Kaikki on hyvin epävarmaa…

”Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” — Tove Jansson, Taikatalvi

Viimeiset pari vuotta olen toistellut itselleni yllä olevaa elämänviisautta. Toisin kuin muumit, minä olen varma revontulista. Epävarmuus on koskenut jotain paljon isompaa: omaa tulevaisuuttani.

Isabelle-jäätikkö ja samanniminen järvi ovat tunnin ajomatkan päässä meistä vuorille.
Isabelle-jäätikkö ja samanniminen järvi ovat tunnin ajomatkan päässä meistä vuorille.

Aluksi ulkomaille muutto oli yksi suuri seikkailu. Uusia maita! Uusia kulttuureita! Uusia koteja, uusia kavereita, uusia kasvoja. Suomessa sukulaiset ja kaverit kyselivät jatkuvasti tulevaisuudestani – no mitä aiot tehdä? missä ajattelit asua? milloin taas muutat ja milloin palaat Suomeen? – ja minä naureskelin ja totesin, että älkää kyselkö, en minä tiedä ja suunnitelmat on tehty muutettaviksi.

Syyskuun auringonnousuja preerialla
Syyskuun auringonnousuja preerialla

Ja niinhän ne oli tehty. Georgiaan muuttaessa en olisi osannut arvata asuvani alle vuoden päästä Luxemburgissa; Luxemburgiin muuttaessa ei käynyt mielessäkään, että alle vuoden päästä ajaisimme muuttokuormaa Georgiasta Coloradoon. Siinä välissä olen reissannut pitkin maita ja mantuja, ja päätökset siitä, millä mantereella kotini sijaitsee olen tehnyt kahden kuukauden näkyvyydellä tulevaisuuteen.

IMG_20150904_065906
Patikoimassa pitkin Colorado Trailia

Aikansa kutakin. Vaikka liikkuvuus, rentous ja tietynlainen vapaus ovat olleet paras ratkaisu tähän asti eikä minua ole missään vaiheessa ahdistanut tai pelottanut, viimeaikoina on alkanut tuntua, että kaipaan vaihteeksi pysyvämpiä rakenteita. Vuoden kuntosalijäsenyyttä tai tanssikurssia. Tulevien matkojen suunnittelua ensi kesälle eikä pelkästään ensi kuulle. Asunnon ostamista tai vähintään sisustamista ilman ajatusta, että ihan kohtahan tästä lähdetään.

Vasemmalla taloyhtiömme uima-altaalla, oikealla meiltä parin kilometrinn päässä kohoavat Flatiron-vuoret
Vasemmalla taloyhtiömme uima-altaalla, oikealla meiltä parin kilometrinn päässä kohoavat Flatiron-vuoret

Lisäksi paikasta toiseen pyöriminen on saanut minut ymmärtämään, mikä minulle on asuinpaikassa tärkeää. Luxemburgin sateet masensivat niin paljon, että vaikutus mielenlaatuun oli huomattava. Georgian Appalakit ravistelivat esille rakkauteni vuoriin. Atlantan autokaupunki vahvisti mielipidettäni, että haluan käveltävään kaupunkiin, ja ainainen kesä vakuutti, että haluan elämääni rytmittämään neljä vuodenaikaa.

Kalliovuorten kansallispuistoa: puurajan yläpuolen näkymät Knob Topilta ja Flat Topilta
Kalliovuorten kansallispuistoa: puurajan yläpuolen näkymät Knob Topilta ja Flat Topilta

Siksi päätimme Iiron kanssa, että kotimme on nyt toistaiseksi Coloradossa. Todennäköisesti saan taas vastailla tarkentaviin kysymyksiin – kuinka pitkään? mistä riippuu? mutta oletko varma? – ja voin vain sanoa, että ei, en ole varma. Olemme sen verran kuin olemme, viisumeidemme voimassaoloajoista ja työsopimuksien kestosta ei kannata yrittää päätellä mitään, riippuu niin monesta asiasta ettemme itsekään pysy kärryillä, ja loppuelämästä taikka Suomeen muutosta ei kannata juuri nyt puhua, koska ne suunnitelmat ennättävät vielä muuttua monta kertaa. Minulle riittää tämä ajatus, mindset, siitä, ettei näköpiirissä ole muuttoa, eikä asioita tarvitse suunnitella sen ehdoilla. Elämämme täällä ei ole enää väliaikaista, eikä juurien luominen tähän paikkaan ole väärin vaan jopa suotavaa.

Juuri nyt ei ole tarvetta ”palata” minnekään. Pääsinhän juuri kotiin.

IMG_20150907_231950
Colorado State Fairilla syömässä uppopaistettuja suolakurkkuja

PS. Syyskuu on mennyt ohitse humahtaen ja on taas kuukausikirjeen aika. Jos haluat kuulla tarkemmin, mitä syyskuussa tapahtui ja mitä lokakuulle on suunnitelmia, ilmoittaudu sähköpostilistalle sivupalkissa kohdan Tilaa kuukausikirje alta.

Koskenlaskua Royal Gorgella sekä sama näkymä parisataa metriä ylempää
Koskenlaskua Royal Gorgella sekä sama näkymä parisataa metriä ylempää

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Kalliovuorten 5 söpöintä eläintä

Coloradon Kalliovuorten eläinkunta on vähän erilainen kuin mitä Suomessa. Tässä viisi söpöintä summittaisessa järjestyksessä. Mikä on sinun lempparisi?

Paksusarvilammas

engl. big horn sheep
Big Horn Sheep / Paksusarvilammas

Paksusarvilampaat laiduntavat pienissä laumoissa. Kesäisin ne vaeltavat Kalliovuorten korkeuksissa, mutta talvisin ne laskeutuvat sinne, missä on helpommin syötävää. Naaraiden sarvet ovat suorahkoja ja lyhyitä, mutta uroilla ne voivat kääntyä käyräksi koko pään ympäri kuin Prinsessa Leian kampaus. Sarvista voi päätellä lampaan iän.

Me olemme nähneet paksusarvilampaita Kalliovuorten, Yellowstonen ja Badlandsien kansallispuistoissa.

Murmeli

engl. marmot
Murmeli / Marmot

Kalliovuorten keltavatsamurmelit ovat suurempia kuin eurooppalaiset serkkunsa alppimurmelit, enkä osaa sanoa miksi, koska Kalliovuorilla ei paljoa syötävää ole. Naapurimme arveli syyksi turisteja, jotka ruokkivat täkäläisiä murmeleita pähkinöillä, mikä tuskin pitää paikkaansa. Jos murmeli syö liikaa ihmisten antamaa sille sopimatonta ruokaa (esim juuri pähkinöitä), sen vartalon rasvakoostumus muodostuu vääränlaiseksi, mikä voi olla kohtalokasta talvihorroksessa. Murmelit nimittäin vaipuvat koko pitkäksi talveksi syvään horrokseen, jossa ruumiinlämpö laskee alle 5 asteen ja sydän lyö vain pari kertaa minuutissa, ja horroksesta herätäkseen ne tarvitsevat oikeanlaista rasvaa herättääkseen kehonsa taas henkiin.

Murmeleita näkee Kalliovuorilla lähes aina puurajan yläpuolelle kiivettäessä.

Lumivuohi

engl. mountain goat
Lumivuohi

Lumivuohet on helppo tunnistaa niiden valtavasta turkista; kuvassa olevalla lumivuohella on päällä kesäturkki, joka vielä kaksinkertaistuu pituudessa ja tuuheudessa talvea varten. Lumivuohet ovat isompia ja rotevampia kuin tavalliset vuohet, ja poikasiaan puolustaessaan ne saattavat olla jopa pelottavia. Ne elävät korkealla puurajan yläpuolella päivät mutta laskeutuvat iltahämärällä laaksoon syömään. Lumivuohet ovat paksusarvilampaiden lisäksi uskomattoman hyviä kiipeilijöitä, ja ne kisailevat osittain samasta elintilasta.

Lumivuohia olemme nähneet vain kerran, Quandary Peakille kiivetessämme.

Pika eli piiskujänis

engl. pika
Pika / Piiskujänis

Piiskujäniksen eli pikan kuulee helpommin kuin näkee: kimittävä ”hip hip” ääni raikuu puurajan yläpuolella tundralla, mutta pikkuiset hamsterin kokoiset eläimet vipeltävät salamana kivenkoloissa niin, että niitä nähdäkseen pitää olla haukan katse. Nimestä mukaisesti pikat ovat läheisempää sukua jäniksille kuin hamstereille, vaikka ulkonäöstä sitä ei voisi päätellä, ja huhun mukaan ne ovat myös toimineet esikuvana eräälle toiselle salaman lailla liikuvalle otukselle – Pokémon-hahmo Pikachulle.

Pikoja näkyy vain korkeimmilla vuorilla, kaukana puurajasta.

Vapiti eli kanadanhirvi

engl. elk
Elk / Vapiti

Vapiti on nimenä cree-intiaanikieltä ja tarkoittaa ”valkoista paistia”. Tämä vain vähän suomalaista hirveä pienempi hirvilaji vaeltaa suurina laumoina Kalliovuorilla ja laskeutuu talvisin asutuskeskuksiin möllöttämään. Juuri nyt syyskuussa on paras hetki nähdä vapiteja Kalliovuorten kansallispuistossa, koska silloin niillä on kiima, ja tienvarret täyttyvät turisteista, jotka ihailevat niityillä sarviaan kalistelevia vapitiuroksia. Vapiti on tämän listan eläimistä ainoa, jota yleisesti metsästetään ruoaksi, ja jota saa monista alueen ravintoloista.

Vapiteihin törmäsimme ensimmäistä kertaa Kalliovuorille ajaessamme, ja siitä lähtien ne ovat olleet yleinen näky Estes Parkin ja Kalliovuorten kansallispuiston tietämillä.

 

PS. Kuudes söpö eläin olisi karhu, joita elää Kalliovuorilla niin paljon, että niitä näkee usein myös kaupunkialueella. Tsekkaa blogin Facebookista kuvia karhuista ”pomppimassa trampoliinilla”, ja seuraa Facebookissa niin saat uutisvirtaasi lisää näitä pikkujuttuja Coloradosta!


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Neuvoja vuorelta

Kesä on mennä hujahtanut jo elokuulle, mutta minusta tuntuu kuin se olisi vasta aluillaan. Eihän siitä ole kuin kuukausi, kun hanget alkoivat sulaa vuorilta sen verran, että patikointi ei ollut enää ähkimistä ja puuhkimista lumessa! Ja jos viime vuoden merkit pitävät paikkansa, korkeimmille vuorille on asiaa vielä syyskuussa ilman kummempia talvivarusteita.

Olemme kivunneet Kalliovuorten korkeimmille huipuille, fourteenereille, kahdesti: ensin kesäkuussa Mount Bierstadtille (4287m) lumen läpi puskien ja sitten pari viikkoa sitten Mount Elbertille (4401m) upeassa kesäsäässä. Siinä välissä olemme kolunneet matalampia nyppylöitä, polkuja ja pusikoita. Näin vihdoin Kalliovuorten kansallispuistossa villikalkkunoita, ja häntiään vispaavat murmelit ovat nousseet todellisiksi toteemieläimiksi, joita nähdessä jaksaa taas kavuta. Olen laskenut paniikissa pyllymäkeä alas vuorelta ukkosta karkuun ja kehittänyt lievän brontofobian, mikä on kai tervettä, koska en halua päätyä tilastoksi. (Coloradossa salama tappaa keskimäärin pari patikoijaa vuodessa.) Olen napsinut niin monta kuvaa, että kovalevytila on moneen otteeseen loppunut koneelta, ja olen mussuttanut useamman Clif Barin kuin pystyn laskemaan. Parin viikon välein olen käynyt hakemassa REIstä taas uuden korkeuskäyräkartan, mille tullee pian loppu, koska omistan kohta ne kaikki.

Tarkoitus on kirjoittaa vielä useasta vaelluksesta tarkempi kuvaus, mutta sitä odotellessa saatte nauttia Coloradon vuorimaisemista, joita Instagramin puolelta on voinut tirkistellä jo pitkin kesää. Neuvot ovat Ilan Shamirin runosta Advice from a Mountain, käännökset allekirjoittaneen.

Mount Elbert, Colorado

Tavoittele uusia korkeuksia.

Mount Bierstadt, Colorado

Nauti elämän huippukohdista.

Mount Bierstadt, Colorado

Näe kauneutta silmänkantamattomiin.

Mount Sanitas, Boulder, Colorado

Pidä mieliala korkealla.

Kalliovuorten kansallispuisto, Colorado

Nouse asioiden yläpuolelle.

Durango, Colorado

Rakenna lujalle pohjalle.

Kalliovuorten kansallispuisto, Colorado

Malttia, malttia, malttia.

Chapin Creek Trail, Rocky Mountain National Park, Colorado

Elämässä on ylä- ja alamäkiä.

Mt Elbert, Colorado

Anna huoltesi hävitä kuin tuhka tuuleen.

Indian Peaks, Colorado


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Miksi ranskalainen keittiö rulettaa ja muita tarinoita ruokamatkailusta

Minulla ei ole lempiruokalajia. On monta suosikkia – hyvät burgerit, osterit, etanat, ravut, raaka kala, tartarpihvit, ja mitä tahansa missä on juustoa, munakoisoa tai avocadoa, ja tämä lista ei ole kattava – mutta ehdoton ykkönen vaihtelee päivän mukaan. Juuri nyt se voisi olla poronkäristys puolukkahillolla.

Crêpejä Ranskassa, burgeri Las Vegasissa, juustoaamiainen Pariisissa ja spätzleä Luxemburgissa
Crêpejä Ranskassa, burgeri Las Vegasissa, juustoaamiainen Pariisissa ja spätzleä Luxemburgissa

Matkalla tykkään syödä ravintoloissa, jossa on pöytiintarjoilu. Kotona tulee kokattua niin paljon, että matkoilla lähden sille linjalle vain, jos käytössä on kunnon keittiö, syömässä kavereita tai perhettä ja voimme viettää iltaa hauskasti keskenämme kämpillä. Lounas voi hyvin olla pikaruokaa tai street foodia, mutta illallisen syöminen paikallisessa ravintolassa on osa matkustuskokemusta. Buffeteista en perusta, koska arvostan ravintolaruoassa myös annosten asettelua.

Fish&chips Lontoossa
Fish&chips Lontoossa

En muista koskaan pettyneeni matkalla maan ruokakulttuuriin. Joskus se on ollut aika yksinkertaista, ja viikon Turkin purjehduksella saattavat kebapit tulla korvista ulos, mutta karvaimmat pettymykseni olen kokenut matkan päällä: lentokoneruoassa tulee yhä välillä vastaan syömäkelvottomia tapauksia, ja miksi ihmeessä Deltan Atlantin ylittävien koneiden lihaton vaihtoehto on aina samaa tomaattipastaa?

Bisnesluokan lentokoneruoissa paras osuus on alkupalat.
Bisnesluokan lentokoneruoissa paras osuus on alkupalat.

Rakastan alkupaloja, ja buffeteissa yleensä syön itseni kylläiseksi alkupalapöydästä. Tästä syystä myös ravintolassa usein haluan tilata alkupalan, vaikka ei olisi erityisen nälkä. Yhdysvalloissa kätevästi alkupalat on yleensä tarkoitettu jaettavaksi ja pääruoankaan jakamista ei katsota kieroon, mikä helpottaa, kun haluaisi maistaa kaikkea.

Osterit eivät oikeastaan maistu miltään, ja silti niihin tulee himo.
Osterit eivät oikeastaan maistu miltään, ja silti niihin tulee himo.

Lempparipizzani on boulderilaisen Backcountry Pizzan The Works, johon tulee chorizoa, jauhelihaa, sieniä, fetaa, banana peppereitä ja oliiveja. Perusamerikkalaispizzeriassa käännyn yleensä pepperonipizzan puoleen. Lapsena amerikkalaisessa koulussa kouluruokalassa oli muuten aina perjantaisin tarjolla pizzaa – makuvaihtoehtoina ”juusto” tai ”pepperoni” – ja pepperonipizza muistuttaa minua kierolla tavalla lapsuudesta.

Lounas Los Angelesin rantahiekalla
Pepperonipizzaa ja jääteetä Los Angelesin rantahiekalla

Olen käynyt pariin otteeseen lomalla ruoanlaittokurssilla – kerran Unkarissa, kerran Vietnamissa – ja se on ollut aina hauska kokemus. Erityisesti arvostan ruoanlaittokursseissa sitä, että opetetaan erilaisia tekniikoita, koska ruoka-ainelistaukset voin lukea kotonakin keittokirjasta. Esimerkiksi Unkarissa opetettiin kädestä pitäen, missä vaiheessa kurpitsafőzelék on kypsää, kun taas Vietnamissa käytiin läpi kesärullien oikeaoppista rullausta sekä sitä, miten tomaatista saa leikattua ruusun.

Luxemburgin yritysten avoimien ovien päivänä minä tietenkin suuntasin juustotehtaaseen.
Luxemburgin yritysten avoimien ovien päivänä minä tietenkin suuntasin juustotehtaaseen.

Vielä pari vuotta sitten olisin vannonut intialaisen keittiön nimeen, mutta aika Keski-Euroopassa teki tehtävänsä: parhaimmat safkat löytyvät Ranskasta. Ranskalainen keittiö on uskomattoman laaja ja oikeastaan koostuu 22 eri keittiöstä, jokaisella alueella omansa. Siihen mahtuvat sopusoinnussa niin normandialaiset galettet (suolaiset tattariletut), alsacelainen ”hapankaali lisukkeilla” (eli noin kymmenellä erityyppisellä lihalla) kuin burgundilaiset etanat, yksi lempparialkupaloistani.

Ranskalaista keittiötä parhaimmillaan: etanoita, macaronseja, fondueta ja ankkaa.
Ranskalaista keittiötä parhaimmillaan: etanoita, macaronseja, fondueta ja ankkaa.

Juomapuolella olen tykästynyt amerikkalaisiin oluisiin: niitä on miljoonaa eri sorttia, ne on tehty rakkaudella ja intohimolla pienpanimoissa ja ne ovat Atlantin tällä puolen hyvin kohtuuhintaisia. Erityisesti IPAt ja Pale Alet ovat mieleeni. Ainoa, mikä puuttuu, on gueuze, belgialainen kirpeä olut, joka on lemppariolutlaatuni – mutta senkin lähipanimomme Upslope otti juuri kausioluekseen.

Coloradolaisen viinitilan "glögiä" ainesosineen, italialaistyylinen apero, belgialainen olutvalikoima ja olutta madridilaisittain kylkiäispaellan kanssa
Coloradolaista ”glögiä” ainesosineen, italialaistyylinen apero, belgialainen olutvalikoima ja olutta madridilaisittain kylkiäispaellan kanssa

Kotona syömme aika kansainvälisesti kiitos keittokirjainnostukseni. Tykkään laittaa uusia reseptejä, ja keittokirjoja valikoituu monipuolisesti ympäri maailman. Kestosuosikki on Iiron vuosia sitten Malesiasta tuliaisena tuoma The Asian Kitchen, josta viimeksi kokkasin indonesialaista. Aktiivisimmin tällä hetkellä käytössä on Pariisista ostettu Recettes de brasserie, josta treenaan ruoanlaiton lisäksi ranskankielistä ruokasanastoa. Lisäksi aina kun on aurinkoinen ilta, testaamme grillissä lähikaupan laajaa BBQ-kastikevalikoimaa.

Kaksi yleistä kotiruokaa: sushia ja BBQ:ta.
Kaksi yleistä kotiruokaa: sushia ja BBQ:ta.

En ota eväitä matkalle muuta kuin korkeintaan ensimmäiseen kulkuvälineeseen. Pitkille junamatkoille Luxemburgista nappasin yleensä asemalta patongin tai aamuisin croissantin. Coloradossa taas lataamme auton täyteen vettä ja limsaa, ja vuorille suunnatessa otamme hätävaraksi mukaan myslipatukoita.

Ostoskorini sisältö päivittäin, jos saisin valita.
Tällaisia eväitä voisinkin ottaa mukaan, mutta yleensä nämä menevät enemmän siihen tuliaiskategoriaan…

Tuliaisiksi kannan yleensä kotiin jotain paikallista ja hyvin säilyvää: Burgundista toin dijon-sinappia eri mauissa ja paikallisia aniskarkkeja, Waterloosta toin paikallisen panimon Napoleon-olutta, jollaista kuulema Napoleonin joukot litkivät 200 vuotta sitten, ja Irlannista mukaan tarttui viskimaustettuja kinuskikaramelleja. Parhaat tuliaiset ovat kuitenkin Suomesta: turkinpippureita, liitulakuja, UFO-karkkeja, Fazerin sinistä, dippimaustepusseja (erityisesti American-dippimiksi, jota ei todellakaan saa Amerikasta) ja ruisleipää.

Koti-ikävän yllättäessä maailmalla aina voi mennä syömään IKEAan.
Koti-ikävän yllättäessä maailmalla aina voi mennä syömään IKEAan.

Kirjoituksen pohjana on käytetty ruokahaastetta, jonka bongasin blogeista London & beyond ja Pää pilvissä. Haastan samalla Soilen, Lauran, Anskun ja Emmin kertomaan blogeissaan omista ruokatottumuksistaan matkoilla – ja kaikki Twitterissä hengaavat tulemaan keskustelemaan aiheesta ensi maanantain #matkachatiin klo 20 Suomen aikaa!


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Kesäkesäkesä! eli 7 parasta kesätekemistä

Kirjoitin kuukausi sitten, että auringonpaisteesta nauttiminen on yksi hyvä syy muuttaa Coloradoon: Kalliovuorten itäpuoleinen preeria kun on vähäsateista aluetta, ja minä olin jo lopen kylläsynyt Luxemburgin säihin. Toukokuun puolivälissä pakkasin kimpsuni innosta hihkuen, ja…

…no tietäähän sen miten siinä kävi. Jo puolivälissä toukokuuta uutisoitiin, että meneillään on sateisin toukokuu 20 vuoteen. Loppukuusta läheisestä Colorado Springsistä uutisoitiin, että toukokuu oli sateisin kuukausi 121 vuoteen, siis siitä lähtien kun mitään mittauksia on tehty. Boulderissakin oli satanut toukokuussa 20 senttiä, eli noin kolme kertaa niin paljon kuin yleensä Helsingissä marraskuussa.

Paikalliset vitsailivat jo muuttavansa pois. Minä hautauduin sohvalle takkatulen ääreen ja katselin rakeiden piiskaavan kivetystä ulkona, keitin uuden kupillisen teetä ja ihmettelin säätiedotuksia, jotka lupasivat lunta. Kai tämän on jossain vaiheessa pakko loppua???

Ja loppuihan se, viime viikonloppuna. Kävimme silloin laskemassa koskea, joka kuohui sateiden ansiosta ennätyslukemissa (siitä pian lisää juttua!), ja nyt tällä viikolla olen nauttinut helteisistä iltapäivistä uima-altaan äärellä. Ilmastointikin on vihdoin naksautettu päälle.

Alkaneen kesän ja Instagram Travel Thursdayn kunniaksi seitsemän parasta kesätekemistä Instagram-kuvilla höystettynä:

Loikoilu Uima-altaalla
Yhdysvalloissa useilla taloyhtiöillä on asukkaille uima-allas

1. Loikoilu

En ole rantalomien ylin ystävä, mutta välillä on kiva maata auringossa rannalla, altaan reunalla tai puistossa – ja lukea! Tilasin kesää vasten pari uutta aikakauslehteä (Backpacker, Travel+Leisure ja Real Simple) jo olemassaolevien tilausten lisäksi (Time ja paikallislehti 5280), mutta viimeiset pari päivää olen uppoutunut altaalla kirjaan. Tykkäsin elokuvastakin, mutta Wild toimii kirjana vielä tuhat kertaa paremmin. Iso peukku ja suositus tälle vaelluskirjalle!

Terassilla Haagissa
Alankomaiden Haagissa terassikelit alkoivat jo maaliskuussa

2. Terassit

Vaikka ne parhaat terassit löytyvätkin mielestäni Euroopasta, on täällä Atlantin toisellakin puolella hyviä vaihtoehtoja, kun vaan tietää mistä hakee. Tiistaina nautimme jääteetä saksalaisen naapurini kanssa Ozo Coffee Companyn terassilla, ja ajattelimme kesän aikana käydä läpi kaupungin kaikki kahvilat, joten kysykää minulta vinkkejä sitten elokuussa, jos olette Boulderiin suuntaamassa!

Patikointi Kalliovuorilla
Katse kohti mantereen läpi kulkevaa vedenjakajaa

3. Patikointi

Vuorilla on vielä lunta ja Fourteenereille ei ole asiaa ilman lumikenkiä ennen heinäkuuta, mutta matalammat vuoret alkavat olla jo kesäpatikointikunnossa. Avasimme patikointikauden viime lauantaina kiipeämällä Hanging Lakelle, mielettömän upealle vesiputoukselle, ja ellei ensi viikonlopulle ennustettu ukkonen äidy pahaksi, jatkoa on tiedossa jo ylihuomenna.

Purjehdus Havaijilla
Tämä purjevene ihasteli auringonlaskua Havaijilla

4. Purjehdus

Suomessa purjehdus on kuulunut olennaisena osana kesään siitä lähtien, kun isäni päätti parin vuosikymmenen haikailun jälkeen ostaa purjeveneen. Täällä on lähimmän meren rantaan reilu 1300 kilometriä, mutta vuorilta löytyy Yhdysvaltojen korkeimmalla sijaitseva purjehduskerho (2748m), ja kuulema sieltä saisi myös vuokrattua veneitä.

Mökkeily
Sipoon saaristo <3

5. Mökkeily

Jos päädymme kesällä Suomeen – suunnitelmamme tämän suhteen ovat vielä auki – niin tämä on ehdottomasti listalla. Nauttikaa te kaikki Suomessa asuvat mökkikulttuurista!

Telttailu Great Sand Dunesin kansallispuistossa
Aamu valkenee Great Sand Dunesien kansallispuistossa

6. Telttailu

Se fiilis, kun heräät aamulla upeissa maisemissa tukkina nukutun yön jälkeen, kömmit ulos makuupussistasi ja alat keitellä teetä lintujen laulaessa ja parin peuran mussuttaessa läheistä puskaa… Telttailukauden avasimme jo toukokuun sateiden keskellä, ja kesäsuunnitelmiimme kuuluu ainakin pari telttayötä Etelä-Dakotassa. Jos jollakulla on vinkkejä vaelluksesta ja telttailusta Badlandseillä, niin niitä otetaan vastaan.

Jäätelöä Trierissä
Trierin katedraali ja saksalaista jäätelöä tasan vuosi sitten

7. Jäätelö

Jäätelö on parasta silloin, kun on kuuma, ja parasta jäätelöä on Ben&Jerrysin Chocolate Chip Cookie Dough – $3 per puolen litran purkki lähikaupasta.

Mitä sinun kesääsi kuuluu?


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Coloradoon – miksi ihmeessä??

Bryssel Grand Place

Pari viikkoa sitten Brysselissä työmatkalla olin sopinut treffit kahden paikallisen matkabloggaajan kanssa terassille. Place Saint-Géry oli täynnä lämpimästä kevätillasta nauttijoita, ja siinä hoegaardeneiden ääressä istuessamme tuli puhetta tulevaisuudesta. Kerroin olevani muuttamassa poikaystävän luokse Coloradoon, johon toinen matkabloggaajista reagoi:

Colorado… yööh.

Epäuskoisena katsoin, kun toinen nyrpisti nenäänsä ja ilmaisi inhoaan. Siis mitä? Yöh?

Yeah, I mean Colorado… what’s there? Like, nothing? alunperin kanadalainen bloggaaja totesi ja pyöritteli silmiään. Siis Coloradossa on kaikkea, totesin, ja kaivoin esille Instagram-kuvani.

Colorado laskettelu

Coloradossa voi lasketella, sanoin, ja näytin kuluneen talven laskettelukuvia. I don’t like snow, bloggaaja totesi.

Coloradon Kalliovuoret

Ei se mitään, totesin, ja vaihdoin taktiikkaa: Kalliovuoret ovat upeita mihin vuodenaikaan tahansa! Näytin kuvia patiointireissuiltamme viime kesältä, mutta vastaanotto oli tyrmäävä: We have the Rocky Mountains in Canada too, and I wasn’t amazed by them there either.

Boulder, Colorado

Näytin kuvia Boulderista, jonne muutamme. Katso, nämä vuoret, Boulderin Flatironit, ovat ihan meidän kodin vieressä! You live in the middle of nowhere? Ei kun asutaan kaupungissa, mutta siinä on vuoret silti vieressä, ne näkyy uima-altaalta ja niille voi polkaista pyörällä. Mjaah… bloggaaja vastasi ja ryysti oluttaan. Ei näköjään vakuuttanut.

Colorado - preeriaa, vuoria ja dyynejä

Jos eivät vuoret kiinnosta, niin mites preeria? Silmän kantamattomiin maissipeltoja, ja preeriakoirakolonnia pääsee ihailemaan luonnossa! Lisäksi Colorado on osavaltio, missä kylän asukasluvun sijaan kyltteihin painetaan kylän korkeus – yleensä parin kilometrin hujakoilla – ja kansallispuistojakin löytyy peräti kolme, esimerkiksi tällaisia upeita dyynejä, ja…

Hey, look, I’m sure it works for you, but I’m just not interested, bloggaaja totesi. It doesn’t even have beaches. Now Rio de Janeiro on the other hand…. ja keskustelu soljui Etelä-Amerikkaan.

Minulta kysytään usein, missä Colorado oikein sijaitsee. Ei ole häpeä, jos ei tätä tiedä – eiväthän amerikkalaisetkaan aina ole perillä Suomen sijainnista – mutta muistin virkistykseksi, se on siinä keskellä kaikkea. Meri siis todellakin puuttuu.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Lentokentät: suosikit ja inhokit listalla!

Disclaimer: Tämä listaus perustuu pelkästään omiin kokemuksiini, koostuu pelkästään niistä lentokentistä joilla olen itse käynyt, eikä muutenkaan ole missään määrin yleismaailmallisesti pätevä. Omia mielipiteitä ja listauksia saa jakaa kommenttiboksissa!

Viisi inhokkia

5. Frankfurt am Main (FRA), Saksa

Tavallinen lentomatkani on yhdeltä pikkukentältä toiselle pikkukentälle, joten vaihtoja tulee väistämättäkin. Yksi pahimmista kokemuksistani oli vaihto Finnairin Helsingin koneesta US Airwaysin Philadelphian koneeseen Frankfurtissa: epäselvät opasteet, pakko poistua välissä kentän airsidelta ja iäisyyksi kestävät useat turvatarkastukset, joiden ansiosta meinasin myöhästyä koneesta, vaikka vaihtoaikaa oli yli tunti.

Kun tähän vielä lisää sen, että Frankfurt am Mainin lentokenttäloungessa on hiiriä (kyllä! olen nähnyt useasti!), ei siellä paljoa tee mieli viettää aikaa.

lentsika12

4. Philadelphia (PHL), Yhdysvallat

Vaihtojen kanssa vielä käsittämättömämpi meno kuin Frankfurtissa. Jos lentokonetta vaihtaessa pitää kävellä mm. julkisen juna-aseman laiturin kautta, niin jossain on vika. Opasteet minimaaliset, ne osoittavat väärään suuntaan, ja meno kuin milläkin basaarilla, jossa ihmiset ohjeistavat mitä sattuu ja jonoissa ei ole päätä eikä häntää. Lopputuloksena vaihtoon terminaalista toiseen kaikkine tarkastuksineen ja säätöineen meni yli kaksi tuntia!

lentsika11

3. London Heathrow (LHR), Englanti

Mikä tahansa iso lentokenttä, jossa terminaalien välillä pitää liikkua harvahkosti kulkevilla ja pitkään kestävillä busseilla, pääsee suoraan inhokkilistalleni. Heathrowssa sentään pääsee junalla suoraan mihin tahansa terminaaliin… noin periaatteessa. Käytännössä olen matkustanut Heathrow Expressillä kentälle ja saanut vasta perillä tietää, että ”juuri nyt” juna ei kulje terminaaleihin 4 & 5. Bussilla oikeaan terminaaliin sompailu kentän sisällä kesti melkein puoli tuntia, ja myöhästyin juuri täpärästi checkinistä. Sentään lennolle ehdin, kun heitin osan matkatavaroista menemään.

Ja ei, tämä ei ole ainoa huono kokemukseni Heathrowlta. Heathrowlla jopa 1,5 tuntia saattaa olla liian tiukka vaihtoaika.

lentsika10

2. Paris Charles de Gaulle (CDG), Ranska

Niin mitä minä sanoin niistä harvahkosti kulkevista ja pitkään kestävistä busseista… etenkin kun yrittää päästä siihen terminaaliin, josta lennot esimerkiksi Luxemburgiin lähtevät. Iiro kutsuu kyseistä terminaalia vitsillä kehitysmaaterminaaliksi, mikä on suorastaan panettelua, koska yleensä kehitysmaissa lentokenttäterminaalit ovat mukavempia. Pariisi on myös kenttä, jossa jos tiedotus voi jotenkin ontua, se kyllä ontuu. Parhaimmillaan olen odottanut portilla kaksi tuntia, kun lähtöaikaa on viivästetty aina vartilla kerrallaan.

Lisäbonuksena Pariisin kautta lentäessä matkatavarat hukkuvat huomattavasti todennäköisemmin kuin mitä muualla. Tämä kenttä pääsisi listaykköseksi, ellei Air Francen lippulaivaloungesta saisi samppanjaa ja ilmaisia Lancômen kasvohoitoja. Mitä siitä, että olen päässyt kyseiseen loungeen vain kerran, koska sinne ei pääse, ellei lento satu lähtemään juuri oikeasta terminaalista.

lentsika9

1. New Yorkin kentät, Yhdysvallat

Tässä ei nyt ole yksikään kenttä yksinään yltänyt listalle, mutta kylläkin New Yorkin kolme suurta yhdessä: JFK, La Guardia ja Newark. On ihan käsittämätöntä, että maailmalla myydään lentoyhteyksiä, joihin sisältyy kentän vaihto New Yorkissa, ilman että tätä vaihtoa on järjestetty mitenkään. Sompaile siinä sitten taksissa ja toivo, ettet juutu ruuhkaan… Kaikkein ärsyttävintä tässä on, että edes matkatavaroita ei siirretä kentältä toiselle puolestasi, vaan ne pitää siirtää itse, jolloin on selvä vaara myöhästyä checkinistä toisella kentällä. En tiedä, mitä seuraisi, jos lentojen aikataulujen pettämisen tai ruuhkan takia siltä seuraavalta lennolta myöhästyisi, mutta päätellen siitä, kuinka kädettömiltä Deltan asiakaspalvelijat JFK:llä ovat tähän mennessä vaikuttaneet, tuskinpa mitään hyvää.

Jos tässä ei olisi jo tarpeeksi syytä ärsyyntyä New Yorkin kentistä, niin Newark sattuu olemaan paikka, jossa minulla on ollut ikävimpiä kokemuksia maahantulosta. Neljä tuntia maahantulossa, joista kaksi ”eristyksessä” ilman, että voi ilmoittaa jo kaupungissa odottavalle miehelle, että tässä vielä menee hetki? Ja lopulta tuntui, että vika oli siinä, ettei maahantulovirkailija tajunnut Suomen kuuluvan ESTAn piiriin. Yhh!

lentsika8

Kunniamaininta: Berlin-Tegel (TXL), Saksa – Onko tämä joku vitsi? Eurooppalaisen suuren pääkaupungin lentokenttä, jossa ei ole kunnon airsidea, vaan jokaisella lähtöportilla on oma turvatarkastuksensa, jonka jälkeen ihmiset saavat odottaa koneen lähtöä kuin sardiinit konsanaan. Moni Ryanair-kenttäkin hakkaa tämän kokemuksen. Onneksi tämäkin huono vitsi voidaan unohtaa noin kolmen vuoden päästä, kun Brandenburgin uusi kenttä avataan.

lentsika7

Viisi suosikkia

5. Luxembourg (LUX), Luxemburg

Parasta pienessä kentässä on, että sinne voi mennä vaikka kuinka myöhässä ja silti ehtii lennolle. Melkein yhtä pieni on London Cityn kenttä, jonne Luxemburgista lennetään hellyttävällä potkurikoneella, ja jossa olen ehtinyt lennolle mainiosti vielä saavuttuani kentälle 35 minuuttia ennen koneen lähtöä.

Kun Luxemburgin kentältä voi vielä ostaa aamusella tuoreen croisantin ja kupin teetä yhteishintaan 3 euroa, saattaa unohtaa ärsytyksen, joka kumpuaa siitä, kuinka harvaan paikkaan täältä pääsee lentämään suoraan.

lentsika1

4. Atlanta Hartsfield-Jackson (ATL), Yhdysvallat

Atlanta on maailman vilkkain lentokenttä, ja iso osa lentokentän käyttäjistä käy siellä vain vaihtamassa konetta. Tähän tarkoitukseen se onkin täydellinen: helppo yhteys terminaalista toiseen, lyhyet kävelymatkat ja modulaarinen rakenne, jotta lentokenttä voi kasvaa ilman, että logistiikka kärsii.

Atlantan lentokentän hyvyys ei muuten ole pelkästään oma subjektiivinen mielipiteeni. Kun Denveriin rakennettiin lentokenttää, mallia otettiin juurikin Atlantasta. Listalle pääsee kuitenkin Atlanta, koska siellä pääsee liikkumaan terminaalista toiseen myös kävellen, kun taas Denverissä kaikki ohjataan juniin.

lentsika6

3. Honolulu (HNL), Yhdysvallat

Lentokenttä, jonka keskellä on japanilainen puutarha? Kyllä! Kaikki Havaijin lentokentät ovat enemmän tai vähemmän avoimia ulkoilmalle, seiniä puuttuu strategisista paikoista, ja miksipä ei paikassa, jossa on aina riittävän lämmintä. Vielä luonnolle avoimempi kenttä on Big Islandin Kona, jossa matkatavarahihnat olivat pelkkien katosten alla. Toimii!

lentsika5

2. Amsterdam Schiphol (AMS), Alankomaat

Schipholissa parasta on, että vaikka kenttä on iso, niin silti sen päästä päähän ehtii juosten vartissa – kokemusta on! Kenttä on siisti, hyvin toimiva, ihmiset kohteliaita ja ostosvalikoimastakin on tullut nautittua: puukenkiä, kohtuuhintaisia samppanjoita ja hyviä juustoja. Jos kentällä ei viihdy, niin Amsterdamin keskustaan pääsee nopeasti ja helposti junalla, ja turisteilemaan kannattaa lähteä jo 4 tunnin vaihdolla.

Nämä kaikki asiat muuten pätevät myös Minneapolis – Saint Paulin kenttään. Tai ei ehkä tuo kohta puukengistä ja samppanjasta, mutta USAn suurin ostoskeskus Mall of America on vain vartin ratikkamatkan päässä. Minneapolisissa on myös oman kokemukseni mukaan Yhdysvaltojen sujuvin maahantulo, mutta ei sentään yhtä sujuva kuin Amsterdamissa EU-kansalaisille, jossa biometrisellä passilla pääsee automaattien kautta jonon ohi.

lentsika4

1. München (MUC), Saksa

Kaikki portit pitkän käytävän varrella, jota pitkin kulkee kävelyhihnat. Ei mitään ihmeellisiä terminaalinvaihtoja, ja ruokakin on hyvää. Mutta parasta on, että Münchenissä tuntuu, kuin jokainen matkustaja olisi päässyt lentokenttäloungeen. Lufthansa nimittäin tarjoaa kaikille ilmaiset teet ja kahvit, sanomalehtiä useammalla kielellä ja oikeasti mukavia loikoilualueita! Jos minulta kysytään, valinta Euroopan parhaasta lentokentästä menee selvästi Baijeriin.

lentsika2

Kunniamaininta: Helsinki-Vantaa (HEL), Suomi – Helsinki-Vantaa ei välttämättä ole erityisen kätevä vaihtokenttänä, koska kävelymatkat voivat olla pitkiä, mutta kotiintulokenttänä se on juuri hyvä. Jo suomenkieliset kyltit saavat minut hyrisemään tyytyväisenä.

lentsika3


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Yhdysvaltojen kansallispuistot: TOP 5

Yhdysvalloissa on yhteensä 59 kansallispuistoa. Itse olen nähnyt niistä noin kolmasosan, ja jokainen puisto on ollut ehdottomasti vierailun arvoinen. Siksi puistojen laittaminen paremmuusjärjestykseen on vaikeaa ja ehkä vähän järjetöntäkin, mutta here goes:

5. Great Smoky Mountainsin kansallispuisto

Tämä Appalakkien vuoristossa sijaitseva kansallispuisto on vierailijamäärillä mitattuna Yhdysvaltojen suosituin: kymmenisen miljoonaa vierailijaa vuodessa. Ei mikään ihme, sillä puisto on päivämatkan päässä miljoonien amerikkalaisten kodeista, ja siellä riittää ihasteltavaa ympärivuotisesti. Me kävimme puistossa helmikuussa Georgiassa asuessamme, ja hämmästyimme, kun näimme vuorilla lunta, mikä kertoo eniten siitä, kuinka tottumattomia olimme vielä tuolloin vuoristoon. Vuoret ovat saaneet nimensä siitä, että ne peittyvät usein pilviin, joten maisemien varaan ei kannata laskea. Onneksi myös pilviin kietoutuneet vuoret ovat upea näky.

Great Smoky Mountains National Park
Great Smoky Mountainsin kansallispuisto

Great Smoky Mountainsilta olen kirjoittanut patikoinnista Charlie’s Bunionille (13 km) kuuluisaa Appalachian Trailia pitkin sekä Cades Coven peurojen täyttämästä laaksosta.


4. Grand Canyonin kansallispuisto

Kun maailman seitsemästä luonnonihmeestä tehdään listausta, Grand Canyon vilkkuu usein listalla. Syy tälle on kanjonin käsittämätön koko: kolmisenkymmentä kilometriä läpimitaltaan, useita satoja kilometriä pitkä, ja parhaimmillaan melkein kaksi kilometriä syvä. Mittasuhteet ovat sitä luokkaa, ettei niitä voi kunnolla käsittää, ellei ole käynyt paikan päällä ihmettelemässä, ja silloinkin on vaikeuksia uskoa silmiään. Kanjonin läheisyyttä ei voi oikein mitenkään aistia, vaan yhtäkkiä vasta ihan sen reunalla se rävähtää eteen kaikessa komeudessaan. Jos aikaa riittää, kanjonia kannattaa käydä ihailemassa sekä etelä- että pohjoisreunalta. Vaikka Grand Canyon on alueen kiistaton kruunu Arizonan ja Utahin alueella riittää toinen toistaan upeampia kansallispuistoja vaikka kuukauden reissun tarpeisiin.

Grand Canyonin kansallispusto
Grand Canyonin kansallispusto

Grand Canyonilta olen kirjoittanut patikoinniltamme kanjoniin Bright Angel Trailia pitkin. Alas asti emme päässeet, sillä edestakaiseen patikointiin olisi mennyt kaksi päivää.


3. Kalliovuorten kansallispuisto

Coloradossa viettämäni aika taitaa paistaa lävitse pienenä kotiseutuylpeytenä, kun nostin tämän kansallispuiston näinkin korkealle listalleni – ja harkitsin kovasti vielä korkeampaa sijaa! Jostain syystä, tämä on ainoa tälle top-listalle päässeistä kansallispuistoista, joka ei ole myös UNESCOn maailmanperintökohde, eikä Kalliovuorten eli Rocky Mountainin kansallispuisto ole yhtä tajunnanräjäyttävä kuin vaikkapa Grand Canyon, mutta yhtä kaikki se on henkeä salpaava, jos vaan tykkää upeista vuoristomaisemista. Ellei ehdottomasti kaipaa lumikenkäilemään tai laskemaan mäkeä, Kalliovuorilla kannattaa vierailla, kun puistoa halkova Trail Ridge Road on auki (noin toukokuun puolivälistä lokakuulle), jotta pääsee näkemään ne kaikkein upeimmat maisemat. Suosikkikuukauteni puistossa on syyskuu, koska silloin vapitien kiima-aika yhdistyy upeaan ruskaan, eikä näihin komeisiin sarvipäihin voi olla törmäämättä.

Rocky Mountainin kansallispuisto
Kalliovuorten kansallispuisto

Kalliovuorten kansallispuistosta olen kirjoittanut jo mainitusta Trail Ridge Roadista eli Yhdysvaltojen korkeimmasta maantiestä, lumikenkäilystä Bear Laken ympäristössä, puiston 100-vuotisesta historiasta, telttailusta kansallispuistossa sekä tietenkin ensivierailustamme puistoon marraskuussa 2013.


2. Yosemiten kansallispuisto

Jos pitäisi veikata, missä USA:n kansallispuistossa on käynyt eniten suomalaisia, veikkaukseni olisi Yosemite. Sijainti San Franciscon kupeessa auttaa, koska puisto sopii hyvin vaikka päiväreissuksi, jos ei halua jäädä yöksi. (Toisaalta, miksei haluaisi? Lämmin suositus Curry Villagen telttakabiineille.) Upea korkeiden vuorten ympäröimä laakso tarjoaa kauniita vesiputouksia, ja kansallispuistossa kasvaa myös jättiläispunapuita, niitä joiden kantoon tehdyistä aukoista voi ajaa autolla, mutta minulle puiston kohokohta tulee aina olemaan sen yllä kohoava Half Dome, puolipallon muotoinen paljas graniittivuori, jolle kiipeäminen on yksi hienoimmista vaellusmuistoistani ikinä.

Yosemite kansallispuisto
Yosemiten kansallispuisto

Ottaen huomioon, kuinka upea Half Domelle kiipeäminen oli kokemuksena, on pieni ihme, etten ole kirjoittanut vielä siitä tai koko Yosemitesta yhtäkään postausta. Rimakauhua ilmassa? Täten lupaan juhlallisesti, että lopetan jahkailun, ja postaus tulee viimeistään ensi viikolla. Jos Amerikan vaarallisimmaksikin tituleerattu vaellusreitti kiinnostaa, pysykää kuulolla!


1. Yellowstonen kansallispuisto

Yellowstone on Yhdysvaltojen kansallispuistoista vanhin ja sijaitsee totaalisen keskellä ei-mitään. Ajoimme puistoon yhdeksän tuntia läpi aution Wyomingin pitkin teitä, joilla bensa-asemien välillä saattoi olla parisataa kilometriä ja kännykkäverkosta ei tietoa, ja vielä perilläkään emme oikein tienneet, mitä odottaa. Korkeina vesisuihkuina purkautuvat geysirit, sateenkaaren väreissä hohtavat kuumavesilähteet, mutaa ja rikkiä pulppuava maa ja valkoisena hohtava kuumaisema lumosi meidät, ja kun mukaan soppaan vielä heittää korkeita vuoria, upeita vesiputouksia, keltaisena loistavan kanjonin ja upeat patikointimaastot, what’s not to love?

Ja ne eläimet! Yellowstone on suojaisa satama valtaville biisonilaumoille, vuorenrinteillä puikkelehtiville paksusarvilampaille, ympäriinsä möyriville murmeleille, niityillä vaeltaville peuroille, vapiteille ja hanka-antiloopeille sekä välillä pelottavankin suurelle karhupopulaatiolle. Yellowstonessa yhdistyi elementtejä kaikista tämän listan muista kansallispuistoista, ja geoterminen aktiivisuus korotti sen mahtavuuden potenssiin kymmenen. Jos valitset vain yhden Yhdysvaltojen kansallispuistoista matkakohteeksi, valitse Yellowstone.

Yellowstone kansallispuisto
Yellowstonen kansallispuisto

Yellowstonen kansallispuistosta olen kirjoittanut pikaterveiset itse reissun päältä, yhteenvedon Yellowstonen parhaista puolista sekä tulevien matkailijoiden avuksi reissubudjettimme ja tietoa telttailukokemuksistamme.


Bubbling under…

Death Valley & Great Sand Dunes
Vasemmalla Iiro ihmettelemässä Death Valleyn suola-aavikkoa, oikealla näkymä Great Sand Dunesin kukkuloilta

Jos tässä top-listassa olisi ollut enemmän kuin viisi kohtaa, seuraavaksi listalle olisi varmaankin änkenyt Death Valleyn kansallispuisto, jossa kiersimme katsomassa vuorenhuippuja, laakson pohjan aavikoita ja värikkäitä kalliomuodostelmia sekä ihmettelimme yölämpötilaa, joka ei tippunut alle 35 asteen. Toinen mieleen painunut kokemus kansallispuistosta on aikainen patikointi Great Sand Dunesien satoja metrejä korkeille hiekkadyyneille sekä telttailu niiden vieressä, vaikka koko telttailu meinasikin mennä plörinäksi juuri voimaan astuneiden syysaikataulujen lukittua puistonvartijoiden keskus nenämme edestä. Tämä on kuitenkin vain listaus niistä puistoista, joissa olen itse vieraillut. Jos kokemukseni olisi laajempi, ehkäpä joku näistä tunkisi listalle mukaan:

Kansallispuistot: Everglades, Denali, Glacier, Badlands

Ylärivistä vasemmalta: Denali (kuva @vaihdavapaalle), Everglades (kuva @curiousteea), Badlands (kuva @59nationalparks) ja Glacier (kuva @keamar)

  • Denalin kansallispuisto Alaskassa näyttää kuvien perusteella vuorista ja eläimistä pitävän matkailijan unelmalta. Alaskaan tekisi mieli lähteä muutenkin jäätiköiden takia, ja tästä matkakuumeesta on syypäänä Elina, joka kirjoittaa mm. Denalista Vaihda vapaalle -blogissa.
  • Evergladesin kansallispuisto Floridassa on rämettä ja alligaattoreita siellä, mihin yleisesti kuvitellaan aurinkorantoja ja asutusta. En ole koskaan käynyt Etelä-Floridassa, mutta jos puheissa oleva Miamin reissu konkretisoituu niin tätä ei voi jättää väliin. Kuvan ottanut Teea kirjoitti juuri Evergladesista Curious Feet-blogissa.
  • Badlandsin kansallispuisto Etelä-Dakotassa on ollut jossain mieleni taka-alalla tosi karuna paikkana, kunnes toissaviikolla lensin alueen ylitse ikkunapaikalla ja pääsin vilkuilemaan maisemia pilvettömältä taivaalta käsin. Vau! Tästäkin kansallispuistota löytyy kuvia englanninkielisestä 59 National Parks-blogista, jossa pariskunta kiertää kaikki USA:n kansallispuistot 59 viikossa.
  • Glacierin kansallispuisto Montanassa on siellä kulmassa Yhdysvaltoja, mistä tiedän hyvin vähän – liian vähän. Kean kuvat Glacierista Deep Red Blues-blogissa ovat kuitenkin sen verran upeita, että hingun minäkin paikan päälle.

Kansallispuistojen lisäksi National Park Servicellä on hoidettavanaan myös kansallismonumentteja, virkistysalueita ja historiallisia reittejä, ja Yhdysvaltojen reissua suunnitellessa NPS:n nettisivut ovat minulle ihan ykköspaikka, mistä inspiraatiota lähden hakemaan.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Keräilyharrastuksena maailmanperintökohteet

Jotkut kerää postimerkkejä, toiset kokispulloja. Moni enemmän matkaileva jos ei nyt kerää niin ainakin pitää kirjaa maista, joissa on käynyt. Maiden lisäksi voi laskea myös TCC-alueita tai muita tarkempia listoja, vanhoja Neuvostotasavaltoja tai eri maiden osavaltioita. Jotkut ovat rajanneet kiinnostuksen kohteensa tarkemmin ja kiertävät puutarhoja, majakoita tai vaikkapa oopperataloja.

Minä kerään Unescon maailmanperintökohteita.

World Heritage

Joitain vierailemiani maailmanperintökohteita: Kinderdijkin tuulimyllyt Alankomaissa, Amsterdamin kanaalit, Venetsia ja uusin vierailukohteeni, Provinsin keskaikainen kaupunki upeine muureineen lähellä Pariisia.

Maailmanperintökohteet ovat paikkoja tai alueita, jotka YK:n alainen Unesco on määritellyt erityisen tärkeiksi säilyttää jälkipolville niiden kulttuurin tai luontoarvojen takia. Listalla on kaikkien tuntemia kohteita – Kiinan muuri, Egyptin pyramidit, Yosemiten luonnonpuisto – mutta myös paljon paikkoja, joista harva on kuullut. Siitä huolimatta en ole vielä käynyt maailmanperintökohteessa, joka ei olisi ollut reissun arvoinen. Kulttuuri ja luonto on kaksi suurinta syytä, miksi tykkään matkustaa, joten tämä listaus sopii minulle kuin nakutettu.

Maailmanperintökohteet: Yhdysvaltojen kansallispuistot

Neljä Yhdysvaltojen kansallispuistoa, jotka ovat myös maailmanperintökohteita: Grand Canyon, Great Smoky Mountains, Yosemite ja Yellowstone

En muista, milloin ensimmäisen kerran kuulin maailmanperintökohteista, mutta jossain vaiheessa 2000-luvulla rupesin huomioimaan niitä entistä enemmän. Taisi olla vuosi 2007, kun leikkimielisesti totesin, että voisin ruveta niitä keräilemään, mutta todella lähdin leikkiin vasta 2009, kun teippasin vaihto-opiskelija-asuntoni seinälle kartan maailmanperintökohteista ja aloin systemaattisesti miettiä reissuja niitä katsomaan. Tsekeissä kohteita oli verrattaen paljon pienellä alueella, joten ”minnes lähdettäisiin”-kysymykseen minulla oli aina vastaus valmiina.

Saksalaisia maailmanperintökohteita

Saksalaisia maailmanperintökohteita: Völklingenin rautaruukki, Trierin roomalaisaikainen kaupunginportti, Kölnin katedraali ja… Segwayt? Eipäs kun Berliinin museosaari, jossa niillä liikumme!

Nykyään aina uuteen paikkaan matkustaessa tarkistan alueen maailmanperintökohteet, ja jos aikaa vain on, teen pienen koukkauksen niiden kautta. Systerini houkuttelin Lontoon sijasta Stonehengeen ja Bathiin, vanhempani raahasin Tukholman risteilyllä Skogkyrkogårdin hautausmaalle, ja Iiron kanssa Amsterdamissa vietimme puoli päivää kiertäen autolla kaupungin ulkopuolisia linnoitusjärjestelmiä. Havaijilla minulla oli yksi ehdoton vaatimus: saarelta ei poistuttaisi, ennen kuin tulivuorten kansallispuisto olisi nähty!

Maailmanperintökohteita

Luxemburgin lähimaastosta maailmanperintökohteita löytyy Nancyn Place Stanislas kultaisine portteineen, Brysselin Grand-Place, Viandenin linna Luxemburgissa sekä tietenkin Luxemburgin keskusta linnoitusmuureineen.

Maailmanperintökohteiden keräily on sillä tavalla hauska harrastus, että lista elää koko ajan, kun uusia kohteita lisätään listalle ja – valitettavasti – joskus kohteita poistetaan listalta, koska vaikkapa rahanhimoiset saksalaiset rakentavat motarisillan kohteena olevan laakson lävitse. Tällä hetkellä maailmanperintökohteita on 1007, ja minä olen käynyt niistä 98:ssä. Enää kaksi kohdetta tasalukuun!

Vanhoja maailmanperintökohteita

Nämä neljä kohdetta ovat kaikki vähintään tuhat vuotta vanhoja: Angkorin temppelit Kambodzassa, Stonehenge, Bathin roomalainen kylpylä ja Taos Pueblo New Mexicossa.

Löimme juuri eilen lukkoon kavereiden kanssa autoretken Haagiin ensi kuuksi, ja siinä matkalla olisi useampi maailmanperintökohde. Miten olisi flaamilaisten hengellisten naisten begiinien talot 1200-luvulta? Taikka Antwerpin Plantin-Moretus-museo, kirjapaino 1500-luvulta? Joka tapauksessa eiköhän se sata tule täyteen vielä ennen vappua!

Maailmanperintökohteita

Vapaudenpatsas, Bruggen kaupunki Belgiassa, Cutty Sark Greenwichissä Lontoossa ja tulivuoren kraateri Havaijilla

Kuinka monessa maailmanperintökohteessa sinä olet käynyt? Mikä kohteista, joissa olet käynyt, oli ikimuistoisin? Lista löytyy Unescon sivuilta. Sivu, jossa olen listannut omat käydyt kohteeni kartan kanssa, löytyy tästä lähtien ylänavigaatiosta


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Laskettelua Coloradossa – minne mennä ja mistä hissiliput ja sukset?

Viimeiset pari päivää on mennyt lumisissa rinteissä, hyytävässä pakkasessa mutta sitäkin kauniimmassa auringonpaisteessa. Steamboat Springs on ollut aivan mahtava paikka verestää vanhoja laskettelutaitoja, jotka jossain vaiheessa pääsivät unohtumaan. En ole vieläkään viitsinyt mustiin rinteisiin, mutta muita rinteitä on tullut tahkottua ympäri viittä huippua, joista laskettelukeskus koostuu. Tämän kaiken kunniaksi nyt on tarjolla faktaa Coloradossa laskettelusta.

steamboat1

Minne mennä?

Coloradon Kalliovuorilla riittää laskettelukeskuksia, sekä niitä kuuluisampia että lukemattomia pienempiä ja vähemmän tunnettuja. Tässä niistä joitain:

  • Aspen: komea laskettelukeskus, joka samalla toimii näyttäytymispaikka Hollywoodin kermalle. Suosio näkyy hinnoissa, ja niin ravintoloiden kuin asuntojenkin hinnat Aspenin kylässä ovat pilvissä: asuntovaunu trailer parkissa maksaa $600,000.
  • Vail: likipitäen kaikilla mittareilla suurin laskettelukeskus Coloradossa. Instituutio jo viidenkymmenen vuoden ajan. Neljä kertaa enemmän rinteitä kuin Levillä, ja rinteet ovat keskimäärin neljä kertaa pidempiä – pisin mäki, Riva Ridge, on noin 7 kilometriä pitkä. Vailin kaupungin puolella palveluita on laidasta laitaan, ja shoppailumahdollisuudet ovat hiihtokeskuksista parhaimpia.
  • Breckenridge: hyvät rinteet sekä aloittelijalle että paremmille laskettelijoille, mutta erityisesti snoukkaajille, sillä tämä oli ensimmäinen laskettelukeskus Coloradossa, joka salli lumilautailun mäissään, ja järjesti lumilautailun MM-kisat jo vuonna 1986. Tunnettu yöelämästään – Breckenridgen kylä on söpö, helposti käveltävä ja täynnä ravintoloita ja baareja. Huomaa, että Breckenridge sijaitsee kolmen kilometrin korkeudessa, ja korkeimmat huiput ovat melkein neljässä kilometrissä, eli tänne ei kannata pamahtaa suoraan merenpinnan tasolta tai riskeeraa vuoristotaudin.
  • Beaver Creek: luksushiihtokeskus, jossa liukuportaat vievät laskettelijat shuttle-pysäkiltä gondolille, valet-suksisäilytykset lämmittävät monosi sinua varten ja hissijonossa jaetaan ilmaiseksi lämpimiä suklaanakkulakeksejä. Rinteet sopivat parhaiten keskivertolaskijoille.
  • Miksipä ei?
    Miksipä ei?
  • Crested Butte: hiihtopummikeskus kokeneille laskijoille sekä niille, jotka haluavat kikkailla ylläpidettyjen rinteiden ulkopuolella. Rento meininki, vähän palveluja.
  • Copper Mountain: tämän hiihtokeskuksen erikoisuus on, että eri tasoiset rinteet sijaitsevat eri puolilla vuorta, ja näin nopeat ja hitaat, aloittelijat ja kokeneet laskijat jakautuvat luonnollisesti omille alueilleen. Copper Mountainin yhteydessä ei ole vanhaa kyläkeskusta, vaan laskettelukylät on rakennettu ensisijaisesti laskettelukyliksi.
  • Telluride: tunnettiin 1980-luvulla ”Coloradon parhaiten pidettynä salaisuutena”, mikä tarkoitti että pian kaikki tunsivat Telluriden. Monipuolinen laskettelukeskus, jolla on tarjontaa jokaiselle taitotasolle. Isoin vaikutus Telluriden imagoon on kuitenkin ollut 80-luvulla liikkeelle lähteneellä huhulla (joka saattaapi olla tottakin), että se olisi erityisen suosittu huumeparonien keskuudessa. Pahis-imagon myötä myös Tom Cruiset ja Brad Pittit ovat löytäneet laskettelukeskuksen.
  • Eldora: laskettelukeskus 45 minuutin ajomatkan päässä Boulderista. Hyvä, jos haluaa käydä laskettelemassa pelkästään päivän verran, koska yöpymismahdollisuuksia ei ole. Paikalliset vähän naureskelevat Eldoralle, koska se on niin ”pieni”, mutta kyllä se silti peittoaa suurimman osan suomalaisista laskettelukeskuksista.
  • Steamboat Springs: me päädyimme nyt tänne. Rinteet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa (ehkäpä johtuen 16 päivän lumisateesta, joka loppui juuri ennen saapumistamme), niitä on vaihtelevasti eri tasoisia, hinnat kohtuullisempia kuin monessa muussa paikassa, ja vaikka keskus ei korkeudella pärjääkään esimerkiksi Breckenridgelle – täällä lasketaan kahden ja kolmen kilometrin välimaastossa – lunta ja maisemia silti riittää. Kuriositeettina Steamboat on tuottanut enemmän olympiatason mäkiurheilijoita kuin mikään muu laskettelukeskus Yhdysvalloissa, ja Trey Parkerilla (toinen South Parkin luojista) on iso huvila keskellä päärinnettä. Steamboat Springsin erikoisuus ovat kuitenkin kuumat lähteet, joihin voi mennä lillumaan laskettelupäivän päätteeksi.

steamboat2

Mistä hissiliput?

Peukalosääntö Coloradon laskettelukeskuksien hissilipuissa tuntuu olevan, että mitä aiemmin ne ostaa, sitä halvemmalla ne saa. Mitään viimehetken diilejä ei kannata odotella.

Kausilippua kannattaa harkita, jos aikoo lasketella enemmän kuin neljä päivää tai useammassa kuin yhdessä laskettelukeskuksessa. Me hankimme Rocky Mountain Super Pass+:n, joka oli halvimmillaan elokuussa alle $500, myöhään hankittuna noin $600, ja joka sisältää rajattoman määrän laskemista Boulderin lähellä olevissa Copper Mountainissa, Winter Parkissa ja Eldorassa sekä kourallisen hiihtopäiviä Steamboatissa ja Crested Buttessa – niin, ja Uuden Seelannin Mt. Ruapehussa. Toinen vaihtoehto on Epic Pass, joka on jonkin verran kalliimpi (noin $700) ja sisältää pääsyn mm. Vailiin, Breckenridgeen ja Beaver Creekiin sekä pariin kalifornialaiseen hiihtokeskukseen.

Lyhyempiä hiihtolippuja saa netistä yleensä sitä halvemmalla mitä aikaisemmin ne ostaa, mutta alennuksia kannattaa kysellä myös majoituksentarjojalta, koska välillä heillä on mahdollisuus tarjota lippuja nettihintoja halvemmalla.

steamboat3

Mistä sukset?

Me olimme alunperin ajatelleet vuokrata sukset koko talveksi, sillä nk. season rentalien hinnat tien toisella puolella olevassa suksivuokraamossa olivat $155/kausi, emmekä olleet täysin varmoja, mitä halusimme suksilta, joten ajattelimme että näin saisimme kokeiltua eri suksia ennen ostopäätöstä. Olimme kuitenkin liian myöhään liikkeellä, sillä season rentalien tarjonta loppui marraskuun alkupuolella, joten lopulta marssimme kauppaan, jolloin netistä löytyneellä alekupongilla hinnaksi tuli noin $300 Salomonin suksiparilta siteineen.

Kauempaa laskettelemaan tulevien kannattaa harkita vakavasti omien kamojen tuomista mukana, jos sellaiset löytyy. Esimerkiksi Icelandairilla, joka tarjoaa ehkä parhaimpia yhteyksiä Helsingin ja Denverin välille, suksipussin saa mukaan edestakaisin 86 eurolla. Sen lisäksi, että omat kamat ovat usein vähemmän naarmuuntuneet kuin vuokrakamat, niiden tuominen mukana saattaa tulla halvemmaksi: suksien, sauvojen ja monojen vuokraus on paikasta ja suksien tasosta riippuen noin $30/päivä, ja lisäksi suksivuokraamossa saattaa joutua jonottamaan kamojaan pitkäänkin, jos on ruuhka-aikaan liikenteessä.

steamboat4

Vaikka suuntaammekin jo huomenna takaisin kohti preeriaa, lisää laskettelukuvia tullee vielä Instagramin puolelle!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.