Albuquerqueen suuntasimme hieman spontaanisti yhtenä päivänä New Mexicossa, kun päätimme jättää Los Alamosin ydinpommit johonkin toiseen kertaan ja kiersimme katsomassa Breaking Badin kuvauspaikkoja.
Bryssel tuli vuoden aikana tutuksi, kiitos parin hupimatkan ja aika monen työmatkan. Olen oppinut tykkäämään tästä vähän rohjosta ja rujosta kaupungista.
Colorado oli tänä vuonna tukikohta ja myös tapahtumapaikka monenmoiselle seikkailulle. En vain pääse yli siitä, miten mahtassa osavaltiossa olen saanut viettää aikaa.
Mills-järvi Kalliovuorten kansallispuistossa Coloradossa
Deltalla olin tänä vuonna platina-asiakas, minkä ansiosta suosin yhtiötä aika rankasti matkustaessa. Ilmaiset matkustusluokan korotukset Economy Comfortiin ja välillä jopa Bisnekseen saakka kyllä kelpasivat.
Englannissa pyörin pariin otteeseen kavereita moikkaamassa, Iiroa moikkaamassa sekä työmatkalla. Kivaa oli nähdä Englantia myös Lontoon ulkopuolelta: Bath ja Stonehenge hurmasivat, ja Cambridgessa parasta oli Luxemburgista muuttanut suomalainen kaverini, joka toimi paikallisoppaana.
Stonehengessä kävin siskoni Lotan kanssa, ja paikan ääniopasta ei voi kuin kehua.
Flatirons-vuoret ovat yksi Boulderin parhaita puolia, ja kävimme niillä patikoimassa aina kun vaan ehdimme.
Grand Teton on kansallispuisto, josta en ennen reissua ollut kuullutkaan, mutta joka onnistui hurmaamaan upeilla vuorillaan ja villinä laiduntavilla biisoneillaan. National Park Servicestä on tullut uusi luottomatkaoppaani: kansallispuistot ovat poikkeuksetta vierailun arvoisia.
Havaiji oli matkailurintamalla tämän vuoden kohokohta, reissu, jota eniten olin odottanut, ja joka kuitenkin vielä onnistui ylittämään odotukseni.
Kaloko-Honokōhaun rantaviivaa Havaijin saarella. Kilpikonnia ei tällä rannalla näkynyt, vaikka niitä yleensä täällä kellii.
Ihmiset ovat matkustamisessa ja ulkomaille muutossa yksi parhaista puolista (vaikka välillä ei ihan tunnu siltä). Olen törmännyt todella moneen kiinnostavaan tyyppiin vuoden aikana ja saanut jopa pari uutta ystävää.
Juoksin kuluneen vuoden aikana varmasti enemmän kuin kaikkina edeltävinä vuosinani elämässäni harjoitellessani puolimaratonia ja myöhemmin triathlonia varten. Lenkkarit kulkivat kassissa, ja sain juosta ympäri monenmoisen kaupungin katuja ja puistoja ja huomata, miten korkeus vaikuttaa juoksukestävyyteen. (Terkut vaan Estes Parkiin 2290 metriin.)
Kaliforniaan tuli äkkilähtö, kun eräänä perjantaina Iiro ilmoitti lähtevänsä Los Angelesiin työmatkalle heti maanantaina. Venice Beachillä oli vielä hellettä syyskuussa.
Santa Monica Pier oli lyhyehkön kävelymatkan päässä hotellistamme.
Luxemburgiin palasin joulukuun puolivälissä, ja minulla on tästä hieman ristiriitaisia tunteita. Joka tapauksessa tulevana vuonna taas enemmän juttua Keski-Euroopasta.
Madrid yllätti viime kesänä erittäin positiivisesti, kun kävin siellä moikkaamassa vanhoja ystäviä.
New Yorkissa kävimme Iiron kanssa pääsiäisenä, ja tajusin juuri, etten ole kirjoittanut tuosta reissusta yhtäkään postausta. Ehkä tämä vielä jossain vaiheessa korjaantuu…
Oostendissa ihmettelimme toukokuussa maailmansotien jäljiltä jääneitä Atlantikwallin bunkkereita. Luulen, että meidän matkakohteemme ovat keskimääräistä paljon sotapainotteisempia.
Pariisissa vierailin kuluneena vuonna pariin otteeseen, ja seuraava reissu on buukattu tammikuulle, kun tapaan siellä kavereita Suomesta ja Lontoosta. En näköjään vaan saa tästä kaupungista tarpeekseni.
Quandary Peak oli ensimmäinen Fourteener, jonka huiputimme. Tänä vuonna se jäi ainoaksi, mutta toivottavasti ensi vuonna tulee lisää!
Ranskan kieli on ollut syypää moneen murheeseen ja hampaiden kiristelyyn kuluneen vuoden aikana, mutta myöskin moneen onnistumisentunteeseen ja ilon aiheeseen. Minulla on ranskaan selvä viharakkaussuhde.
Suomessa kävin kuluneena vuonna neljä kertaa. Jollain tasolla olen vähän kade kaikille helsinkiläisille, jotka saavat asua niinkin kauniissa ja upeassa kaupungissa. Yksikään näistä käynneistä ei siis ollut marraskuussa.
Trieriä näytin useammallekin Luxemburgissa piipahtaneelle kaverille. Roomalaisaikaisia raunioita, upea katedraali ja mielenkiintoinen Karl Marxin synnyinkoti, sekä toki hyviä saksalaisia ravintoloita – suosittelen!
Trierin musta kaupunginportti, jonka roomalaiset aikoinaan rakensivat
Utahissa meillä oli vajaan neljän tunnin vaihto matkalla Havaijille, joten vuokrasimme auton ja kävimme pörräämässä Salt Lake Cityn keskustassa mm. mormonitemppelissä. Spontaani autonvuokraus oli yllättävän helppoa ja lisäksi halvempi tapa päästä keskustaan kuin taksi.
Vegasissa vietimme marraskuussa ikimuistoisen viikon. Härö paikka, ei voi muuta sanoa.
Waikiki oli ainoa todellinen rantalomakohde tänä vuonna, ja tuli tarpeeseen. Rusketusrajat!
Amsterdamin kukkamarkkinat kanaalilta päin katsottuna
XXX eli tietenkin Amsterdam tuli tutummaksi, kun vietimme siellä Iiron kanssa yhteisen viikonlopun.
Yellowstone on tähän astisen kokemukseni mukaan Yhdysvaltojen hienoin, pähein ja mahtavin kansallispuisto, jossa käyntiä suosittelen lämpimästi oikeastaan aivan kaikille.
Yksi Yellowstonen kuumista lähteistä
Zombi on olotila, jossa olen ollut vähän liian monta kertaa aikaerojen ja pitkien lentomatkojen ansiosta.
Idea tähän postaukseen mahtavasta Tarinoita Maailmalta-blogista. Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille lukijoille!