Jokailtainen ukkosemme, jokakesäinen tornadomme

Suomalaisena olen jotenkin tottunut siihen, että luonnonvoimat harvemmin ovat tuhoisia, tai jos ovat, tuhot ovat hidastempoisia: lumi rikkoo painollaan katon tai jäiden lähtö vie kesämökin laiturin mennessään. Kaupungin asukkina harvoissa myrskyissä kaatuvat puutkaan eivät ole paljon ongelmia aiheuttaneet.

Kuvittelin, että täällä olisi vielä vähemmän luonnonvoimien armoilla, kun ei ole sitä jäätä eikä paljon luntakaan, mutta se taisi olla lähinnä tiedon ja mielikuvituksen puutetta minun osaltani.

Tässä menee juuri tornado Atlantan keskustan lävitse maaliskuussa 2008. (Kuva: Shane Durrance)

Tornadoja kulkee Pohjois-Georgian lävitse noin kerran kesässä, ja tämän vuoden maaliskuussa – tornadokauden ulkopuolella! – sellainen meni tuosta interstaten toiselta puolen vajaan kymmenen kilometrin päästä. Paikalliset suomalaiset kertoivat, että he tuolloin valvoivat läpi yön katsoen The Weather Channelia ja tarkkaillen, milloin pitää herättää lapset ja lukittautua ”turvaan” alakerran vessaan patjan alle parin päivän vesivarastojen ja säilykemuonan kera.

IMG_2067

Tornadotuhoja CNN:n edessä vuonna 2008. Itse CNN-rakennuksen tuhoista kuva täällä.

Tornadot tulevat yleensä myöhään illalla, ja jos lähellä liikkuu tornado, paikalliskanavat antavat varoituksia: Smyrnaan 5 minuuttia, Mariettaan 10 minuuttia, Kennesawhan 15 minuuttia… Toisen maailmansodan jälkeen poistettuja pommiuhkavaroitussireeneitä on palautettu toimintaan tornadovaroitussireeneiksi.

Westin-hotellista, jossa olimme syömässä pari viikkoa sitten, tornado vei mukanaan ikkunoita ja petivaatteita.

Meillä ei vielä näy telkkarista kanavia (eikä välttämättä tulekaan näkymään), mutta suomalaiset tuttavat lupasivat varoittaa meitäkin, jos tornado lähestyy. En tosin ole ihan varma, mitä silloin pitäisi tehdä… pakkautua kodinhoitohuoneeseen? Asuntomme ei ole maan tasalla, mutta ehkä tämä kerrostalona on vähän vankempaa tekoa kuin omakotitalot… ehkä.

Viime maaliskuisen tornadon tuhojen korjausta Mariettassa

Vähän vähemmän kuumottava luonnonvoima, johon täällä kesällä törmää, on ukkonen. Täällä on kesäisin 20-40% mahdollisuus, että illalla ukkostaa. Siis joka ikinen ilta, ja nimenomaan ilta, kun töiden jälkeen voisi viettää aikaa uima-altaalla. Joskus ukkonen menee ohitsemme, salamoi vähän horisontissa ja ripottelee puolisen tuntia niin, että ulkona voi silti jatkaa grillaamista. Joskus taas rankkasade vihmoo uima-allasta, salamat räiskyvät ja rätisevät ympärillä, ja kun yrittää lähteä kuntosalilta kotia kohti, taivaalta rupeaa pukkaamaan sateen ja salamoiden lisäksi rakeita. Viime viikolla oli yksi tällainen ilta, ja seuraavana päivänä lehdessä oli juttua, että joku oli kuollut salamaniskuun pitäessään sadetta puun alla.

Rain in our Pool

Viikonlopuksi on taas ennustettu pahoja ukkosmyräköitä yli 50% todennäköisyydellä. Olimme alunperin miettineet viikonlopuksi kaikenlaista ulkoilua, mutta pitää ehkä miettiä uudelleen.

Georgian AIDS-epidemia

Georgian osavaltiossa on hieman vajaa 10 miljoonaa asukasta, joten toisin kuin Yhdysvallat kokonaisuutena, se on suhteellisen hyvin verrattavissa Suomen kanssa. Siksi olikin aika hätkähdyttävää avata päivän lehti – joka oli heitetty oven eteen pienessä muovipussissa, jee! – ja nähdä etusivun terveydenhuoltouutisen yhteydessä statistiikkaa Georgian AIDS-tilanteesta. Taulukkomuodossa:

Georgia Suomi
AIDS-potilaita yli 40 000 182
Uusia AIDS-tapauksia vuosittain 750 10-20
Uusia HIV-tapauksia vuosittain 1200 80-110

Lähteet: AJC & KTL

Käytin Suomen kohdalla tilastoissa vain kotimaisia tapauksia, koska en ole varma, miten AJC:n tilastoissa termi ”Georgian” on määritelty. Lisäksi otin huomioon vain elossa olevat, koska AJC ei ollut kiinnostunut menehtyneistä – he kun eivät ole enää kustannuserä terveydenhuollossa. Joka tapauksessa tulee fiilis, että miten ihmeessä tilanne voi olla näin paha kehittyneessä valtiossa?

Jutussa kerrotaan, että yksi suuri ongelma on, että kun terveydenhuolto ei ole kattavaa köyhemmillä kansanosilla ja seuranta jätetään potilaan harteille, HIV usein pääsee kehittymään AIDSiksi ennen kuin mitään lääkitystä aloitetaan, mikä selittänee osittain sen, että vaikka uusia HIV-tapauksia Georgiassa on ”vain” vähän yli 10 kertaa enemmän kuin Suomessa, AIDSin puolella ero on jo monikymmenkertainen. Toisaalta lääkityksen saadakseen vakuutuksettomien tulee mennä lääkejonoon, joka voi olla vuosien pituinen. Nyt osavaltiossa ollaan muuttamassa HIV/AIDS-strategiaa siihen suuntaan, että lääkitys aloitetaan aiemmin, minkä toivotaan vähentävän uusia HIV-tapauksia, koska lääkinnän alaisena oleva tartuttaa vähemmän todennäköisesti tautia eteenpäin.

Jutun mukaan Georgian osavaltiossa HIV/AIDS-tilanne on Yhdysvaltain osavaltioista viidenneksi pahin. Säälittää ne neljä osavaltiota, jotka vievät tilastoissa voiton.

Lounashetki korkeuksissa

Westin Hotel

Tuonne ylös syömään…

Southern Grilled Portobello

Southern Grilled Portobello, lisänä mustapapuja, risottoa ja kalifornialaista kuohuviiniä

Lunch Special

Iiron annos oli rehti paahtopaistileipä ravintolan valmistamilla perunalastuilla

Niina ja Pasi olivat lähdössä takaisin Suomeen lauantai-iltana, joten sen kunniaksi päätimme lähteä porukalla Henrin ja Monan kanssa lounaalle keskustaan. Paikaksi valikoitui näköalaravintola Sun Dial Westin-hotellin 72. kerroksessa, jossa pöydät pyörivät näsinneulamaisesti ympäri salia.

In the Elevator

Näköalat alkoivat heti hississä ja jatkuivat ravintolan kiertävällä näköalatasanteella

Atlanta Tourist District

Vasemmalla Olympic Park, oikeassa reunassa akvaario ja Coke Center

Downtown Connector

Kun interstatet 75 & 85 yhdistyvät Atlantan kohdalla, lopputuloksena on Downtown Connector -moottoritie keskustan läpi

Sun Dialista saa myös sunnuntaibrunssia, ja koska ruoka oli hyvää, palvelu ja näköalat erinomaisia, eikä paikka kuitenkaan oltu hinnoilla pilattu, päätimme, että palaamme vielä.

Jälkeenpäin teimme pienen kävelylenkin Downtownissa ja eksyimme erään paikallisen yrityksen aulaan.

CNN

Kyltti tuon paikallisen yrityksen aulassa, poseeraamassa Niina ja minä

CNN Lobby

Yrityksen aulasta oli tehty avointa tilaa, jossa oli kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Nyt tiedän, mihin Helsingin Sanomatalo pyrkii.

OIympic Park Fountain

Kuuma päivä oli tuonut Downtownin lapset leikkimään Olympiapuiston suihkulähteeseen

Paahtavaa kuumuutta Piedmontissa

Kennesawn julkinen liikenne ei ole hääppöistä. Cobb Countyn sisäisiä linjoja kulkee kerran tai kaksi tunnissa pysähtyen harvoilla pysäkeillä ja kulkien lähinnä ostoskeskuksen ja yliopiston väliä. Yhteydet Atlantan keskustaan taas keskittyvät palvelemaan työmatkalaisia ja silloinkin oletus on, että ihmisillä on auto, jolla he saapuvat Park&Driveen.

Jos siis haluat Atlantaan bussilla etkä halua istua kahta tuntia paikallisbusseissa vaihtaen transfer stationilta transfer stationille, toivottavasti olet liikkeellä arkipäivänä klo 06.30-08, sillä muulloin vuoroja ei ole… paitsi yksi, nimittäin bussin 480 ”turistivuoro”, joka lähtee arkipäivisin Kennesawn Busbee Park & Drivesta klo 14.20. Vuorolla ei ole yhtään muuta pysäkkiä koko Countyn alueella, ja tästä se posottaa interstatea pitkin keskustaan noin puolessa tunnissa. Pyysimme siis Niinan kanssa hänen miestään heittämään meidät Park&Driveen (johon minun kotoani on noin 5km matkaa) ja nousimme bussiin peräti kahden muun matkustajan kanssa suuntana epämääräisesti ”keskusta”.

Fox Theater @ Atlanta

Etualalla oleva rakennus ei ole moskeija vaan Fox Theater

Olimme etukäteen päättäneet vierailla Piedmont Parkissa, ja matkaa Civic Centerin bussipysäkiltä sinne oli noin 2km Midtownin kaupunginosan läpi, joten reippaina suomalaisina päätimme kävellä. Ihmettelimme matkalla Atlantan maankäyttö- ja kaavoitusstrategiaa, sillä 30-kerroksisen lasisen pilvenpiirtäjän vieressä saattoi hyvinkin olla autio ruohikkoläntti tai yksikerroksinen ränsistynyt autiotalo. Ilmeisesti maa on tarpeeksi kallista, että pilvenpiirtäjiä kannattaa rakentaa, mutta ei kuitenkaan niin kallista, että hukkakäytölle kannattaisi tehdä jotain.

Kioskikoju, jonka takana ränsitynyttä lauta-aitaa ja kellastunutta ruohoa, sadan metrin päässä pilvenpiirtäjästä

Midtown on erikoinen sekoitus pilvenpiirtäjillä höystettyä korttelikaupunkia ja tiivistä omakotitaloaluetta. Emme ehtineet kävellä paljonkaan sivuun pääkadulta, kun löysimme alueen, joka olisi voinut olla missä vain suomalaisessa taajamassa, lukuunottamatta matalia aitoja, jotka eivät toimineet näköesteinä koristeellisille etupihoille ja verannoille, jotka selkeästi oli tarkoitettu ajanviettoon. Etupihojen perusteella oli hauska arvailla, minkälaisia ihmisiä niissä ehkä asui.

Garden of an Artist

Tässä talossa asuu varmaan joko taiteilija tai tavallista eksentrisempi käsityöihminen

Niina matkalla kohti Piedmont Parkia

Itse puisto toi mieleen vahvasti New Yorkin Central Parkin. Kooltaan se on ehkä puolet pohjoisesta vastineestaan, mutta tunnelma rauhallisessa ja toisaalta aktiviteetteja täynnä olevassa puistossa, jota ympäröi pilvenpiirtäjät, on kutakuinkin sama. Alueelta löytyy mm. maauimala, pari ravintolaa, lenkkipolkuja ja grillejä, joita asukkaat saavat halutessaan käyttää.

Piedmont Park

Puiston keskellä on iso järvi, mutta veneitä ei sentään näkynyt vuokrattavana.

Tässä vaiheessa lähes 40 asteen kuumuus alkoi jo painaa ja vetäydyimme Park Tavernin terassille levähtämään tuulettimen ääreen. Tavernista sai mukiinmenevää sushia, herkullisen näköistä kanaleipää ja paikan itse panemia oluita, joista ainakin American Pale Ale oli siinä paahteessa loistavaa.

Hetken istuskelun jälkeen pitikin jo lähteä takaisin päin, sillä viimeinen bussi Kennesawhan lähti keskustata klo 18.45. Paluumatkalla bussipysäkille testasimme metron, joka oli siisti, toimiva, kulki usein, helppokäyttöinen, teki vaikutuksen matkakorttilipunmyynnillään… ja jonka ainoat valkoiset käyttäjät taisimme olla.

Bussia odottamassa. Lierihattu tässä Saharan leveyspiirin auringonpaisteessa tuntuu olevan ainoa järkevä päähine.

Söpöjä ja vähemmän söpöjä elukoita

Tänään klo 11 maissa aamulla kävi pikkuhiljaa ilmi, että byrokratian jumalat vihaavat minua, ja ettei ajokortin hankkimisesta tule vielä vähään aikaan yhtään mitään. Silloin on hyvä hetki todeta ”fuck this shit”, viestittää juhannusjuhlista tutulle Niinalle että nyt liikkeelle sieltä uima-altaan äärestä ja hetken arpomisen jälkeen keksiä action plan iltapäivälle: eläintarhaan!

Flamingos

Flamingoja eläintarhan portin vieressä

Oli paahtavan kuuma keskipäivä tässä Saharan leveyspiirillä sijaitsevassa osavaltiossa, kun viiletimme avoautolla Interstatea kohti Atlantan keskustaa. Vaikka ajatus moottoritietä pitkin huristelusta suoraan suurkaupungin keskustaan tuntui ohikiitävän hetken ajan absurdilta, löysimme perille helposti ja löysimme jopa parkkipaikan – tosin kun olimme pysäköineet, vartija tuli ystävällisesti vinkkaamaan, että lähempää Atlanta Zoon sisäänkäyntiä saattaisi löytyä vielä pari parkkipaikkaa, emmekä kehdanneet todeta, ettei kävely meitä haittaa, joten jouduimme siirtämään autoa.

African Elephant

Afrikanelefantti ihan mudassa

Eläintarha oli Korkeasaarta pienempi mutta keskittänyt paukkunsa isoihin ja näyttäviin nisäkkäisiin kaikenlaisten lapinvisertäväpöllöjen ja australiansinihäntäsammakoiden sijaan. Aitaukset olivat isoja, ja monessa niistä oli useampaa eläinlajia. Gorilloja oli peräti neljä aitauksellista ja orankeja kaksi, mutta näimme lopulta vain yhden gorillalauman ja orangeista yhden orangin selän kaukaa. Aitauksissa riitti siis myös piilopaikkoja.

sarvikuono

Sarvikuono, juuri tallustamassa kohti varjoa

kirahvit

Kaulailevat kirahvit

Kissaeläimet ottivat tosi lungisti, ja sekä tiikerit että leijonat näyttivät lähinnä kuolleilta makoillessaan varjossa. Itsekin otin tästä vaarin ja nappasin kioskista jäätelön, joka yllättäen olikin kolme milliä halkaisijaltaan olevia kuppiin kauhottavia jäätelöpalloja, valmistajana Dippin’ Dots. Omituista, mutta hyvää, etenkin kun osa palloista oli jäätelön sijaan taikinasta.

Pikkupanda!

Pikkupanda ilmastoidun koppinsa päällä!

Panda

Vähän isompi panda, josta vieressäni seisova nainen kommentoi: ”So boring to watch as it only eats and sleeps.”

Takaisin saavuimme parahiksi neljäksi, jotta sain vietyä auton huoltoon (tsädäm, taas satanen savuna ilmaan). Tämän jälkeen se ei poistu tallistamme kuin aikaisintaan perjantaina. Toivottavasti poistuu silloin. Tämä on ensimmäinen auto, johon minulla on minkäänlaista omistussuhdetta, ja täytyy kyllä ihmetellä, että miten te autonomistajat kestätte tätä säätöä? Ilmeisesti jopa republikaanit täällä ovat kyllästyneet autoilun (ja ruuhkien) huonoihin puoliin, sillä republikaaninen kauppakamari täällä yrittää saada ihmiset äänestämään seuraavassa kansanäänestykessä sen puolesta, että seuraavat 10 vuotta arvonlisäveroa korotetaan prosenttiyksiköllä, ja tuo ylimääräinen prosenttiyksikkö korvamerkitään alueen julkisen liikenteen parantamiseen.

Tämän postauksen otsikko muuten oli: ”Söpöjä ja vähemmän söpöjä elukoita”. Kaikki eläintarhan elukat olivat harvinaisen söpöjä. Se vähemmän söpö kipitti juuri äsken tuossa jalkani vieressä. Myrkytys piti näköjään torakat loitolla peräti kaksi viikkoa.

Torakka oli peukalon mittainen, tuntosarvet vielä toisen peukalon. Oli, ennen kuin kohtasi loppunsa lenkkarini kannan alle.

Maalle vai kaupunkiin, kylille vai kuuseen?

A To B

Georgiassa uhanalainen liikkumismuoto

Uuden asunnon etsiminen on aina jotenkin jännittävää ja tavallaan perustavanlaatuista arvokeskustelua: minkälaisessa ympäristössä haluan asua? Haluanko keskustaan, lähiöön vai jonnekin todella kauas? Haluanko lähipalvelut ja julkisen liikenteen vai rauhaa ja autoyhteyksiä? Haluanko päästä paikkoihin kävellen?

Koska Iiron työpaikka ei sijaitse Georgian pääkapunki Atlantassa vaan siitä 40 kilometriä luoteeseen Kennesawn pikkukaupungissa, oli jo selvää, miltä puolen kaupunkia asunnon olisi löydyttävä – ruuhkassa kaupungin läpi ajaminen kun ei houkuta. Enää piti päättää, kuinka kaukana keskustasta haluamme asua…

Atlanta Midtown Skyline

Atlantan Midtownin pilvenpiirtäjiä ja autoteitä

…siis mistä keskustasta? Atlantassa on erikseen Downtown, Midtown ja Buckhead, joissa kaikissa on pilvenpiirtäjiä, eikä mikään niistä varsinaisesti muistuta Helsingin tiivistä kävelypainotteista keskustaa. Näistä Kennesawta lähimpänä olevaa Buckheadia harkitsimme asuinpaikaksi, sillä sieltä löytyi budjetillamme kohtuuhintaisia kaksioita kävelymatkan päässä ravintoloista, kaupoista ja paikallisesta ”metrosta” – minä kun en ikinä ole autoa omistanut ja kynnys sellaisen hankkimiseen on monestakin syystä korkea, joten yhdellä autolla pärjääminen olisi bonusta. Iirolla Buckheadista työmatka taas olisi vähän yli puoli tuntia suuntaansa, joka olisi vielä siedettävän rajoissa.

Toinen järkevältä kuulostava vaihtoehto oli hankkia asunto Kennesawsta: siellä hinnat ovat sen verran halvempia, että kaksion sijaan saa kolmion, ja jo valmiiksi 9 tunnin mittaiset työpäivät eivät venyisi työmatkoista. Toisaalta vaikka väestöntiheys on Keravan luokkaa, julkinen liikenne on harvaa ja pysähtyy vain parilla pysäkillä koko kaupungissa, joten toisen auton tarve kasvaisi huomattavasti… ellei sitten halua tyytyä liikkumaan päivisin asunnon ja gated communityn uima-altaan väliä.

Kennesaw Mountain

Kennesawn mettää ja Kennesaw Mountain

Kumman sitten valitsimme? Kennesawn. Lopulta ratkaisevana tekijänä oli ainoa sosiaalinen verkosto, joka meillä Atlantin tuolla puolen on, nimittäin Iiron tulevat työkaverit, jotka asuvat lähes kaikki Kennesawssa. Sen lisäksi, että varsinkin alkuvaiheessa apua tarvitessa on kiva jos sitä on edes teoriassa saatavilla samassa kaupungissa, seurakaan ei liene pahitteeksi. Siispä katsoimme ennen Iiron lähtöä valmiiksi netistä kolme apartment communityä eli suuren yhtiön omistamaa vuokra-asuntoyhtiötä, joissa jokaisessa oli uima-allas, kuntosali ja sen verran asuntoja, että vapaita pitäisi löytyä.

Kuvittelin, että asunnon metsästyksessä olisi silti mennyt vähän pidempään, mutta yllättäen Iiro löysi ja muutti uuteen asuntoon jo viime viikonloppuna. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Olutta ja elukoita

Paikallisia asuntosivuja surffatessa silmiin osui mainos: ”Brew at the Zoo”! Atlantan eläintarhassa järjestään oluen- ja viininmaistajaisia! Voiko olla parempaa konseptia aurinkoiselle iltapäivälle kuin hyviä oluita ja viinejä yhdistettynä söpöihin elukoihin! Miksen ole jo tuolla…

Tapahtumasivun esittelytekstissä lukee: ”Do you enjoy sampling beer and wine, but don’t so much enjoy doing it on a crowded concrete parking lot, follow your nature – surrounded by our nature!” Enpä ole kovinkaan montaa kertaa maistellut viinejä parkkipaikallakaan, mutta tästä voinee päätellä, että Georgiassa tämä on yleisempää…?