Globe Called Home -matkablogi

7.7.2012

Manikyristi An

”Siis ettekö te tytöt ole vielä käyneet manikyyrissä?? Mennään heti huomenna!” Mona totesi Helenin matkalla, ja perjantaiksi oli jo manipedit varattu kolmelle hengelle minua lähinnä olevaan kynsipaikkaan.

Niina pedikyyrissä, tietenkin hierovassa tuolissa

Yritystä pyöritti vietnamilainen perhe, jossa kaikki lapset olivat tasapuolisesti mukana töissä. Perheen varsinainen kynsivirtuoosi näytti olevan juuri aikuisuuden saavuttanut poika, joka ylpeänä esitteli omia kynsidesignejaan, mielettömän upeita pieniä piirroksia, joissa kukat olivat usein hallitsevana elementtinä. Olin alunperin ajatellut ottavani vain varpaankynnet eri väreissä, mutta kun poika kävi esittelemään kuvia, niin ei niistä oikein voinut kieltäytyäkään.

Pedikyyri meneillään

Manikyyriä minulla vaihtui tekemään perheen äiti, jonka englannin taito oli vajavaista, mutta joka kiinnostui puhumastamme oudosta kielestä ja kyseli taustastamme. Vastavuoroisesti hän esitteli itsensä Aniksi ja kertoi muuttaneensa miehensä ja perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1992. You so young, you don’ know, in Vietnam, we had war… Kun vakuutin tietäväni Vietnamin sodasta yhtä sun toista, hän innostui kertomaan, että hän oli kotoisin Saigonin lähistöltä, ja hänen miehensä oli sodan aikana upseeri Etelä-Vietnamin puolella. Sodan loputtua he go to jail! ja kaikki oli very bad, very very bad. Ilmeisesti Yhdysvallat oli kuitenkin tarjonnut vankilaan pistetyille entisille sotilaille jonkinlaista pakolaisstatusta, jonka turvin perhe oli päässyt muuttamaan.

An kertoi käyvänsä lomalla vietnamissa parin vuoden välein, mutta in Vietnam so much communists, it is like Russia before 1991, very bad! Kun mainitsin, että mekin olimme käyneet lomamatkalla Saigonissa maaliskuussa ja siellä tutustuneet War Remnants Museumiin, hän totesi ykskantaan yes yes, all lies, all lies ja tuputti hetken aikaa kynsilakkaa ranskalaiseen manikyyriini hieman kiihtyneemmin ottein.

Esimerkiksi tätä War Remnants Museumin näyttelyä nimeltä ”Historic Truths” An ei arvostanut kovinkaan korkealle

Yhdysvaltoihin muutettuaan An oli perheineen paiskinut paljon töitä, mutta much work not bad, we like work koska in Vietnam, you not have good life even if you work much. Hän tiedusteli omia suunnitelmiani, ja kun kerroin, että tarkoitus olisi palata vielä Suomeen, hän naureskeli, että oli heilläkin tarkoitus palata Vietnamiin, mutta aikeeksi jäi, ja että heillä on nykyään täällä oma talo ja perheyritys, joten syitä jäädä on paljon. Saman tien hän kuitenkin epäili, viihtyisinkö täällä sittenkään loppuelämääni, sillä you Europeans, you so lazy ja kertoi Suomessa asuvasta serkustaan, joka get 13 month pay in 12 months! ja vielä pitkät lomat päälle, ja joka on niin pilalle hemmoteltu ettei tahtoisi muuttaa Yhdysvaltoihin vaan jää mieluummin Suomeen, vaikka in Finland so bad weather, no? Siltä varalta, että haluaisin jäädä tänne pysyvästi, hän suositteli hankkimaan amerikkalaisen miehen, sillä sillä tavalla saa nopeasti green cardin ja kansalaisuuden.

Lopulta manikyyrini oli valmis ja erittäin siististi ja ammattimaisen oloisesti viimeistelty. An muistutti, että koska asun ihan lähellä, kannattaa tulla uudestaankin, ja vakuutin, että tulen ehdottomasti. Loppulasku tippeineen kahden tunnin manipedistä oli $45, ja Mona vinkkasi, että hän käy yleensä parin kolmen viikon välein hoidattamassa kynnet kuntoon.

7.7.2012

Roadtrip Saksan Alpeille

Kävimme torstaina tyttöjen kanssa Saksan Alpeilla.

Saksan Alpeilla talot oli rakennettu tähän tyyliin

Paikalliset kulkivat ympäriinsä hevoskärryillä

Pikkukaupat myivät saksalaista käsityötä

Mitä, eikö kuulosta uskottavalta? Olimme siis Helenin kylässä, Alpeilla, tai mikälie Appalakeilla, mutta Alppikylänä paikalliset yrittivät paikkaa myydä, tiet olivat strausseja ja kauppojen ovissa luki Willkommen. Kuihtuvan vuoristokylän kunnanisät olivat 60-luvulla päättäneet luoda kylästään kulttuurikohteen ja vaihtaneet rakennuskannan ”baijerilaistyyliseksi”. Jenkkituristit nauttivat täällä Oikeasta Oktoberfestistä ja saksalaisesta tunnelmasta, me nautimme ylivedetystä kliseestä.

Mona, Niina ja lapset Chattahoocheejoen sillalla

Kylän läpi menevä joki, Chattahoochee, kulkee myös Atlantan ohi ja on siellä kohden jo suurehko joki, mutta tässä kohdin joen keskisyvyys näytti olevan polven korkuinen. Niinpä yksi suosituimmista kesäpäivänviettotavoista onkin laskea alas jokea renkaalla.

…ja laskijoita joessa riitti.

Tänne pitää palata, joko laskemaan jokea kesällä tai sinne Oktoberfestille sitten lokakuussa. Kuulema jälkimmäisen aikoihin Appalakkeja peittää komea ruska.

5.7.20124.8.2014

Heinäkuun neljäs

Henrin ja Monan naapurustossa kaikilla on asuinalueen puolesta jaetut liput postilaatikoiden vieressä

Heinäkuun neljäs toi kauan kaivatun sateen pitkän ja paahtavan kuuman hellejakson jälkeen, mikä tarkoitti, että juhlimme jo toista kertaa juhlapyhää grillaten sateessa. Vietimme päivää suomalaisessa seurassa, jota yhdisti kansallisuuden lisäksi pariskuntien miesten työpaikka. Illan isäntinä toimivat juuri Suomesta lomalta palanneet Henri ja Mona, ja paikalla oli meidän lisäksi myös pariskunnan lapset sekä jo aiemmin blogissa esitellyt Niina ja Pasi.

Henri grillaa.

Henri, Iiro, Niina ja lapset valmiina illalliselle. Pasi ja Mona taisivat tässä vaiheessa vielä säätää keittiössä.

Illallisen jälkeen suuntasimme naapuruston itsenäisyyspäiväjuhliin, jossa oli määrä olla illan lopuksi ilotulituksia. Toisin kuin ilmeisesti 90% naapuristosta, taitoimme vajaan kilometrin matkan jalan raahaten perässämme lapsia yhdessä kärryssä ja juomia jäineen toisessa. Mona veti lapsia menomatkan lievää alamäkeä ja sai näin ovelasti siirrettyä vastuun lasten takaisinvedosta Henrille.

Lapset valmiina itsenäisyyspäiväjuhliin

Itsenäisyyspäiväjuhliin oli eksynyt muutama muukin

Itse juhlat olivat varsinaiset kyläkarnevaalit. Alueen ”keskuspuistoon” oli aidattu alue, jonne pääsystä muut kuin asukkaat joutuivat maksamaan $5 sisäänpääsymaksun, ja jossa bändi soitti ja satoja ihmisiä istui vilteillä ja retkituoleilla. Paikalla oli myös kaikenlaista hodariständiä, pari pomppulinnaa lapsille, naapuruston yhdistysten ständejä, joissa yritettiin houkutella uusia jäseniä urheilukerhoihin, sekä tietenkin illan kohokohta, ilotulitukset. Tätä ennen bändi soitti kansallishymnin, jonka mukana jengi epämääräisesti hoilasi – itse en erottanut edes melodiaa – ja ilotulitusten loputtua naapurusto valui takaisin koteihinsa huudellen toisilleen kutsuja jatkoille.

Kokeneemmat kuvaajat tunnistanevat, että ilotulituksia on kuvattu tässä käyttäen leukaa jalustana.

Oma kontribuutioni iltaan oli mansikkamarenkipiirakka, joka hieman kärähti, kun opettelin ensimmäistä kertaa käyttämään uunimme grillivastuksia. Tummunut väri ei onneksi merkittävästi vaikuttanut makuun ja upposi hyvin jätskin siivittämänä. Alkuperäinen ohje on spoon fork baconin blogista, josta suomennettu ja suomalaistettu (sekä lähikaupaistettu, meidän lähikaupasta kun ei löytynyt kanelia…) ohje tässä:

Mansikkamarenkipiirakka

150 g graham-keksejä
3 rkl sokeria
50 g voita, sulatettuna
500 g mansikoita
2 rkl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
4 kananmunan valkuaista
pari tippaa sitruunamehua
2 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria

1. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
2. Murskaa graham-keksit ja laita ne tehosekoittimeen. Sekoita, kunnes keksit ovat pientä murua. (Ei niin isoa kuin kuvassa, pohja ei silloin muodostu alkuunkaan tukevaksi…)
3. Sekoita kulhossa keksinmurut, 3 rkl sokeria ja voi. Sekoita niin kauan, kunnes voi on levinnyt muruihin tasaisesti.
4. Voitele piirakkavuoka ja paina keksimurut pohjaksi vuokaan. Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä. Anna pohjan jäähtyä.
5. Poista mansikoista kannat ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Sekoita joukkoon tomusokeri ja 1 rkl sitruunamehua ja aseta syrjään odottamaan.
6. Valmista marenki: Vatkaa valkuaisia noin minuutti, kunnes niiden rakenne on rikkoutunut. Lisää joukkoon pari tippaa sitruunamehua ja jatka vatkaamista pari minuuttia, kunnes vaahto on kiinteähköä. Ripottele joukkoon sokerit koko ajan vatkaten.
7. Aseta mansikat vuokaan ja marenki niiden päälle. Laita 1-2 minuutiksi uuniin lämpimien grillivastusten alle. Yritä olla polttamatta marenkia. Tarjoa esim. vaniljajäätelön kanssa.

3.7.2012

Kenkämyyjä Jay

Macy’sillä oli alennusmyynnit käynnissä, joten mikä sen parempi tekosyy hankkia uudet korkkarit. Näytillä oli vain oikean jalan kappaleita, joten kaikki naiset jonottivat eläkeikää lähestyvälle blondille tukevalle miesmyyjälle ja pyysivät häntä hakemaan kenkiä sovitukseen.

Kun tulin paikalle, myyjä leperteli kiinalaistaustaiselle nuorelle äidille ja hänen taaperoikäiselle vauvalleen. Äiti olisi selvästi tarvinnut kahden käden sijasta neljä säätääkseen lompakon, ostostensa ja vauvansa kanssa, joten myyjä toisteli korkealla mutta lempeällä äänellä You’re doing just fine, just fine. Yhtäkkiä äiti lähti vauvansa kanssa juoksemaan pois tiskiltä, ja myyjä hykerteli itsekseen ja meille muille ympärillä seisoville naisille, että Aww, baby’s gotta go to the bathroom, when baby’s gotta go he’s gotta go, ain’t that cute, when he’s gotta go he’s gotta go. Samanlaista hymyilyttävää hykertelyä jatkui meille muille asiakkaille äidin ja vauvan poistuessa paikalta, ja koko ajan olimme kaikki doing just fine, just fine.

Minä ja vieressä istuvani nainen vaihdoimme pari sanaa säästä, jonka yhteydessä mainitsin juuri muuttaneeni tänne Suomesta. Vieressäni istuva nainen ei selkästikään tiennyt, missä Suomi on, sillä hänen reaktionsa oli ”Oh, Finland, okay.” ja keskustelun tyrehtyi siihen. Myyjä sen sijaan kuullessaan tämän innostui: That’s amazing! I’m from Sweden!

Häh, Ruotsista?

Yes, from Mälmou!

Leveä etelävaltiolaisaksentti ja nimikyltissä lukee ”Jay”? Okei, pratar du svenska?

Oh you’re gonna kill me ’cause I really don’t speak it that well, but I love Sweden! I love my country!

Jay kertoi, että hän oli muuttanut Yhdysvaltoihin perheensä kanssa 6-vuotiaana mutta vierailee välillä kaukaisessa kotimaassaan Kristianstadissa asuvien serkkujensa luona. And I can say in Swedish [en saanut selvää] and I know that means hello and also I can say ”täck” and I know that means thanks and I can also say [en saanut tästäkään selvää], and you know we went ice skating and reindeer hunting with my cousins in Kristianstad! I loved it, best vacation I’ve ever had!

Tarinansa päälle Jay hykerteli innostuneesti ja leimasi minulle ylimääräisen -15% kenkäostoksistani pohjoismaisen yhteistyön nimissä. Kiitollisena toivotin oikein hyvää itsenäisyyspäivää.

Söfftin kengät, jotka Jay minulle myi lopulta noin 70% alennuksella

2.7.201216.11.2015

Pitkäksi venähtänyt shoppailupäivä

Matkalla Outletille — Matka Pohjois-Georgian Outleteille läpi metsäisten maisemien

North Georgia Premium Outlets sijaitsee kunnon outlettien tapaan keskellä ei mitään ja kaiken kukkuraksi meistä katsottuna väärän interstaten varrella, joten aloitimme lauantaiaamun köröttelemällä Niinan ja Pasin kanssa pikkuteitä pitkin tunnin matkan ostostelun perässä. Tai oikeastaan aloitimme Iiron kanssa aamun istumalla luvatun 45 minuutin sijasta rengasliikkessä 1,5 tuntia ja myöhästymällä sovitusta startista, mutta onpahan nyt autossa renkaat, joilla kehtaa ajaa sateella.

Shopping at the Outlets — Kaupoissa oli onneksi ilmastointi, sillä ulkona oli +41 astetta.

Ajattelin, että shoppailisimme pari tuntia parissa eri kaupassa ja lähtisimme sitten takaisin. Väärin meni: vietimme alueella 9 tuntia, ja tahti oli kova aivan viime hetkiin asti. Iiro onnistui ostamaan viimeiset housunsa 10 minuuttia viimeisen kaupan kiinnimenon jälkeen, ja minulta jäi väliin pari kauppaa (mm. Ed Hardy, joka tuo mieleeni aina kaverini Annan). Tämä tarkoittanee, että jos joku eksyy tänne päin, lähdemme mielellämme viemään shoppailemaan. Kannattaa kuitenkin ajoittaa saapuminen jonkun juhlapyhän yhteyteen, sillä silloin kaupoilla on parhaat alennusmyynnit. Nyt oli 4th of July Sales, joka tarkoitti usein noin -30% jo olemassaolevien alennusten päälle.

Auton takakontti iltapäivästä — Auton takakontti noin kuuden maissa iltapäivällä. Loput ostokset kulkivat kotiin sylissä.

Lopulta mukaan lähti kahdet Kedsin tossut, Calvin Kleiniltä yksi miesten tumma puku ja pari naisten toppia, uusi dollareiden kanssa yhteensopiva lompakko, Timberlandin vaelluskengät, Ralph Laurenin kylpypyyhkeitä, sekalainen lajitelmia Banana Republicin mekkoja ja toppeja, Leviksen shortsit, Ann Taylorin mekko ja toppi, Hilfigerin mekko ja paita, US Polo Assn:n laukku ja boksereita, OshKoshin lastenvaatteita Suomeen lähetettäväksi, Van Helseniltä iso kasa Iiron työvaatearsenaalin täydennystä sekä sokerina pohjalla keittiötarvikeliikkeestä kaksi uunipeltiä, koska sellaisia ei tullut uunin mukana, ja sauvasekoitin. Olisin ostanut vielä Nikeltä juoksukengät, mutta jostain syystä luottokorttini sanoi itsensä siinä vaiheessa väliaikaisesti irti.

Kun lisää tähän vielä perjantaina ostetun ja huomenna saapuvan ruokapöydän, kuusi tuolia ja sähkökäyttöisen nojatuolin, tuleekin fiilis, että josko tässä olisi ostostelu vähäksi aikaa. Paitsi että sunnuntaina saimme vihdoin valittua makuuhuoneen kalusteet, enää pitää kilpailuttaa huonekaluliikkeitä saadakseen hintaa alaspäin.

28.6.2012

Paahtavaa kuumuutta Piedmontissa

Kennesawn julkinen liikenne ei ole hääppöistä. Cobb Countyn sisäisiä linjoja kulkee kerran tai kaksi tunnissa pysähtyen harvoilla pysäkeillä ja kulkien lähinnä ostoskeskuksen ja yliopiston väliä. Yhteydet Atlantan keskustaan taas keskittyvät palvelemaan työmatkalaisia ja silloinkin oletus on, että ihmisillä on auto, jolla he saapuvat Park&Driveen.

Jos siis haluat Atlantaan bussilla etkä halua istua kahta tuntia paikallisbusseissa vaihtaen transfer stationilta transfer stationille, toivottavasti olet liikkeellä arkipäivänä klo 06.30-08, sillä muulloin vuoroja ei ole… paitsi yksi, nimittäin bussin 480 ”turistivuoro”, joka lähtee arkipäivisin Kennesawn Busbee Park & Drivesta klo 14.20. Vuorolla ei ole yhtään muuta pysäkkiä koko Countyn alueella, ja tästä se posottaa interstatea pitkin keskustaan noin puolessa tunnissa. Pyysimme siis Niinan kanssa hänen miestään heittämään meidät Park&Driveen (johon minun kotoani on noin 5km matkaa) ja nousimme bussiin peräti kahden muun matkustajan kanssa suuntana epämääräisesti ”keskusta”.

Etualalla oleva rakennus ei ole moskeija vaan Fox Theater

Olimme etukäteen päättäneet vierailla Piedmont Parkissa, ja matkaa Civic Centerin bussipysäkiltä sinne oli noin 2km Midtownin kaupunginosan läpi, joten reippaina suomalaisina päätimme kävellä. Ihmettelimme matkalla Atlantan maankäyttö- ja kaavoitusstrategiaa, sillä 30-kerroksisen lasisen pilvenpiirtäjän vieressä saattoi hyvinkin olla autio ruohikkoläntti tai yksikerroksinen ränsistynyt autiotalo. Ilmeisesti maa on tarpeeksi kallista, että pilvenpiirtäjiä kannattaa rakentaa, mutta ei kuitenkaan niin kallista, että hukkakäytölle kannattaisi tehdä jotain.

Kioskikoju, jonka takana ränsitynyttä lauta-aitaa ja kellastunutta ruohoa, sadan metrin päässä pilvenpiirtäjästä

Midtown on erikoinen sekoitus pilvenpiirtäjillä höystettyä korttelikaupunkia ja tiivistä omakotitaloaluetta. Emme ehtineet kävellä paljonkaan sivuun pääkadulta, kun löysimme alueen, joka olisi voinut olla missä vain suomalaisessa taajamassa, lukuunottamatta matalia aitoja, jotka eivät toimineet näköesteinä koristeellisille etupihoille ja verannoille, jotka selkeästi oli tarkoitettu ajanviettoon. Etupihojen perusteella oli hauska arvailla, minkälaisia ihmisiä niissä ehkä asui.

Tässä talossa asuu varmaan joko taiteilija tai tavallista eksentrisempi käsityöihminen

Niina matkalla kohti Piedmont Parkia

Itse puisto toi mieleen vahvasti New Yorkin Central Parkin. Kooltaan se on ehkä puolet pohjoisesta vastineestaan, mutta tunnelma rauhallisessa ja toisaalta aktiviteetteja täynnä olevassa puistossa, jota ympäröi pilvenpiirtäjät, on kutakuinkin sama. Alueelta löytyy mm. maauimala, pari ravintolaa, lenkkipolkuja ja grillejä, joita asukkaat saavat halutessaan käyttää.

Puiston keskellä on iso järvi, mutta veneitä ei sentään näkynyt vuokrattavana.

Tässä vaiheessa lähes 40 asteen kuumuus alkoi jo painaa ja vetäydyimme Park Tavernin terassille levähtämään tuulettimen ääreen. Tavernista sai mukiinmenevää sushia, herkullisen näköistä kanaleipää ja paikan itse panemia oluita, joista ainakin American Pale Ale oli siinä paahteessa loistavaa.

Hetken istuskelun jälkeen pitikin jo lähteä takaisin päin, sillä viimeinen bussi Kennesawhan lähti keskustata klo 18.45. Paluumatkalla bussipysäkille testasimme metron, joka oli siisti, toimiva, kulki usein, helppokäyttöinen, teki vaikutuksen matkakorttilipunmyynnillään… ja jonka ainoat valkoiset käyttäjät taisimme olla.

Bussia odottamassa. Lierihattu tässä Saharan leveyspiirin auringonpaisteessa tuntuu olevan ainoa järkevä päähine.

27.6.2012

Asennusmies Damien

Minulla on vihdoin nettiyhteys kotona. Ei tosin sellaisessa muodossa, kuin olisin sen halunnut, mutta kuitenkin.

Tänään vähän yhdeksän jälkeen aamulla ovellani seisoi pitkä, laiha musta mies Comcastin uniformussa: Yo, you got some problem with the television or something? Ei, vaan tilasin uuden nettiyhteyden. Hetken selvittelyn jälkeen mies oli tilanteen tasalla ja lähti selvittämään, miten itse ostamani langattoman kaapelimodeemin saisi yhdistettyä Comcastin verkkoon. Comcastilta olisi saanut myös vuokrattua modeemin, mutta se olisi vaatinut seurakseen vielä langattoman reitittimen ja olisi maksanut $7 kuussa, joten päädyin ostamaan koko purkin itse.

Asennuksessa vaadittiin soittelua edestakaisin Comcastin keskuksen kanssa ja kaikenlaista odottelua, joten smalltalkille jäi tilaa. Asennusmies Damien aloitti veikkaamalla, että olen Englannista, ja kun kerroin, että Suomesta, hän pohti, onko Suomi maantieteellisesti lähellä Englantia, koska you sound like the same, you know, have the same accent.

Damienin mielestä oli ”wow”, että olimme muuttaneet toiseen maahan, ja hän kertoi, että oli itsekin asunut vuoden Japanissa ollessaan Yhdysvaltain laivastossa perämiehenä. Japani oli ollut wow really cool, those Japanese people really strange ja Tokyo’s got crazy parties, man, it’s just like New York only bigger, you think you’re in America when you’re there. Mieleen olivat painuneet vahvasti nopeat junat which go like whiu whiu whiu and you can’t see them at all like man crazy. Lopulta Damienille oli kuitenkin käynyt selväksi, että hän joutuisi pysymään Japanissa vielä viisi vuotta, jos haluaisi jatkaa laivastouralla, joten I quit, ’cause I didn’t like Japan that much, it like changed me as a person and I didn’t wanna come back so my friends would say, what’s up with Damien ’cause he’s acting all straaange you know? Damien oli hakenut töitä risteilyaluksilta, mutta työnhaussa oli kestänyt niin kauan, että perämiesoikeudet olivat menneet vanhaksi ’cause if you wanna keep them up and going, you gotta know somebody with a boat, and hey man, I’m from like Georgia, who’s I gonna know. Laivastosta oli kuitenkin kertynyt kokemusta myös sähkölaitteista, joten ura internetasentajana oli selvä.

Damienin mielestä asuinaluevalintamme oli todella hyvä, koska Kennesaw on turvallinen nukkumalähiö, jossa kuitenkin on pari hyvää ravintolaa (mm. Damienin mukaan japanilainen ravintola tien toisella puolella, pitää tsekata), ja downtown Atlanta, man, you can like visit once or twice, but there’s nothing there. Erikseen hän varoitteli, että you don’t wanna go clubbing to the city center ’cause there’s all kinds of crazy shit man, all kinds of shootings and stuff, like especially since you not from around here, you better stay here safe and have your own private parties. Tätä hän tehosti tarinoilla, kuinka häntä oli huijattu Japanissa ruokakaupassa vaihtorahan kanssa ja kuinka heillä oli ollut laivaston jäseninä Tokiossa joitain yökerhoja, jonne ei saanut mennä, koska there’s some violent stuff in those clubs and you gonna get in trouble if you go there. Hän kuitenkin suositteli käyntiä Fernbankin planetaariossa, mikä pitänee pistää korvan taakse.

Lopulta emme saaneet modeemiani toimimaan, koska modeemi ei saanut yhteyttä DNS-serveriin (tämä siis minun päätelmäni, Damien ei tiennyt mikä on DNS), joten Damien jätti minulle modeemin, puhelinnumeronsa ja ohjeistuksen käydä hakemassa parempi modeemi ja soittaa hänelle, niin hän tulee nappaamaan Comcastin modeemin pois. Tähän kaikkeen meni noin kaksi tuntia, mutta ei harmita yhtään. Tämän aamun saldo oli siis kaksi tuntia mielenkiintoista keskustelua hyväntuulisen ja erittäin mukavan hepun kanssa.

26.6.2012

Söpöjä ja vähemmän söpöjä elukoita

Tänään klo 11 maissa aamulla kävi pikkuhiljaa ilmi, että byrokratian jumalat vihaavat minua, ja ettei ajokortin hankkimisesta tule vielä vähään aikaan yhtään mitään. Silloin on hyvä hetki todeta ”fuck this shit”, viestittää juhannusjuhlista tutulle Niinalle että nyt liikkeelle sieltä uima-altaan äärestä ja hetken arpomisen jälkeen keksiä action plan iltapäivälle: eläintarhaan!

Flamingoja eläintarhan portin vieressä

Oli paahtavan kuuma keskipäivä tässä Saharan leveyspiirillä sijaitsevassa osavaltiossa, kun viiletimme avoautolla Interstatea kohti Atlantan keskustaa. Vaikka ajatus moottoritietä pitkin huristelusta suoraan suurkaupungin keskustaan tuntui ohikiitävän hetken ajan absurdilta, löysimme perille helposti ja löysimme jopa parkkipaikan – tosin kun olimme pysäköineet, vartija tuli ystävällisesti vinkkaamaan, että lähempää Atlanta Zoon sisäänkäyntiä saattaisi löytyä vielä pari parkkipaikkaa, emmekä kehdanneet todeta, ettei kävely meitä haittaa, joten jouduimme siirtämään autoa.

Afrikanelefantti ihan mudassa

Eläintarha oli Korkeasaarta pienempi mutta keskittänyt paukkunsa isoihin ja näyttäviin nisäkkäisiin kaikenlaisten lapinvisertäväpöllöjen ja australiansinihäntäsammakoiden sijaan. Aitaukset olivat isoja, ja monessa niistä oli useampaa eläinlajia. Gorilloja oli peräti neljä aitauksellista ja orankeja kaksi, mutta näimme lopulta vain yhden gorillalauman ja orangeista yhden orangin selän kaukaa. Aitauksissa riitti siis myös piilopaikkoja.

Sarvikuono, juuri tallustamassa kohti varjoa

Kaulailevat kirahvit

Kissaeläimet ottivat tosi lungisti, ja sekä tiikerit että leijonat näyttivät lähinnä kuolleilta makoillessaan varjossa. Itsekin otin tästä vaarin ja nappasin kioskista jäätelön, joka yllättäen olikin kolme milliä halkaisijaltaan olevia kuppiin kauhottavia jäätelöpalloja, valmistajana Dippin’ Dots. Omituista, mutta hyvää, etenkin kun osa palloista oli jäätelön sijaan taikinasta.

Pikkupanda ilmastoidun koppinsa päällä!

Vähän isompi panda, josta vieressäni seisova nainen kommentoi: ”So boring to watch as it only eats and sleeps.”

Takaisin saavuimme parahiksi neljäksi, jotta sain vietyä auton huoltoon (tsädäm, taas satanen savuna ilmaan). Tämän jälkeen se ei poistu tallistamme kuin aikaisintaan perjantaina. Toivottavasti poistuu silloin. Tämä on ensimmäinen auto, johon minulla on minkäänlaista omistussuhdetta, ja täytyy kyllä ihmetellä, että miten te autonomistajat kestätte tätä säätöä? Ilmeisesti jopa republikaanit täällä ovat kyllästyneet autoilun (ja ruuhkien) huonoihin puoliin, sillä republikaaninen kauppakamari täällä yrittää saada ihmiset äänestämään seuraavassa kansanäänestykessä sen puolesta, että seuraavat 10 vuotta arvonlisäveroa korotetaan prosenttiyksiköllä, ja tuo ylimääräinen prosenttiyksikkö korvamerkitään alueen julkisen liikenteen parantamiseen.

Tämän postauksen otsikko muuten oli: ”Söpöjä ja vähemmän söpöjä elukoita”. Kaikki eläintarhan elukat olivat harvinaisen söpöjä. Se vähemmän söpö kipitti juuri äsken tuossa jalkani vieressä. Myrkytys piti näköjään torakat loitolla peräti kaksi viikkoa.

Torakka oli peukalon mittainen, tuntosarvet vielä toisen peukalon. Oli, ennen kuin kohtasi loppunsa lenkkarini kannan alle.

26.6.2012

Georgian osavaltion ajokortti

Meillä on ollut pientä sählinkiä auton kanssa, josta voin kertoa myöhemmin sitten, kun pahin sähläys on ohi. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että minun tulisi hankkia paikallinen ajokortti huomenna. Sitä varten tarvitsee suorittaa kirjallinen koe, näkökoe ja inssikoe, jotka voi suorittaa kävelemällä sisään ajokorttiviranomaisen Service Centeriin – ajanvarausta ei tarvita. Siksi olen tänään illalla lueskellut läpi driver’s manualia, joka sisältää liikennesääntöjen lisäksi kaikenlaisia ohjeita ja vinkkejä (esim. auto voi mennä vesiliirtoon jo 35mph-nopeudessa), joita niitäkin saatetaan kysyä kirjallisessa kokeessa (esim. ”Millä nopeudella alimmillaan auto voi joutua vesiliirtoon?”). Seuraavassa kaikki olennaiset eroavaisuudet Suomen ja Georgian lainsäädännön välillä kaikille, jotka joskus aikovat hankkia ajokortin täältä – kuten loppuviikosta Iirolle. Ole hyvä, kulta!

Risteyskäyttäytyminen

At a four-way intersection where all drivers are faced with stop signs, all drivers must yield to pedestrians; otherwise the vehicles should proceed through the intersection in a first to arrive, first to proceed order.

Risteykset, jotka Suomessa usein olisivat tasa-arvoisia risteyksiä, ovat täällä varustettu neljän suunnan stop-merkeillä, eli kaikista suunnista ajavat tulevat stop-merkin takaa. Kaliforniassa asuva Ronja mainitsi viimeisimmässä postauksessaan amerikkalaisten tavan ohittaa nämä risteykset hidastamalla kävelyvauhtiin ja liukumalla stop-merkin ohi täysin pysähtymättä ja kertoi tavalla olevan nimikin: california rolling stop. Todistetusti tapa elää muuallakin päin Yhdysvaltoja, sillä äitini kertoi sisäistäneensä tavan viime vuosituhannen puolella joko Massachusettsissa tai Floridassa asuessamme ennen inssiajoaan… ja onnistui tapaa seuraamalla reputtamaan oman paikallisen ajokorttinsa inssiajon. Inssissä stop-merkki on stop-merkki.

If you are about to enter or cross a highway from an alley, private road or highway you must stop and yield the right-of-way to all other pedestrians and vehicles already traveling on the roadway or sidewalk you are entering or crossing.

Toisin kuin Suomessa, oikealta tulevaa ei aina väistetä, vaan stop-merkkien ja kärkikolmioiden puuttuessa väistetään suuremmalla tiellä kulkevaa.

Unless a sign posted at that intersection prohibits doing so, it is permissible to make a right turn on red at an intersection controlled by a traffic control light. You may proceed only after making a complete stop, yielding to all traffic and pedestrians, and making the determination that you can safely complete the turn.

Kuten moni tietää, oikealle kääntyminen on täällä sallittua punaisen valon palaessakin – ja ”No Right Turn on Red” -kylttejä näkyy hyvin harvoin. Punaisiin valoihin tulee kuitenkin pysähtyä kuten stop-merkkiinkin, eli iso osa kuskeista liukuu tällöinkin risteyksen ohi. Oletettavasti tästäkin tulisi inssissä hylsy.

Tyypillinen paikallinen risteys

Huomattavaa risteyksessä on myös, että sen kaikilla sivuilla on periaatteessa suojatie jalankulkijoille, jos vain jalkakäytäviä on olemassa, vaikkei suojateitä olisi erikseen merkattu. Tällaisilla merkitsemättömillä suojateillä autoilijoiden tulee periaatteessa väistää jalankulkijoita. Käytännössä jalkankulkijoita ei ole, ellen juuri minä satu tuolloin olemaan matkalla kauppaan, sillä meidän taloyhtiömme edessä on tällainen merkitsemätön risteys nelikaistaisen tien yli. Ei äiti, en jää auton alle.

Nuolivalot eivät muuten tarkoita, etteikö jalankulkijoille voisi palaa samaan aikaan vihreä valo. Yhdessä meidän läheisessä risteyksessämme jalankulkijoille ei edes ole liikennevaloristeyksessä omia valoja, ja tällöinkin kääntyvät autot ovat väistämisvelvollisia jalankulkijoita kohtaan.

Risteyksessä tulee käyttää joko vilkkua tai käsisignaaleita siinä tapauksessa, jos vilkkua ei ole. Eli jos autostasi hajoaa vilkku, ei muuta kuin ikkuna auki ja huitomaan!

Erikoisajoneuvot

If police, fire, or ambulance service vehicles are using their emergency lights (blue or red) and sirens, safely maneuver your vehicle out of their way. You should slow your vehicle and move over to the shoulder of the road, or if that is not possible, as far to the right of the roadway or lane as you can, and stop.

Sen lisäksi, että hälytysajossa olevia ajoneuvoja tulee varoa, ne nähdessään tulee yrittää pysähtyä.

The Georgia Move-Over Law requires drivers to move over one lane when possible if an emergency vehicle with flashing lights is parked on the shoulder of the highway. If traffic is too heavy to move over safely, the law requires drivers to slow down below the posted speed limit AND to be prepared to stop.

Hälytysajoneuvoa, joka on pysäköity tien viereen, ei pitäisi ohittaa reunimmaisinta kaistaa pitkin. Isolla osalla teistä täällä on vähintään kaksi kaistaa suuntaansa, joten tämä ei ole ongelma.

Kaistat ja niillä käyttäytyminen

You may also pass on the right when traveling on a multi-lane highway carrying two or more lanes of traffic in the same direction.

Iiro jaksaa aina Suomessa huomauttaa, jos joku ohittaa esim. moottoritiellä oikealta puolelta, että se on piittaamatonta ja vaarallista. Täällä se on sallittua ellei jopa suotavaa.

Jos tien keskiviiva on keltainen yhtenäinen viiva, tämä tarkoittaa ohittamiskieltoa. Viivan yli on kuitenkin täysin laillista kääntyä.

Kääntymiskaista käytännössä

…mistä päästäänkin melko hasardiin liikenneratkaisuun täällä, nimittäin kääntymiskaistoihin, turn lanes. Tämä on tien keskellä oleva ylimääräinen kaista, jota ei saa käyttää ohittamiseen, mutta jos aikoo kääntyä vasemmalle, tulee ryhmittyä tälle kaistalle. Kummastakin suunnasta. Ja jos risteyksiä ja kaikenmaailman pihateitä on tiheään, nokkakolarin riski on aika ilmeinen.

It is against the law to flash turn signals as a courtesy or do pass signal to other drivers in the rear.

Itse liikenteessä pari päivää ajaneena toivoisin, että vilkkuja käytettäisiin enemmän ja aktiivisemmin.

Maximum traveling speeds are determined based on the following general rules in
Georgia unless otherwise posted:
30 miles per hour in any urban or residential district
35 miles per hour on an unpaved county road
70 miles per hour on a rural interstate
65 miles per hour on an urban interstate or on a multi-lane divided highway
55 miles per hour in all other areas

Mistä nämä tietyypit erottaa? Milloin ollaan urban districtillä ja milloin ”in all other areas”? Jaa-a. Meidän lähiympäristössämme yleisimmät nopeusrajoitukset ovat 35-45 mph, ja nopeusrajoituskylttejä ei todellakaan ole liian usein.

Pyöräilijät liikenteessä

The law requires a driver to allow at least three feet between the driver and bicyclist when passing, if feasible. If it is not safe to leave three feet of space, the driver should wait until it is safe to pass the bicyclist.

Eli vähintään metri pitää olla väliä pyöräilijään, jos sellaisen haluaa ohittaa tiellä. En ole nähnyt täällä vielä yhtään pyöräilijää, ja vähän epäilyttää, seuraisivatko autoilijat käytännössä tätä sääntöä.

Night time bicyclists will not always have lights, and some may not even have reflectors. If you meet an oncoming bicyclist, please dim your lights to avoid blinding the bicyclist.

Pyöräilijöiden ei siis ole pakko käyttää ajovaloja tai edes heijastimia, mikä kuulostaa kaikin puolin hasardilta. Sen sijaan autoilijan tulee kääntää pitkät valot pois päältä, mikä tavallaan kuulostaa ihan huomaavaiselta pyöräilijää kohden, paitsi että tämän jälkeen autoilija näkee pyöräilijän vielä huonommin.

Alkoholi, kännykät ja muut liikenteen kanssa yhteensopimattomat asiat

A person 21 or more years of age is considered Under the Influence of Alcohol when 0.08 gm or more by alcohol weight is present in the blood.
A person under 21 years of age is irrefutably considered Under the Influence of Alcohol when 0.02 gm or more by alcohol weight is present in the blood.

Liikennejuopumuksen raja on verrattain korkea 0,8 promillea (kyllähän ihmisten nyt pitää päästä ajamaan kotiin baarista!), mutta alle 21-vuotiailla raja on 0,2 promillea – täällähän saa ensin ajokortin ja sitten vasta olutta. Alle 21-vuotiailla alkoholinkäyttö on muutenkin kytketty ajokorttiin, sillä jos alle 21-vuotiaas jää kiinni alkoholin ostosta tai sen yrityksestä, hän menettää ajokorttinsa puoleksi vuodeksi.

Any driver under age 18 who holds a Class D license or a learners permit is prohibited from using any wireless device while driving. This includes cell phones, computers, and all texting devices. Exceptions are provided for emergencies and for drivers who are full parked. The fine for a conviction is $150, or $300 if involved in an accident while using a wireless device.
Any driver age 18 or over is prohibited from reading, writing, or sending a text message while driving. This ban applies to any texting device including cell phones, and applies to text messages, instant messages, email and Internet data. Exceptions are provided for emergency personnel, drivers responding to emergencies, and drivers who are fully parked. The fine for a conviction is $150.

Myös kännykän käytön on koettu olevan vaarallisempaa alaikäisillä kuin täysi-ikäisillä. Täysi-ikäisiltä on kielletty vain tekstiviestien lähettely ja kännykän näprääminen, alaikäisiltä on kielletty myös kännykkään puhuminen. Hands-freestä ei ole mainintaa.

Turvavöiden käyttö ei muuten ole pakollista, jos olet täysi-ikäinen ja istut takapenkillä. Ympäristöstäkin huolehditaan tienkäyttösäännöissä.

It is unlawful to dump, deposit, throw or leave litter on any public or private property in the State of Georgia, or any waters in the State of Georgia.

Litter means all sand, gravel, slag, brick bats, rubbish, waste material, tin cans, refuse, garbage, trash, dead animals or discarded materials of every kind and description.
Public or private property means the right-of-way of any road or highway, any body of water or watercourse of the shores or beaches thereof, any park, playground, building refuge or conservation or recreation area and residential or farm properties, timberlands or forest.

Alaikäisen alkoholinkäytön lisäksi ajokortti voidaan viedä täysi-ikäiseltäkin monesta eri syystä.

The Department will suspend the driving privileges of an individual in any of the following non-conviction situations:

Refusal to take a chemical test for intoxication.
Failure to appear in court or respond to a citation.
Non-payment of Child Support.
Non-payment of the Super Speeder fee.
Safety responsibility.
Medical revocation.
School attendance (under age 18).
Parent requested revocation (under age 18).

The Department is required by law to suspend the privileges of an individual for a conviction of any of the following offenses:

Homicide by vehicle.
Serious injury by vehicle.
Driving under the influence of alcohol or drugs.
Any felony in the commission of which a motor vehicle is used.
Using a motor vehicle in fleeing or attempting to elude an officer.
Fraudulent or fictitious use of, or application for, a license/ID card.
Hit and run or leaving the scene of an accident.
Racing.
Operating a motor vehicle with a revoked, canceled, or suspended registration
Felony forgery related to an identification document.
Driving without insurance.
Driving while license is suspended, revoked, or canceled.
Any violation of the Georgia Controlled Substance Act.
Refusal to weigh commercial motor vehicle
Violation of license restriction (at the discretion of the trial court)

Lempparini näistä ovat tuo, että alaikäiseltä voidaan viedä kortti, jos hän ei käy koulussa, ja että täysi-ikäiseltä voidaan viedä kortti, jos hän ei maksa elatusapua.

25.6.20124.8.2014

Juhannuksenviettoa uima-altaalla

Alkon muovikassi taustalla kulkeutui tänne matkatavaroita pakatessa ja on suomalaisena tukevana muovikassina ehdottomasti säästämisen arvoinen.

Koska perjantai luonnollisesti oli täällä normaali työpäivä, päädyimme viettämään juhannusta vasta lauantaina. Seurueeseemme kuuluivat meidän lisäksemme suomalaiset Pasi ja Niina sekä teksasilainen Charles. Pasi ja Charles ovat Iiron työkavereita, tosin Pasi on täällä vain lyhyellä kuukauden mittaisella komennuksella. Kutsuimme koko porukan taloyhtiömme uima-altaalle grillaamaan, pulikoimaan ja nauttimaan paikalliseen tyyliin margaritoja.

Parsaa raastetulla parmesanilla ja appelsiininkuorella

Ruoaksi Iiro oli luvannut ”perinteistä suomalaista juhannusruokaa”. Mietimme, mitä tämä voisi olla, eikä mieleen tullut ”jonkun grilliruoan” lisäksi kuin silli ja uudet perunat. Silliä ei löytynyt tästä kaupungista, emmekä jaksaneet lähteä sitä metsästämään Atlantan Russian markettiin, jossa arvelimme sitä ehkä voivan olla, joten tyydyimme saksalaiseen säilykepurkitettuun silakkaan, jota löytyi World Marketin häläsäläsekatavarakaupasta. Silakka oli kypsää eikä yllättäen maistunut yhtään silliltä, mutta ihan hyvää se silti oli tillillä maustetussa jugurttikastikkeessa. (Lähikaupasta löytyi kuivattua tilliä poistomyynnistä!)

Uudet perunat eivät olleet Charlesille edes konseptina tuttuja, joten tein perunasalaattia vanhoista perunoista. Tukusta haetut naudan entrecotet marinoin timjamivalkosipulimarinadissa (korvaan timjamilla tällä hetkellä kaikki tuoreet yrtit kaikista ohjeista, koska sitä sentään on…), maustevoihin tuli kaprista ja anjovista ja porkkanat grillattiin folionyyteissä. Jälkkäriksi tarjoiltiin yllättävän hyviä mansikoita ja brie- ja cheddarjuustoja rommisiirapilla.

Lautaset ovat IKEAsta, mutta Hackmanin aterimet toimme mukanamme Suomesta periaatteella ”pientä ja kevyttä mutta kallista”. Charles tosin luuli niitäkin IKEA-valmisteisiksi.

Aurinko oli jo hämärtymässä, kun siirryimme ruokapöydän äärestä pulikoimaan, heittämään palloa ja hyppimään altaaseen. Yhdessä vaiheessa kävi pieni haveri, kun Iiro hyppäsi vähän liian matalaan kohtaan allasta ja löi nenänsä altaan pohjaan, jolloin se alkoi vuotaa verta, mutta muuten ilta oli hauska. Nyt Iiro on lähdössä työmatkalle tapaamaan asiakasta ja otti mukaan minun meikkipuuterini, ettei näyttäisi liian pahasti siltä, että olisi ollut tappelussa.