Kategoria: Matkustaminen

Matkustamista Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kertomuksia lentokentiltä ja vinkkejä matkalle.

Eksoottisimmat risteilyideat ja parhaat vinkit Itämerelle

Eilen Twitterin puolella tuntui, että mielikuvitus on vain rajana haaveille, kun päästiin puhumaan risteilyistä illan #matkachatissa. Itse olin chatissa eniten kiinnostunut vinkeistä tulevaa Karibian risteilyä varten, joita todellakin riitti kun vähän kyseli siellä päin risteilleiltä, mutta chatin loputtua mietin jo, milloin seuraavaksi pääsisin Tukholman risteilylle – puhumattakaan niistä kaikista eksoottisista ideoista, mitä chatissa heiteltiin.

Millainen olisi unelmiesi risteily? Pituus? Kohde?

…ja suuria unelmia todellakin riitti!

Toisaalta loppuvuodesta haaveet suuntautuivat myös naapureiden pääkaupunkeihin.

Mikä on paras risteilykokemuksesi tähän mennessä?

Eksoottiset kohteet hallitsivat keskustelua…

…toisaalta parasta voi olla myös luksus lähellä kotia:

…taikka ihan vain se, mitä risteilyllä on tapahtunut:

Milloin olet viimeksi käynyt Itämeren risteilyllä? Mikä laiva/reitti oli kyseessä ja mitä tykkäsit?

Pääsääntöisesti oltiin tykätty:

…mutta niin se vaan on että toisto tappaa hauskan:

Mikä saa sinut lähtemään laivalle? Vaikuttaako esim. teema, kohde, ruoka, viihde, lasten toiveet tai jokin muu päätökseesi?

Kaikenlaisia syitä listattiin. Esimerkiksi kätevyys:

Rentoutuminen:

Ruoka ja reitti:

Kaverit:

…käytännön pakko…

Ehkä se kaikista yllättävin:

Teemat kirvoittivat pohdintaa:

Tallinna vai Tukholma? Kumpaan lähtisit mieluummin risteilylle ja miksi?

Kummallakin kaupungilla oli kannattajakuntansa. Tukholmassa ihastutti saaristo ja nähtävyydet:

Tallinnaa kehuttiin yllättäjänä:

Ja sitten oli vastarannan kiiskiä jotka suuntasivat ihan jonnekin muualle:

Miten tärkeää on risteilyllä ohjelma maissa? Lähdetkö satamassa tikkana kiertämään
nähtävyyksiä vai rentoudutko laivalla?

Chatissa päädyttiin myös jakamaan vinkkejä Tuklhomaan risteileville.

Miten varaat risteilysi? Mistä erityisesti kaipaat tietoa varauksen yhteydessä? Entä onko sinulla vinkkejä varaamiseen?

 

Joku muukin kuin minä rupesi chatin jälkeen kaipaamaan Itämerelle.


…ja tähän vaivaan onkin tarjolla pientä avitusta, nimittäin:

Risteilyetukoodi kaikille osallistuneille

TallinkSiljan Päivä Tukholmassa -risteilyn saa nyt marraskuulle (2.-30.11.) hintaan la-to alk. 55 €/hytti, pe alk. 145 €/hytti, kun käyttää seuraavaa koodia:

TS82011

Koodi tulee syöttää TallinkSiljan varaussivulla alennuskoodi-kenttään. Varauksen voi tehdä myös puhelimitse, matkamyymälässä asioimalla tai satamassa. Etukoodi on voimassa 31.10. saakka. Paikkoja on rajoitetusti.

Ensi maanantaina Twitterissä keskustellaan Lontoosta. Tule silloin mukaan!

Unelmien häämatkasuunnitelmat muotoutumassa

Vaikka kuinka viittaisimme kintaalla vihkijöille, vuoden kihlaukselle, häämessuille, häähömpälle ja kaiken maailman bridal showereille ja harjoitteluhääjuhlille (voi kyllä, erehdyin ostamaan Bride-lehden ja järkytyin), niin yhtä hääperinnettä emme jättäisi väliin mistään hinnasta: häämatkaa.

Monesti meillä Iiron kanssa matkoilla on tarkoitus levätä, mutta sitten matkaohjelma alkaa jostain kumman syystä vaivihkaa täyttyä… no okei, syy on toki selvillä: kun minä avaan matkaoppaat ja -blogit niin yhtäkkiä kaiken maailman Kouvoloistakin löytyy helmiä, joita ei missään nimessä voi jättää väliin. Siksi nyt olemme keksineet täydellisen matkaformaatin, joka takaa sen, että matkalla jää myös aikaa lööbata. Takeena tälle on, ettei tällä matkalla yksinkertaisesti voi lähteä monen päivän viidakkotetsaukselle, kokonaisia päiviä on pakko vain lojua altaalla ja iltaisin on sula mahdottomuus lähteä tunnin ajomatkan päähän siihen tosi söpöön kaikkialla kehuttuun ravintolaan.

Puhun tietenkin risteilystä.

Cruising
[Kuva: Brook Ward]
Tähän mennessä olemme onnistuneet valitsemaan meren, ja se on Karibia. Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun yksi hienoimmista risteilykohteista on kirjaimellisesti meitä lähin meri? Sopiva pituus lienee jotain välillä 10-14 päivää sisältäen todennäköisesti ainakin pari meripäivää, jotka vietämme laivan uima-altaalla rentoutuen. Laiva olisi kiva olla uudehko iso risteilijä, ja illallisohjelmasta olisi parasta löytyä formal dinnereitä, jotta smokille ja iltapuvulle tulee käyttöä. Kaikki muu on ihan avoinna, ja näillä spekseillä valinnanvaraa löytyy liikaakin.

Aruba beach
Aruban rantaa [kuva: VideoVik]
Suurin ja minulle tärkein päätös on reitti. En tiedä Karibian saarista kovinkaan paljoa, hyvä kun nimet tunnistan, joten on iso homma lähteä perkaamaan saaria ja miettimään, minne päin suuntaisi. Karibia kun ei ole mikään piskuinen paikka.

Karibia voidaan jakaa Läntiseen, Itäiseen ja Eteläiseen Karibiaan. Näistä läntiset risteilyt poukkoilevat usein Meksikon ja Kuuban välimaastossa, pidempien risteilyiden ehtiessä etelämmäs Belizeen, Hondurasiin tai Jamaikalle. Lähtösatama olisi todennäköisimmin Teksasissa tai Louisianassa. Kuuba houkuttaisi, mutta näkisikö risteilyaluksen pysähdyksellä kuitenkaan sitä ”aitoa” Kuubaa, vai ovatko risteilyalussatamat läpeensä turistoituneita? Myös Meksikossa tuntuu, että parempi olisi varmaan lähteä lomalle lentäen ja keskittyä tarkemmin yhteen paikkaan – tämä siitä huolimatta, että Emmin kokemukset Meksikon risteilyn päiväpysähdyksistä kuulostivat hyvältä.

Lähde: CruiseExperts.com
Lähde: CruiseExperts.com

Kaikkein luontevimmalta tuntuisi risteily Etelä-Karibialla, koska nämä ovat vähintään 10 päivän risteilyitä, ja näin pitkälle risteilylle ei heti olisi uudestaan aikaa. Todennäköisesti alus pysähtyisi myös Itä-Karibian satamissa, joista olen lueskellut mm. Tuntematon turisti -blogista. Pari päivää vietettäisiin merellä, ja lopulta päästäisiin näkemään kauempia saaria, joiden nimiä tuskin tiedän. Ja tästä päästäänkin isoimpaan ongelmaan: kun valinnanvaraa saarten välillä on paljon, niin mitä niistä kannattaa yrittää bongata? Kaikki kokemukset eri saarista ja suositukset satamista ovat siis erittäin tervetulleita! Tähän mennessä ainoa paikka, joka tuntuu olevan pakko nähdä -listalla, on Sint Maartenin Maho Beach, josta Elinakin kirjoitti blogissaan: lentokoneet laskeutuvat aivan hiekkarannan yli.

Vaihtoehtoja selatessa huomasin myös yhden mielenkiintoisen risteilyn, joka olisi lähtenyt New Yorkista. Hei, häämatkalla risteily ja New York, eikö kuulosta hyvältä! Näin mietin ehkä nanosekunnin kunnes tajusin, että talvinen ajankohta tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että ensimmäinen ja viimeinen meripäivä pitkin Yhdysvaltojen Itärannikkoa olisivat kaikkea muuta kuin lämpimiä. Myös Sanna suositteli jättämään enemmän aikaa saarille ja aloittamaan risteilyn Floridasta.

Explorer of the Seas
Royal Caribbeanin Explorer of the Seas Roseau, Dominicanin rannassa [kuva: Cycling man]
Tuleviin matkasuunnitelmiin toivon löytäväni vinkkiä ensi maanantain #matkachatista, kun keskustelemme Twitterin puolella risteilyistä. Kätevintä reissun suunnittelun kannalta #matkachat-keskuteluissa on, että pystyy itse esittämään kysymyksiä suoraan niille, jotka kokemuksistaan kertovat. Jaahas, sanot että tuo laiva oli hyvä, mutta miksi? Entä miksi pidit juuri tuosta satamasta?

Karibia ei tietenkään ole ainoa kohde, josta chatissa keskutellaan, vaan paljon on tiedossa vinkkejä myös Itämeren risteilyihin liittyen, kiitos chatissa mukana olevan Tallink Siljan. Tule siis mukaan Twitteriin ensi maanantaina klo 20 Suomen aikaa jakamaan omat parhaat risteilyvinkkisi, lukemaan mitä muut ovat mieltä ja nappaamaan etukoodin seuraavalle Itämeren risteilyllesi!

matkachat

Otsikkokuva: Ashley

Tiedekin sen todistaa: matkustaminen tekee onnelliseksi

Olen jo vuosia valittanut siitä, että iso osa tiedeartikkeleista netissä on tavalla tai toisella huuhaata: joko toimittaja on ymmärtänyt asian väärin, tutkija on oikeasti ”tutkija” jostain jämäyliopistosta ja tutkimusasetelmassa pahasti vikaa, tai sitten koko ”tutkimus” on tarkoituksellinen huijaus. Niinpä kun lähden puhumaan blogissa tieteestä, niin en siteeraa Buzzfeediä vaan menen suoraan juurille, tässä tapauksessa tähän APAn julkaisemaan tutkimukseen. Toinen kirjoittajista on psykologian professori oman kotikaupunkini University of Coloradossa (joka on ihan oikea huippuyliopisto eikä mikään innovaatioyliopisto-tästä-tulee-huippu-kun-tarpeeksi-kauan-toistetaan-hässäkkä), ja toinen istuu American Academy of Arts and Sciencessa, jonka jäsenistä 5%:lla on Nobel-palkinto. Ja kun nyt olen saanut teidät uskomaan, ettei tämä juttu tosiaan ole huuhata, niin tutkimuksen kantava sanoma on:

Jos haluat olla onnellinen huomenna, osta tavaraa, mutta jos haluat olla onnellinen vuoden päästä, koe jotain uutta.

New York from Airplane
New York viime maanantaina. Tutussakin kaupungissa voi aina kokea uutta.

Tämä tutkimus julkaistiin jo vuonna 2003, mutta hiljattain julkaistiin saman pari vuosikymmentä kestäneen seurantatutkimuksen toinen osa, jonka nimi on kuvaavasti We’ll always have Paris. Jos valittavana on parempi kännykkä tai matka Pariisiin, niin tutkimustulokset puhuvat selvää kieltä siitä, kumpi kannattaa valita, jos haluaa olla onnellinen.

Experiential purchases, such as vacations, concerts, and meals out, tend to bring consumers more enduring happiness than material purchases, such as high-end clothing, jewelry, and electronic gadgets.

Syy tähän on, että kännykkä menee rikki tai alkaa kenkkuilla, mutta Pariisin matkassa aika kultaa muistot – ja voi miten kultaa. Vielä vuosia myöhemmin muistellaan sitä ihanaa etanaillallista pienessä bistrossa tai romanttista Eiffel-tornin tuiketta, kun ollaan jo aikoja sitten unohdettu, että koko viikonlopun satoi ja jonot olivat kamalia, ja noista muistoista tullaan onnellisiksi, joka ikinen kerta.

Eiffel Tower at Night
Kesäiltoina pariisilaiset kokoontuvat Eiffel-tornin juurelle piknikille.

Kolme muuta asiaa, jotka tutkimus toi esille, olivat:

  • Kannattaa suunnitella lomansa etukäteen. Jo pelkän loman suunnittelu tekee onnelliseksi, joten jos tapana on tehdä matkasuunnitelmat vasta viime tipassa, menettää niiden odottamisesta saatavan onnen.
  • Koska ihminen on sosiaalinen eläin, myös matkoista jälkikäteen puhuminen kavereiden kanssa lisää onnellisuutta. Siitä Pariisin matkasta on myös sosiaalisesti hyväksytympää puhua tuntikausia kuin uudesta kännykästä.
  • Tavaraostoksia saatetaan katua. Matkoja kadutaan lähinnä silloin, kun niille ei lähdetty. Tavaroihin myös petytään helpommin, jos niissä on jotain vikaa, mutta matka saa olla aikamoinen fiasko ennen kuin laskemme sen pettymykseksi.

Ehkä kaikkein tärkein tulos kuitenkin oli tämä:

The amount of enjoyment people get from their purchases tends to be less related to purchase price when it comes to experiences than when it comes to material goods.

Hiking at Indian Peaks Wilderness
Patikointi ei maksa mitään, ja luontoa löytyy kaikkialta.

Jos sinulla on vain vähän rahaa, käytä se mieluummin uuteen kokemukseen kuin halpistuotteeseen, joka ei kestä edes ensiviikkoon. Vaikka kaukomatkat ovat ihan kivoja, niin kokemuksen ei välttämättä tarvitse olla kallis tai paljon lomia kuluttava, ja ihan tavallisessa viikonlopussakin ehtii tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Esimerkiksi vaikka näin:

  • Kavereita ajomatkan päässä toisessa kaupungissa? Lähde viikonlopuksi kylään! Luxemburgissa asuessa lähdimme kaveriporukalla Haagiin sinne muuttaneen kaverin luokse, ja viikonloppu oli yksi kevään hauskimpia.
  • Jos et ole käynyt Tallinnassa tai Tukholmassa, asianlaita kannattaa korjata. Vaikka olisitkin käynyt, kummastakin kaupungista löytyy vaikka mitä uutta. Pari vuotta sitten palloilimme perheen kanssa Skogskyrkogårdenille keskellä talvipakkasia minun maailmanperintökohdeprojektini perässä. Tyttöjen reissulla taas vietimme hauskan illan Tukholman taiteiden yössä.
  • Suomessa on 39 kansallispuistoa. Urho Kekkosen kansallispuistossa vaellusta en unohda koskaan, mutta jo ne pari kertaa, kun olen Nuuksiossa käynyt palloilemassa päiväseltään, hymyilyttävät.
  • Käy museossa, jossa et ole aiemmin käynyt. Tai käy jonkun sellaisen kanssa, joka niissä ei ole aiemmin käynyt: olin viimeksi Ateneumissa käydessä ihan fiiliksissä, kun sain esitellä lempitaulujani Iirolle.
  • Sijoita lempibändisi konserttiin – tai mene kuuntelemaan ihan mitä vaan hyvällä porukalla. Itse olen lähinnä harrastanut jälkimmäistä, ja aina on ollut sen arvoista.
  • Lähde mökille ystävien kanssa. Suomessa esimerkiksi Lomarengas vuokraa mökkejä, jos sellaista ei ole käytettävissä, ja myös mökkeily on joka vuodenaikana sen arvoista.
  • Ja bonuksena minun henkilökohtainen neuvoni: Kiipeä vuorelle. Huipulle päästessä hymyilyttää aina. Jopa Helsingissä Malminkartanon Jätemäellä.
Tukholma - kaunis kaupunki mihin aikaan vuodesta tahansa
Tukholma – kaunis kaupunki mihin aikaan vuodesta tahansa

Mitä sinä teet nyt viikonloppuna? Entä ensi uutenavuotena – tai ensi kesällä?

Indeed, now that you have finished reading this article, you might want to “round up the usual suspects” and start planning that trip you have been thinking about to the romantic cafes of Paris or the beautiful shores of Casablanca.

Minne sinä haluaisit vaeltamaan?

Muistan kierrelleeni vuoden 2008 matkamessuja keräillen vaellusmatkaesitteitä. Kuunneltiin silloin kaverin kanssa silmät kiiluen erään esittelijän tarinoita Kilimanjarolta, mutta lopulta päädyimme haaveilemaan Annapurnasta. En oikeastaan muista miksi. Pitkä vaellus kantajien kanssa ja telttojen sijaan kylissä nukkuen houkutteli jo silloin.

Rocky Mountain National Park
Tämän kirjoituksen kuvat ovat Kalliovuorten kansallispuistosta, jossa kävin patikoimassa Flattop, Knobtop ja Gabletop -vuorilla viime kuussa.

Ajatukset vaelluksista jäivät muhimaan jonnekin hyyyyvin taka-alalle pariksi vuodeksi, kunnes Georgiassa asuessamme käväisimme läheisessä Red Top Mountainin osavaltiopuistossa, ja puiston lahjatavarakaupassa käyskennellessäni silmäni osuivat kirjaan: 50 Hikes in the North Georgia Mountains*. Ja se olikin sitten menoa se, kun Appalakkien eteläpäädyt veivät mennessään. Tuon vuoden kohokohtia olivat Fort Mountain, jonka aavemaiset pilvimaisemat ovat ikuisesti syöpyneet mieleeni, sekä päiväpatikointi Great Smoky Mountainsin kansallispuistossa, jossa kävelimme tunnettua Appalachian Trailia. Haaveilimme ohimennen Appalachian Trailin kävelystä päästä päähän, mutta hylkäsimme ajatuksen epärealistisena, koska emmehän me ole mitään kovia vaeltajia.

Rocky Mountains National Park

Coloradossa olemmekin sitten kiipeilleet 4km korkeille vuorille, yöpyneet autiotuvissa puurajan tuntumassa ja patikoineet melkein joka viikonloppu naapuruston vuorilla. En silti pidä itseäni vieläkään kokeneena vaeltajana, koska yönylireissuja ei ole kertynyt kuin muutama hassu, ja useamman yön vaelluksella olen ollut vain rippikouluikäisenä Lapissa.

Rocky Mountains National Park

Tästä syystä vaikka Kalliovuoret alkavat tuntua omalta, niin Himalajalle en vielä näillä taidoilla haluaisi lähteä ilman matkanjärjestäjää – ja tämä reissuidea on yhä vuosien jälkeen takaraivossa odottamassa täytäntöönpanoa. Silloin vuosia sitten haaveilimme Annapurnan ympärikävelystä, mutta vuosien mittaa tuntuu, että joku vähemmänkin kunniahimoinen reitti kelpaisi kuin kahden viikon ja parinsadan kilometrin kaikkien Himalajan vaellusten äiti. Nyt ajankäytöllisesti paremmin saattaisi sopia seitsemän päivän Poon Hill -vaellus, jossa kohokohta on auringonnousu kymmenen korkean Himalajan huipun takaa. Eikö kuulostakin aika bucket list -menolta?

Rocky Mountains National Park

Nämäkin yllä linkatut reissut etsin Faralongin matkahausta, joka on todellinen seikkailu- ja vaellusmatkailijan aarreaitta ja unelmien nostattaja. Suomalainen Faralong kokoaa yhteen eri matkanjärjestäjien matkoja ja tuo peliin joukkojen voiman: mitä useampi ostaa matkan, sitä halvemmalla kaikki sen saavat. Matkan voi portaalin kautta tilata pelkästään omalle poppoolle – oma ehdoton valintani, jos kavereita vain lähtisi tarpeeksi mukaan – tai sitten ostaa liput yleiselle retkelle, joka järjestetään, vaikka muita ilmoittautujia ei olisikaan.

Joka tapauksessa homma kuulostaa reilulta: mitä enemmän jengiä eli oppaan huomion jakajia reissulla on itsensä lisäksi, sitä halvemmaksi lopputulos tulee, eivätkä voitot isoista ryhmäkoista valu matkatoimiston taskuun. Faralongin perustajat ovat ennen luotsanneet Mandala Travelia, ja yhtiön mukaan sen kautta myytävät matkat on valittu huolella ja usean vuoden (vuosikymmenen?) vaellusmatkakokemuksella, mitä putiikista varmasti löytyy.

Rocky Mountains National Park
Kuten niin moni aktiviteetti, myös patikointi on parasta hyvässä seurassa.

Jos kiinnostaa tietää tarkemmin, miten homma toimii, niin Faralongin video avaa paremmin kuin minun selitykseni:

Kiinnostaako sinua vaellusmatkat? Entä Nepal?

Twitterissä järjestetään joka maanantai klo 20 #matkachat, matkailuaiheinen keskustelutuokio, ja ensi maanantain (14.9.) aiheena ovat vaellus- ja patikointimatkat sekä Nepal. Jos siis omistat Twitter-tilin, tule ihmeessä kertomaan omia kokemuksiasi vaelluksista ympäri Suomea, Pohjoismaita ja maailmaa ja kuulemaan, millaisia kokemuksia muilla on muilta reiteiltä. Paikalla ovat myös Faralongin Nepal-asiantuntijat kertomassa vinkkejä erityisesti Nepalin reiteistä sekä vastaamassa kysymyksiin. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan graafikko Jari Salon suunnittelema vaellusaiheinen T-paita, joka on muuten hieno!

Nähdään siis Twitterissä! #matkachatin osallistumisohjeet löytyvät täältä.
Matkachat FB Hires

Yhteistyössä Faralong

Hyvä paha matkaseura – #matkachat kooste

Tällä kertaa juttelimme Twitterissä matkaseurasta: millaista se on parhaimmillaan ja pahimmillaan, ja millaista on toisaalta matkustaa yksin.


K1: Lähdetkö yleensä matkalle yksin vai yhdessä?

Suosituin vastaus tähän oli oma puoliso.

Perheenjäsenet ja sukulaisetkin kelpasivat.

Siskot saivat yllättävän paljon kannatusta!


Toisaalta osa matkustaa myös yksin, ja joillakuilla fiilikset vaihtelevat matkan mukaan.

Oli myös hyvä muistutus, että kaikki eivät pysty matkustamaan yksin.

K2: Kuinka valitset matkaseurasi? Millainen on hyvä matkakumppani?

Samanlaisuutta hehkutettiin hyvässä matkakumppanissa.

Jotkut huomioivat, että matkakumppanin valinta riippuu matkan luonteeesta.

K3: Onko joskus sattunut mukaan huono matkaseuralainen? Mitkä ominaisuudet tekevät matkaseurasta huonon?

Aika moni oli saanut harmaita hiuksia matkaseuransa kanssa. Valittajat saivat monet ärsyyntymään.

Moni myös myönsi, ettei vika välttämättä ole matkaseurassa, vaan ongelma saattaa olla vain siinä, että ollaan erilaisia ihmisiä.

Monella oli kokemusta nälkäisenä ja kiukkuisena ympäriinsä vaeltamisesta, kun mikään ruokapaikka ei kelpaa kaikille.

…mutta toisaalta liiankaan joustava ei saa olla.

Joku harrasti myös itsekritiikkiä.

Joillakuilla onnekkailla oli sentään vain hyviä kokemuksia!


K4: Mikä on yksin matkustamisessa parasta? Entä huonointa?

Paras puoli oli selvästi vapaus.


Myös tuntemattomiin tutustuminen nähtiin plussana.



Ongelmista selviäminen laskettiin sekä hyväksi että huonoksi puoleksi.



Kukaan ei halua sairastaa, mutta vielä vähemmän matkalla.



Joskus ongelmat olivat aika pieniä.



Jotkut laskivat yksin matkustamisen huonoksi puoleksi, ettei pääse jakamaan suoraan kokemuksia kenenkään kanssa.



Monta häiritsi yksin ravintolassa syöminen, mutta toisista sekin on mukavaa.


K5: Oletko perunut tai muuttanut matkasuunnitelmiasi matkaseuran takia?

Mielenkiintoinen sivujuonne tämän kysymyksen kohdalla oli, miten paljon seurustelukumppanit ovat vaikeuttaneet matkustamista suuntaan ja toiseen. Toisaalta on seurustelukumppaneita, jotka tunkevat mukaan, kun heitä ei kaivata…


…ja toisaalta välillä matkakumppaniin iskee koti-ikävä, kun seurustelukumppani on jäänyt kotiin.



Keskustelu valui taas yliajalle ja jatkui vielä reilusti puolituntisen jälkeen.



Mitä mieltä sinä olet? Millainen on hyvä tai huono matkaseura, ja onko sittenkin parempi matkustaa yksin?

Maailmanympärimatka #matkachat – kooste!

Tänään kokoonnuimme porukalla Twitterissä keskustelemaan monen matkailijan haaveesta, maailmanympärimatkasta. Itse en ole kyseistä matkaa tehnyt, mutta mukana jutustelemassa oli monta kokeneempaa, joilla reissu oli jo takana. Jos siis maailmanympärimatka kiinnostaa, niin tästä postauksesta saattaa saada vinkkejä! Virallisten kysymysten lisäksi keskustelijat heittivät peliin myös itseään askarruttavia kysymyksiä.

K1: Minkä takia haluaisit matkustaa maailman ympäri – tai jos et haluaisi, miksi et?

Kysymyksen esittäjän Unelmatrippi-blogin Jepan vastaus oli selvä:

Muilla matka oli joko haaveena tai joillakin jo tehtynä:

Kaikki eivät kuitenkaan olleet innostuneet ajatuksesta:

K2: Mitkä maat ainakin kuuluisivat unelmiesi maailmanympärimatkalle?

Osalla keskustelijoista oli maailmanympärimatka jo suunnitteilla, ja vastaukseksi tuli tulevia matkasuunnitelmia:

K3: Mikä on mielestäsi sopiva pituus maailmanympärimatkalle?

Kysymyksen esittäjän Siveltimellä-blogin Sannan vastaus oli:

Moni muu oli samoilla linjoilla:

Kaikki eivät suinkaan olleet sitä mieltä, että mitä pidempi, sen parempi. Matkakuume-blogin Gia osallistui keskusteluun Fidziltä reissun päältä.

Kotona kaikkialla taas kiertelee maailmaa diginomadina:

Salamatkustaja-blogin Satulla oli kokemusta lapsen kanssa hitaasti matkustamisesta:

K4: Hirvittääkö vai kiinnostaako ajatus useiden kuukausien jatkuvasta reissaamisesta? Luuletko että sinusta olisi siihen?

K5: Minkä uskot olevan suurin haaste maailmanympärimatkan toteuttamisessa, tai mikä se on ollut?

Kysymyksen kysyjä Laura Rumbin halusi tässä herätellä miettimään esteitä. Oma vastauksensa oli:

Muilla oli kanssa huolia:

…mutta kaikkien huolet eivät olleet sieltä suurimmasta päästä:

Maailmanympärimatkan budjetti…

Budjeteista tuli jonkin verran keskustelua, ja kokeneemmilla oli aiheeseen vastaukset valmiina:

Paluu arkeen maailmanympärimatkan jälkeen

Panu epäili paluun arkeen olevan vaikeaa pitkän reissun jälkeen:

Entä miten oli kokemusten laita aiheesta?

Keskustelu jatkui vielä jonkin aikaa virallisen puolituntisen jälkeen, ja aika monen fiilikset taisi summata @Kati_Vee:

Minne sinä menisit maailmanympärimatkalla?

Vaikka maailmanympärimatka ei ole ikinä ollut konkreettisena lähitulevaisuuden tavoitteena, välillä tulee mietittyä, minne sitä suuntaisi, jos yhtäkkiä töistä irtoaisi useampi kuukausi vapaata sekä minulle että matkaseuralle ja rahatilanne antaisi myöten. (Tähän mietintään haastoi minut myös taannoin Vailla pysyvää osoitetta -blogin Eija, ja melkein vuotta myöhemmin olen valmis naputtelemaan tämän postauksen.)

Aikaeron takia itään lentäminen on pepusta, länteen ihan jees. Minun unelmien maailmanympärimatkani siis kiertäisi luonnollisesti pallon lännen kautta.

[Kuva: Jepa / Unelmatrippi]
Tämän eeppisen maiseman pilvien keskellä varmaan tunnistavat kaikki. [Kuva: Jepa / Unelmatrippi]

Peru & Machu Picchu

Coloradosta lähdettäessä Peru olisi vähän takapakkia itään päin, mutta olen lukenut niin paljon valitusta ja pohdintaa vuoristotaudista Machu Picchun (2430m) ja erityisesti Cuscon (3400m, Machu Picchua lähin lentokenttä) yhteydessä, että tällaista tilaisuutta ei voisi jättää käyttämättä. Siis millaista? No mehän asumme jo valmiiksi melkein 2km korkeudessa, ja kokemuksesta tiedämme, että Cusconkaan korkeudet eivät aiheuta meille tällä hetkellä vuoristotautia. Jos siis lähtisimme maailmanympärimatkalle Coloradosta käsin, niin Peru olisi luonnollinen ensimmäinen pysähdys matkalla.

Entä miksi Machu Picchu? Kyseessä on maailmanperintökohde, jossa yhdistyvät patikointi ja vuoret, että tarvinneeko tätä enempää perustella…

[Kuva: Sanna / Siveltimellä]
Palmut + Tyynimeri = paratiisi. Tämä kuva on Fidžiltä. [Kuva: Sanna / Siveltimellä]

Joku Tyynenmeren saari

Eniten minua kiehtoisi Pääsiäissaaret – tiesittekö muuten, että niillä ukoilla on myös jalat? – mutta rehellisyyden nimissä melkein mikä vaan saari tuolla alueella Tuvalusta Tongaan ja Kiribatilta Fidzille kelpaisi. Nuo saaret kun perinteisesti lupaavat snorklausta, rentoutumista ja sitä kuuluisaa Island Timea.

Realistisesti ajatellen saarivalinta riippuisi varmaan eniten lentolippujen hinnoista sekä lentoreiteistä. Kaikkialta ei lennetä kaikkialle, ja saaripysähdyksen hinta saattaa vaihdella lähes nollasta aivan absurdeihin lukuihin.

[Kuva: Anna & Klaus]
Juuri nyt kelpaisi purjehdus näillä maisemilla. [Kuva: Anna & Klaus]

Australia & Sydney

En ole kovinkaan monesta maailmanympärimatkasta kuullut, joka ei menisi Australian kautta. Syitä on varmaan pari: Australia on kauimpia pisteitä tällä pallolla sekä Suomesta että Coloradosta katsottuna, ja jos joka tapauksessa aikoo huippasta maailman ympäri, niin kauimmaisin piste kannattaa tsekata, koska sinne ei ihan heti ole palaamassa. Tai se, että klassiseen maailmanympärimatkaan kuuluu vierailu joka mantereella. (Itse kuitenkin skippaisin Euroopan. Sori.)

Australiassa kiehtoisi Sydneyn vilinä ja hiekkarannat, Great Ocean Road ja koralliriutat, mutta minulla syyksi pysähdykseen riittäisi jo moneen kertaan esitetty kutsu yöpymään kaverien sohvalle.

Japani: väkeä kuin pipoa. [Kuva: Laura Rumbin]
Japani: väkeä kuin pipoa. [Kuva: Laura Rumbin]

Japani

Iiro vietti Japanissa pari kesää pikkupoikana mutta ei ole sen jälkeen palannut nousevan auringon maahan vaikka mieli tekisi. Minä en ole koskaan käynyt, mutta mielikuvani Japanista on, että sen asukkaat ovat lähimpänä avaruusolentoja, mitä tältä pallolta löytyy: teknologisesti kehittyneitä mutta tavoiltaan tavattoman kummallisia, ja kaiken lisäksi vielä nukkuvat kapseleissa.

Matkailuhan on yksi parhaista keinoista lisätä ymmärrystä maailmasta, ja tuntuu, että siksi minun pitäisi käydä Japanissa.

a postcard from Amboseli
Norsuja ja Kilimanjaro samassa näkymässä. [Kuva: Mariusz Kucharczyk]

Kenian tai Tansanian safari

Olen halunnut safarille siitä lähtien kun isovanhempani palasivat 90-luvulla Keniasta mukanaan pokkarilla napsittuja vain lievästi tärähtäneitä kuvia leijonista, norsuista ja puussa olevasta varjosta, joka kuulema oli gepardi. Kun tähän lisäsi tarinat masaista vartioimassa illalla leiriä leijonien varalta, niin safari-innostukseni oli valmis.

Pari vuotta sitten ystäväni kiipesi miehensä kanssa Kilimanjarolle, ja vaikka en ollut silloin mitenkään vakuuttunut tarinoiden perusteella reissun järkevyydestä – vuoristotautia, kylmyyttä, mielettömän rankkaa kipuamista – niin sekin on ruvennut Kalliovuorille kiipeämisen lomassa vilahtelemaan mielessä. Että jos nyt jonnekin korkealle joskus kiipeäisi, niin tuolta todennäköisesti pääsisi alaskin hengissä.

[Kuva: Laura Rumbin]
[Kuva: Laura Rumbin]

Maailmanympärimatkat #matkachat

Tämän kirjoituksen yhteydessä lienee aiheellista mainostaa ensi viikon maanantain #matkachatia Twitterin puolella. Puolituntisen aikana keskustelemme matkaunelmista, maailmanympärimatkan haasteista ja niiden voittamisesta. Jos siis maailmanympärimatka konseptina kiinnostaa tai jos olet sellaisella jo ollut, niin liity toki seuraan kyselemään, ihmettelemään ja jakamaan omaa tietouttasi.

Tällä kertaa mukana on myös kolme maailmanympärimatkan tehnyttä vierailijaa, joilta voi kysyä kokemuksista. Saanko esitellä…

Siveltimellä-blogin Sannasanna

Reissussa 9kk, matkaseurana mies

Käydyt maat: USA – Kanada – USA – Suomi – Hong Kong – Filippiinit – Vietnam -Kambodza – Thaimaa – Malesia – Singapore – Australia – Uusi-Seelanti – Australia – Fidzi – USA – Kanada – USA

Laura Let’s Go -blogin Lauralaura

Reissussa 9kk, häämatka miehen kanssa

Käydyt maat: Ison-Britannia, Japani, Australia, Uusi-Seelanti, Cookin saaret, USA:n länsirannikko, lyhyesti Meksiko

Unelmatrippi-blogin Jepajepa

Reissussa 8kk, matkaseurana puoliso

Käydyt maat: Japani, Etelä-Korea, Kiina (sis. Hongkong), Vietnam, Kambodza, Thaimaa, Singapore, Australia, Uusi-Seelanti, Cookinsaaret, USA, Costa Rica, Panama, Uruguay, Argentiina, Peru

Allaolevassa kartassa vielä kaikkien kolmen maailmanympärimatkaajan reitti: Sanna punaisella, Laura sinisellä, Jepa vihreällä.

 

Minne sinä lähtisit maailmanympärimatkalla? Viidestä unelmien maailmanympärimatkan kohteesta haastan kertomaan seuraavat viisi matkabloggaajaa: Curious Feet, Muru Mou, From Karoliina, Kohteena maailma, Travel Adventures Without End.

Kirjoituksen ensimmäinen kuva maapallosta: Judy van der Velden

Köpiksestä Istanbuliin ja Pariisista Varsovaan #matkachat

Eilen oli taas Twitterissä vilskettä ja vilinää, kun #matkachatissa juteltiin kaupunkilomista Euroopassa. Tuttuun tapaan alussa kuultiin, mistä kaikkialta oli osallistujia.

…ja sitten päästiinkin itse asiaan.

K1: Kolme eurooppalaista kaupunkia, joihin haluaisit matkustaa juuri nyt?

Ensimmäisen kysymyksen vastauksissa ei tainnut jäädä kovinkaan montaa eurooppalaista suurkaupunkia mainitsematta.

K2: Missä olet viettänyt parhaimman eurooppalaisen kaupunkilomasi? Jaa meille kuva matkalta!

…ja niitä kuviahan piisasi. Lempparikysymykseni chatissa!

K3: Mikä kaupunkikohde on ylittänyt tai alittanut odotuksesi ja miksi?

Kolmanteen kysymykseen tuli paljon mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Joitain suosikkeja oli erotettavissa…

…kuten Pariisi:

Myös Istanbul oli yllättänyt positiivisesti.

Puolan kaupungit herättivät keskustelua – ja pelkästään positiivisessa sävyssä!

Rooman ihanuus tuskin yllätti ketään.

Myös toinen italialainen kaupunki, Verona, esiintyi keskusteluissa.

Tosin lähinnä ajatuksia vaihdettiin kaupungin oopperasta!

Bryssel jakoi tunteet…

…eikä Berliinistäkään oltu yhtä mieltä.

Bukarest ei saanut kuin huonoa palautetta.

…mutta positiiviseksi ylsi Wien!

K4: Mitkä ovat kriteereitä valitessasi kaupunkikohdetta Euroopassa?

Lennothan ne kaikkein tärkein juttu näytti olevan.

K5: Mikä on ideaali kesto kaupunkilomalle Euroopassa?

Tähän vastaukset vaihtelivat viikonlopusta viikkoon…

…tosin moni taisi olla samaa mieltä Meriharakan kanssa: Niin paljon kun on lomaa!

Keskustelu kävi taas ihanan aktiivisena, mutta Twitteriin tuli myös muistutuksia, että on sitä elämää ruudun ulkopuolellakin etenkin näin kesäaikaan.

Ensi kerralla chatissa jutellaan majoituksista – luksushotelleista hostelleihin ja resort-lomista sohvasurffaukseen – joten mukaan vaan maanantaina klo 20 Suomen aikaa! Jos #matkachatin idea on vieläkin vähän epäselvä, niin Meriharakka-blogista löytyy hyvä opas vasta-alkajalle.

Miksi ranskalainen keittiö rulettaa ja muita tarinoita ruokamatkailusta

Minulla ei ole lempiruokalajia. On monta suosikkia – hyvät burgerit, osterit, etanat, ravut, raaka kala, tartarpihvit, ja mitä tahansa missä on juustoa, munakoisoa tai avocadoa, ja tämä lista ei ole kattava – mutta ehdoton ykkönen vaihtelee päivän mukaan. Juuri nyt se voisi olla poronkäristys puolukkahillolla.

Crêpejä Ranskassa, burgeri Las Vegasissa, juustoaamiainen Pariisissa ja spätzleä Luxemburgissa
Crêpejä Ranskassa, burgeri Las Vegasissa, juustoaamiainen Pariisissa ja spätzleä Luxemburgissa

Matkalla tykkään syödä ravintoloissa, jossa on pöytiintarjoilu. Kotona tulee kokattua niin paljon, että matkoilla lähden sille linjalle vain, jos käytössä on kunnon keittiö, syömässä kavereita tai perhettä ja voimme viettää iltaa hauskasti keskenämme kämpillä. Lounas voi hyvin olla pikaruokaa tai street foodia, mutta illallisen syöminen paikallisessa ravintolassa on osa matkustuskokemusta. Buffeteista en perusta, koska arvostan ravintolaruoassa myös annosten asettelua.

Fish&chips Lontoossa
Fish&chips Lontoossa

En muista koskaan pettyneeni matkalla maan ruokakulttuuriin. Joskus se on ollut aika yksinkertaista, ja viikon Turkin purjehduksella saattavat kebapit tulla korvista ulos, mutta karvaimmat pettymykseni olen kokenut matkan päällä: lentokoneruoassa tulee yhä välillä vastaan syömäkelvottomia tapauksia, ja miksi ihmeessä Deltan Atlantin ylittävien koneiden lihaton vaihtoehto on aina samaa tomaattipastaa?

Bisnesluokan lentokoneruoissa paras osuus on alkupalat.
Bisnesluokan lentokoneruoissa paras osuus on alkupalat.

Rakastan alkupaloja, ja buffeteissa yleensä syön itseni kylläiseksi alkupalapöydästä. Tästä syystä myös ravintolassa usein haluan tilata alkupalan, vaikka ei olisi erityisen nälkä. Yhdysvalloissa kätevästi alkupalat on yleensä tarkoitettu jaettavaksi ja pääruoankaan jakamista ei katsota kieroon, mikä helpottaa, kun haluaisi maistaa kaikkea.

Osterit eivät oikeastaan maistu miltään, ja silti niihin tulee himo.
Osterit eivät oikeastaan maistu miltään, ja silti niihin tulee himo.

Lempparipizzani on boulderilaisen Backcountry Pizzan The Works, johon tulee chorizoa, jauhelihaa, sieniä, fetaa, banana peppereitä ja oliiveja. Perusamerikkalaispizzeriassa käännyn yleensä pepperonipizzan puoleen. Lapsena amerikkalaisessa koulussa kouluruokalassa oli muuten aina perjantaisin tarjolla pizzaa – makuvaihtoehtoina ”juusto” tai ”pepperoni” – ja pepperonipizza muistuttaa minua kierolla tavalla lapsuudesta.

Lounas Los Angelesin rantahiekalla
Pepperonipizzaa ja jääteetä Los Angelesin rantahiekalla

Olen käynyt pariin otteeseen lomalla ruoanlaittokurssilla – kerran Unkarissa, kerran Vietnamissa – ja se on ollut aina hauska kokemus. Erityisesti arvostan ruoanlaittokursseissa sitä, että opetetaan erilaisia tekniikoita, koska ruoka-ainelistaukset voin lukea kotonakin keittokirjasta. Esimerkiksi Unkarissa opetettiin kädestä pitäen, missä vaiheessa kurpitsafőzelék on kypsää, kun taas Vietnamissa käytiin läpi kesärullien oikeaoppista rullausta sekä sitä, miten tomaatista saa leikattua ruusun.

Luxemburgin yritysten avoimien ovien päivänä minä tietenkin suuntasin juustotehtaaseen.
Luxemburgin yritysten avoimien ovien päivänä minä tietenkin suuntasin juustotehtaaseen.

Vielä pari vuotta sitten olisin vannonut intialaisen keittiön nimeen, mutta aika Keski-Euroopassa teki tehtävänsä: parhaimmat safkat löytyvät Ranskasta. Ranskalainen keittiö on uskomattoman laaja ja oikeastaan koostuu 22 eri keittiöstä, jokaisella alueella omansa. Siihen mahtuvat sopusoinnussa niin normandialaiset galettet (suolaiset tattariletut), alsacelainen ”hapankaali lisukkeilla” (eli noin kymmenellä erityyppisellä lihalla) kuin burgundilaiset etanat, yksi lempparialkupaloistani.

Ranskalaista keittiötä parhaimmillaan: etanoita, macaronseja, fondueta ja ankkaa.
Ranskalaista keittiötä parhaimmillaan: etanoita, macaronseja, fondueta ja ankkaa.

Juomapuolella olen tykästynyt amerikkalaisiin oluisiin: niitä on miljoonaa eri sorttia, ne on tehty rakkaudella ja intohimolla pienpanimoissa ja ne ovat Atlantin tällä puolen hyvin kohtuuhintaisia. Erityisesti IPAt ja Pale Alet ovat mieleeni. Ainoa, mikä puuttuu, on gueuze, belgialainen kirpeä olut, joka on lemppariolutlaatuni – mutta senkin lähipanimomme Upslope otti juuri kausioluekseen.

Coloradolaisen viinitilan "glögiä" ainesosineen, italialaistyylinen apero, belgialainen olutvalikoima ja olutta madridilaisittain kylkiäispaellan kanssa
Coloradolaista ”glögiä” ainesosineen, italialaistyylinen apero, belgialainen olutvalikoima ja olutta madridilaisittain kylkiäispaellan kanssa

Kotona syömme aika kansainvälisesti kiitos keittokirjainnostukseni. Tykkään laittaa uusia reseptejä, ja keittokirjoja valikoituu monipuolisesti ympäri maailman. Kestosuosikki on Iiron vuosia sitten Malesiasta tuliaisena tuoma The Asian Kitchen, josta viimeksi kokkasin indonesialaista. Aktiivisimmin tällä hetkellä käytössä on Pariisista ostettu Recettes de brasserie, josta treenaan ruoanlaiton lisäksi ranskankielistä ruokasanastoa. Lisäksi aina kun on aurinkoinen ilta, testaamme grillissä lähikaupan laajaa BBQ-kastikevalikoimaa.

Kaksi yleistä kotiruokaa: sushia ja BBQ:ta.
Kaksi yleistä kotiruokaa: sushia ja BBQ:ta.

En ota eväitä matkalle muuta kuin korkeintaan ensimmäiseen kulkuvälineeseen. Pitkille junamatkoille Luxemburgista nappasin yleensä asemalta patongin tai aamuisin croissantin. Coloradossa taas lataamme auton täyteen vettä ja limsaa, ja vuorille suunnatessa otamme hätävaraksi mukaan myslipatukoita.

Ostoskorini sisältö päivittäin, jos saisin valita.
Tällaisia eväitä voisinkin ottaa mukaan, mutta yleensä nämä menevät enemmän siihen tuliaiskategoriaan…

Tuliaisiksi kannan yleensä kotiin jotain paikallista ja hyvin säilyvää: Burgundista toin dijon-sinappia eri mauissa ja paikallisia aniskarkkeja, Waterloosta toin paikallisen panimon Napoleon-olutta, jollaista kuulema Napoleonin joukot litkivät 200 vuotta sitten, ja Irlannista mukaan tarttui viskimaustettuja kinuskikaramelleja. Parhaat tuliaiset ovat kuitenkin Suomesta: turkinpippureita, liitulakuja, UFO-karkkeja, Fazerin sinistä, dippimaustepusseja (erityisesti American-dippimiksi, jota ei todellakaan saa Amerikasta) ja ruisleipää.

Koti-ikävän yllättäessä maailmalla aina voi mennä syömään IKEAan.
Koti-ikävän yllättäessä maailmalla aina voi mennä syömään IKEAan.

Kirjoituksen pohjana on käytetty ruokahaastetta, jonka bongasin blogeista London & beyond ja Pää pilvissä. Haastan samalla Soilen, Lauran, Anskun ja Emmin kertomaan blogeissaan omista ruokatottumuksistaan matkoilla – ja kaikki Twitterissä hengaavat tulemaan keskustelemaan aiheesta ensi maanantain #matkachatiin klo 20 Suomen aikaa!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Uutta Yhdysvaltojen maahantulossa & Golla-arvonnan tulokset

Terveiset Coloradosta! Olen aika monta kertaa valittanut blogissa ties mistä lentohässäkästä, mutta tällä kertaa tiedossa on ilouutisia: lennot menivät loistavasti! Olikin jo aika kaiken koetun myöhästelyn ja säädön jälkeen, taisi nimittäin olla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun voin sanoa näin mannertenvälisistä lennoista.

Deltan bisnesluokka

Matka meni mukavasti bisnesluokassa, jonka olin taaskin lunastanut pisteillä. Ruoka oli hyvää, palvelu erinomaista, ja sängyksi muuntuvassa penkissä pystyi nukkumaan sikeät neljän tunnin päiväunet.

Maahantulo Yhdysvalloissa tuntuu välillä olevan oma taiteenlajinsa, jossa ykkössääntö on, että nopeat syö hitaat – tai tarkemmin, nopeat ehtii jatkolennoille ja hitaat jää ruikuttamaan kentälle. Kun iso Atlantin ylittänyt matkustajalentokone purkautuu maahantuloon, viimeisenä koneesta poistuneet saavat jonottaa tovin jos toisenkin. Minä olin valinnut bisnespenkkini strategisesti A-rivin takaosasta eli lähimpää ulko-ovea, joten pääsin ulos ensimmäisenä. Putkesta terminaalin käytävälle siirtyessäni huomasin kauhukseni, että vieressä oli juuri purkautumassa toinen samanlainen kansainvälinen lento. Jaiks!

Onnekseni kyseinen Lontoon kone oli kytkeytynyt tuubiin melkein samaan aikaan oman koneeni kanssa, eikä siitä ollut ehtinyt purkutua kuin parikymmentä amerikkalaista ja brittiä. Amerikkalaiset menevät maahantulossa omaan jonoonsa, ja nykyään omien havaintojeni perusteella viime vuoden loppupuolelta lähtien ESTAlla kulkevat ohjataan myös omaan jonoonsa, joten huojennukseni oli suuri, kun viisumilla kulkijoiden (that’s me!) jonossa ei ollut ristin sielua. Suoraan virkailijalle ja nopean kahden minuutin kuulustelun jälkeen matkatavaroita odottamaan, nopein maahantuloni ikinä! Tilanne olisi ollut aika eri, jos toinen kone olisi ehtinyt purkautua kokonaan tai se olisi ollut täynnä vaikkapa ESTAttomia aasialaisia; silloin jonotus olisi voinut helposti venyä tuntiin, mihin minulla ei koneen myöhästymisen takia ollut aikaa.

Kertauksena kaikille, että ESTA on sähköinen matkustuslupa viisumivapausohjelmaan kuuluvien maiden kansalaisille (esimerkiksi Suomi ja Britannia), ja sellainen pitää olla haettuna mieluusti viimeistään kolme vuorokautta ennen USA:n matkaa Yhdysvaltojen rajavartiolaitoksen nettisivuilta hintaan $14. Tämän jälkeen ESTA on voimassa kaksi vuotta. ESTAlla kulkiessa ohjataan nykyään useimmilla amerikkalaiskentillä maahantulossa erilliseen ESTA-jonoon, jossa tiedot syötetään masiinaan, joka ottaa sormenjäljet ja valokuvan ja tarkistaa, että kyseessä on oikea ihminen. Viime vuoden puolella koneita pääsi käyttämään vain, jos oli käynyt ESTAlla maassa aiemminkin, ja vielä helmikuussa Minneapoliksenkin kentällä piti tämän jälkeen mennä vielä maahantulovirkailijan kautta, joka tarkisti tietojen oikeellisuuden ja kysyi pari kysymystä, mutta nyt kommunikointi koneen kanssa riitti ESTA-matkustajille. Ulkomaalaisten matkailijoiden maahantulo on tältä osin siis selvästi nopeutunut.

Windmills on the Atlantic

Tuulivoimaa, tuulivoimaa, tuulivoimaa… Näitä voi spottailla koneen lähtiessä Amsterdamista kohti Uutta Mannerta.

Lentomatkustamisesta puheenollen, blogissa käsimatkatavarateemalla pyörinyt Golla-arvonta päättyi pari päivää sitten, ja satunnaislukugeneraattori pullautti voittajaksi Idan seuraavalla kommentilla:

buck

Omat matkani ovat tämän hetkisessä tilanteessa lyhyitä, euroopan sisäisiä lentoja. Näille reissulle olenkin kaivannut rullatonta matkakaveria, joka olisi niin paljon kätevämpi kuin nykyinen perässävedettävä kumppanini. Gollan sivuilla viihdyinkin aivan liian kauan kuolaamassa… Mieleeni painui erityisesti Commuter Bag BUCK / G1576, joka sopisi meikäläisen matkaan passelisti. En nimittäin pakkaa kovasti käsimatkatavaroihin. Padi, kuulokkeet, pari kirjaa ja sitten opiskelumateriaalit, joihin mielestäni on kaikkein parasta perehtyä juuri lennon aikana. Saattaa kuulostaa kummalliselta mutta toimii minulle.

Onnea voittajalle! Golla lähettää toivomasi laukun postitse, joten toivottavasti se on mukana jo seuraavalla reissulla. Ja jos et itse selvinnyt tällä kertaa voittajaksi, niin vinkiksi, että Australista kuulumisia päivittävässä pinon päällimmäinen-blogissa juhlitaan synttäreitä, joiden kunniaksi arvonnassa teetä ja symp-.. öh siis huulivoidetta!