja aurinkolasit tukevasti nenällä.
Vaikka Boulder ja muu Coloradon Front Range on kuivaa aluetta, välillä täällä sataa kaatamalla, ja kanjonit tulvivat. Pari vuotta sitten tulvissa kuoli useita ihmisiä ja tulvien tuhoamia teitä korjataan vieläkin. Onneksi tuota tulvaa kutsuttiin nimellä ”vuosisadan tulva”, eli sormet ristissä, ettei vastaavaa nähdä seuraavaan sataan vuoteen. [kuva: Charles Anderson]Tiedättekö mitä? Minä niin tykkään tästä. Suomesta tuttu ”äh kun on kylmää” / ”äh kun on kuumaa” -valitus puuttuu täysin, koska mihinkään ei ehdi kyllästyä. Viime toukokuu oli ennätyssateinen, ja ihmiset täällä rupesivat valittamaan, että muuttavat kohta pois, koska miten voi sataa kolme viikkoa putkeen? Ja minä kun olin viettänyt talven Luxemburgissa, jossa satoi kolme kuukautta putkeen.
PS. Viikonloppuna lähtee linjoille kuukausikirje. Jos haluat kuulla, mitä minä täällä oikein puuhailen, niin klikkaa itsesi tilaajaksi täällä.
Eilen Twitterin puolella tuntui, että mielikuvitus on vain rajana haaveille, kun päästiin puhumaan risteilyistä illan #matkachatissa. Itse olin chatissa eniten kiinnostunut vinkeistä tulevaa Karibian risteilyä varten, joita todellakin riitti kun vähän kyseli siellä päin risteilleiltä, mutta chatin loputtua mietin jo, milloin seuraavaksi pääsisin Tukholman risteilylle – puhumattakaan niistä kaikista eksoottisista ideoista, mitä chatissa heiteltiin.
Millainen olisi unelmiesi risteily? Pituus? Kohde?
…ja suuria unelmia todellakin riitti!
V1: Karibia koettu, nyt haaveissa 24 vuorokauden risteily Seattlesta Sydneyyn ja tietty pysähdykset ihanilla paratiisisaarilla. #matkachat
V2: #matkachat Paras mutta lyhin risteily, Egyptissä niilillä :-) Risteiltiin luxorista erääseen pieneen kylään. Maisemat aivan mahtavat! — Anne Viinikainen (@AnneViinikainen) October 19, 2015
V2: Ehkä parin tunnin Milford Sound -risteily Uudessa-Seelannissa? Myös Itämerellä on ollut aina kivaa! #matkachat
Mikä saa sinut lähtemään laivalle? Vaikuttaako esim. teema, kohde, ruoka, viihde, lasten toiveet tai jokin muu päätökseesi?
Kaikenlaisia syitä listattiin. Esimerkiksi kätevyys:
V4 Joka aamu uuteen satamaan herääminen on syynä minun rakkauteeni risteillä. Siksi olen ollut Välimerellä, Afrikassa, Karibialla #matkachat — travelloverblogi (@travelloverblog) October 19, 2015
Rentoutuminen:
V4:Menen mielummin tasokkaampaan hyttiin risteilylle kun viikonlopuksi mökille. Rentoutumista, valkeat lakanat, ei loppusiivousta!#matkachat
…ja tähän vaivaan onkin tarjolla pientä avitusta, nimittäin:
Risteilyetukoodi kaikille osallistuneille
TallinkSiljan Päivä Tukholmassa -risteilyn saa nyt marraskuulle (2.-30.11.) hintaan la-to alk. 55 €/hytti, pe alk. 145 €/hytti, kun käyttää seuraavaa koodia:
Vaikka kuinka viittaisimme kintaalla vihkijöille, vuoden kihlaukselle, häämessuille, häähömpälle ja kaiken maailman bridal showereille ja harjoitteluhääjuhlille (voi kyllä, erehdyin ostamaan Bride-lehden ja järkytyin), niin yhtä hääperinnettä emme jättäisi väliin mistään hinnasta: häämatkaa.
Monesti meillä Iiron kanssa matkoilla on tarkoitus levätä, mutta sitten matkaohjelma alkaa jostain kumman syystä vaivihkaa täyttyä… no okei, syy on toki selvillä: kun minä avaan matkaoppaat ja -blogit niin yhtäkkiä kaiken maailman Kouvoloistakin löytyy helmiä, joita ei missään nimessä voi jättää väliin. Siksi nyt olemme keksineet täydellisen matkaformaatin, joka takaa sen, että matkalla jää myös aikaa lööbata. Takeena tälle on, ettei tällä matkalla yksinkertaisesti voi lähteä monen päivän viidakkotetsaukselle, kokonaisia päiviä on pakko vain lojua altaalla ja iltaisin on sula mahdottomuus lähteä tunnin ajomatkan päähän siihen tosi söpöön kaikkialla kehuttuun ravintolaan.
Puhun tietenkin risteilystä.
[Kuva: Brook Ward]Tähän mennessä olemme onnistuneet valitsemaan meren, ja se on Karibia. Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun yksi hienoimmista risteilykohteista on kirjaimellisesti meitä lähin meri? Sopiva pituus lienee jotain välillä 10-14 päivää sisältäen todennäköisesti ainakin pari meripäivää, jotka vietämme laivan uima-altaalla rentoutuen. Laiva olisi kiva olla uudehko iso risteilijä, ja illallisohjelmasta olisi parasta löytyä formal dinnereitä, jotta smokille ja iltapuvulle tulee käyttöä. Kaikki muu on ihan avoinna, ja näillä spekseillä valinnanvaraa löytyy liikaakin.
Aruban rantaa [kuva: VideoVik]Suurin ja minulle tärkein päätös on reitti. En tiedä Karibian saarista kovinkaan paljoa, hyvä kun nimet tunnistan, joten on iso homma lähteä perkaamaan saaria ja miettimään, minne päin suuntaisi. Karibia kun ei ole mikään piskuinen paikka.
Karibia voidaan jakaa Läntiseen, Itäiseen ja Eteläiseen Karibiaan. Näistä läntiset risteilyt poukkoilevat usein Meksikon ja Kuuban välimaastossa, pidempien risteilyiden ehtiessä etelämmäs Belizeen, Hondurasiin tai Jamaikalle. Lähtösatama olisi todennäköisimmin Teksasissa tai Louisianassa. Kuuba houkuttaisi, mutta näkisikö risteilyaluksen pysähdyksellä kuitenkaan sitä ”aitoa” Kuubaa, vai ovatko risteilyalussatamat läpeensä turistoituneita? Myös Meksikossa tuntuu, että parempi olisi varmaan lähteä lomalle lentäen ja keskittyä tarkemmin yhteen paikkaan – tämä siitä huolimatta, että Emmin kokemukset Meksikon risteilyn päiväpysähdyksistä kuulostivat hyvältä.
Kaikkein luontevimmalta tuntuisi risteily Etelä-Karibialla, koska nämä ovat vähintään 10 päivän risteilyitä, ja näin pitkälle risteilylle ei heti olisi uudestaan aikaa. Todennäköisesti alus pysähtyisi myös Itä-Karibian satamissa, joista olen lueskellut mm. Tuntematon turisti -blogista. Pari päivää vietettäisiin merellä, ja lopulta päästäisiin näkemään kauempia saaria, joiden nimiä tuskin tiedän. Ja tästä päästäänkin isoimpaan ongelmaan: kun valinnanvaraa saarten välillä on paljon, niin mitä niistä kannattaa yrittää bongata? Kaikki kokemukset eri saarista ja suositukset satamista ovat siis erittäin tervetulleita! Tähän mennessä ainoa paikka, joka tuntuu olevan pakko nähdä -listalla, on Sint Maartenin Maho Beach, josta Elinakin kirjoitti blogissaan: lentokoneet laskeutuvat aivan hiekkarannan yli.
Vaihtoehtoja selatessa huomasin myös yhden mielenkiintoisen risteilyn, joka olisi lähtenyt New Yorkista. Hei, häämatkalla risteily ja New York, eikö kuulosta hyvältä! Näin mietin ehkä nanosekunnin kunnes tajusin, että talvinen ajankohta tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että ensimmäinen ja viimeinen meripäivä pitkin Yhdysvaltojen Itärannikkoa olisivat kaikkea muuta kuin lämpimiä. Myös Sanna suositteli jättämään enemmän aikaa saarille ja aloittamaan risteilyn Floridasta.
Royal Caribbeanin Explorer of the Seas Roseau, Dominicanin rannassa [kuva: Cycling man]Tuleviin matkasuunnitelmiin toivon löytäväni vinkkiä ensi maanantain #matkachatista, kun keskustelemme Twitterin puolella risteilyistä. Kätevintä reissun suunnittelun kannalta #matkachat-keskuteluissa on, että pystyy itse esittämään kysymyksiä suoraan niille, jotka kokemuksistaan kertovat. Jaahas, sanot että tuo laiva oli hyvä, mutta miksi? Entä miksi pidit juuri tuosta satamasta?
Karibia ei tietenkään ole ainoa kohde, josta chatissa keskutellaan, vaan paljon on tiedossa vinkkejä myös Itämeren risteilyihin liittyen, kiitos chatissa mukana olevan Tallink Siljan. Tule siis mukaan Twitteriin ensi maanantaina klo 20 Suomen aikaa jakamaan omat parhaat risteilyvinkkisi, lukemaan mitä muut ovat mieltä ja nappaamaan etukoodin seuraavalle Itämeren risteilyllesi!
”Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” — Tove Jansson, Taikatalvi
Viimeiset pari vuotta olen toistellut itselleni yllä olevaa elämänviisautta. Toisin kuin muumit, minä olen varma revontulista. Epävarmuus on koskenut jotain paljon isompaa: omaa tulevaisuuttani.
Isabelle-jäätikkö ja samanniminen järvi ovat tunnin ajomatkan päässä meistä vuorille.
Aluksi ulkomaille muutto oli yksi suuri seikkailu. Uusia maita! Uusia kulttuureita! Uusia koteja, uusia kavereita, uusia kasvoja. Suomessa sukulaiset ja kaverit kyselivät jatkuvasti tulevaisuudestani – no mitä aiot tehdä? missä ajattelit asua? milloin taas muutat ja milloin palaat Suomeen? – ja minä naureskelin ja totesin, että älkää kyselkö, en minä tiedä ja suunnitelmat on tehty muutettaviksi.
Syyskuun auringonnousuja preerialla
Ja niinhän ne oli tehty. Georgiaan muuttaessa en olisi osannut arvata asuvani alle vuoden päästä Luxemburgissa; Luxemburgiin muuttaessa ei käynyt mielessäkään, että alle vuoden päästä ajaisimme muuttokuormaa Georgiasta Coloradoon. Siinä välissä olen reissannut pitkin maita ja mantuja, ja päätökset siitä, millä mantereella kotini sijaitsee olen tehnyt kahden kuukauden näkyvyydellä tulevaisuuteen.
Patikoimassa pitkin Colorado Trailia
Aikansa kutakin. Vaikka liikkuvuus, rentous ja tietynlainen vapaus ovat olleet paras ratkaisu tähän asti eikä minua ole missään vaiheessa ahdistanut tai pelottanut, viimeaikoina on alkanut tuntua, että kaipaan vaihteeksi pysyvämpiä rakenteita. Vuoden kuntosalijäsenyyttä tai tanssikurssia. Tulevien matkojen suunnittelua ensi kesälle eikä pelkästään ensi kuulle. Asunnon ostamista tai vähintään sisustamista ilman ajatusta, että ihan kohtahan tästä lähdetään.
Vasemmalla taloyhtiömme uima-altaalla, oikealla meiltä parin kilometrinn päässä kohoavat Flatiron-vuoret
Lisäksi paikasta toiseen pyöriminen on saanut minut ymmärtämään, mikä minulle on asuinpaikassa tärkeää. Luxemburgin sateet masensivat niin paljon, että vaikutus mielenlaatuun oli huomattava. Georgian Appalakit ravistelivat esille rakkauteni vuoriin. Atlantan autokaupunki vahvisti mielipidettäni, että haluan käveltävään kaupunkiin, ja ainainen kesä vakuutti, että haluan elämääni rytmittämään neljä vuodenaikaa.
Kalliovuorten kansallispuistoa: puurajan yläpuolen näkymät Knob Topilta ja Flat Topilta
Siksi päätimme Iiron kanssa, että kotimme on nyt toistaiseksi Coloradossa. Todennäköisesti saan taas vastailla tarkentaviin kysymyksiin – kuinka pitkään? mistä riippuu? mutta oletko varma? – ja voin vain sanoa, että ei, en ole varma. Olemme sen verran kuin olemme, viisumeidemme voimassaoloajoista ja työsopimuksien kestosta ei kannata yrittää päätellä mitään, riippuu niin monesta asiasta ettemme itsekään pysy kärryillä, ja loppuelämästä taikka Suomeen muutosta ei kannata juuri nyt puhua, koska ne suunnitelmat ennättävät vielä muuttua monta kertaa. Minulle riittää tämä ajatus, mindset, siitä, ettei näköpiirissä ole muuttoa, eikä asioita tarvitse suunnitella sen ehdoilla. Elämämme täällä ei ole enää väliaikaista, eikä juurien luominen tähän paikkaan ole väärin vaan jopa suotavaa.
Juuri nyt ei ole tarvetta ”palata” minnekään. Pääsinhän juuri kotiin.
Colorado State Fairilla syömässä uppopaistettuja suolakurkkuja
PS. Syyskuu on mennyt ohitse humahtaen ja on taas kuukausikirjeen aika. Jos haluat kuulla tarkemmin, mitä syyskuussa tapahtui ja mitä lokakuulle on suunnitelmia, ilmoittaudu sähköpostilistalle sivupalkissa kohdan Tilaa kuukausikirje alta.
Koskenlaskua Royal Gorgella sekä sama näkymä parisataa metriä ylempää
Olen jo vuosia valittanut siitä, että iso osa tiedeartikkeleista netissä on tavalla tai toisella huuhaata: joko toimittaja on ymmärtänyt asian väärin, tutkija on oikeasti ”tutkija” jostain jämäyliopistosta ja tutkimusasetelmassa pahasti vikaa, tai sitten koko ”tutkimus” on tarkoituksellinen huijaus. Niinpä kun lähden puhumaan blogissa tieteestä, niin en siteeraa Buzzfeediä vaan menen suoraan juurille, tässä tapauksessa tähän APAn julkaisemaan tutkimukseen. Toinen kirjoittajista on psykologian professori oman kotikaupunkini University of Coloradossa (joka on ihan oikea huippuyliopisto eikä mikään innovaatioyliopisto-tästä-tulee-huippu-kun-tarpeeksi-kauan-toistetaan-hässäkkä), ja toinen istuu American Academy of Arts and Sciencessa, jonka jäsenistä 5%:lla on Nobel-palkinto. Ja kun nyt olen saanut teidät uskomaan, ettei tämä juttu tosiaan ole huuhata, niin tutkimuksen kantava sanoma on:
Jos haluat olla onnellinen huomenna, osta tavaraa, mutta jos haluat olla onnellinen vuoden päästä, koe jotain uutta.
New York viime maanantaina. Tutussakin kaupungissa voi aina kokea uutta.
Tämä tutkimus julkaistiin jo vuonna 2003, mutta hiljattain julkaistiin saman pari vuosikymmentä kestäneen seurantatutkimuksen toinen osa, jonka nimi on kuvaavasti We’ll always have Paris. Jos valittavana on parempi kännykkä tai matka Pariisiin, niin tutkimustulokset puhuvat selvää kieltä siitä, kumpi kannattaa valita, jos haluaa olla onnellinen.
Experiential purchases, such as vacations, concerts, and meals out, tend to bring consumers more enduring happiness than material purchases, such as high-end clothing, jewelry, and electronic gadgets.
Syy tähän on, että kännykkä menee rikki tai alkaa kenkkuilla, mutta Pariisin matkassa aika kultaa muistot – ja voi miten kultaa. Vielä vuosia myöhemmin muistellaan sitä ihanaa etanaillallista pienessä bistrossa tai romanttista Eiffel-tornin tuiketta, kun ollaan jo aikoja sitten unohdettu, että koko viikonlopun satoi ja jonot olivat kamalia, ja noista muistoista tullaan onnellisiksi, joka ikinen kerta.
Kolme muuta asiaa, jotka tutkimus toi esille, olivat:
Kannattaa suunnitella lomansa etukäteen. Jo pelkän loman suunnittelu tekee onnelliseksi, joten jos tapana on tehdä matkasuunnitelmat vasta viime tipassa, menettää niiden odottamisesta saatavan onnen.
Koska ihminen on sosiaalinen eläin, myös matkoista jälkikäteen puhuminen kavereiden kanssa lisää onnellisuutta. Siitä Pariisin matkasta on myös sosiaalisesti hyväksytympää puhua tuntikausia kuin uudesta kännykästä.
Tavaraostoksia saatetaan katua. Matkoja kadutaan lähinnä silloin, kun niille ei lähdetty. Tavaroihin myös petytään helpommin, jos niissä on jotain vikaa, mutta matka saa olla aikamoinen fiasko ennen kuin laskemme sen pettymykseksi.
Ehkä kaikkein tärkein tulos kuitenkin oli tämä:
The amount of enjoyment people get from their purchases tends to be less related to purchase price when it comes to experiences than when it comes to material goods.
Patikointi ei maksa mitään, ja luontoa löytyy kaikkialta.
Jos sinulla on vain vähän rahaa, käytä se mieluummin uuteen kokemukseen kuin halpistuotteeseen, joka ei kestä edes ensiviikkoon. Vaikka kaukomatkat ovat ihan kivoja, niin kokemuksen ei välttämättä tarvitse olla kallis tai paljon lomia kuluttava, ja ihan tavallisessa viikonlopussakin ehtii tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Esimerkiksi vaikka näin:
Kavereita ajomatkan päässä toisessa kaupungissa? Lähde viikonlopuksi kylään! Luxemburgissa asuessa lähdimme kaveriporukalla Haagiin sinne muuttaneen kaverin luokse, ja viikonloppu oli yksi kevään hauskimpia.
Jos et ole käynyt Tallinnassa tai Tukholmassa, asianlaita kannattaa korjata. Vaikka olisitkin käynyt, kummastakin kaupungista löytyy vaikka mitä uutta. Pari vuotta sitten palloilimme perheen kanssa Skogskyrkogårdenille keskellä talvipakkasia minun maailmanperintökohdeprojektini perässä. Tyttöjen reissulla taas vietimme hauskan illan Tukholman taiteiden yössä.
Suomessa on 39 kansallispuistoa. Urho Kekkosen kansallispuistossa vaellusta en unohda koskaan, mutta jo ne pari kertaa, kun olen Nuuksiossa käynyt palloilemassa päiväseltään, hymyilyttävät.
Käy museossa, jossa et ole aiemmin käynyt. Tai käy jonkun sellaisen kanssa, joka niissä ei ole aiemmin käynyt: olin viimeksi Ateneumissa käydessä ihan fiiliksissä, kun sain esitellä lempitaulujani Iirolle.
Sijoita lempibändisi konserttiin – tai mene kuuntelemaan ihan mitä vaan hyvällä porukalla. Itse olen lähinnä harrastanut jälkimmäistä, ja aina on ollut sen arvoista.
Lähde mökille ystävien kanssa. Suomessa esimerkiksi Lomarengas vuokraa mökkejä, jos sellaista ei ole käytettävissä, ja myös mökkeily on joka vuodenaikana sen arvoista.
Ja bonuksena minun henkilökohtainen neuvoni: Kiipeä vuorelle. Huipulle päästessä hymyilyttää aina. Jopa Helsingissä Malminkartanon Jätemäellä.
Tukholma – kaunis kaupunki mihin aikaan vuodesta tahansa
Mitä sinä teet nyt viikonloppuna? Entä ensi uutenavuotena – tai ensi kesällä?
Indeed, now that you have finished reading this article, you might want to “round up the usual suspects” and start planning that trip you have been thinking about to the romantic cafes of Paris or the beautiful shores of Casablanca.
Muistan kierrelleeni vuoden 2008 matkamessuja keräillen vaellusmatkaesitteitä. Kuunneltiin silloin kaverin kanssa silmät kiiluen erään esittelijän tarinoita Kilimanjarolta, mutta lopulta päädyimme haaveilemaan Annapurnasta. En oikeastaan muista miksi. Pitkä vaellus kantajien kanssa ja telttojen sijaan kylissä nukkuen houkutteli jo silloin.
Tämän kirjoituksen kuvat ovat Kalliovuorten kansallispuistosta, jossa kävin patikoimassa Flattop, Knobtop ja Gabletop -vuorilla viime kuussa.
Ajatukset vaelluksista jäivät muhimaan jonnekin hyyyyvin taka-alalle pariksi vuodeksi, kunnes Georgiassa asuessamme käväisimme läheisessä Red Top Mountainin osavaltiopuistossa, ja puiston lahjatavarakaupassa käyskennellessäni silmäni osuivat kirjaan: 50 Hikes in the North Georgia Mountains*. Ja se olikin sitten menoa se, kun Appalakkien eteläpäädyt veivät mennessään. Tuon vuoden kohokohtia olivat Fort Mountain, jonka aavemaiset pilvimaisemat ovat ikuisesti syöpyneet mieleeni, sekä päiväpatikointi Great Smoky Mountainsin kansallispuistossa, jossa kävelimme tunnettua Appalachian Trailia. Haaveilimme ohimennen Appalachian Trailin kävelystä päästä päähän, mutta hylkäsimme ajatuksen epärealistisena, koska emmehän me ole mitään kovia vaeltajia.
Coloradossa olemmekin sitten kiipeilleet 4km korkeille vuorille, yöpyneet autiotuvissa puurajan tuntumassa ja patikoineet melkein joka viikonloppu naapuruston vuorilla. En silti pidä itseäni vieläkään kokeneena vaeltajana, koska yönylireissuja ei ole kertynyt kuin muutama hassu, ja useamman yön vaelluksella olen ollut vain rippikouluikäisenä Lapissa.
Tästä syystä vaikka Kalliovuoret alkavat tuntua omalta, niin Himalajalle en vielä näillä taidoilla haluaisi lähteä ilman matkanjärjestäjää – ja tämä reissuidea on yhä vuosien jälkeen takaraivossa odottamassa täytäntöönpanoa. Silloin vuosia sitten haaveilimme Annapurnan ympärikävelystä, mutta vuosien mittaa tuntuu, että joku vähemmänkin kunniahimoinen reitti kelpaisi kuin kahden viikon ja parinsadan kilometrin kaikkien Himalajan vaellusten äiti. Nyt ajankäytöllisesti paremmin saattaisi sopia seitsemän päivän Poon Hill -vaellus, jossa kohokohta on auringonnousu kymmenen korkean Himalajan huipun takaa. Eikö kuulostakin aika bucket list -menolta?
Nämäkin yllä linkatut reissut etsin Faralongin matkahausta, joka on todellinen seikkailu- ja vaellusmatkailijan aarreaitta ja unelmien nostattaja. Suomalainen Faralong kokoaa yhteen eri matkanjärjestäjien matkoja ja tuo peliin joukkojen voiman: mitä useampi ostaa matkan, sitä halvemmalla kaikki sen saavat. Matkan voi portaalin kautta tilata pelkästään omalle poppoolle – oma ehdoton valintani, jos kavereita vain lähtisi tarpeeksi mukaan – tai sitten ostaa liput yleiselle retkelle, joka järjestetään, vaikka muita ilmoittautujia ei olisikaan.
Joka tapauksessa homma kuulostaa reilulta: mitä enemmän jengiä eli oppaan huomion jakajia reissulla on itsensä lisäksi, sitä halvemmaksi lopputulos tulee, eivätkä voitot isoista ryhmäkoista valu matkatoimiston taskuun. Faralongin perustajat ovat ennen luotsanneet Mandala Travelia, ja yhtiön mukaan sen kautta myytävät matkat on valittu huolella ja usean vuoden (vuosikymmenen?) vaellusmatkakokemuksella, mitä putiikista varmasti löytyy.
Kuten niin moni aktiviteetti, myös patikointi on parasta hyvässä seurassa.
Jos kiinnostaa tietää tarkemmin, miten homma toimii, niin Faralongin video avaa paremmin kuin minun selitykseni:
Kiinnostaako sinua vaellusmatkat? Entä Nepal?
Twitterissä järjestetään joka maanantai klo 20 #matkachat, matkailuaiheinen keskustelutuokio, ja ensi maanantain (14.9.) aiheena ovat vaellus- ja patikointimatkat sekä Nepal. Jos siis omistat Twitter-tilin, tule ihmeessä kertomaan omia kokemuksiasi vaelluksista ympäri Suomea, Pohjoismaita ja maailmaa ja kuulemaan, millaisia kokemuksia muilla on muilta reiteiltä. Paikalla ovat myös Faralongin Nepal-asiantuntijat kertomassa vinkkejä erityisesti Nepalin reiteistä sekä vastaamassa kysymyksiin. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan graafikko Jari Salon suunnittelema vaellusaiheinen T-paita, joka on muuten hieno!
Nähdään siis Twitterissä! #matkachatin osallistumisohjeet löytyvät täältä.
Tällä kertaa juttelimme Twitterissä matkaseurasta: millaista se on parhaimmillaan ja pahimmillaan, ja millaista on toisaalta matkustaa yksin.
Terrrvetuloa #matkachat’iin, aiheena tänään matkaseura! Mistäs kaikkialta meillä on osallistujia mukana?
— Jenni S ✈️ (@globecalledhome) August 24, 2015
Kotisohvalta, piti malttaa laskea sukankutimet puoleksi tunniksi sivuun :) #matkachat — Emmi L. (@_eNmi_) August 24, 2015
Mielenkiintoinen sivujuonne tämän kysymyksen kohdalla oli, miten paljon seurustelukumppanit ovat vaikeuttaneet matkustamista suuntaan ja toiseen. Toisaalta on seurustelukumppaneita, jotka tunkevat mukaan, kun heitä ei kaivata…
V5: Kerran meinasin perua kokonaan oman osallistumiseni, kun matkakaveri ottikin miehensä mukaan tyttöjen reissulle… #matkachat
Kun kultaisella 90-luvulla muutin ala-asteikäisenä ja täysin kielitaidottomana perheeni mukana Yhdysvaltoihin, ainoa ässä hihassani koulussa oli, että numerot ovat sentään samoja kaikkialla maailmassa. Päivän viimeisenä ollut matematiikan tunti tavattiin lopettaa pieneen kilpailuun, jossa pienryhmissä ratkottiin matemaattinen lasku, ja ensimmäisenä laskun ratkaissut ryhmä pääsi aina lähtemään kotiin. (…tai siis kävelemään pihalla seisoville koulubusseille, jotka toki odottivat kaikkia oppilaita.) Minä olin suosittu tiimikaveri, koska vaikka sen oudon suomalaisen tytön kanssa ei mitään pystynytkään puhumaan, niin ainakin se ratkoi murtolaskuja nopeammin kuin kukaan muu.
Tyrmistykseni oli siis aika totaalinen, kun eräänä päivänä kysymys oli: How many ounces is in 2 gallons, 1 quart and 3 cups of water?
????? HÄÄÄÄH???? Onko tämä joku vitsi??
On se, iso vitsi, mutta tämä vitsi vain jatkui ja jatkui. Kuudennella luokalla tappelin luokkakavereitteni kanssa siitä, kumpien mittayksiköt olivat järkevämpiä, eivätkä kaverini suostuneet pyörtämään päätään, vaikka kukaan heistä ei osannut kertoa minulle, kuinka monta jaardia on mailissa. Osaatko sinä muka kertoa, kuinka monta senttiä on kilometrissä? Öh, joo osaan…
Seitsemännellä luokalla törmäsin vihdoin matematiikanopettajaan, joka ymmärsi tuskani. Perustelin hänelle juurta jaksaen, miksi paikalliset mittayksiköt ovat yhtä tyhjän kanssa ja metrijärjestelmä ainoa oikea, ja yllätyksekseni sain erityisvapauden jättää kaikki amerikkalaiset mittayksikkömuunnoslaskut tekemättä. Opettaja Mr. Lipsky totesi minulle silloin, että eiköhän parin vuosikymmenen sisään Yhdysvallatkin ole siirtynyt järkeviin mittayksiköihin. Nyt pari vuosikymmentä myöhemmin Mr. Lipsky on todennäköisesti syönyt hattunsa, amerikkalaiset porskuttavat yhä eteenpäin gallonien voimalla, ja minä olen vieläkin pihalla unsseista.
Jotain kuitenkin osaan, joten tässä minun muistisääntöni siitä, miten tämä tuskastuttava mittajärjestelmä toimii.
Meidän viiden päivän sääennuste näyttää tältä.
Lämpötilat: Fahrenheitit
Fahrenheit-asteikon juju on yksinkertainen: 0F on ”kylmempää kuin ulkona ikinä on”, ja 100C on ”ihminen lievässä kuumeessa”. Ihan oikeasti, tämä ei ole vitsi. Hollantilainen herra Fahrenheit vaan sattui mittamaan nämä ”talven kylmimmät lämpötilat” Islannissa talvena, joka oli poikkeuksellisen leuto, joten nollapiste ei ole kuin -18C ja negatiivisiakin lukuja näkyy. 100F taas on 37,7C.
Fahrenheitien muuntamiseen celsiuksiksi on tietenkin olemassa laskukaava, mutta minulla on käytössä sen sijaan hattuvakiokaava, joka on jotakuinkin tällainen:
Alle 0: Oikeasti kylmää.
0-32: Ei-niin-kylmä pakkanen. Veden jäätymispiste on 32F.
40- ja 50-luvut: Kannattaa ottaa takki mukaan.
60-jotain: Ulkona pärjää ilman takkia.
70-lukujen alapää: Sisälämpötilat. Helleraja on 77F.
80-jotain: Miellyttävän lämmin.
90-jotain: Epämiellyttävän lämmin.
100-jotain: Tuskaisen lämmin, älä mene ulos. Paitsi jos olet Death Valleyn kansallispuistossa.
Ruoanlaitossa uunilämpötiloissa mennään jo niin suuriin lukuihin ja toleransseihin, että laskukaavana toimii 2 x Celsius = Fahrenheit. Ainakin meidän napsuvalla kaasu-uunillamme, jonka termostaatti ei muutenkaan ole turhan tarkka.
Oletko miettinyt, mistä lentoyhtiöiden laukkupainoraja 23kg tulee? Se on tasan 50 paunaa. [Kuva: Slices of Light]
Painot: paunat ja unssit
Yksi pauna on 453 grammaa, siis yksi jauhelihapaketti. Paunat voi jakaa kahdella, ja vähän alaspäin pyöristämällä saa kilot. Tai kilot voi kertoa kahdella, ja vähän ylöspäin pyöristämällä saa paunat.
Unsseja en käytä, koska alle paunan painoiset esineet ovat muutenkin höyhenen kevyitä. Kaupassa myytäviin paketteihin taas on yleensä painettu myös grammat.
Tilavuudet: gallonat, quartit, pintit, kupit ja unssit
Gallona on 3,8 litraa, joka on helppo hahmottaa, koska maito myydään täällä gallonoissa, ja maitotölkin nyt tietävät kaikki. Sellainen iso pönikkä, painaa helkutisti, ja yleensä arkielämässä puhutaan yhdestä, ehkä kahdesta, max kolmesta gallonasta. Sen jälkeen loppuu käsitys litroistakin, koska kuinka helposti mieltäisit, millaisesta vesimassasta on kyse, jos uima-altaassa on 5000 litraa vettä? (No okei, aika helposti jos alkaa miettimään kuutiodesimetreissä.)
Tässä kohtaa muuten Britti-yksiköt eroavat Amerikkalaisista yksiköistä: nimet ovat samat, mutta gallona, johon koko järjestelmä perustuu, on eri. Brittien gallona on 10 paunan edestä vettä eli noin 4,5 litraa, eli jokseenkin järjellinen luku järjettömässä järjestelmässä. Amerikkalaiset taas käyttävät mittana vanhaa viinigallonaa, joka ei taida perustua yhtään mihinkään, mutta viiniä sillä mitattiin. Esimerkiksi yhdessä viinitynnyrissä on 31,5 viinigallonaa, mikä on tälle järjestelmälle ominaisesti oikein kiva tasaluku.
Quart on nimensä mukaisesti neljäsosagallona eli käytännössä litra. Vähän vajaa, mutta jos keittoresepti vaatii litran kanalientä, niin ihan hyvillä mielin voi kaataa kattilaan quartin kanaliemitölkin (kyllä, kanaliemi myydään täällä tölkeissä). Heittää vaikka vähän vettä perään jos ei tunnu tarpeeksi vetiseltä.
Pintti on puolikas quart, siis vähän alle puoli litraa. Olutta ei täällä kuitenkaan yleensä mitata pinteissä vaan unsseissa: 16oz in iso olut, 12oz pieni olut. Minulla kesti pitkään oppia muistamaan tämä, mutta onneksi sentään kysymyksestä Twelve or sixteen ounces? osaan päätellä, kumpi on isompi luku. Viinimittoja en hahmota unsseissa vieläkään, joten parempi tilata lasien sijaan suoraan pullo.
Kuppi on iso kahvimuki, neljäsosa-quart eli vajaa 2,5 dl. Tämä on kaikista helpoin mittayksikkö, koska desimittojen sijaan meillä on tietenkin muovisia yhden kupin kokoisia mittokannuja, joissa on kääntöpuolella myös ne tutut ja turvalliset desit.
Unssit… siis mitä unssit oikein tekevät tässä osiossa, eivätkö ne ole painoyksikkö? No joo, ovathan ne sitäkin, mutta sen lisäksi ne ovat tilavuusyksikkö nimeltä fluid ounce eli fl.oz, ja arvatkaapa mitä: yksi unssi vettä painaa vähän yli unssin! Sen verran loogista, että olen unohtanut unssien opettelun myös tilavuuksissa, ja onneksi resepteissä puhutaan unssien sijaan kuppien murtoluvuista.
Kun mailin kertoo 1,5:llä ja pyöristää vähän ylöspäin, lopputuloksena on kilometrejä. Samoin kilometrit muuntuvat maileiksi napsaisemalla noin kolmasosa pois, eikä näissä nyt turhan tarkka muutenkaan tarvitse olla: pitkiä matkoja mitataan mailien sijaan minuuteissa – siis kuinka monta minuuttia kestää ajaa väli autolla – ja patikointipolkujen pituudet ovat muutenkin välillä vähän sinne päin.
Amerikkalaiset nopeusrajoituksethan ovat muuten maileissa. Luonnollisesti amerikkalaisissa autoissa on nopeusmittari myös maileissa, joten näitä ei tarvitse muuntaa suuntaan eikä toiseen. Niissä nopeusmittareissa on kuitenkin pienemmällä listattu myös kilometrit, joten amerikkalaisen auton voi ongelmitta tuoda Eurooppaan. Toiste päin ei kannata yrittää, ja aika harva varmaan yrittääkään…
Jaardit ovat vähän lyhyitä metrejä. 25 jaardin uima-allas on vähän lyhyempi kuin uima-altaat Euroopassa, mutta yllättäen ei ole olemassa 50 jaardin uima-altaita, vaan pitkät altaat ovat sitten metreissä. Varmaan niissä uivat uimarit haluavat harjoitella saman pituisessa altaassa missä sitten Euroopassa kilpailevat. Jaardeja käytetään aika vähän uima-altaiden ja muiden urheilulajien ulkopuolella, mikä on sääli, koska ne ovat pituusmitoista minulle kaikkein helpoimpia.
Jalka on jonkun hujopin jalka, koska ei minun jalkateräni ole kuin 23cm, ja jalka on reilu 30cm. Muuten kovasti arvostamassani Colorado’s Fourteeners-reittikirjassa kiipeilijäguru on kirjoittanut pitkän puolustuspuheen jaloille, jonka kantava argumentti on: I have a foot. I do not have a meter. Sen jälkeen kun on ensin muljauttanut pari kertaa silmänsä niitä pyöritellessään voi todeta, että kolme mittayksikkö-jalkaa on yksi jaardi, eli kun kertoo jalat kolmella niin saa taas sen saman vähän vajaan metrin.
Usein maileista puhuessa käytetään mailien kymmenesosia ja korkeuksia mitattaessa puhutaan pelkistä jaloista (esim fourteener-vuoret ovat yli 14 000 jalkaa), mutta joskus joku valopää menee sotkemaan pakan puhumalla maileista ja jaloista yhdessä. Opin vasta viime vuonna, kuinka monta jalkaa on mailissa, kun rupesimme tilaamaan kotiin Denverin paikallislehteä 5280. Miksi tuo nimi? Maili on 5280 jalkaa, ja Denverin kaupunki on tasan mailin merenpinnasta.
Tuuma on vajaa 2,5 cm. Kuulostaako tutulta? Kuppihan oli vajaa 2,5 dl! Neljä tuumaa on siis 10cm, ja sillä tarkkuudella pärjää jo pitkälle, kunhan ei yritä ohjata Mars-luotaimia.
Jaloista ei ikinä käytetä kymmenesosia, vaan se alle jalan osuus ilmoitetaan aina tuumina. Esimerkiksi minun pituuteni on 5 jalkaa 8 tuumaa, amerikkalaisittain ilmoitettuna 5′ 8″. Mahdollisesti tuumien jälkeen voitaisiin lisätä vielä murtoluku, mutta sitä en ikinä tee, koska silloin pitäisi myöntää, että olen vain 5′ 7½”.
Tänään kokoonnuimme porukalla Twitterissä keskustelemaan monen matkailijan haaveesta, maailmanympärimatkasta. Itse en ole kyseistä matkaa tehnyt, mutta mukana jutustelemassa oli monta kokeneempaa, joilla reissu oli jo takana. Jos siis maailmanympärimatka kiinnostaa, niin tästä postauksesta saattaa saada vinkkejä! Virallisten kysymysten lisäksi keskustelijat heittivät peliin myös itseään askarruttavia kysymyksiä.
K1: Minkä takia haluaisit matkustaa maailman ympäri – tai jos et haluaisi, miksi et?
Kysymyksen esittäjän Unelmatrippi-blogin Jepan vastaus oli selvä:
V1: Halusin kerrankin kunnon pitkälle kiertomatkalle, niin kauas kotoa kuin vain suinkin. Onnistui! Irtiotto oli totaalinen. #matkachat
Vaikka maailmanympärimatka ei ole ikinä ollut konkreettisena lähitulevaisuuden tavoitteena, välillä tulee mietittyä, minne sitä suuntaisi, jos yhtäkkiä töistä irtoaisi useampi kuukausi vapaata sekä minulle että matkaseuralle ja rahatilanne antaisi myöten. (Tähän mietintään haastoi minut myös taannoin Vailla pysyvää osoitetta -blogin Eija, ja melkein vuotta myöhemmin olen valmis naputtelemaan tämän postauksen.)
Aikaeron takia itään lentäminen on pepusta, länteen ihan jees. Minun unelmien maailmanympärimatkani siis kiertäisi luonnollisesti pallon lännen kautta.
Tämän eeppisen maiseman pilvien keskellä varmaan tunnistavat kaikki. [Kuva: Jepa / Unelmatrippi]
Peru & Machu Picchu
Coloradosta lähdettäessä Peru olisi vähän takapakkia itään päin, mutta olen lukenut niin paljon valitusta ja pohdintaa vuoristotaudista Machu Picchun (2430m) ja erityisesti Cuscon (3400m, Machu Picchua lähin lentokenttä) yhteydessä, että tällaista tilaisuutta ei voisi jättää käyttämättä. Siis millaista? No mehän asumme jo valmiiksi melkein 2km korkeudessa, ja kokemuksesta tiedämme, että Cusconkaan korkeudet eivät aiheuta meille tällä hetkellä vuoristotautia. Jos siis lähtisimme maailmanympärimatkalle Coloradosta käsin, niin Peru olisi luonnollinen ensimmäinen pysähdys matkalla.
Entä miksi Machu Picchu? Kyseessä on maailmanperintökohde, jossa yhdistyvät patikointi ja vuoret, että tarvinneeko tätä enempää perustella…
Palmut + Tyynimeri = paratiisi. Tämä kuva on Fidžiltä. [Kuva: Sanna / Siveltimellä]
Joku Tyynenmeren saari
Eniten minua kiehtoisi Pääsiäissaaret – tiesittekö muuten, että niillä ukoilla on myös jalat? – mutta rehellisyyden nimissä melkein mikä vaan saari tuolla alueella Tuvalusta Tongaan ja Kiribatilta Fidzille kelpaisi. Nuo saaret kun perinteisesti lupaavat snorklausta, rentoutumista ja sitä kuuluisaa Island Timea.
Realistisesti ajatellen saarivalinta riippuisi varmaan eniten lentolippujen hinnoista sekä lentoreiteistä. Kaikkialta ei lennetä kaikkialle, ja saaripysähdyksen hinta saattaa vaihdella lähes nollasta aivan absurdeihin lukuihin.
Juuri nyt kelpaisi purjehdus näillä maisemilla. [Kuva: Anna & Klaus]
Australia & Sydney
En ole kovinkaan monesta maailmanympärimatkasta kuullut, joka ei menisi Australian kautta. Syitä on varmaan pari: Australia on kauimpia pisteitä tällä pallolla sekä Suomesta että Coloradosta katsottuna, ja jos joka tapauksessa aikoo huippasta maailman ympäri, niin kauimmaisin piste kannattaa tsekata, koska sinne ei ihan heti ole palaamassa. Tai se, että klassiseen maailmanympärimatkaan kuuluu vierailu joka mantereella. (Itse kuitenkin skippaisin Euroopan. Sori.)
Iiro vietti Japanissa pari kesää pikkupoikana mutta ei ole sen jälkeen palannut nousevan auringon maahan vaikka mieli tekisi. Minä en ole koskaan käynyt, mutta mielikuvani Japanista on, että sen asukkaat ovat lähimpänä avaruusolentoja, mitä tältä pallolta löytyy: teknologisesti kehittyneitä mutta tavoiltaan tavattoman kummallisia, ja kaiken lisäksi vielä nukkuvat kapseleissa.
Matkailuhan on yksi parhaista keinoista lisätä ymmärrystä maailmasta, ja tuntuu, että siksi minun pitäisi käydä Japanissa.
Olen halunnut safarille siitä lähtien kun isovanhempani palasivat 90-luvulla Keniasta mukanaan pokkarilla napsittuja vain lievästi tärähtäneitä kuvia leijonista, norsuista ja puussa olevasta varjosta, joka kuulema oli gepardi. Kun tähän lisäsi tarinat masaista vartioimassa illalla leiriä leijonien varalta, niin safari-innostukseni oli valmis.
Pari vuotta sitten ystäväni kiipesi miehensä kanssa Kilimanjarolle, ja vaikka en ollut silloin mitenkään vakuuttunut tarinoiden perusteella reissun järkevyydestä – vuoristotautia, kylmyyttä, mielettömän rankkaa kipuamista – niin sekin on ruvennut Kalliovuorille kiipeämisen lomassa vilahtelemaan mielessä. Että jos nyt jonnekin korkealle joskus kiipeäisi, niin tuolta todennäköisesti pääsisi alaskin hengissä.
Tämän kirjoituksen yhteydessä lienee aiheellista mainostaa ensi viikon maanantain #matkachatia Twitterin puolella. Puolituntisen aikana keskustelemme matkaunelmista, maailmanympärimatkan haasteista ja niiden voittamisesta. Jos siis maailmanympärimatka konseptina kiinnostaa tai jos olet sellaisella jo ollut, niin liity toki seuraan kyselemään, ihmettelemään ja jakamaan omaa tietouttasi.
Tällä kertaa mukana on myös kolme maailmanympärimatkan tehnyttä vierailijaa, joilta voi kysyä kokemuksista. Saanko esitellä…
Käydyt maat: USA – Kanada – USA – Suomi – Hong Kong – Filippiinit – Vietnam -Kambodza – Thaimaa – Malesia – Singapore – Australia – Uusi-Seelanti – Australia – Fidzi – USA – Kanada – USA Follow @sannasmag
![[Kuva: Jepa / Unelmatrippi]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2015/07/machu-picchu.jpg)
![[Kuva: Sanna / Siveltimellä]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2015/07/fidzi.jpg)
![[Kuva: Anna & Klaus]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2015/07/sydney.jpg)
![Japani: väkeä kuin pipoa. [Kuva: Laura Rumbin]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2015/07/japani.jpg)
![[Kuva: Laura Rumbin]](http://globecalledhome.fi/wp-content/uploads/2015/07/MAAILANYMPÄRIMATKA.png)
