Disclaimer: Tämä listaus perustuu pelkästään omiin kokemuksiini, koostuu pelkästään niistä lentokentistä joilla olen itse käynyt, eikä muutenkaan ole missään määrin yleismaailmallisesti pätevä. Omia mielipiteitä ja listauksia saa jakaa kommenttiboksissa!
Viisi inhokkia
5. Frankfurt am Main (FRA), Saksa
Tavallinen lentomatkani on yhdeltä pikkukentältä toiselle pikkukentälle, joten vaihtoja tulee väistämättäkin. Yksi pahimmista kokemuksistani oli vaihto Finnairin Helsingin koneesta US Airwaysin Philadelphian koneeseen Frankfurtissa: epäselvät opasteet, pakko poistua välissä kentän airsidelta ja iäisyyksi kestävät useat turvatarkastukset, joiden ansiosta meinasin myöhästyä koneesta, vaikka vaihtoaikaa oli yli tunti.
Kun tähän vielä lisää sen, että Frankfurt am Mainin lentokenttäloungessa on hiiriä (kyllä! olen nähnyt useasti!), ei siellä paljoa tee mieli viettää aikaa.
4. Philadelphia (PHL), Yhdysvallat
Vaihtojen kanssa vielä käsittämättömämpi meno kuin Frankfurtissa. Jos lentokonetta vaihtaessa pitää kävellä mm. julkisen juna-aseman laiturin kautta, niin jossain on vika. Opasteet minimaaliset, ne osoittavat väärään suuntaan, ja meno kuin milläkin basaarilla, jossa ihmiset ohjeistavat mitä sattuu ja jonoissa ei ole päätä eikä häntää. Lopputuloksena vaihtoon terminaalista toiseen kaikkine tarkastuksineen ja säätöineen meni yli kaksi tuntia!
3. London Heathrow (LHR), Englanti
Mikä tahansa iso lentokenttä, jossa terminaalien välillä pitää liikkua harvahkosti kulkevilla ja pitkään kestävillä busseilla, pääsee suoraan inhokkilistalleni. Heathrowssa sentään pääsee junalla suoraan mihin tahansa terminaaliin… noin periaatteessa. Käytännössä olen matkustanut Heathrow Expressillä kentälle ja saanut vasta perillä tietää, että ”juuri nyt” juna ei kulje terminaaleihin 4 & 5. Bussilla oikeaan terminaaliin sompailu kentän sisällä kesti melkein puoli tuntia, ja myöhästyin juuri täpärästi checkinistä. Sentään lennolle ehdin, kun heitin osan matkatavaroista menemään.
Ja ei, tämä ei ole ainoa huono kokemukseni Heathrowlta. Heathrowlla jopa 1,5 tuntia saattaa olla liian tiukka vaihtoaika.
2. Paris Charles de Gaulle (CDG), Ranska
Niin mitä minä sanoin niistä harvahkosti kulkevista ja pitkään kestävistä busseista… etenkin kun yrittää päästä siihen terminaaliin, josta lennot esimerkiksi Luxemburgiin lähtevät. Iiro kutsuu kyseistä terminaalia vitsillä kehitysmaaterminaaliksi, mikä on suorastaan panettelua, koska yleensä kehitysmaissa lentokenttäterminaalit ovat mukavempia. Pariisi on myös kenttä, jossa jos tiedotus voi jotenkin ontua, se kyllä ontuu. Parhaimmillaan olen odottanut portilla kaksi tuntia, kun lähtöaikaa on viivästetty aina vartilla kerrallaan.
Lisäbonuksena Pariisin kautta lentäessä matkatavarat hukkuvat huomattavasti todennäköisemmin kuin mitä muualla. Tämä kenttä pääsisi listaykköseksi, ellei Air Francen lippulaivaloungesta saisi samppanjaa ja ilmaisia Lancômen kasvohoitoja. Mitä siitä, että olen päässyt kyseiseen loungeen vain kerran, koska sinne ei pääse, ellei lento satu lähtemään juuri oikeasta terminaalista.
1. New Yorkin kentät, Yhdysvallat
Tässä ei nyt ole yksikään kenttä yksinään yltänyt listalle, mutta kylläkin New Yorkin kolme suurta yhdessä: JFK, La Guardia ja Newark. On ihan käsittämätöntä, että maailmalla myydään lentoyhteyksiä, joihin sisältyy kentän vaihto New Yorkissa, ilman että tätä vaihtoa on järjestetty mitenkään. Sompaile siinä sitten taksissa ja toivo, ettet juutu ruuhkaan… Kaikkein ärsyttävintä tässä on, että edes matkatavaroita ei siirretä kentältä toiselle puolestasi, vaan ne pitää siirtää itse, jolloin on selvä vaara myöhästyä checkinistä toisella kentällä. En tiedä, mitä seuraisi, jos lentojen aikataulujen pettämisen tai ruuhkan takia siltä seuraavalta lennolta myöhästyisi, mutta päätellen siitä, kuinka kädettömiltä Deltan asiakaspalvelijat JFK:llä ovat tähän mennessä vaikuttaneet, tuskinpa mitään hyvää.
Jos tässä ei olisi jo tarpeeksi syytä ärsyyntyä New Yorkin kentistä, niin Newark sattuu olemaan paikka, jossa minulla on ollut ikävimpiä kokemuksia maahantulosta. Neljä tuntia maahantulossa, joista kaksi ”eristyksessä” ilman, että voi ilmoittaa jo kaupungissa odottavalle miehelle, että tässä vielä menee hetki? Ja lopulta tuntui, että vika oli siinä, ettei maahantulovirkailija tajunnut Suomen kuuluvan ESTAn piiriin. Yhh!
Kunniamaininta: Berlin-Tegel (TXL), Saksa – Onko tämä joku vitsi? Eurooppalaisen suuren pääkaupungin lentokenttä, jossa ei ole kunnon airsidea, vaan jokaisella lähtöportilla on oma turvatarkastuksensa, jonka jälkeen ihmiset saavat odottaa koneen lähtöä kuin sardiinit konsanaan. Moni Ryanair-kenttäkin hakkaa tämän kokemuksen. Onneksi tämäkin huono vitsi voidaan unohtaa noin kolmen vuoden päästä, kun Brandenburgin uusi kenttä avataan.
Viisi suosikkia
5. Luxembourg (LUX), Luxemburg
Parasta pienessä kentässä on, että sinne voi mennä vaikka kuinka myöhässä ja silti ehtii lennolle. Melkein yhtä pieni on London Cityn kenttä, jonne Luxemburgista lennetään hellyttävällä potkurikoneella, ja jossa olen ehtinyt lennolle mainiosti vielä saavuttuani kentälle 35 minuuttia ennen koneen lähtöä.
Kun Luxemburgin kentältä voi vielä ostaa aamusella tuoreen croisantin ja kupin teetä yhteishintaan 3 euroa, saattaa unohtaa ärsytyksen, joka kumpuaa siitä, kuinka harvaan paikkaan täältä pääsee lentämään suoraan.
4. Atlanta Hartsfield-Jackson (ATL), Yhdysvallat
Atlanta on maailman vilkkain lentokenttä, ja iso osa lentokentän käyttäjistä käy siellä vain vaihtamassa konetta. Tähän tarkoitukseen se onkin täydellinen: helppo yhteys terminaalista toiseen, lyhyet kävelymatkat ja modulaarinen rakenne, jotta lentokenttä voi kasvaa ilman, että logistiikka kärsii.
Atlantan lentokentän hyvyys ei muuten ole pelkästään oma subjektiivinen mielipiteeni. Kun Denveriin rakennettiin lentokenttää, mallia otettiin juurikin Atlantasta. Listalle pääsee kuitenkin Atlanta, koska siellä pääsee liikkumaan terminaalista toiseen myös kävellen, kun taas Denverissä kaikki ohjataan juniin.
3. Honolulu (HNL), Yhdysvallat
Lentokenttä, jonka keskellä on japanilainen puutarha? Kyllä! Kaikki Havaijin lentokentät ovat enemmän tai vähemmän avoimia ulkoilmalle, seiniä puuttuu strategisista paikoista, ja miksipä ei paikassa, jossa on aina riittävän lämmintä. Vielä luonnolle avoimempi kenttä on Big Islandin Kona, jossa matkatavarahihnat olivat pelkkien katosten alla. Toimii!
2. Amsterdam Schiphol (AMS), Alankomaat
Schipholissa parasta on, että vaikka kenttä on iso, niin silti sen päästä päähän ehtii juosten vartissa – kokemusta on! Kenttä on siisti, hyvin toimiva, ihmiset kohteliaita ja ostosvalikoimastakin on tullut nautittua: puukenkiä, kohtuuhintaisia samppanjoita ja hyviä juustoja. Jos kentällä ei viihdy, niin Amsterdamin keskustaan pääsee nopeasti ja helposti junalla, ja turisteilemaan kannattaa lähteä jo 4 tunnin vaihdolla.
Nämä kaikki asiat muuten pätevät myös Minneapolis – Saint Paulin kenttään. Tai ei ehkä tuo kohta puukengistä ja samppanjasta, mutta USAn suurin ostoskeskus Mall of America on vain vartin ratikkamatkan päässä. Minneapolisissa on myös oman kokemukseni mukaan Yhdysvaltojen sujuvin maahantulo, mutta ei sentään yhtä sujuva kuin Amsterdamissa EU-kansalaisille, jossa biometrisellä passilla pääsee automaattien kautta jonon ohi.
1. München (MUC), Saksa
Kaikki portit pitkän käytävän varrella, jota pitkin kulkee kävelyhihnat. Ei mitään ihmeellisiä terminaalinvaihtoja, ja ruokakin on hyvää. Mutta parasta on, että Münchenissä tuntuu, kuin jokainen matkustaja olisi päässyt lentokenttäloungeen. Lufthansa nimittäin tarjoaa kaikille ilmaiset teet ja kahvit, sanomalehtiä useammalla kielellä ja oikeasti mukavia loikoilualueita! Jos minulta kysytään, valinta Euroopan parhaasta lentokentästä menee selvästi Baijeriin.
Kunniamaininta: Helsinki-Vantaa (HEL), Suomi – Helsinki-Vantaa ei välttämättä ole erityisen kätevä vaihtokenttänä, koska kävelymatkat voivat olla pitkiä, mutta kotiintulokenttänä se on juuri hyvä. Jo suomenkieliset kyltit saavat minut hyrisemään tyytyväisenä.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.
