Matkaopas: USA | Page 20 of 26

3.12.2012

Kesäviikonloppu joulukuussa: Chattanooga, Tennessee

Viime torstaina mietimme, pitäisikö viettää tuleva viikonloppu kotona vaiko kenties lähteä viikonloppureissuun. Tennesseen Chattanoogasta oli ollut pitkään puhetta mahdollisena kohteena, joten totesimme, että lähdemme sinne, jos säätiedotteen mukaan ei ole pakkasta tai vaakasuoraa sadetta. Sääpalvelu lupasi viikonlopuksi aurinkoa ja +20, joten varasimme hotellin ja lähdimme lauantaiaamuna huristelemaan kohti pohjoista.

Chattanoogan Main Street, tyypillinen pikkukaupungin pääkatu

Chattanooga on Georgian ja Tennesseen rajalla oleva Oulun kokoinen kaupunki, joka on tunnettu ympäröivästä luonnostaan sekä sitä halkovasta Tennesseejoesta. Sinne ajaa meiltä vain vähän toista tuntia, ja osuimme paikalle parahiksi Main Streetin katujuhliin, jossa musiikki soi ja ihmiset tallustelivat ympäriinsä erilaisia esityksiä katsellen. Osa porukasta oli pukeutunut jouluisasti, mikä ei oikein sopinut yhteen 20-asteisen auringonpaisteen kanssa; miten ihmeessä täällä on tarkoitus päästä joulutunnelmaan?

Vastaan käveli tonttu

Autojenmodausskaban Lincoln Towncar

Villatakki oli täysin tarpeeton, mutten pystynyt jättämään sitä joulukuussa autoon

Vähän aikaa Main Streetiä ihmeteltyämme lähdimme lounaalle paikalliseen panimoravintolaan, Big River Breweryyn. Panimosta sai erinomaista salaattia, ja illemmalla piipahdimme paikalla uudestaan kokeilemassa läpi panimon maistelulautasen.

Iiro tykkäsi IPAsta, minun lempparini oli alarivin keskimmäinen ”ienbeck-tyyppinen” olut (siis mikä Ienbeck?)

Yöpymispaikan olimme varanneet yli 80 vuotta vanhalta höyrylaiva Delta Queeniltä, joka vielä pari vuotta sitten paahtoi pitkin jokia, mutta joku paloturvallisuuslupa oli mennyt vanhaksi, ja nyt laiva on pysyvästi ankkuroitu Tennesseejoelle. Laiva oli upea sisältä, sänky oli pehmeä, hytit olivat laivan hytiksi aivan riittävän isoja ja palvelu oli mukavaa, mutta tunnelmaa vähän latisti, kun hotelliin jo saavuttuamme tajusimme googlata netistä ludetilannetta, ja hotellista löytyi pari hyvin tuoretta luderaporttia. Emme saaneet luteenpuremia yön aikana, emmekä löytäneet huoneesta lutikanjälkiä, mutta tungimme silti osan vaatteista pakastimeen ja loput kuumaan kuivausrumpuun kotiin tullessamme. Lutikkaraportteja jenkkihotelleista löytyy Bed Bug Registrystä, kannattaa tutustua mieluiten jo ennen hotellin varausta.

Puusta tehty aula

Delta Queen iltavalaistuksessa

Illallisella kävimme Back Inn Caféssa, joka oli saanut ristiriitaisia arvosteluja Tripadvisorissa, mutta johon löytyi Grouponista alennustarjous, joka houkutteli varaamaan pöydän. Ruoka oli ihan okei, mutta ei ehkä aivan niin hyvää kuin siihen hintaan olisi voinut odottaa – esimerkiksi tempura muistutti enemmän uppomunkkia kuin oikeaa tempurataikinaa – ja tarjoilija ei osannut suositella meille viinejä tai muutenkaan vaikuttanut kovinkaan osaavalta.

Back Inn Cafén ”Bento Box”, onnistunein tilaamamme annos, jossa wasabipyörykät ja makirullat olivat erinomaisia, teriyakiliha sen sijaan sitkeää

Auringonottoa joulukuussa: lämpötila tuntuu melkein helteeltä, mutta ruohikko on kuollut ja lehdet tippunet puista

Teimme me Chattanoogassa muutakin kuin söimme, joimme ja nukuimme, mutta siitä lisää jossain myöhemmässä kirjoituksessa. Aurinkoista joulukuuta!

23.11.2012

Paikallisyritys nimeltä CNN

Eräs atlantalainen TV-kanava nimeltä CNN järjestää täällä kierroksia studioilleen. Pari viikkoa sitten liityimme pällistelijöiden joukkoon.

Kierros alkoi nousemalla liukuportaita ylimpään kierrokseen. Tai oikeasti kierros alkoi pitkään kestävällä turvatarkastuksella, mutta sen jälkeen nousimme näitä awesome-makeita maailman pisimpiä ilmassa kulkevia liukuportaita. Aiemmin CNN Centerin tiloissa toimi huvipuisto, ja liukuportaat toimivat huvipuiston sisäänkäyntinä.

Kierroksella selostettiin, miten CNN:n lähetyksiä teknisesti tuotetaan. Näimme lähetyksen ohjaajan näkymän ja kuuntelimme livenä, kun tuolloin vuorossa ollut ohjaaja antoi käskyjä siitä, mitä kulloinkin piti ruudulla näkyä. Pääsimme myös näkemään toimittajien, faktantarkistajien ja tuottajien avokonttorin, jossa oli lauantainakin töissä ihmisiä – tietenkin, koska CNN tuottaa uutisia vuorokauden ympäri.

CNN:n sekä kakkoskanava HLN:n kameranäkymät, itse ohjelma sekä ”preset”-näyttö, jolle seuraava kuvakulma kootaan ennen ruutuun siirtämistä

Oikealla muistaakseni toimittajat, vasemmalla faktatsekkaajia ja tuottajia

Näimme kierroksella myös studion, jossa juuri sillä hetkellä oli livelähetys käynnissä, mutta studiota ei saanut kuvata. Ei ihme, sillä joku kuitenkin unohtaisi laittaa salamanvalon pois kamerasta, ja lähetys häiriintyisi. Tämän lisäksi näimme CNN:n mainosvideon – ”Yhdessä tuotamme maailman parhaita uutisia! Meillä on yhteisiä muistoja!” – ja kierros tietenkin loppui kauppaan. Ihan hauska kierros, mutta ei ehkä ihan täysin rahan arvoinen, ja kierroksen vetäjän puujalkavitsit alkoivat jossain vaiheessa ottaa aivoon. Suosittelen, jos on oikeasti kiinnostunut, muille ehkä en.

CNN Centerin lattiassa oli laatoista koottu maailmankartta. Aiemmin huvipuistoaikaan tässä oli luistelurata.

Pakollinen ”I was here”-poseerauskuva

21.11.2012

Hyvää Thanksgivingiä kaikille!

Thanksgiving eli kiitospäivä on paikallisia suurimpia juhlapyhiä ja ainoa pyhä, jolloin isolla osalla kansasta on kaksi peräkkäistä arkipyhää; jouluna vapaata on yleisesti vain joulupäivänä, ja juhlapyhiä ei ole edes yleisesti säädetty, vaan ne vaihtelevat työnantajasta riippuen. Kiitospäivä juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin nykyiseen Massachusettsiin saapui satakunta syvästi uskonnollista siirtolaista. Ruoka loppui, puolet porukasta kuoli, mutta paikalliset intiaanit auttoivat loppuja selviämään talven yli. Seuraavan sadon tultua vietettiin kiitospäivää yhdessä intiaanien kanssa. Myöhempinä vuosina jatkettiin kiittämistä, mutta nyt siirryttiin kiittämään jumalaa eikä intiaaniheimoa, joka puoli vuosikymmentä myöhemmin tuhottiin tappamalla puolet ja myymällä toinen puoli heimolaisista orjuuteen.

Thanksgivingin olennaisin osuus on syödä itsensä ähkytäyteen, ja niin mekin tulemme tekemään huomenna itse juhlapäivänä tuttavaperheen luona. Viime lauantaina taas heräsin vähän tavallista aikaisemmin puuhastelemaan, jotta heikompiosaisemmatkin saisivat mahan täyteen.

”Leipää” eli ”lisää vain vesi”-leipä- ja muffinssitaikinapusseja

Meidän lähellämme järjestettiin ruokakeräyksen eli food driven organisointitapahtuma, jonne toivottiin vapaaehtoisia lajittelemaan ja järjestelemään ruokaa. Paikallisissa kaupoissa oli jo viikkoja ollut jättimäisiä pahvilaatikoita, joiden tarkoitus oli, että ostoksilla ihmiset voisivat ostaa pari ylimääräistä säilykepurkkia ja tiputtaa ne kassojen jälkeen hyväntekeväisyyslaatikoihin, joista ruoka lähetettäisiin thanksgivingiksi Atlantan alueen 2800:lle yösuojissa asuvalle kodittomalle lapselle. Näitä laatikoita sitten tuotiin rekoilla food drive -tapahtumaan, jossa purimme laatikoita erilaisiin kasoihin: ”Breads” ”Corn” ”Sweet Potatoes” ”Other Vegetables” ”Ketchup” ”Noodles” ”Snacks”… Thanksgiving-hengessä ihmiset olivat lahjoittaneet paljon vihreitä säilykepapuja, karpalohilloa ja kalkkunakastiketta, mutta laatikoista löytyi lopulta mitä tahansa vauvanruoasta sipseihin (kyllä, sipsejä leipäjonoon).

Kun ruoka oli saatu lajiteltua, siirryttiin keräilyvaiheeseen. Saimme pienryhmissä kontollemme aina yhden kodittomien asuntolan, jolle keräsimme ostoslistan mukaisesti ruokaa. Sipsien lisäksi ihmiset olivat lahjoittaneet lapsille kaikenlaista muutakin alennuksessa ollutta halpaa ja epäterveellistä ”ruokaa”. Kun ostoslistassa luki sitten ”kolme aamiaistarviketta”, poimin sokerilla päällystettyjen kaakaohöttömurojen joukosta täysjyvämurot ja puurohiutaleet. Kun yleisesti on tiedossa, että tässä maassa köyhillä on valtavasti terveysongelmia huonolaatuisen ruoan takia, pitääkö sitä heille varta vasten ostaa?

Paikalle oli saapunut lähes sata kaikenikäistä ja -näköistä vapaaehtoista

Loppuvaiheessa aherrusta eräs toinen vapaaehtoinen kysyi minulta, Do you have this in Finland? Jaa mitä, ruokakeräyksiä kodittomille? Mietin, miten muotoilla ajatus sosiaaliturvasta, joka yrittää kaikin mahdollisin tavoin estää kansalaisten ja erityisesti lasten päätymisen kadulle sekä siitä, että ihmisistä pidetään huolta ensisijaisesti verotuottojen eikä hyväntekeväisyyden avulla, ja pohdin, onko Atlantassa enemmän kodittomia lapsia kuin Suomessa kodittomia ylipäätään ja kehtaisiko tätä sanoa tuntemattomalle… mutta onneksi mies selvensi: I mean, do you have Thanksgiving? Jaa, ei meillä, mutta hyvää kiitospäivää silti kaikille!

20.11.2012

Koripallon kansallisia erikoisuuksia

Philips Arena oli ennen Atlanan NHL-jääkiekkojoukkueen kotiareena, kunnes joukkue siirrettiin katsojapulan takia viime vuonna Winnipegiin

En ole penkkiurheiluihmisiä, joten jos joku olisi sanonut minulle eilen aamulla, että illalla istun ihan fiiliksissä koripallo-ottelussa, en olisi uskonut. Piti kuitenkin tämäkin päivä nähdä, sillä tuttavapariskunnalla oli ylimääräisiä lippuja paikalliseen NBA-otteluun.

Piippuhyllyltä peli näkyi juuri ja juuri silmiä siristämällä

Matkalla otteluun kyselin muilta, mitkä ovat koripallon olennaisimmat säännöt. Kuulema palloa pomputetaan päästä toiseen vuorotellen ja tehdään välillä koreja. Ottelussa selvisi vielä, että hyökkäys saa kestää korkeintaan 24 sekuntia, mutta olin aina ihan ulalla, kun tuomari katkaisi pelin viheltämällä pilliin. Mitä nyt tapahtuu? Mistä tuo vapaaheitto tuli? Jotta ihmetys ei kävisi ylitsesietämättömäksi, ostettiin ”bottomless popcorn bucket” sitä lievittämään, eli popcornkulho johon sai käydä hakemassa täydennystä aina kun halusi.

Pian tämän jälkeen palloa kuljettanut pelaaja tuupittiin kumoon, jonka seurauksena tapahtui jotain

Atlantan paikalliskoripallokerho on nimeltään Atlanta Hawks, ja tänä iltana haastajajoukkue oli Floridasta paikalle saapunut Orlando Magic. Hawksilta paikalla oli pelaajien lisäksi cheerleaderit, miestanssiryhmä ja ainakin kaksi eri maskottia, jotka viihdyttivät väliaikojen ja mainoskatkojen ajalla.

Toisin kuin pelistä, väliaikashowsta tajusinkin jotain: miesstripparit, jotka tanssivat Backstreet Boysien tahtiin!

Cheerleaderit eli ryhmä mielettömän hyväkuntoisia hoikkia tanssijoita

Harry the Hawk taikoo vierasjoukkue Magicin kunniaksi ja vetää kohta pöytäliinan veks

Sheriffi kyttää stetsoni päässä kun Skyhawk lentää ilman halki ja tekee korin

Lisää tyttöjä ja huiskuja

Puolivälissä peliä kaverimme äkkäsivät, että heidän naapurinsa oli katsomossa vähän paremmilla paikoilla. Hetken tekstiviestittelyn jälkeen he huitoivat toisilleen, me piippuhyllyllä ja naapuri alakatsomossa. Pian tämän jälkeen naapuri viestitti, että hänen edestään oli juuri lähtenyt porukka menemään ja antanut lippunsa hänelle annettavaksi eteenpäin ”niille piippuhyllyihmisille, joille huidoit”, joten siirryimme seuraamaan peliä parhailta paikoilta eli clubseat-katsomosta, jossa oli kokolattiamatot ja lounge-tunnelmainen drinkkibaari hodarikiskan sijaan, ja jossa tarjoilijat ramppasivat ympäri katsomoa kantaen olutta, kun piippuhyllyllä sitä piti käydä hakemassa itse. Piippuhyllypaikat olisivat normaalisti maksaneet $16, kun taas clubseat-paikoista joutuu pulittamaan yksittäiskappaleena $159, ja kyllähän niiltä vähän paremmin näkikin.

Paremmilta paikoilta näki huomattavasti enemmän

”Mitä nyt tapahtuu?” ”Se taitaa päästä vetää rankkarin.” Aiemmin on tullut seurattua lähinnä lätkää.

Siellä se pallo menee

Kun peliä oli päässyt seuraamaan hetken niin läheltä, että pelaajia alkoi erottamaan toisistaan, kaikille alkoi pistää silmään, että haastajajoukkueen pelaaja nro 10 oli joku ihan pätkä pitkien korstojen keskellä. Myöhemmin tuli tarkistettua, että tuo ”pätkä” oli 183cm, kun taas joukkueen keskipituus oli yli kaksi metriä.

Syntikansoittaja valmiina soittamaan ”tiidiidiidiii tiidiiidiidiidii tittidii!”-pätkät katkon tullessa – nämähän eivät tule nauhalta!

Peli oli tasainen ensimmäiset kolme erää, mutta neljännessä kotijoukkue Hawks karkasi johtoon ja voitti. Lähdimme juhlistamaan tätä kavereidemme vanhaan keskustan kantakapakkaan, joka oli mukavan oloinen mutta maanantain ansiosta autio lukuunottamatta biljardinpelaajaa, joka pelasi tunnin itseään vastaan.

Olut on yli puolet halvempaa, jos sen tilaa sangossa. ”Bucket” costaricalaista Imperial-olutta maksoi $12, paikallisolutta saa bucketin kympillä.

16.11.20124.8.2014

Rapukakku, shaken, not stirred

Kävin katsomassa paikallisen kaverini kanssa uusimman Bond-spektaakkelin. Suosittelen: oli viihdyttävä ja antoisa etenkin, jos on katsonut alkuaikojen Bondeja. Ei mitään edellisen Bondin pohjanoteeraustasoa.

Elokuvan jälkeen kävelimme ulos, naureskelimme hetken jo yhdeksän maissa Twilightin keskiyön ensi-iltaa pikkuteatteriin jonottamaan tulleille teineille ja lähdimme kumpikin omiin suuntiimme. Kotona sain tekstarin:

…Next time lets do an activity like painting, indoor rock climbing, or shopping!

Maalausta, kiipeilyä tai shoppailua. Vain amerikkalainen voi lisätä kahden noinkin innovatiivisen idean perään kolmanneksi ostostelun. Ja minä kun olin ajatellut tylsänä eurooppalaisena ehdottaa, että jos mentäisiin kahville tai syömään. Eurooppalaisten ruokaan keskittyvän sosiaalisen kanssakäymisen kunniaksi alla Yhdysvaltain rannikon alkuruokaerikoisuuden rapukakkujen ohje, jotka olivat tekovaiheessa epäilyttäviä mutta lautasella herkullisia.

Taskurapukakut sinappikastikkeella
4 kakkua, tekoaika 2,5h

1 rkl voita
6 kevätsipulin valkoinen osa
1 dl kevytmajoneesia (tai saa laittaa normaaliakin, mutta näistä tulee jo ihan tarpeeksi tuhteja)
2 tl Dijon-sinappia
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
0,5 tl kalamausteseosta (esim. Weberin Boston Bay)
0,5 tl cayennepippuria
400g taskurapua (ei väliä mikä laji, mutta hifistelijä käyttää sinitaskurapua) mahdollisimman isoissa paloissa (amerikkalainen laatuluokitus: jumbo lump) ja kuoret poistettuna (vaikka tulisi valmiina kuorettomana, tarkista kuorettomuus käsin)
1,5 dl vehnäjauhoja
ripaus mustapippuria
2 kananmunaa
1 rkl maitoa
2,5 dl panko-leiviteseosta (löytyy japanilaisten ruokatarvikkeiden osastoilta, mutta jos ei löydy, leivittää voi myös korppujauhoilla)
pähkinäöljyä uppopaistamiseen niin paljon, että kattilassa syväystä on 5cm

Kastike:
1 dl kevytmajoneesia
0,5 dl Dijon-sinappia
0,5 tl worcesterkastiketta
0,5 tl A.1 Steak Saucea (korvattavissa HP-kastikkeella)
puolikkaan sitruunan mehu

1. Pilko kevätsipuleiden valkoiset osat pieneksi hakkelukseksi. Lämmitä voi pannussa ja paista noin 4 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmeitä. Älä anna niiden saada väriä. Jäähdytä.
2. Sekoita majoneesi, sinappi, sitruunamehu, 0,5 tl suolaa, kalamauste ja cayennepippuri. Kääntele joukkoon kevätsipulit ja rapu. Varo rikkomasta rapua pienemmiksi paloiksi. Laita jääkaappiin tunniksi.
3. Sekoita matalalla lautasella jauhot, mustapippuri ja loput suolasta. Sekoita toisella lautasella kananmunat ja maito. Kaada kolmannelle lautasella pankoa.
4. Muotoile rapuseoksesta neljä tiivistä kakkua. Kääntele kakut ensin jauhoissa, sitten kananmunissa ja lopulta pankossa… varovasti, sillä kakut eivät ole kovinkaan tukevia. Laita kakut vuokaan, kelmuta ja laita jääkaappiin toiseksi tunniksi.
5. Tee tässä vaiheessa kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Laita jääkaappiin odottamaan.
6. Lämmitä uppopaistoöljy (rauta)kattilassa 180-asteiseksi. Laske varovasti kakut öljyyn ja paista molemmin puolin, kunnes panko on kullanväristä ja kakut ovat sisältä lämpimiä, noin 5 minuuttia. Jos kaikki kakut eivät mahdu kattilaan kerralla, paista osissa. Anna kuivua hetki talouspaperin päällä ja tarjoile kastikkeen kanssa.

15.11.2012

Lakimies Nigel

Taannoin vieraillessani Washington DC:ssä ensimmäisen yön majoittajani Lisa mainitsi illalla, että hänen poikaystävänsä olisi kiinnostunut tapaamaan minut, ilmeisesti koska suomalaisia ei ihan joka päivä tupsahda Lisan sohvalle nukkumaan. Minä totesin, että mikäs siinä, ja pian oli lounastreffit sovittu Nigelin kanssa seuraavaksi päiväksi. Mitään muuta en tästä poikaystävästä etukäteen tiennyt kuin että hän on töissä keskustassa ja tykkää pyöräilystä.

Näkymä Lincoln Memorialilta Mall-puistoa itään

Hey I’m heading south down 12th St towards you. Give me a call when you’re leaving the museum and we can meet in the middle somewhere! — Nigelin tekstari

Seuraavana päivänä löysin itseni kävelemästä Washington DC:n businesskeskustassa etsien ikäistäni miestä, jonka kuvaus oli grey suit, blue shirt. Pian vastaani käveli Dressman-mainosmaisesti tyylikkääseen harmaaseen pukuun pukeutunut italialaisen näköinen mies, joka johdatti minut marokkolaiseen lounaspaikkaan falafelsalaatille.

Presidentti Rooseveltin muistomerkki

Nigel kertoi, että oli valmistunut vuosi sitten yliopistosta ja oli tuolloin muuttanut takaisin DC:hin, mistä oli alunperin kotoisin. Kysyin, missä hän oli opiskellut. In Massachusetts. Jaa, missä siellä? Do you know Harvard?

Kysyin, kuinka paljon Nigelin tutkinto yhdessä maailman kuuluisimmista yliopistoista oli maksanut, ja Nigel kertoi, että opintolainaa oli tullut toistasataatuhatta. Huhhuh, totesin, mutta Nigel vastasi ettei summa ole suurikaan, koska I didn’t go traveling on spring breaks or spend a lot of money on parties, ja että osalla luokkatovereista lainaa on kaksinkertainen summa. Sitä paitsi, Nigel jatkoi, tuon summan maksaa nopeasti takaisin, jos ottaa vastaan töitä suuressa lakifirmassa. Aloittelevan Harvardista päässeen lakimiehen vuosipalkka kun on noin $160 000, eli noin kymmenentuhatta euroa kuukaudessa.

Presidentti Jeffersonin muistomerkki

Nigel ei ollut seurannut monen luokkatoverinsa jalanjälkiä vaan oli päättänyt perustaa oman asianajotoimiston. I want to decide by myself who I’m working for, so I don’t have to take on cases that are against my ethics, Nigel totesi ja kertoi, että vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään tarjousta, josta olisi tarvinnut kieltäytyä. Asiakaskunnan rakentaminen asianajotoimistolle kestää sen verran kauan, että Nigel oli laskeskellut, ettei ensimmäisen vuoden aikana voisi nostaa palkkaa.

Kongressitalo

Keskustelu kääntyi amerikkalaisen oikeuden valamiesjärjestelmään. Nigel kertoi, että valamiehet saa paikalle päättämään tuomiosta, vaikka kyseessä olisi kuinka pieni rikkomus, ja että yleensä puolustus haluaa paikalle valamiehet siksi, että heidän uskotaan olevan armollisempia kuin kyynistyneet tuomarit. You only want the judge to decide if your defense is based on some elegant technicality of the law, Nigel totesi ja kertoi, että hän ei ole koskaan toiminut valamiehenä, eikä varmaan tulekaan toimimaan, koska yleensä lakimiehiä ei valamiehistöön päästetä.

Martin Luther King Jr.in muistomerkki. Washington-monumentti näkyy taustalla

Valamiehenä toimiminen on jokaisen amerikkalaisen kansalaisvelvollisuus, jos kutsu käy, mutta kutsujen tiheys vaihtelee alueittain, sillä valamiehet kootaan samalta paikkakunnalta, jossa rikos on tapahtunut. Lisäksi valamiehille esitetään ennakkokysymyksiä ja heidät hylätään, jos heidän taustassaan on jotain, joka saattaisi merkittävästi vaikuttaa tuomionantoon, tai jos heillä on ennakkotietoa jutusta. Tämän takia pikkupaikkakuntien tunnetut rikokset saatetaan joskus siirtää toiselle paikkakunnalle, jossa rikos ei ole yleisesti tiedossa, ja valtakunnallisesti tunnetut rikokset taas… noh… The jury consists of people who’ve been living under a rock, Nigel naurahti.

Lounaan jälkeen hyvästelin Nigelin, joka oli lähdössä seuraavaksi oikeustalolle seuraamaan tapauksia ja ottamaan opiksi paikallisista oikeuskäytännöistä. Minä taas lähdin Nigelin suosituksesta National Portrait Galleryyn katsomaan presidenttien muotokuvia.

Jokaisesta presidentistä oli muotokuva, monesta parikin, joiden yhteydessä esiteltiin presidentin merkitystä Yhdysvaltojen historiassa

Uudempien presidenttien muotokuvat olivat modernimpia. Bill Clintonin oli maalannut tyylistään tunnettu Chuck Close

13.11.2012

Maailman isoin akvaario

Atlantan tunnetuin nähtävyys taitaa olla vain 7 vuotta vanha Georgia Aquarium. Kävimme siellä viime lauantaina tutustumassa.

Siipisimppuja esiintyy vieraslajina myös Georgian rannikolla. Piikkien myrkky voi ilman asiallista hoitoa tappaa ihmisen.

Sähköankerias möllöttää

Afrikanpingviinit seisoskelivat pariskunnittain

Tästä kaksi sekuntia myöhemmin järvisaukko väänsi kalliolle pökäleen

Akvaariossa oli odotettavien kalalajien lisäksi myös matelijoita (esim. valkoisia alligaattoreita) ja nisäkkäitä: hylkeitä, järvi- ja merisaukkoja… ja valaita.

Maitovalaita

Samana päivänä vierailumme kanssa lehdessä oli juttu, jonka mukaan Georgian akvaario haluaa tuoda maahan vielä toistakymmentä maitovalasta, jotka venäläiset nappaisivat kiinni Ohotanmerellä. Nämä valaat jaettaisiin Georgian akvaarion lisäksi Chicagon Shedd-akvaarioon, Connecticutin Mysticiin ja kolmeen eri SeaWorld-puistoon. Vaikka lehdessä asiantuntijat vakuuttelivat, että venäläiset osaavat hommansa, jotenkin tuli mieleen lapsuudessa minuun suuren vaikutuksen tehnyt Free Willy.

Hevoset ovat paljon valaita sopivampia akvaarioasukkeja, ainakin tämä raitalehvähevonen.

Jättiläistaskurapu vaanii pimeydessä. Näitä on näkynyt myös Stockan herkun kalatiskillä.

Mustekala oli ahtanut itsensä kivenkoloon. Meritähti ottaa lungisti kivellä.

Georgian akvaario on tunnettu siitä, että se on maailman suurin akvaario. ”Suurin” on täällä määritelty niin, että akvaariossa on maailman suurin yksittäinen vesiallas, ja ihan kivan kokoinen se olikin.

Kala möllötti altaan ikkunassa. Vieressä mainostettiin, että allas on kuulkaas atlantalaisen Home Depot -rautakauppaketjun sponssaama.

Isoimmassa altaassa oli paljon haita, mm. tämä sahahai

Altaan läpi meni kävelyputki, jonka yllä uivat paholaisrauskut

Valashai on iso ja mussuttaa planktonia

Tässä näkyy altaan kapeampi pää

Akvaariossa oli myös delfiinejä, jotka esiintyivät puoli tuntia kestävässä AT&T Dolphin Tales -esitys. Se oli h-u-o-n-o. Delfiinit itse olivat kyllä osaavia, hyppivät ympäriinsä ja leikkivät kouluttajiensa kanssa, mutta joku oli keksinyt ympätä showhun lapsellisen tarinan, korneja videoefektejä ja miehen, joka hyppi ympäriinsä vilkkuvin ledivaloin koristellussa viitassa ja lauloi oopperaa. Chicagon Sheddissä delfiinishow sentään keskittyi delfiinien ja niiden elintapojen esittelyyn opettavaisessa hengessä. Tässä showssa ei ollut mitään opettavaista, vaan esityksen aikana tuli elävästi mieleen The Cove -dokumenttielokuva, jossa kerrottiin, kuinka delfiinien hankkiminen akvaaroihin myötävaikuttaa siihen, että niitä massateurastetaan siinä sivussa raa’asti ruoaksi.

Koska delfiinishowssa oli kaikki kuvaaminen kiellettyä, näytän tähän loppuun vähintään yhtä älykkäitä elukoita.

Mitäs me silmämunat

12.11.201212.6.2015

Valtio tarjosi vaalikahvit

Taannoinen pääkaupunkireissuni ajoittui sopivasti kuntavaalien ulkomaan ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni hieman paikalliskoulua prameammassa ilmapiirissä: Suomen Washington DC:n suurlähetystön kirjastossa.

Finnish Embassy in Washington DC — Suurlähetystön lasikuutio oli Massachusetts Avenuella, kuten suurin osa muista suurlähetystöistä, Norjan ja Brittien suurlähtystön välissä

Sisään tullessa mietin, ovatko kaikki työntekijät suomalaisia, ja millä kielellä pitäisi tervehtiä. Ei tarvinnut miettiä pitkään, kun savolaisen oloinen vahtimestari moikkasi: ”Ollaankos sitä äänestämään tulossa?” …ja johdatti minut metallinpaljastimien ja turvalaitteiden ohitse sisälle. (”Joo ei noista tarvitse välittää, ei ne ole käytössä.”) Kirjastossa kaksi suurlähetystön tuontekijää oli innoissaan, kun joku tuli äänestämään. Etsin ensin ehdokkaani numeron suuresta mapista ja täytin sen jälkeen käsin ennakkoäänestyslapun, jonka olin jättänyt kotiin, koska Suomessa ennakkoäänestäessä sitä ei ole kysytty.

Suurlähetystön narikka-aulaan oli pystytetty vaalikahvitarjoilu, jossa Arabian kahvikupit olivat sitä samaa mallistoa, mitä vanhemmillanikin on juhlakahviastiastona. Teen lisäksi mussutin valtion piikkiin keksiä ja rupattelin niitä näitä suurlähetystön puutarhurin kanssa, joka oli myös iltalenkillä tullut äänestämään. Siinä istuskellessa ohitse kulki kaksi naista, jotka kumpikin puhuivat englantia suomalaisittain ääntäen. Ihmettelin tätä ohikiitävän hetken, kunnes puutarhuri selvensi, että siinä menivät Suomen ja Viron suurlähettiläät.

Tea after Voting — Tyytyväinen äänestäjä

Illalla paikallinen pariskunta, jonka sohvalla yövyin, kertoi, että DC:n EU-suurlähetystöissä järjestetään kerran vuodessa avoimet ovet, jotka ovat suosittu tapahtuma, koska tuolloin suurlähetystöissä on ruoka- ja juomatarjoiluita ja mukaan jaetaan kaikenlaista krääsää. Suomen suurlähetystö ei ollut jäänyt heidän mieleensä – ilmeisesti valtio oli tuolloin pihistellyt enemmän tarjoiluiden kanssa.

11.11.2012

High Museum of Art

Jos matkustat Atlantaan ja olet kiinnostunut tavanomaisista nähtävyyksistä, Citypass on todennäköisesti kannattava hankinta. Samanlaisia paketteja on tarjolla kymmenessä muussakin amerikkalaiskaupungissa sekä Torontossa, joten matkailijoiden kannattaa tutustua. Myös kaupungin asukeille nuo ovat hyvä sijoitus, jos jaksaa käydä nähtävyydet läpi yhdeksässä päivässä, ja niin me teimme.

High Museum of Art sijaitsee Midtownin pilvenpiirtäjien kupeessa

Torstai-iltana kävimme ainoassa arki-iltana avoinna olevassa nähtävyydessä, High-taidemuseossa. Saavuimme paikalle vasta vähän kuuden jälkeen, ja museo meni kiinni kahdeksalta, joten ehdimme katsomaan kunnolla vain vaihtuvan näyttelyn, jota oli paljon kehuttu lehdissä. Kävelimme lisäksi läpi pari pysyvää näyttelyä, ja ne vaikuttivat tasokkailta, joten suosittelen museota taiteesta kiinnostuneille. Näyttely, johon tutustuimme paremmin, oli Fast Forward: Modern Moments 1913-2013, ja se oli toteutettu yhteistyössä New Yorkin MoMAn kanssa.

Olen tunnetusti suuri taidehistorian guru, olenhan saanut keploteltua insinööritutkintooni jopa yhden kurssin aiheesta. Jätetään vähemmälle huomiolle, että kurssi käsitteli taidetta kivikaudesta esirenessanssiin eikä maininnut sanallakaan 1900-lukua. Sain kuitenkin täydet pisteet tenttivastauksestani, jossa vertailin romaanista ja goottilaista kirkkoarkkitehtuuria, joten totesin tämän pätevöittävän minut toimimaan Iiron yksityisoppaana.

Umberto Boccioni: Unique Forms of Continuity in Space, futurismia transformer-tyyliin. Jos se näyttää epäilyttävän tutulta, olet nähnyt sen Italian 20 sentin eurokolikon kääntöpuolella.

Näyttely oli järjestetty kuuden avainvuoden mukaan, jolta jokaiselta oli poimittu liuta tuona vuonna tehtyä taidetta: 1913, 1929, 1950, 1961, 1988 ja 2013. Viimeinen vuosi oli hämäystä; taidenäyttelyä varten oli tilattu installaatio, joka oli jo esillä, mutta joka lopullisesti ”valmistuu” ensi vuonna. Vuosi 1913 alkoi kubismilla (Picasso!), ekspressionismilla (Matisse!) ja futurismilla sekä yhdellä Marcel Duchampin readymade-teoksella. Duchamp on se äijä, joka totesi, että mikä vaan voi olla taidetta jos sitä kutsuu taiteeksi, mukaanlukien vessanpytty, joka on käännetty ylösalaisin niin, että siitä tulee suihkulähde.

Duchampilta oli esillä Bicycle Wheel, eli patsas, joka koostuu polkupyörän etupyörästä ja puupallista.

Vuonna 1929 keskityttiin lempitaidesuuntaukseeni surrealismiin, mukaanlukien lempitaiteilijani René Magritte. Dalíltakin oli yksi taulu, mutta vaikka museokaupassa myytiin valuvia kelloja (ja Iittalan lasilintuja!), en vieläkään ole onnistunut spottaamaan kyseistä taulua livenä. Kun kävin aikoinaan New Yorkin MoMAssa, taulu oli näytillä jossain näyttelyssä maailmalla, ja nyt se ilmeisesti oli jätetty MoMAan.

René Magritte: The Palace of Curtains, III. ”Ciel” on ranskaksi ”taivas”, ja Magritte leikittelee tässä kuvien ja sanojen suhteella. Kumpi on todellisempi kuvaus taivaasta?

Sitten tultiin vuoteen 1950, huoneeseen täynnä abstraktia taidetta. ”Tätä en ole koskaan oikeasti hiffannut”, totesin Iirolle ja viittasin erääseenkin tauluun, jossa oli maalattu valkoista valkoiselle. ”Tosi hieno”, totesi Iiro. Siis anteeksi mitä?

Ad Reinhardt: White on White

Siis mies, joka tuli hieman vastentahtoisesti taidemuseoon ja totesi ennen sisälle astumista, että ”ei kai siellä ole nykytaidetta”, onkin yhtäkkiä lääpällään abstraktiin taiteeseen? Siinä seistessäni Iiro hahmotteli meille takkahuoneen, jossa kyseinen Reinhardtin taulu olisi paraatipaikalla, tai vaihtoehtoisesti taulu olisi maalattu suoraan seinään, vaikkapa tiiliseinään, mistä Reinhardt on hakenut inspiraatiota maalatessaan taulun. Okei. Vuoden 1961 kohdalta Iiro löysi toisenkin lempparin.

Yves Klein: Blue Monochrome

Yves Klein kehitti uuden sinisen värisävyn, jonka nimesi itsensä mukaan tehdäkseen itsestään näin kuolemattoman, ja maalasi sillä erilaisia pintoja, mm. suuren yksivärisen taulun. Iiron mielestä väri olisi juuri sopiva biljardipöydän väriksi.

Olin niin ymmälläni tästä kierroksen kehityksestä, että vuosi 1988 meni vähän ohi.

8.11.2012

Taas uusi neljävuotiskausi

Vietimme tiistai-iltana vaalivalvojaisia suomalaisporukalla. Kun lähdimme kotia kohti puoli yhdentoista maissa, puolueellisuudestaan surullisen kuuluisalla Fox-uutiskanavalla haastateltiin Sarah Palinia ja joku analyytikko, vanhemman Bushin vanha kaveri, kertoi, että vuonna 2000:kin Bushin voitto oli epävarma mutta sitten lopulta varmistui, ja eiköhän tällä kertaa käy samoin Romneyn voiton kanssa. Kun tuntia myöhemmin avasimme uutislähetyksen kotoa käsin, jopa Fox tunnusti Obaman voittajaksi.

We can’t let this happen. We should march on Washington and stop this travesty. Our nation is totally divided! — Donald Trump Twitterissä Romneyn häviön selvitessä

Jos Suomessa moni mietti Ruotsiin muuttamista viime eduskuntavaalien jälkeen, niin täällä paikallinen pariskunta toteaa lehdessä: Now I’m like, what’s the best town in Canada to move to? Pariskunnan mukaan Obama on neljän vuoden aikana tuhonnut talouden, ja koska seuraavan neljän vuoden aikana he eivät usko talouden parantuvan, he eivät uskalla perustaa perhettä. Montaa georgialaista taisi ahdistaa syvästi keskiviikkoaamuna.

Kaikki georgialaiset eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä osavaltion äänistä 45% meni Obamalle. Yleinen trendi äänestysalueilla oli, että kaupungeissa äänestettiin Obamaa, kehyskunnissa ja maaseudulla Romneyta. Trendi ei ole täysin verrattavissa Suomeen, sillä täällä kaupunkien keskustoissa ei asu rikkaita korkeasti koulutettuja eiralaisia vaan köyhempää mustaa kansaa. Romneyn kannatusalueilla kehyskunnissa taas asuu rikkaampia valkoisia, maaseudulla niitä kuuluisia ”redneckejä”.

Vuoden 2008 tulokset Georgiasta: Obaman voittamat piirikunnat sinisellä, republikaaniehdokas McCainin punaisella. Kartta on lähes identtinen tämän vuoden tulosten kanssa, ja Atlanta on vasemman yläkulman sininen keskittymä.

Keskiviikon aamuradiossa eräs juontaja kertoi, että oli alunperin ajatellut äänestävänsä Romneyta, mutta oli asiaan paremmin tutustuttuaan huomannut, että vaikka oli Romneyn kanssa joistain asioista samaa mieltä, sosiaalipolitiikasta hän oli enemmän Obaman linjoilla ja taloudessa lähinnä vihreän pienpuolueen ehdokasta Jill Steiniä. Juontaja oli lopulta päätynyt äänestämään Obamaa. Toinen juontaja taas totesi, ettei todellakaan uskalla kertoa ääneen äänestyspäätöstään, sillä kummallakin puolella on niin vahvoja mielipiteitä ja hänen ystävissä ja sukulaisissaan on kummankin puolen edustajia, että joku kuitenkin suuttuisi hänelle, eivätkä yhdet vaalit ole syy tuhota suhteita.

Our country, born in humble circumstances and grown to the greatest nation the world has seen, is addicted to socialism – and is in the process of losing it all. — Mielipidekirjoitus aamun lehdessä

Vaali-iltana television seuraaminen oli muuten jossain määrin tylsempi kokemus kuin YLEn vaalivalvojaiset. YLEllä vaali-iltana Katainen hymistelee, kuinka Kokoomuksen linja on taas saanut vahvan tuen, Urpilainen kiittää aluksi kaikkia ja Soini pohtii omenoiden ja melonien lippalakkeja ja toteaa, että ”Kyllä kansa tietää!”. (Pahoittelut keskustalaisille, minulla ei ole mitään havaintoa siitä uudesta äijästä.) Pienemmistä puolueista kerätään yksi tai kaksi kommenttia illan aikana ja jännätään, saako nyt Vihreät vai Vasemmistoliitto prosentin kymmenyksen verran enemmän ääniä. Täällä taas CNN:llä jännättiin pelkästään vaalituloksia: Meanwhile in Nebraska, you can see that 21% of the votes have been counted so far… and now New Jersey, already 45% of the votes have been counted…. Kumpaakaan ehdokasta ei taidettu näyttää televisiossa kertaakaan, ja CNN:llä ruutuun ei oltu otettu edes ketään senaattoria pätemään.

Empire state buildingin valopalkeistakin pystyi päättelemään vaali-illan kulun [kuva: Lisa Bettany]

Kokonaisäänimäärää pidettiin illan aikana esillä vain kuriositeettinä, sillä Mainea ja Nebraskaa lukuunottamatta osavaltiossa enemmistön äänistä saanut saa puolelleen kaikki osavaltion valitsijamiehet. Torstaiaamunkaan lehdessä ei ollut tietoa siitä, kumpi ehdokas saa enemmistön Floridan äänistä, mutta Obamalle on jo muista osavaltioista varmistunut yli puolet valitsijamiehistä, joten voittaja on voitu julistaa. Moni on yhtä mieltä siitä, että järjestelmä on sekava ja aikansa elänyt, mutta sen muuttaminen vaatisi perustuslain muutoksen, ja koska järjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää ja käytännössä estää minkään kolmannen puolueen murtautumisen vaalikentille, valtaapitävillä ei tietenkään ole aikomustakaan tehdä muutoksia.

Voting for a candidate I can place full support behind is the most important thing I can do for me. And so I did. I went Libertarian and supported Gary Johnson. — Erään georgialaisen kommentti lehdessä. Gary Johnson sai 1% äänistä ja tuli osavaltiossa kolmanneksi.

Tiistaina ei äänestetty pelkästään presidentistä, vaan täällä Georgiassa oli äänestettävänä lisäksi kaksi asiakysymystä (perustetaanko erillinen komissio myöntämään yksityiskouluille opetuksenjärjestämislupia helpommin: kyllä; annetaanko osavaltion virastoille lupa vuokrata tiloja yli vuoden määräaikaisilla sopimuksilla: kyllä) sekä liuta henkilövalintoja. Yhdysvaltain edustajainhuonevaalit käytiin samanaikaisesti – republikaanit saivat sinne enemmistön, joten onnea vaan Obamalle muutosten läpivientiin – ja lisäksi valittiin edustajia Georgian senaattiin, edustajainhuoneeseen ja pariin eri julkisten palveluiden komissioon sekä maakuntakohtaisia edustajia, meillä Cobbin maakunnassa esimerkiksi sheriffi ja yhden koulupiirin johtokunnan jäsen. Iiro kysyi eräältä tuttavaltaan, onko hän tutustunut ehdokkaisiin paljonkin etukäteen, ja sai vastauksen että ei yhtään: äänestyspäivänä mennään koppiin, katsotaan kenen nimen perässä on republikaanisuudesta kertova (R), ja jos kumpikin ehdokas on oikean puolueen jäsen, niin sitten äänestetään haastajaa, koska vallan vaihtuminen on aina plussaa.

Maakunnan sheriffiksi jatkokaudelle valittiin republikaani Neil Warren: I take my Oath of Office to protect and serve the citizens of Cobb county very seriously. [kuva: Neil Warrenin FB-sivu]

[Democrat] Barrow will represent the Augusta-based 12th District, which was redrawn to favor Republican candidates such as Lee Anderson. — Lehdessä pohditaan gerrymanderingin vaikutusta eräisiinkin edustajainhuonevaaleihin

Suurin osa äänesti vaaleissa sähköisillä äänestysjärjestelmillä: kopissa on kosketusnäytöllinen tietokone, jonka ruudulta valitaan äänestettävät. Koska tietokoneita on rajallinen määrä ja niissäkin esiintyi teknisiä ongelmia, jonot venyivät joissain äänestyspisteissä aika pitkiksi… Eilen lankakaupan myyjä kertoi, että oli seissyt sateessa puolitoista tuntia jonottaen äänestysvuoroaan. Kuinkakohan moni jätti jonojen takia äänestämättä, jos ei voinut vaikkapa olla töistä poissa kuin lounastauon verran?

Chicagossa näytti olevan äänestysjonossa aurinkoista, täällä ihan rehellisesti satoi ja oli kylmä. [kuva: Josh Koonce]

Itse äänestyksessä oli myös ongelmia. Sen lisäksi, että tietokoneet saatoivat olla väärin kalibroituja ja käytännössä estää toisen ehdokkaan äänestämisen, myös vaaliviranomaisten koulutus oli niin ja näin. Esimerkiksi Atlantan keskustan sisältävässä piirikunnassa Fultonissa vaalikelpoisuuslista oli puutteellinen, ja vaikka asia oli tiedossa etukäteen ja vaaliviranomaisia oli ohjeistettu tarkistamaan vaalikelpoisuus toiselta listalta, monta äänestäjää käännytettiin ovelta tai annettiin mahdollisuus antaa ”ehdollinen ääni”, jolloin äänestyskelpoisuus pitää mennä todistamaan myöhemmin tällä viikolla. Osassa äänestyspaikoissa nämä ehdollisten äänten äänestyslaput loppuivat, jolloin äänestäjiä käännytettiin ovelta. Nyt lehdissä on ehdoteltu, että ehkäpä Fulton pitäisi pilkkoa pienempiin osiin, jos se kerran ei pysty suoriutumaan vaalien järjestämisestä, ja tämä pilkkominen todennäköisesti lisäisi alueellista eriarvoisuutta entisestään… Näistä ongelmista lukiessa lisääntyy arvostus Suomen henkilörekisteriä ja paperijärjestelmää kohtaan, joka saattaa viedä enemmän ihmistyötä mutta ainakin on luotettava.

Suunnilleen tältä se äänestyspaikka näytti Georgiassakin [kuva: William C. Hutton Jr.]

Tämän hässäkän jälkeen Obama aloittaa nyt sitten uuden nelivuotiskauden ja jatkaa terveydenhuollon uudistamista. Koska Romney lupasi peruuttaa Obamacaren, Georgian republikaanikuvernööri ei ole vielä varautunut muutosten voimaantuloon tammikuussa 2014. Ideana on, että jos osavaltio vapaaehtoisesti laajentaa köyhimmille kansalaisilleen antamiaan terveyspalveluvakuutuksia, valtio kattaa merkittävän osan kustannuksista, mutta lehdessä povattiin, että Georgia ei enää tällä aikataululla välttämättä ehdi tekemään tarvittavia muutoksia ja tarttumaan valtion tukipakettiin. Osavaltion asukkaista viidesosalla ei ole minkäänlaista terveysvakuutusta, mikä täällä tarkoittaa sitä, ettei terveydenhuoltoon ole asiaa muuta kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa tai maksamalla törkyhintaisia lääkärimaksuja.