Maailman isoin akvaario

Atlantan tunnetuin nähtävyys taitaa olla vain 7 vuotta vanha Georgia Aquarium. Kävimme siellä viime lauantaina tutustumassa.

Coral Reef at Georgia Aquarium

Lionfish

Siipisimppuja esiintyy vieraslajina myös Georgian rannikolla. Piikkien myrkky voi ilman asiallista hoitoa tappaa ihmisen.

Electric Eel

Sähköankerias möllöttää

African Penguins

Afrikanpingviinit seisoskelivat pariskunnittain

Otter

Tästä kaksi sekuntia myöhemmin järvisaukko väänsi kalliolle pökäleen

Akvaariossa oli odotettavien kalalajien lisäksi myös matelijoita (esim. valkoisia alligaattoreita) ja nisäkkäitä: hylkeitä, järvi- ja merisaukkoja… ja valaita.

Beluga Whales

Maitovalaita

Samana päivänä vierailumme kanssa lehdessä oli juttu, jonka mukaan Georgian akvaario haluaa tuoda maahan vielä toistakymmentä maitovalasta, jotka venäläiset nappaisivat kiinni Ohotanmerellä. Nämä valaat jaettaisiin Georgian akvaarion lisäksi Chicagon Shedd-akvaarioon, Connecticutin Mysticiin ja kolmeen eri SeaWorld-puistoon. Vaikka lehdessä asiantuntijat vakuuttelivat, että venäläiset osaavat hommansa, jotenkin tuli mieleen lapsuudessa minuun suuren vaikutuksen tehnyt Free Willy.

Sea Dragon

Hevoset ovat paljon valaita sopivampia akvaarioasukkeja, ainakin tämä raitalehvähevonen.

Japanese Spider Crab

Jättiläistaskurapu vaanii pimeydessä. Näitä on näkynyt myös Stockan herkun kalatiskillä.

Starfish & Octopus

Mustekala oli ahtanut itsensä kivenkoloon. Meritähti ottaa lungisti kivellä.

Georgian akvaario on tunnettu siitä, että se on maailman suurin akvaario. ”Suurin” on täällä määritelty niin, että akvaariossa on maailman suurin yksittäinen vesiallas, ja ihan kivan kokoinen se olikin.

Georgia Aquarium

Kala möllötti altaan ikkunassa. Vieressä mainostettiin, että allas on kuulkaas atlantalaisen Home Depot -rautakauppaketjun sponssaama.

Saw Shark

Isoimmassa altaassa oli paljon haita, mm. tämä sahahai

Manta Ray

Altaan läpi meni kävelyputki, jonka yllä uivat paholaisrauskut

Whale Shark

Valashai on iso ja mussuttaa planktonia

World's Largest Aquarium Tank

Tässä näkyy altaan kapeampi pää

Akvaariossa oli myös delfiinejä, jotka esiintyivät puoli tuntia kestävässä AT&T Dolphin Tales -esitys. Se oli h-u-o-n-o. Delfiinit itse olivat kyllä osaavia, hyppivät ympäriinsä ja leikkivät kouluttajiensa kanssa, mutta joku oli keksinyt ympätä showhun lapsellisen tarinan, korneja videoefektejä ja miehen, joka hyppi ympäriinsä vilkkuvin ledivaloin koristellussa viitassa ja lauloi oopperaa. Chicagon Sheddissä delfiinishow sentään keskittyi delfiinien ja niiden elintapojen esittelyyn opettavaisessa hengessä. Tässä showssa ei ollut mitään opettavaista, vaan esityksen aikana tuli elävästi mieleen The Cove -dokumenttielokuva, jossa kerrottiin, kuinka delfiinien hankkiminen akvaaroihin myötävaikuttaa siihen, että niitä massateurastetaan siinä sivussa raa’asti ruoaksi.

Koska delfiinishowssa oli kaikki kuvaaminen kiellettyä, näytän tähän loppuun vähintään yhtä älykkäitä elukoita.

Jellyfish at Georgia Aquarium

Mitäs me silmämunat

Jellyfish at Georgia Aquarium

Valtio tarjosi vaalikahvit

Taannoinen pääkaupunkireissuni ajoittui sopivasti kuntavaalien ulkomaan ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni hieman paikalliskoulua prameammassa ilmapiirissä: Suomen Washington DC:n suurlähetystön kirjastossa.

Finnish Embassy in Washington DC
Suurlähetystön lasikuutio oli Massachusetts Avenuella, kuten suurin osa muista suurlähetystöistä, Norjan ja Brittien suurlähtystön välissä

Sisään tullessa mietin, ovatko kaikki työntekijät suomalaisia, ja millä kielellä pitäisi tervehtiä. Ei tarvinnut miettiä pitkään, kun savolaisen oloinen vahtimestari moikkasi: ”Ollaankos sitä äänestämään tulossa?” …ja johdatti minut metallinpaljastimien ja turvalaitteiden ohitse sisälle. (”Joo ei noista tarvitse välittää, ei ne ole käytössä.”) Kirjastossa kaksi suurlähetystön tuontekijää oli innoissaan, kun joku tuli äänestämään. Etsin ensin ehdokkaani numeron suuresta mapista ja täytin sen jälkeen käsin ennakkoäänestyslapun, jonka olin jättänyt kotiin, koska Suomessa ennakkoäänestäessä sitä ei ole kysytty.

Suurlähetystön narikka-aulaan oli pystytetty vaalikahvitarjoilu, jossa Arabian kahvikupit olivat sitä samaa mallistoa, mitä vanhemmillanikin on juhlakahviastiastona. Teen lisäksi mussutin valtion piikkiin keksiä ja rupattelin niitä näitä suurlähetystön puutarhurin kanssa, joka oli myös iltalenkillä tullut äänestämään. Siinä istuskellessa ohitse kulki kaksi naista, jotka kumpikin puhuivat englantia suomalaisittain ääntäen. Ihmettelin tätä ohikiitävän hetken, kunnes puutarhuri selvensi, että siinä menivät Suomen ja Viron suurlähettiläät.

Tea after Voting
Tyytyväinen äänestäjä

Illalla paikallinen pariskunta, jonka sohvalla yövyin, kertoi, että DC:n EU-suurlähetystöissä järjestetään kerran vuodessa avoimet ovet, jotka ovat suosittu tapahtuma, koska tuolloin suurlähetystöissä on ruoka- ja juomatarjoiluita ja mukaan jaetaan kaikenlaista krääsää. Suomen suurlähetystö ei ollut jäänyt heidän mieleensä – ilmeisesti valtio oli tuolloin pihistellyt enemmän tarjoiluiden kanssa.

High Museum of Art

Jos matkustat Atlantaan ja olet kiinnostunut tavanomaisista nähtävyyksistä, Citypass on todennäköisesti kannattava hankinta. Samanlaisia paketteja on tarjolla kymmenessä muussakin amerikkalaiskaupungissa sekä Torontossa, joten matkailijoiden kannattaa tutustua. Myös kaupungin asukeille nuo ovat hyvä sijoitus, jos jaksaa käydä nähtävyydet läpi yhdeksässä päivässä, ja niin me teimme.

highnpiha

High Museum of Art sijaitsee Midtownin pilvenpiirtäjien kupeessa

Torstai-iltana kävimme ainoassa arki-iltana avoinna olevassa nähtävyydessä, High-taidemuseossa. Saavuimme paikalle vasta vähän kuuden jälkeen, ja museo meni kiinni kahdeksalta, joten ehdimme katsomaan kunnolla vain vaihtuvan näyttelyn, jota oli paljon kehuttu lehdissä. Kävelimme lisäksi läpi pari pysyvää näyttelyä, ja ne vaikuttivat tasokkailta, joten suosittelen museota taiteesta kiinnostuneille. Näyttely, johon tutustuimme paremmin, oli Fast Forward: Modern Moments 1913-2013, ja se oli toteutettu yhteistyössä New Yorkin MoMAn kanssa.

Olen tunnetusti suuri taidehistorian guru, olenhan saanut keploteltua insinööritutkintooni jopa yhden kurssin aiheesta. Jätetään vähemmälle huomiolle, että kurssi käsitteli taidetta kivikaudesta esirenessanssiin eikä maininnut sanallakaan 1900-lukua. Sain kuitenkin täydet pisteet tenttivastauksestani, jossa vertailin romaanista ja goottilaista kirkkoarkkitehtuuria, joten totesin tämän pätevöittävän minut toimimaan Iiron yksityisoppaana.

Umberto Boccioni - Unique Forms of Continuity in Space

Umberto Boccioni: Unique Forms of Continuity in Space, futurismia transformer-tyyliin. Jos se näyttää epäilyttävän tutulta, olet nähnyt sen Italian 20 sentin eurokolikon kääntöpuolella.

Näyttely oli järjestetty kuuden avainvuoden mukaan, jolta jokaiselta oli poimittu liuta tuona vuonna tehtyä taidetta: 1913, 1929, 1950, 1961, 1988 ja 2013. Viimeinen vuosi oli hämäystä; taidenäyttelyä varten oli tilattu installaatio, joka oli jo esillä, mutta joka lopullisesti ”valmistuu” ensi vuonna. Vuosi 1913 alkoi kubismilla (Picasso!), ekspressionismilla (Matisse!) ja futurismilla sekä yhdellä Marcel Duchampin readymade-teoksella. Duchamp on se äijä, joka totesi, että mikä vaan voi olla taidetta jos sitä kutsuu taiteeksi, mukaanlukien vessanpytty, joka on käännetty ylösalaisin niin, että siitä tulee suihkulähde.

Marcel Duchamp - Bicycle Wheel

Duchampilta oli esillä Bicycle Wheel, eli patsas, joka koostuu polkupyörän etupyörästä ja puupallista.

Vuonna 1929 keskityttiin lempitaidesuuntaukseeni surrealismiin, mukaanlukien lempitaiteilijani René Magritte. Dalíltakin oli yksi taulu, mutta vaikka museokaupassa myytiin valuvia kelloja (ja Iittalan lasilintuja!), en vieläkään ole onnistunut spottaamaan kyseistä taulua livenä. Kun kävin aikoinaan New Yorkin MoMAssa, taulu oli näytillä jossain näyttelyssä maailmalla, ja nyt se ilmeisesti oli jätetty MoMAan.

Rene Magritte - Ciel

René Magritte: The Palace of Curtains, III. ”Ciel” on ranskaksi ”taivas”, ja Magritte leikittelee tässä kuvien ja sanojen suhteella. Kumpi on todellisempi kuvaus taivaasta?

Sitten tultiin vuoteen 1950, huoneeseen täynnä abstraktia taidetta. ”Tätä en ole koskaan oikeasti hiffannut”, totesin Iirolle ja viittasin erääseenkin tauluun, jossa oli maalattu valkoista valkoiselle. ”Tosi hieno”, totesi Iiro. Siis anteeksi mitä?

White on White - Ad Reinhardt

Ad Reinhardt: White on White

Siis mies, joka tuli hieman vastentahtoisesti taidemuseoon ja totesi ennen sisälle astumista, että ”ei kai siellä ole nykytaidetta”, onkin yhtäkkiä lääpällään abstraktiin taiteeseen? Siinä seistessäni Iiro hahmotteli meille takkahuoneen, jossa kyseinen Reinhardtin taulu olisi paraatipaikalla, tai vaihtoehtoisesti taulu olisi maalattu suoraan seinään, vaikkapa tiiliseinään, mistä Reinhardt on hakenut inspiraatiota maalatessaan taulun. Okei. Vuoden 1961 kohdalta Iiro löysi toisenkin lempparin.

Yves Klein Blue

Yves Klein: Blue Monochrome

Yves Klein kehitti uuden sinisen värisävyn, jonka nimesi itsensä mukaan tehdäkseen itsestään näin kuolemattoman, ja maalasi sillä erilaisia pintoja, mm. suuren yksivärisen taulun. Iiron mielestä väri olisi juuri sopiva biljardipöydän väriksi.

Olin niin ymmälläni tästä kierroksen kehityksestä, että vuosi 1988 meni vähän ohi.

Taas uusi neljävuotiskausi

Vietimme tiistai-iltana vaalivalvojaisia suomalaisporukalla. Kun lähdimme kotia kohti puoli yhdentoista maissa, puolueellisuudestaan surullisen kuuluisalla Fox-uutiskanavalla haastateltiin Sarah Palinia ja joku analyytikko, vanhemman Bushin vanha kaveri, kertoi, että vuonna 2000:kin Bushin voitto oli epävarma mutta sitten lopulta varmistui, ja eiköhän tällä kertaa käy samoin Romneyn voiton kanssa. Kun tuntia myöhemmin avasimme uutislähetyksen kotoa käsin, jopa Fox tunnusti Obaman voittajaksi.

We can’t let this happen. We should march on Washington and stop this travesty. Our nation is totally divided! — Donald Trump Twitterissä Romneyn häviön selvitessä

Jos Suomessa moni mietti Ruotsiin muuttamista viime eduskuntavaalien jälkeen, niin täällä paikallinen pariskunta toteaa lehdessä: Now I’m like, what’s the best town in Canada to move to? Pariskunnan mukaan Obama on neljän vuoden aikana tuhonnut talouden, ja koska seuraavan neljän vuoden aikana he eivät usko talouden parantuvan, he eivät uskalla perustaa perhettä. Montaa georgialaista taisi ahdistaa syvästi keskiviikkoaamuna.

Kaikki georgialaiset eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä osavaltion äänistä 45% meni Obamalle. Yleinen trendi äänestysalueilla oli, että kaupungeissa äänestettiin Obamaa, kehyskunnissa ja maaseudulla Romneyta. Trendi ei ole täysin verrattavissa Suomeen, sillä täällä kaupunkien keskustoissa ei asu rikkaita korkeasti koulutettuja eiralaisia vaan köyhempää mustaa kansaa. Romneyn kannatusalueilla kehyskunnissa taas asuu rikkaampia valkoisia, maaseudulla niitä kuuluisia ”redneckejä”.

Vuoden 2008 tulokset Georgiasta: Obaman voittamat piirikunnat sinisellä, republikaaniehdokas McCainin punaisella. Kartta on lähes identtinen tämän vuoden tulosten kanssa, ja Atlanta on vasemman yläkulman sininen keskittymä.

Keskiviikon aamuradiossa eräs juontaja kertoi, että oli alunperin ajatellut äänestävänsä Romneyta, mutta oli asiaan paremmin tutustuttuaan huomannut, että vaikka oli Romneyn kanssa joistain asioista samaa mieltä, sosiaalipolitiikasta hän oli enemmän Obaman linjoilla ja taloudessa lähinnä vihreän pienpuolueen ehdokasta Jill Steiniä. Juontaja oli lopulta päätynyt äänestämään Obamaa. Toinen juontaja taas totesi, ettei todellakaan uskalla kertoa ääneen äänestyspäätöstään, sillä kummallakin puolella on niin vahvoja mielipiteitä ja hänen ystävissä ja sukulaisissaan on kummankin puolen edustajia, että joku kuitenkin suuttuisi hänelle, eivätkä yhdet vaalit ole syy tuhota suhteita.

Our country, born in humble circumstances and grown to the greatest nation the world has seen, is addicted to socialism – and is in the process of losing it all. — Mielipidekirjoitus aamun lehdessä

Vaali-iltana television seuraaminen oli muuten jossain määrin tylsempi kokemus kuin YLEn vaalivalvojaiset. YLEllä vaali-iltana Katainen hymistelee, kuinka Kokoomuksen linja on taas saanut vahvan tuen, Urpilainen kiittää aluksi kaikkia ja Soini pohtii omenoiden ja melonien lippalakkeja ja toteaa, että ”Kyllä kansa tietää!”. (Pahoittelut keskustalaisille, minulla ei ole mitään havaintoa siitä uudesta äijästä.) Pienemmistä puolueista kerätään yksi tai kaksi kommenttia illan aikana ja jännätään, saako nyt Vihreät vai Vasemmistoliitto prosentin kymmenyksen verran enemmän ääniä. Täällä taas CNN:llä jännättiin pelkästään vaalituloksia: Meanwhile in Nebraska, you can see that 21% of the votes have been counted so far… and now New Jersey, already 45% of the votes have been counted…. Kumpaakaan ehdokasta ei taidettu näyttää televisiossa kertaakaan, ja CNN:llä ruutuun ei oltu otettu edes ketään senaattoria pätemään.

Empire State Building LED live election results Obama Romney Spire Close-up

Empire state buildingin valopalkeistakin pystyi päättelemään vaali-illan kulun [kuva: Lisa Bettany]

Kokonaisäänimäärää pidettiin illan aikana esillä vain kuriositeettinä, sillä Mainea ja Nebraskaa lukuunottamatta osavaltiossa enemmistön äänistä saanut saa puolelleen kaikki osavaltion valitsijamiehet. Torstaiaamunkaan lehdessä ei ollut tietoa siitä, kumpi ehdokas saa enemmistön Floridan äänistä, mutta Obamalle on jo muista osavaltioista varmistunut yli puolet valitsijamiehistä, joten voittaja on voitu julistaa. Moni on yhtä mieltä siitä, että järjestelmä on sekava ja aikansa elänyt, mutta sen muuttaminen vaatisi perustuslain muutoksen, ja koska järjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää ja käytännössä estää minkään kolmannen puolueen murtautumisen vaalikentille, valtaapitävillä ei tietenkään ole aikomustakaan tehdä muutoksia.

Voting for a candidate I can place full support behind is the most important thing I can do for me. And so I did. I went Libertarian and supported Gary Johnson. — Erään georgialaisen kommentti lehdessä. Gary Johnson sai 1% äänistä ja tuli osavaltiossa kolmanneksi.

Tiistaina ei äänestetty pelkästään presidentistä, vaan täällä Georgiassa oli äänestettävänä lisäksi kaksi asiakysymystä (perustetaanko erillinen komissio myöntämään yksityiskouluille opetuksenjärjestämislupia helpommin: kyllä; annetaanko osavaltion virastoille lupa vuokrata tiloja yli vuoden määräaikaisilla sopimuksilla: kyllä) sekä liuta henkilövalintoja. Yhdysvaltain edustajainhuonevaalit käytiin samanaikaisesti – republikaanit saivat sinne enemmistön, joten onnea vaan Obamalle muutosten läpivientiin – ja lisäksi valittiin edustajia Georgian senaattiin, edustajainhuoneeseen ja pariin eri julkisten palveluiden komissioon sekä maakuntakohtaisia edustajia, meillä Cobbin maakunnassa esimerkiksi sheriffi ja yhden koulupiirin johtokunnan jäsen. Iiro kysyi eräältä tuttavaltaan, onko hän tutustunut ehdokkaisiin paljonkin etukäteen, ja sai vastauksen että ei yhtään: äänestyspäivänä mennään koppiin, katsotaan kenen nimen perässä on republikaanisuudesta kertova (R), ja jos kumpikin ehdokas on oikean puolueen jäsen, niin sitten äänestetään haastajaa, koska vallan vaihtuminen on aina plussaa.

Maakunnan sheriffiksi jatkokaudelle valittiin republikaani Neil Warren: I take my Oath of Office to protect and serve the citizens of Cobb county very seriously. [kuva: Neil Warrenin FB-sivu]

[Democrat] Barrow will represent the Augusta-based 12th District, which was redrawn to favor Republican candidates such as Lee Anderson. — Lehdessä pohditaan gerrymanderingin vaikutusta eräisiinkin edustajainhuonevaaleihin

Suurin osa äänesti vaaleissa sähköisillä äänestysjärjestelmillä: kopissa on kosketusnäytöllinen tietokone, jonka ruudulta valitaan äänestettävät. Koska tietokoneita on rajallinen määrä ja niissäkin esiintyi teknisiä ongelmia, jonot venyivät joissain äänestyspisteissä aika pitkiksi… Eilen lankakaupan myyjä kertoi, että oli seissyt sateessa puolitoista tuntia jonottaen äänestysvuoroaan. Kuinkakohan moni jätti jonojen takia äänestämättä, jos ei voinut vaikkapa olla töistä poissa kuin lounastauon verran?

Bridgeport Early Voter Queue

Chicagossa näytti olevan äänestysjonossa aurinkoista, täällä ihan rehellisesti satoi ja oli kylmä. [kuva: Josh Koonce]

Itse äänestyksessä oli myös ongelmia. Sen lisäksi, että tietokoneet saatoivat olla väärin kalibroituja ja käytännössä estää toisen ehdokkaan äänestämisen, myös vaaliviranomaisten koulutus oli niin ja näin. Esimerkiksi Atlantan keskustan sisältävässä piirikunnassa Fultonissa vaalikelpoisuuslista oli puutteellinen, ja vaikka asia oli tiedossa etukäteen ja vaaliviranomaisia oli ohjeistettu tarkistamaan vaalikelpoisuus toiselta listalta, monta äänestäjää käännytettiin ovelta tai annettiin mahdollisuus antaa ”ehdollinen ääni”, jolloin äänestyskelpoisuus pitää mennä todistamaan myöhemmin tällä viikolla. Osassa äänestyspaikoissa nämä ehdollisten äänten äänestyslaput loppuivat, jolloin äänestäjiä käännytettiin ovelta. Nyt lehdissä on ehdoteltu, että ehkäpä Fulton pitäisi pilkkoa pienempiin osiin, jos se kerran ei pysty suoriutumaan vaalien järjestämisestä, ja tämä pilkkominen todennäköisesti lisäisi alueellista eriarvoisuutta entisestään… Näistä ongelmista lukiessa lisääntyy arvostus Suomen henkilörekisteriä ja paperijärjestelmää kohtaan, joka saattaa viedä enemmän ihmistyötä mutta ainakin on luotettava.

Election Day 2012   11392

Suunnilleen tältä se äänestyspaikka näytti Georgiassakin [kuva: William C. Hutton Jr.]

Tämän hässäkän jälkeen Obama aloittaa nyt sitten uuden nelivuotiskauden ja jatkaa terveydenhuollon uudistamista. Koska Romney lupasi peruuttaa Obamacaren, Georgian republikaanikuvernööri ei ole vielä varautunut muutosten voimaantuloon tammikuussa 2014. Ideana on, että jos osavaltio vapaaehtoisesti laajentaa köyhimmille kansalaisilleen antamiaan terveyspalveluvakuutuksia, valtio kattaa merkittävän osan kustannuksista, mutta lehdessä povattiin, että Georgia ei enää tällä aikataululla välttämättä ehdi tekemään tarvittavia muutoksia ja tarttumaan valtion tukipakettiin. Osavaltion asukkaista viidesosalla ei ole minkäänlaista terveysvakuutusta, mikä täällä tarkoittaa sitä, ettei terveydenhuoltoon ole asiaa muuta kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa tai maksamalla törkyhintaisia lääkärimaksuja.

Callaway Gardens

Atlantasta tunnin ajomatkan päässä etelään sijaitsee Callaway Gardens, joka kuulema on listalla ”101 puutarhaa, jotka on vain pakko nähdä”. Niinpä puutarhaeksperttiäitini ollessa kylässä suuntasimme sinne ihmettelemään syyskuun kasvitilannetta.

Chrysanthemums

Krysanteemiloistoa Sibley Horticultural Centerissä

Suurin osa kasveista ei kukkinut enää syyskuussa, ja kuivuus myös vaikutti kasvitilanteeseen. Ainoa selvästi kaudessa oleva kukka oli krysanteemi, joka loisti kaikissa sateenkaaren väreissä.

Chrysanthemum Football Field

Taitaa joku muukin olla kaudessa?

Amerikkalaisen jalkapallon pelikauden alun kunniaksi krysanteemit oli istutettu college-jalkapallojoukkueiden väreissä, ja variksenpelättimiä oli puettu joukkueiden pelipaitoihin.

Chrysanthemums in Georgia Tech colors

Georgian teekkareiden ampiaiset oli yksi esillä olevista joukkueista

Orchids

Sisältä kasvihuoneesta löytyi kaktusten ja mehikasvien lisäksi orkideoja…

Mom & Dad

…pari kappaletta banaanipuuta tutkivia vanhempia…

Waterfall

…ja vesiputous. Huisaa!

Corn Field

Kuivunutta maissia

Kukkien sijaan pääpaino Callawayssa oli metsäpuutarhalla, jota riitti ja jonka siimeksessä kävelimme puutarhanäyttelystä toiseen, vaikka infotiskin täti olikin painottanut meille, että You will want to drive there! ja piirsi karttaan matkalla olevat liikennemerkit suunnistamista helpottamaan. Hyötykasvipuutarhassa suurin osa sadosta oli jo korjattu ja maissit olivat kuolleet pystyyn. Sen sijaan Callawayn alueen asukkaiden siirtolapuutarhaplänteillä oli vielä kasveja, joissa kävi jatkuva mehiläisten pörräys.

Bee

Hyönteisiä näimme enemmänkin Dayn perhoskeskuksessa, jonka pihalla juoksi pikkulapsia haavien kanssa. Ensimmäinen ajatus meillä oli linjoilla ”onkohan tuo sallittua”, mutta pian törmäsimme park rangeriin, joka kysyi meiltäkin, haluammeko osallistua ritariperhoslaskentaan. Jatkoimme sen sijaan matkaa perhoskeskukseen, joka oli kasvihuone täynnä perhosia.

Kids Catching Butterflies

Ritariperhoslaskenta täydessä vauhdissa kera kiljumisen ja innostuneiden huudahduksien

Blue Morphos

Taivaansiivet eivät kuulu Georgian perhoslajeihin, mutta sisällä niitä oli niin paljon, että piti varoa astumasta päälle

Hyönteiset eivät olleet ainoat lentävät elukat, joita Callawayssa esiteltiin. Osuimme paikalle myös petolintunäytökseen, jossa innostunut opas esitteli petolintuja niin ilmeikkäästi, että suomeksi esitystä olisi voinut arvioida tekopirteäksi. Johtuneeko kulttuurieroista että englanniksi esitys toimi erinomaisesti, ja lintujen ihailun lomassa itse kukin taisi oppia jotain.

Barred Owl

Jos ihmisen silmämunat olisivat yhtä suuret suhteessa muuhun päähän kuin amerikanviirupöllöllä, ne olisivat strutsin munan kokoiset.

Red-tailed Hawk

Amerikanhiirihaukan hakkumanimi ”kanahaukka” on virheellinen, sillä se harvemmin syö kanoja vaan pikemminkin kanaloiden lähellä olevia hiiriä. Maanviljelijät eivät ole aina tätä uskoneet ja hiirihaukkoja on metsästetty tuholaisina.

Kaikkia esiteltyjä lintuja lennätettiin matalalla yleisön ylitse herkkupalojen perässä. Turvaohjeistus etukäteen oli, että älä ojentele käsiä ylöspäin, tai lintu saattaa luulla kättäsi istumapaikaksi ja se ei ole kiva juttu. Nytkin ison linnun lentäessä aivan pään päältä ihmiset automaattisesti kumartuivat alaspäin, ja pari kertaa tunsin siipien koskettavan päätäni, kun linnut tykkäsivät ottaa vauhtia alempaa ennen laskeutumista korkealle oksalle.

Horned Owl at Flight

Empiirisen havaintoni mukaan huuhkajat tykkäävät lentää todella matalalta liipaten.

Harris's Hawk

Haukan silmät eivät ole turhaan kehuttuja. Tämäkin ritarihaukka erottaa kolibrin lennosta yksittäiset siiveniskut – ja leffoista haukat eivät pahemmin nauttisi, sillä elokuvan yksittäiset ruudut eivät muutu heidän aivoissaan liikkeeksi vaan pysyvät yksittäisinä.

Suosittelen Callaway Gardensia päiväretken kohteeksi vaikkei olisikaan mikään puutarhafani. Kesäisin puutarhan hiekkaranta on kuulema suosittu, joulukuussa taas osa metsäreiteistä on valaistu jouluvaloin.

Kennesawn taistelu

Meidän takapihallamme on vuori. Tai kukkula tuo ehkä enemmänkin on; ”mountain” on lievää pröystäilyä, vaikka huippu kohoaakin selvästi 250 metriä ympäröivästä maisemasta. Mutta tämä ei olekaan mikään turha kukkula. Meidän kukkulamme näytteli olennaista osaa Yhdysvaltain historiassa.

Kennesaw Mountain Battlefield Park

Kukkulan juurella on vihje, miksi se on Tärkeä.

Yhdysvaltojen sisällissotaa oli kestänyt jo kolme vuotta, kun pohjoisen kenraali Sherman lähti marssille kohti Atlantaa ja merta tarkoituksena katkaista Etelävaltiot kahtia ja lopettaa sota. Ensimmäiset pari kuukautta pohjoisen ja etelän armeijat seurasivat samaa kaavaa: etelä linnoittautuu pohjoista vastaan, pohjoinen koukkaa sivulta, etelän on pakko perääntyä linnoituksista, kumpikaan puoli ei kärsi tappioita. Toista sama alusta.

Sherman is Disliked

150-vuotta sitten käyty sisällissota on yhä tunteita herättävä juttu: etelässä vihatun kenraali Shermanin naama oli tärvelty infotaulusta

Tämän meidän takapihan kukkulan, Kennesaw Mountainin, kohdalla etelä sitten linnoittautui, pohjoisen Sherman hyökkäsi, kummaltakin puolelta kaatui surullisen paljon poikia ja pohjoisen joukot hävisivät. En ole sotahistorian suuri asiantuntija, joten en ole ihan varma, miksi tämä taistelu oli niin merkittävä, mutta tämän jälkeen pohjoisen joukot kuitenkin jatkoivat matkaa etelään, polttivat Atlantan ja voittivat sodan. Pikakelaus nykypäivään…

Sign at Kennesaw Mountain Battlefield Park

Nykyään kukkulalla on national battlefield park, jossa kävimme eräänä taannoisena lauantaina reippailemassa ylös kukkulalle. Noin joka toisella vastaantulevalla seurueella oli koira, ja näkymät ylhäältä olivat jossei nyt hulppeat niin ainakin tarpeeksi hienot.

Atlanta Skyline

Huipulta näkyivät Atlantan pilvenpiirtäjät

Kennesaw Mountain Battlefield Park

Minä ja takana jossain meidänkin kotimme

Ruuhkaa

Lähdin toissapäivänä ajamaan kaverilta kotiin puoli viideltä, jotta en juuttuisi pahimpaan ruuhkaan. Taisinkin siinä onnistua, ja olin kotona jo vähän yli kuusi. Matka kestää normaalisti 50 minuuttia, joten vähän yli puolitoista tuntia on vielä ihan kohtuullinen saavutus.

I-285 and I-85, South Junction

Atlantan massiivisin risteys: I-85 kohtaa kehätie I-285:n

Ruuhka-aikaan ajaessa kannattaa kuunnella radiota, sillä siellä liikennereportterit raportoivat vartin välein ruuhkatilannetta: missä on juuri nyt onnettomuuksia (niitä on aina), missä joku rekka on kaatunut kyljelleen, mitkä tiet ovat aivan tukossa ja mitkä taas vetävät. Lopun aikaa voi kuunnella musiikkia ja minun tapauksessani hoilata mukana, jotta ei ruuhka rupea liikaa ahdistamaan. Lämpimänä päivänä on kiva pitää katto auki ja antaa naapuriautojenkin nauttia kauniista lauluäänestäni (hups, ai lauloinko minä ääneen, sori…). Valitettavasti silloin saa itse nauttia pakokaasujen lemusta. Savusumuvaroituksiakin näkyy aina välillä.

Joining to I-85

Puoli seiskan maissa ruuhka I-85:llä alkaa hellittää, mutta liittymiskaista on yhä täysin tukossa

Vaikka ruuhka-aikaan kaikki tiet ovat tukossa, kehätie kumpaankin suuntaan, järkyttävimmät ruuhkat ovat GA-400-tullitiellä. Erään kaverini työmatka kulki lyhyen aikaa tietä pitkin, ja ruuhkattomana aikana 20 minuutin työmatkaan saattoi kulua päivästä riippuen mitä tahansa 40 minuutin ja kahden tunnin väliä. Leffa- ja keikkalippuja ei arki-illoiksi uskaltanut ostaa etukäteen, kun ei voinut olla varma, ehtiikö ajoissa kotiin. Toisaalta samainen kaveri kertoi, että oli kerran (ruuhkassa) kuunnellut radiosta talkshowta, jossa kyseltiin, mitä kaikkea ihmiset ovat tehneet saadakseen ajan kulumaan ruuhkissa. Eräs nainen soitti ja kertoi, että sen jälkeen, kun oli puoli tuntia ajanut söpön näköisen mieskuskin kanssa vierekkäin, olivat vaihtaneet puhelinnumeroita ja ovat nykyään onnellisesti naimisissa.

Karkki vai kepponen?

Minipumpkins and tiger pumpkins

Minipumpkins & Tiger Stripe Pumpkin

Viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt varmaan enemmän kurpitsoita kuin koskaan aiemmin elämässäni. Minikurpitsat, joita löytyy nykyään ripoteltuna ympäri asuntoamme, ovat pelkästään koristekäyttöön, ja isotkin kurpitsat kaiverretaan yleensä lyhdyiksi syömisen sijaan, mutta yksi piirakkakurpitsa sentään tarttui mukaan ja päätyi uunin kautta vuokaan.

Pumpkin Pie

Erinomaisen hyvin onnistuneen kurpitsapiirakan ohje löytyi PickYourOwn.orgista

Pumpkin carving

Isommat kurpitsat menevät lyhdyiksi

Pumpkin seeds drying out

Siemenet sentään saa talteen lyhtykurpitsoistakin. Näistä pitäisi tulla hyviä paahdettuna.

Asunnon erityisempi koristelu jäi nyt väliin, mutta illallispöydässä kauhuteemaa on pidetty yllä kuluneena viikkona.

Worms in Blood!

Yök, matoja… VERILAMMIKOSSA! Oikeasti tomaattikeiton ja spagetin yhdistelmä ei ollut hassumpi.

Spiderweb soup!

Hämähäkinseittikeittoa! Tai siis, ranskalaista sipulikeittoa, johon joku innostui askartelemaan juuston kanssa

Spiderburger

Ja löytyihän se hämähäkkikin ruokalistalta! Ketsupista tulee muuten maukkaampaa, kun siihen sekoittaa steak saucea.

Dinnertime

Taloyhtiössämme on kielletty kynttilöiden polttaminen sisällä. Me pienet sääntöjenrikkoja-anarkistit.

Keskiviikko-iltana oli aika laittaa kurpitsaan kynttilä… tai siis paloturvallisesti otsalamppu.

Pumpkins at our door

Naapurillammekin oli selkeästi toiveena, että ovelle eksyisi pieniä noitia, tuhkimoita, tai Buzz Lightyeareja.

Neighbor's door on Halloween

Valitettavasti ilta kului ilman kolkuttelua niin meillä kuin naapurillakin (kyllä, kyttäsin ovisilmässä aina kun rapusta kuului ääniä). Todistetusti taloyhtiössämme on näkynyt lapsia aamulla koulubussiin nousemassa, mutta omassa rapussamme emme ole bonganneet jälkikasvua kertaakaan, ja näköjään kourallinen lapsia ei jaksanut kiertää toistakymmentä rappua ruinaamassa karkkia. Ja tällä kertaa minulla oli jopa karkkia varattuna, toisin kuin sinä yhtenä pääsiäisenä, kun virpojien saaliiksi löytyi kaapin pohjalta Nokian mainoskääreisiin kiedottuja marianneja… Suomessahan perinne perustuu rehtiin kaupankäyntiin – vitsa sulle, palkka mulle – kun taas täällä lapset ovat tajunneet, että kiristäminen on tuottoisampaa: anna karkkia tai kiedon pihapensaas vessapaperiin!

Kittycat pumpkin

I hate Halloween, totesi eilen ranskantunnilla eräs oppilas, joka yrittää rajoittaa lastensa karkinsyöntiä ja ei pidä kauhuleffoista. Niille, joille karkit maistuvat: Happy Halloween!

 

PS. Hurrikaani/lumimyrsky Sandy ei ole meihin vaikuttanut sen enempää, kuin että tänne on virrannut tavallista kylmempää ilmaa ja ulkona puhaltava tuuli on ollut viimeiset 5 päivää harvinaisen kolea. Läheinen West Virginia sen sijaan sai osakseen puoli metriä lunta, ja pahemmat vaurioalueet niin New Jerseyssä ja New Yorkissa kuin lähtöpaikkeilla Haitissa ovat kovin surullisessa kunnossa. 8 miljoonaa kotitaloutta on ilman sähköjä, ja moni on menettänyt talonsa ilman, että vakuutus korvaa, koska harvan vakuutus kattaa tulvavahinkoja. Voimia kaikille, joita myrsky on lähemmin koskettanut!

Patikointia pilven sisässä

Olemme nyt käyneet kaksi kertaa Appalakeilla patikoimassa, ja kummallakin kerralla pilvet ovat peittäneet kaiken näkyvyyden. Huonoa tuuria, voisi joku sanoa, mutta toisaalta pilvisumuisessa maisemassa on ihan oma tunnelmansa, jota harvoin alavien maiden Suomessa kokee.

View from Fort Mountain
Ajaessamme kohti Fort Mountainin luonnonpuistoa pilvet rakoilivat näköalalevennyksen kohdalla, ja saimme fiiliksen siitä, millaisessa paikassa patikoisimme

Fort Mountain State Park on luonnonpuisto Georgian Appalakkien länsipäässä. Olimme katsoneet valmiiksi 13 kilometrin vaellusreitin, jossa luvattiin olevan jonkin verran nousua ja laskua, muttei yhtäjaksoisesti mitenkään mahdottomasti, sillä reitti liikkui tasaisesti 650 ja 800 metrin korkeuskäyrien välissä kiertäen puistossa olevan Cohutta-vuoren huipun. Säät olivat kylmentyneet viikonlopuksi ja perillä vuorilla oli vain +11C, mikä tarkoitti huppareita, pitkähihaisia ja tuulenpitävää takkia.

Gahuti Trail
Gahuti on cherokeeta ja tarkoittaa äitivuorta

Gahuti on backcountry-vaellusreitti eikä ehkä sen takia ollut aina merkitty maailman parhaiten. Tämän lisäksi oman haasteensa reitillä pysymiseen toivat lehdet, joista suurin osa oli jo tippunut, sillä näillä korkeuksilla ruska on jo lopuillaan. Välillä pysyimme poluilla vain suunnistaen yhdeltä punaisella maalilla puunrunkoon maalatulta pisteeltä toiselle, ja niitäkin oli välillä vaikeaa nähdä pilvessä, joka vähensi näkyvyyttä ja sai puiston näyttämään todelliselta haltiametsältä.

Cloudy October
Tästä jostain se polku menee…

Walking in the Cloud

Ensimmäisen kerran eksyimme polulta aika alkuvaiheessa. Tyytyväisesti kävelimme leveää selkeää reittiä pitkin, kun vastaamme tuli pariskunta, joka kysyi: Which trail do you think you’re following? Totesimme että Gahutia, ja he sanoivat, että olivat itsekin seuranneet kyseistä reittiä, mutta punaisia maalitäpliä ei ollut näkynyt puissa pitkään aikaan. Kerroimme, että kävelemällä suoraan eteenpäin löytää kyllä tiensä Gahutin lähtöpaikalle ja jatkoimme matkaa, kunnes tulimme risteykseen, josta selvisi, että leveä hyvä polku, jota olimme kävelleet, olikin Fire Control Trail, suljettu kävelijöille. Läksimme seuraamaan maastopyöräreittiä, jota pitkin lopulta pääsimme takaisin Gahutille, mutta kävelyä tuli vähintään kilometri ylimääräistä.

"Green Cathedral"
Polku laskeutui yhdessä kohtaa alemmaksi Mill Creekin laaksoon, missä alppiruusut kasvoivat katoksi polun päälle

Cohutta-vuoren kaakkoisrinteellä törmäsimme pyörä- ja kävelyreittien risteyksessä pyöräilijöihin, jotka totesivat, että ah kuinka ihanaa tällä vuorenrinteellä on, sillä tuolla kauempana sataa, tuulee vimmatusti ja on todella jäätävää. Vedimme huppuja tiukemmalle päähän ja totesimme, että ei kai tässä muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa siihen suuntaan.

Visa, obscured by a cloud
Näköalapenkki, näkyvyys kolme metriä

Olimme seuranneet punaisia täpliä pari tuntia kun tulimme yhtäkkiä T-risteykseen, jossa kumpaankin suuntaan näkyi vain sinisiä täpliä. Ööh, okei? Käännyimme lotolla vasempaan ja katselimme, että edessä oleva rinne näyttää todella jyrkältä ja sumuiselta… kunnes tajusin, ettei kyseessä ollut sumua vaan vettä. Olimme näköjään taas eksyneet Gahutasta ja päätyneet vuorijärven rannalle. Onni onnettomuudessa, järvi löytyi myös kartasta ja tämän uuden tiedon avulla löysimme tiemme takaisin Gahutalle, tällä kertaa oikaisten reitistä noin kilometrin verran. Järvellä näkyvyys oli lähestulkoon nolla: toiselta rannalta kuului kyllä jonkun lapsiperheen mekastusta, mutta näkemämme melojat katosivat sumuun kuin aaveet.

The Lake
Häh, järvi? Iiro kävi kokeilemassa kädellä vettä, joka ei kuulema ollut totaalisen jäätävää.
Stream
Goldmine Creek soljui alas vuorta pienenä purona

Vuoren toisella puolella pyöräilijöiden manaama sade oli tainnut tauota, sillä pahin sade, mitä patikoinnin aikana kohtasimme, oli pientä tihkua, joka jäi suurimmaksi osaksi puiden lehtiin.

Cloudy Hill

Cloudy Hill
Polku mateli välillä korkeuskäyrää pitkin kapeana reittinä jyrkässä rinteessä

Pari kilometria ennen loppua yhtäkkiä pilvet aukesivat ja näimme, kuinka korkealla oikeastaan olimme. Ihan tarpeeksi korkealla, ja polulla kompastuminen alkoi yllättäen tuntua huomattavasti huonommalta idealta.

Views when the Clouds Parted
Ja katso, pilvet repesivät ja heidän eteensä avautui Näkymä!

View from Fort Mountain

Polun loppu häämötti jo, kun totesimme, että valoisaa aikaa olisi vielä tarpeeksi Fort Mountainin huipulla käymiseen, ja jalkammekin kestäisivät vielä pari kilometriä. Huipulla oli kivinen torni, joka oli pystytetty sinne 1930-luvulla ja joka oli antanut nimensä vuorelle sekä vastaperustetulle kansallispuistolle. Tornia kuvailtiin adjektiivilla ancient, joka ei mielestämme ollut hirveän onnistunut kuvaus 80 vuotta vanhalle tornille, mutta joka toisaalta sopi hyvin amerikkalaiseen turistipaikkojen kuvauksien jatkumoon: world famous, world’s biggest, the best ever, possibly the most beautiful.

Stone Tower
Linnakkeen oli lahjoittanut luonnonpuistolle joku public spirited citizen

Fort Mountainilta löytyi huomattavasti muinaisempiakin rakennelmia kuin torni: sen huippua halkoi 300 metriä pitkä kivivalli, jonka korkeus vaihtelee tällä hetkellä puolesta kahteen metriin, mutta joka arkeologien mukaan oli aikoinaan merkittävästi korkeampi, ja jonka alkuperästä on vaihtelevia teorioita. Ehkä sen rakensivat paikalliset intiaanit 500-luvulla uskonnollisiin tarkoituksiin. Luonnonpuiston esite kertoi yhdeksi mahdolliseksi pystyttäjäksi 1200-luvun walesilaisen prinssi Madocin, joka kuuleman mukaan purjehti Uudelle mantereelle jo rutkasti ennen Kolumbusta, mutta Wikipedia lievästi sanottuna tyrmää teorian. Cherokee-intiaanien mukaan kivivallin rakensivat Kuusilmät, vaalea ihmisrotu, joilla oli suuret silmät, joiden avulla he pystyivät näkemään pimeässä, tai sitten rakentajia olivat 1500-luvun alussa konkistadori Hernando de Soton joukot, jotka saattoivat pystyttää muurin suojaksi intiaanien hyökkäyksiä vastaan. Ken tietää, me totesimme, ja lähdimme kävelemään viimeistä kilometria kohti parkkipaikkaa ennen kuin tulisi pimeä.

Stone Wall
Mysteerinen kivivalli

Lopulta 15 kilometrin ja viiden tunnin jälkeen oli ihanaa istahtaa autoon ja lähteä kotia kohti. Vielä ihanampaa olisi, jos automme lämmitys olisi toiminut… Pitää ehkä tehdä asialle jotain ennen talvea.

Raidallinen kurpitsa

Halloweenin kunniaksi hankin meille vinon pinon kurpitsoita. Muut olivat oikeita, mutta yksi tekokurpitsakin tarttui matkaan, koska arvelin sen kestävän paremmin tulevat koittelemukset…

Halloween pumpkin: Step 1

Laita kurpitsa suojatulle alustalle, esimerkiksi autotalliin, sillä kaikkihan tietävät, että parhaat ”projektit” sijaitsevat autotallissa.

Halloween pumpkin: Step 2

Vetele ristiin maalarinteippiä. Kyllä, se on maalarinteippiä. Toinen värivaihtoehto olisi ollut vihreä, ja siinä olisi ollut sammakon kuvia.

Halloween pumpkin: Step 3

Sitten on valkoisen spraymaalin vuoro.

Halloween pumpkin: Step 4

Parin kerroksen jälkeen autotallissa löyhkää mukavasti maali.

Halloween pumpkin: Step 5

Paras osio: teippien irti vetäminen! Melkein yhtä hauskaa kuin kuplamuovin poksauttelu.

Halloween pumpkin: Final
Nyt ehkä taloyhtiön vähät noidat ja muumiot löytävät meidänkin ovellemme. Jos eivät, joudun syömään pari kiloa MilkyWay-patukoita ihan itse.