Globe Called Home

Viimeksi, kun kävin Georgia Department of Driver Servicessä hakemassa ajokorttia, prosessi tyssäsi siihen, etten voinut todistaa asuvani osavaltiossa. Todisteeksi ei riittänyt Iirolle kirjoitettu ”Tervetuloa asuntoosi!”-kirje sekä minulle tuohon samaan osoitteeseen tullut lasku, vaan oltaisiin tarvittu joko vuokrasopimus (joka on Iiron työnantajan nimissä), pankkitiliote (jota ei silloin ollut), ”utility bill” eli esim sähkölasku (joka oli Iiron nimissä) tai lähisukulainen, jolla on jo osavaltion ajokortti, ja joka voi todistaa, että minäkin olen sellaiseen oikeutettu. Mikään näistä ei napannut, joten lähdin eläintarhaan loppupäiväksi ja päätin palata sirkukseen myöhemmin.

Tällä välin ajokorttisäädökset ehtivät tiukentua, kun ajokortista tuli ”Secure”. Käytännössä turvallisuus hoidettiin niin, että joko pankkitiliotteen tai sähkölaskun sijaan tarvitset molemmat, koska kaksi dokumenttiahan on vaikeampi väärentää kuin pelkkä yksi. Samalla jonot DDS:ssä räjähtivät käsiin ja paikallislehti täyttyi aiheeseen liittyvästä urputuksesta. Iiro ehti hakea oman ajokorttinsa juuri sopivasti kaksi päivää ennen muutosta, ja hän selvisikin ”vain” 5 tunnin jonotuksella ja säädöllä. Varauduin siis tänään yhden lehden ja kahden kirjan kanssa pitkään istumamaratoniin.

Yllätyksekseni jonot olivat ehtineet tähän mennessä jo hälventyä ja selvisin alussa vain puolen tunnin jonottelulla. Byrokratiaan kuului erittäin yksinkertainen näkötesti (”katso tuonne ja lue tuo alin rivi”) sekä kaksi kirjallista koetta, joissa kummassakin oli 20 kysymystä, joista 5 sai mennä väärin. Ensimmäisessä liikennemerkkejä käsitelleessä kokeessa sain yhden kysymyksen väärin, kun arvelin, että punaisen valon vilkkuessa pitää aina ajaa varovaisesti ja valmistautua pysähtymään. Oikea vastaus olisi ollut, että punaisen valon vilkkuessa tiedät ajavasi moottoritien liityntäkaistaa, ja sinun pitää silloin erityisesti varautua pysähtymään, sillä täällä ruuhka-aikaan liityntäkaistojen päässä on punaiset valot, ja uusia autoja päästetään moottoritielle vain kerran parissa sekunnissa. Toisessa kokeessa sain peräti kolme vastausta väärin, kun arvelin, että kolmion takaa tullessa tai keltaisten liikennevalojen välkkyessä tulee pysähtyä; varovaisesti ajaminen riittää.

Palasin saman mukavahkon vanhemman mieshenkilön luokse, Lynn nimeltään, ja jatkoin smalltalkia hänen naputellessaan tietojani ylös. Kyllä, Suomessakin EU-ajokortin hankkiminen on merkittävästi vaikeampaa kuin täällä, siitä joutuu maksamaan autokoulujen ansiosta yli tonnin ja kyllä, ajokorttini on ihan oikeasti voimassa 2050-luvulle saakka georgialaisen 5 vuoden standardivoimassaolon sijaan. Tässä viimeisessä kohdassa korttini kiersi parilla vieressä istuvalla virkailijalla, jotka kaikki ihmettelivät voimassaoloaikaa vuoron perää. Lopulta Lynn passitti minut jonottamaan itse ajokokeeseen.

Ajokokeeseen jonotettiin autossa, joten mikäs siinä avoauton katto alhaalla auringonpaisteessa mielenkiintoista lehtiartikkelia lukiessa ja välillä autoa eteenpäin siirtäessä. Yllättäen samainen Lynn osui inssiajovuoroon juuri minun kanssani samaan aikaan, ja Lynn totesin nopeasti, että olen todella hyvä kuski ja tämän inssin pitäisi olla minulle lasten leikkiä. Kerroin, että Suomessa pidän itseäni aika huonona kuskina, mutta että täällä olen huomannut, että yllättävän moni ihminen liikenteessä ajaa ihan miten sattuu. Tämä provosoi Lynnin loppuinssin ajaksi kertomaan kauhukokemuksistaan inssissä ja haukkumaan kaikkia niitä ”teinejä”, joita vanhemmat eivät opeta ajamaan ja joiden autonkäsittelytaidot ja liikennesääntöjen osaaminen ovat ihan mitä sattuu. Yhtenä esimerkkinä hän kertoi, että eräs teini oli kääntynyt inssissä punaisissa valoissa vasemmalle, koska ei yksinkertaisesti ollut tiennyt, että punaisissa valoissa vain oikealle kääntyminen on sallittua. Temppuradalla taskuparkkeeratessani hän taas kertoi, että heillä oli ennen radan toisella puolella puulaatikko oransseille liikennetötsille, mutta joku teini oli ajokokeessaan luullut kaasua jarruksi ja kiihdyttänyt radalta suoraan laatikon päälle ja sen takana olevasta metalliaidasta ulos. Päivittelimme myös yhteeen ääneen muiden kuskien kykenemättömyyttä käyttää vilkkua, ja kesken inssin Lynn äityi haukkumaan viereisessä autossa ajavaa kuskia, joka ajoi minne sattui ja puhui samalla puhelimeen. Aina välillä Lynn ihasteli autoani – this convertible is such a toy! – ja lopussa hän pyysi, että nostaisin katon, sillä hänellä itsellään on ollut avoautossa vain mekaaninen katto, ja sähkökatto teki selkeästi vaikutuksen.

Pääsin läpi. Toisin kuin Iiro, en yltänyt ihan täysiin pisteisiin, vaan olin temppuradalla unohtanut pakitellessani käyttää vilkkua, joten loppupistemäärä oli 96/100. Läpi pääsee vielä 75:llä pisteellä. Jos Suomessa olisi samanlainen skaala käytössä, veikkaisin Suomen läpipääsyrajaksi noin 95 pistettä, eli aika höllin perustein täällä osa kuskeista on liikenteessä.

Ajokortin saan käteeni ensi viikolla, sillä Secure-uudistuksen myötä alle kaksi kuukautta maassa asuneiden ulkomaalaisten tiedot tuplatarkistetaan immigrationista. Sarjassa epätoivoisia yrityksiä hillitä laitointa maahanmuuttoa, jolle kyllä oikeasti ei saada mitään tehtyä niin kauan kuin todistukseksi asuinpaikasta riittää lasku internetyhteydestä.